Oletko kiivas, saatko raivareita?

Kiivas joo, mutta raivareita en saa. Käytännössä siis hermostun nopeasti mutta olen hiljaa. Odotan että rauhoitun, jos on pikkujuttu annan olla, jos isompi niin pyrin keskustelemaan siitä asiallisesti. En huuda, nimittele tjsp.

Raivarit voivat hyvin usein liittyä juuri vaativaan persoonallisuushäiriöön. Tai johonkin muuhun pershäiriöön.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 11:17"]

Raivarit voivat hyvin usein liittyä juuri vaativaan persoonallisuushäiriöön. Tai johonkin muuhun pershäiriöön.

[/quote]

Just! Minut tuollainen raivoava mies on raivoamalla ja nyrkkejään puristelemalla PAKOTTANUT hakeutumaan "mihin tahansa kallonkutistajalle!", vaikka sitä terapiaa olisi tarvinnut hän itse! No, mikäpä siinä, kävin, ja jouduin kertomaan kaikenlaista, mitä on sattunut, ja kehottivat, että "älä usko, jos sinua haukutaan ja tehdään mitättömäksi!" Ja sen vissiin mieskin halusi mun kuulevan siellä ... ö.ö

Luulin olevani kiivas siihen asti kunnes erosin ex-miehestäni. En muista raivonneeni enää moneen vuoteen, vaikka uusi mies on jo kuvioissa ollut tovin.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 09:24"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 09:18"]

Olen, saan raivareita. Mutta harvoin, ja syystä. Jos olen esimerkiksi monta kertaa ystävällisesti ja kärsivällisesti selittänyt, että ei ole reilua, että meidän perheessä minä siivoan kolmen ihmisen + lemmikkien sotkut, ja silti eletään kuin possut pellossa, niin mulle se on merkki siitä että ympäristöni ei ole ymmärtänyt kuinka tärkeä asia minulle on. Kun lisään vähän poweria, jotain voi jopa tapahtuakin.

[/quote]

Tämäpä se. Näitä ihmisiä en jaksa jotka säilövät kaikki aggression tunteet, ja sitten yhtäkkiä tapahtuu kauhea räjähdys ja tyyppi huutaa ja mesoaa, kun ne kaikki tukahdutetut raivon tunteet purkautuvat. Itse olen tasaisesti vihainen, jos on syytä, enkä saa raivareita ikinä. 

Juuri nämä raivarityypit eivät saa suutaan auki, jos jokin asia mättää, kunnes sitten alkaa se raivari. "Sinä aina... sinä silloinkin..." No, mikset sanonut jos ärsytti? 

[/quote]

Me ollaan selvästi niin erilaisia, ettei ymmärretä toisiamme. Kerron nyt rautalangasta vääntäen miten tämä asia menee. Minusta on reilua, että kerron ajoissa että minua harmittaa, että minun pitää omien töideni ja kotitöiden lisäksi siivota sotkuja, joita en ole aiheuttanut, ja joiden siivoaminen kuuluu sotkun tekijälle. Tässä vaatimuksessa ei ole mitään epäreilua. Jos sotket, siivoat.  

Minulle sanotaan, että joojoo. Parin päivän päästä huomaan, että MITÄÄN ei ole tapahtunut. Muistutan asiasta. Joojoo. Mitään ei tapahdu. Viimeisen kerran kerron, että on epäkohteliasta toisia ihmisiä kohtaan jättää omat sotkunsa toisten siivottavaksi. Se tekee minut vihaiseksi, koska se saa minut tuntemaan, ettei minua arvosteta tässä kodissa, koska oletetaan että on minun tehtäväni tehdä asioita joita muut eivät viitsi. 

Ja kun vieläkään mitään ei ole tapahtunut, niin mitä ihmettä tässä pitäisi/saisi tehdä?  Kun kerron selkeästi artikuloiden, riittävällä volyymilla, että mun mitta on täynnä, te siivoatte nämä sotkut NYT ja aina tästä eteenpäin, niin kummasti tulee vipinää, sotkut siivotaan ja se oppi pysyy päässä ihan kivasti pienellä tsempillä. 

Minusta juuri SE on passiivis-aggressiivista, ettei oteta todesta sitä mitä toinen sanoo, vaan katsotaan kuinka pitkälle toista voi vedättää pelkällä joojottelulla ja väistämisellä ja tekeytymällä pikku ressukaksi, jolle ei saa suuttua koska jos on vasta sata kertaa sanottu että tiskit koneeseen, niin eihän sitä voi ymmärtää että mitä siinä pitäisi tehdä. Tai teeskennellä että aikoi kyllä laittaa ne tiskit, kenties vuonna 2018 jos ei muuta ilmaannu,  mutta että näin kuitenkin oli aikomus - vaikka tiedän ettei ollut. Jos ihminen suuttuu, niin voihan sillä olla persoonallisuushäiriö, toki, mutta ihan yhtä todennäköistä on, että on itse tehnyt jotain joka sen toisen on suututtanut. Mutta henkinen laiskuus ei anna periksi ottaa vastuuta omista teoistaan, korjata niitä ja ehkäpä pyytää jopa anteeksi. Meistä kun jokainen kämmää joskus, ja sekin on vallankäyttöä ettei anna toiselle lupaa ilmaista niitä tunteita, mitä oma käytös hänessä on herättänyt.

Jos ja kun mulle suututaan, niin en minä tosiaan pelkää sitä. Otan selvää miksi toinen ihminen on suuttunut, jos en tiedä sitä. Asiat selvitetään. Anteeksi pyydetään jos on tarvis, käyttäytymistä muutetaan. Elämä jatkuu. 

3