Milloin tajusit jääväsi ikuisesti yksin?

27v. Miehet olleet hyväksikäyttäjiä ja pahoinpidelleet. En ole seurustellut vuosiin niin kyllä se vaan tulee vaikeammaksi vuosi vuodelta edes ajatella seurustelua tai treffeille menemistä.

Toinen syy on, että en ole miesten mielestä haluttava. Olen 178cm ja 20 kg ylipainoinen.

N27

Päälle nelikymppisenä tajusin että on aika luovuttaa.

30v. En ollut koskaan kelvannut naisille ja ajattelin että tätä se on jatkossakin. keskityin muihin asioihin.

M41

Jo 10 v päätin omasta tahdosta, koska silloin jo tiesin että en tarvitse toisia ihmisiä tullakseni onnelliseksi. Ja intuitioni oli oikeassa siitä.

Joskus nelikymppisenä tajusin, että yksin vietän loppuelämäni. Eipä sitä ennenkään ollut montaa yritystä. En ole kaunis, nätti tms, pitkä ja isohko. Luonne jees, joten yritelmäni olivat ensin tuttavia.

Joskus 23- tai 24-vuotiaana.

M49, todella ruma mies

Aika nuorena, ehkä joskus 25-vuotiaana haaveilin jostain, mutta ei tuosta kovin kauaa mennyt kun käsitin ettei elämässä ole juuri mitään hyvää minulle varattu. Nyt 35-vuotias, en ole ikinä seurustellut, opiskelen yliopistossa, mutta en usko koskaan työllistyväni.

Mietin tätä nyt 37 vuotiaana, kun taas yksi suhde kaatui siksi että olin mustasukkanen, koska mies ensin halusi tehdä minut mustasukkaiseksi ja epävarmaksi itsestäni. Tajuan etten ikinä pääse tästä piirteestä eroon.

Nyt 42-vuotiaana. Olen pohjalla tultuani päättyneessä suhteessani sekä henkisesti että fyysisesti pahoinpidellyksi. Tätäkään suhdetta en hakenut, mies käytännössä haki minut kotoani.

Olen ollut noin puolet iästäni parisuhteissa, mutta yli nelikymppisenä tajusin vasta, että voin olla täysin oma itseni vain olemalla vain itseni kanssa.

ENn mä jää. Mä ammmun itteni heti kun vaiin sais tykin jostaiin.

Jo 10-11-vuotiaana tajusin jollakin tasolla, että jään yksin. Silloin en olisi vielä kyennyt perustelemaan tuntemuksiani. Siihen meni viel toiset kymmenen vuotta. Silloin aloin käsittää, että minun on vaikea sitoutua toiseen ihmiseen. Ja toisaalta, enpä nyt ollut koskaan mikään suosikkityttökään. 

Varmaan silloin, kun täytin 30 ja takana nolla suhdetta tai edes yritystä.

Oma vika tietenkin, mutta näin se nyt on. Asian kanssa täytyy vain pärjätä.

Kai olen tiennyt sen aina. Joitain lyhyitä suhdeyrityksiä on ollut.

Viime vuonna. Suhteet ei vain toimineet.

Aina tiennyt

Päätin 6 vuotta sitten että haluan olla yksin eli en halua ketään elämääni:)

Silloin, kun sain ensimmäistä kertaa vastakaikua ihastukseltani – ja tajusin, etten omilta ongelmiltani voisi koskaan seurustella kenenkään kanssa.

Pari vuotta sitten. Sairastuin kroonisesti enkä tässä maassa näytä saavan apua. Minulla ei ole mitään annettavaa parisuhteessa tässä kunnossa.

Toki jos parantuisin jonkun ihmeen kautta entiselleni niin uskoisin löytäväni jonkun jos haluan.

N40v.

Viimevuonna tajusin. Olen 40v ja se oli ensimmäinen seurusteluyritykseni, tajusin että juna meni jo mikäli koskaan lähtikään eikä tällaista joka suhteen perusasiassa haparoiden opettelevaa aikuista lasta jaksa katsella kauaa. Siis olen kirjaimellisesti kuin joku 15v joka ensimmäisen kerran on lähikontaktissa toisen ihmisen kanssa.