Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Kun mies on parantumaton häntäheikki
04.07.2021 |
Ei olla sitouduttu vaan suhdesäätöä. Inhottavaa, kun mieheen ei voi luottaa ollenkaan. On niin häntäheikki, että p@nee ketä tahansa, missä tahansa ja milloin tahansa. No, tietty valitsee ne kohtuullisen näköiset naiset. Olen itsekin kait valitettavasti vain yksi p@no, vaikka muuta väittää. Harmi, kun itsellä tunteita mieheen ja yrittänyt kestää monta vuotta. On myös naimisissa ja perheellinen. Ei hän ole uskollinen kellekään. Pettää kaikkia ja valehtelee, minkä ehtii. Ei ota mitään vastuuta mistään. Hyvin itsekäs. On komea ja saa naisia helposti mistä vain. Naiset oikein roikkuvat hänessä. Väsyttää tämä kuvio vuodesta toiseen. Mutta, kun tunteet niin jaksanut pitää kiinni. Muilla kokemusta häntäheikki miehestä?
Kommentit (243)
Olet täsmälleen oikeassa, irrottautuminen on jokaisen tehtävä itse! Aivan samoin kuin alkoholista vaikka, muiden kertomukset auttaa todella paljon, mutta viimeinen rykäys on omalla vastuulla.
Samaa kävi siis mulle, että alettiin duunista vierestä viemään ja siinä vasta mun silmät aukeni. En tiedäkään, tietysti, mitä muualla on tapahtunut, mutta nämä tiedän. Nimittäin osa näistä naisista avautui mulle jutuistaan:-(
Olihan se yhtä hvettiä, mutta toisaalta auttoi oikeasti irrottautumisessa. Se, että näitä juttuja oli töissä, on ymmärrettävää sikäli, että siellähän se työnarkomaani aikaansa vietti eniten. Oli nimittäin sitäkin, eli jälkiviisaana taas: selkeästi addiktoituvaa tyyppiä, joka hakee kiksejä koko ajan eikä mikään riitä.Tässä voi yhdistää kaksi asiaa, vähän kuin narkkari, joka asuu metalabran yläpuolella.
Mun neuvoni on: seuraavan kerran kun se viestiääni kuuluu ja vieressä hymytään vienosti, mene jonnekin, vessaan vaikka, ja anna sen tunteen oikein velloa sun yli. Huuhtoa kertakaikkiaan kuin iso aalto. Ja kun sun puhelin kilahtaa, niin muista se tunne. Ja päätä, että et aio hukkua sen aallon alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama työpaikka on kamala juttu. Puhun kokemuksesta.
Oma heittiöni oli jotain muutakin kuin vain "elämäni rakkaus". Meillä oli joku ihan käsittämätön, puhtaasti fyysinen veto toisiimme alusta asti. Hän ei myös ollut mitenkään erityisen komea, vaan päinvastoin, etenkin verrattuna minuun. Olin nuori, 24 v, mutta hyvin tietoinen siitä, että saan ns. miehen kuin miehen, niin monta kertaa sitä eri miehet joka paikassa minulle tolkuttivat. Ikäeromme ei ollut suuri, mutta hänen kokemustaustansa oli, ulkomailla asumista ja kaikkea vastaavaa, mitä nuori, typerä tyttö ihailee.
En jaksa niitä vuosia kerrata, mutta sanon vain, että juuri nämä kukkaset kämmenellä, jatkuva hullaantumisen ja rakastumisen ja ikävöimisen ja "ajattelen vain sinua"-jutut juurruttivat minua syvälle suhteeseen. Pitkään menikin hyvin, eikä minulle tullut mieleenkään, että vaimonsa lisäksi (niin, tietysti oli naimisissa) hänellä olisi muita. En varsinaisesti koskaan ajatellut hänen eroavan, mutta varmaan minäkin kuvittelin taustalle jonkun järkijutun - sellaisen kun itse olisin pyrkinyt järjestämään, jos lasten takia (kenenkäpä muun!) en olisi halunnut erota.
En jaksa lopullisiakaan tapahtumia muutoin toistaa, mutta eräs mielenkiintoinen seikka ehkä kannattaa nostaa esille. Epäilen, että minä vaikutin ikävä kyllä hänen kehitykseensä häntäheikkinä. Kun hänellä oli kaikki ok, perhe ja kulissit ja varmaan siellä ihan jees noin muutenkin ja lisäksi hemaiseva nainen sivussa, kyllähän se miehen itsetuntoa nosti hännystellä muuallakin. Eli välillisesti kyllä, näin jälkikäteen, olin mahdollistaja pahalla tavalla.
Mitä tulee lopulliseen eroon: nämä, jotka sanovat, että miehen ajatuksilla ei ole mitään väliä, ovat 100 % oikeassa. Vasta kun ymmärsin lakata pyörittämässä päässäni keskusteluja miehen kanssa, pohtimasta, mitä hän ajattelee, miten hänelle sanon, miten sitten kun niin...pääsin irti. Ja se oli pakko tehdä muistuttamalla, että vaikka juuri fyysinen yhteys vetää minut häntä kohti, se on AINUT, mitä meillä oikeasti on. AINUT. Kannattaako semmoisen vuoksi pilata lomiaan, ystävyyksiään (olemalla koko ajan poissaoleva), heleketti elämäänsä? Ei.
Joten 102, nyt vain nimenomaan ystävällisesti ja napakasti sanot miehelle, että aiot estää hänen yhteydenottonsa. Lisätä voit, että jos työpaikalla meinaa tulla tästä ongelmia, avaat kyllä yhteydenottokanavan, mutta tällä kertaa hänen vaimonsa kanssa.
Kiitos silmiä avaavasta kirjoituksesta ❤️
On totta, että me varmasti mahdollistetaan varattujen miesten säätäminen. Mies kun huomaa, että kelpaa paljon nuoremmalle, se ihan varmasti kokeilee kelpaisko muillekin. Ja onhan hän kelvannut. Sama työpaikka on siinäkin hirveä asia, sattuu katsoa kun huomaa, että hänellä on jonkun kollegan kanssa jotain. Ihan kamala asia. Jokainen viestiääni, kuka viestitti, mistä toi mystinen hymy johtuu…Minunkin mielestäni minulla ja setämiehellä ainoa yhteinen asia on fyysinen vetovoima, mutta hän jaksaa keksiä yhteisiä nimittäjiä meille jotka tekisivät meidän yhteenmenosta järkevän ja avioliitostamme loistavan.
Mutta olen todella väsynyt tähän ja nyt tämä saa loppua. En halua häntä, enkä voisi ikinä luottaa häneen. Sellaista suhdetta jota maalailimme, ei tule olemaan. Tää sattuu taas, mutta ei auta. Eniten mietityttää miten kestän katsoa töissä setämiehen ja naisten flirttiä, tietäen etten enää koskaan saa itse tuota osakseni häneltä. Olisi vaan niin helppoa kun tulisi joku ulkopuolinen, joka paljastaisi koko kuvion vaimolle, työyhteisölle ihan kaikille ja romahduttaisi korttitalon. Päästäisiin yhdellä rykäisyllä kaikki tuosta loukusta. Mutta ilmeisesti irrottautuminen on jokaisen tehtävä vuorollaan itse.
#102
Olit muistaakseni varattu, joten mä taas toivon, että joku paljastaa sun miehellesi koko asian.
Ja luuletko oikeasti, että muut ovat niin sokeita, että ei ole tajunnut, että setämies säätää? Ota tuo pää pois pyllystä ja lopeta toi. Sun ongelma on se, että sä mitään parisuhdetta halua, sen takia sä oot tuollaiselle helppo kohde. Susta ei ole itsestä mihinkään oikeaan, mutta on helppo maalata sellaisen kanssa, joka ei ole myöskään oikeasti saatavilla.
Voi kun se olisikin noin yksinkertaista! Jos noin, niin eihän mitään ongelmaa olekaan - silloinhan voisi heittäytyä vain nauttimaan koko jutusta ilman huolen häivää, kun ei tässä edes parisuhdetta toivota.
Ja voidaanko me sanoa samaa myös näiden vaimoista: ei ne oikeasti mitään parisuhdetta halua, vaan turvallisesti hyysäävät petturia, josta voi toivoa, että se vaan joskus lähtee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama työpaikka on kamala juttu. Puhun kokemuksesta.
Oma heittiöni oli jotain muutakin kuin vain "elämäni rakkaus". Meillä oli joku ihan käsittämätön, puhtaasti fyysinen veto toisiimme alusta asti. Hän ei myös ollut mitenkään erityisen komea, vaan päinvastoin, etenkin verrattuna minuun. Olin nuori, 24 v, mutta hyvin tietoinen siitä, että saan ns. miehen kuin miehen, niin monta kertaa sitä eri miehet joka paikassa minulle tolkuttivat. Ikäeromme ei ollut suuri, mutta hänen kokemustaustansa oli, ulkomailla asumista ja kaikkea vastaavaa, mitä nuori, typerä tyttö ihailee.
En jaksa niitä vuosia kerrata, mutta sanon vain, että juuri nämä kukkaset kämmenellä, jatkuva hullaantumisen ja rakastumisen ja ikävöimisen ja "ajattelen vain sinua"-jutut juurruttivat minua syvälle suhteeseen. Pitkään menikin hyvin, eikä minulle tullut mieleenkään, että vaimonsa lisäksi (niin, tietysti oli naimisissa) hänellä olisi muita. En varsinaisesti koskaan ajatellut hänen eroavan, mutta varmaan minäkin kuvittelin taustalle jonkun järkijutun - sellaisen kun itse olisin pyrkinyt järjestämään, jos lasten takia (kenenkäpä muun!) en olisi halunnut erota.
En jaksa lopullisiakaan tapahtumia muutoin toistaa, mutta eräs mielenkiintoinen seikka ehkä kannattaa nostaa esille. Epäilen, että minä vaikutin ikävä kyllä hänen kehitykseensä häntäheikkinä. Kun hänellä oli kaikki ok, perhe ja kulissit ja varmaan siellä ihan jees noin muutenkin ja lisäksi hemaiseva nainen sivussa, kyllähän se miehen itsetuntoa nosti hännystellä muuallakin. Eli välillisesti kyllä, näin jälkikäteen, olin mahdollistaja pahalla tavalla.
Mitä tulee lopulliseen eroon: nämä, jotka sanovat, että miehen ajatuksilla ei ole mitään väliä, ovat 100 % oikeassa. Vasta kun ymmärsin lakata pyörittämässä päässäni keskusteluja miehen kanssa, pohtimasta, mitä hän ajattelee, miten hänelle sanon, miten sitten kun niin...pääsin irti. Ja se oli pakko tehdä muistuttamalla, että vaikka juuri fyysinen yhteys vetää minut häntä kohti, se on AINUT, mitä meillä oikeasti on. AINUT. Kannattaako semmoisen vuoksi pilata lomiaan, ystävyyksiään (olemalla koko ajan poissaoleva), heleketti elämäänsä? Ei.
Joten 102, nyt vain nimenomaan ystävällisesti ja napakasti sanot miehelle, että aiot estää hänen yhteydenottonsa. Lisätä voit, että jos työpaikalla meinaa tulla tästä ongelmia, avaat kyllä yhteydenottokanavan, mutta tällä kertaa hänen vaimonsa kanssa.
Kiitos silmiä avaavasta kirjoituksesta ❤️
On totta, että me varmasti mahdollistetaan varattujen miesten säätäminen. Mies kun huomaa, että kelpaa paljon nuoremmalle, se ihan varmasti kokeilee kelpaisko muillekin. Ja onhan hän kelvannut. Sama työpaikka on siinäkin hirveä asia, sattuu katsoa kun huomaa, että hänellä on jonkun kollegan kanssa jotain. Ihan kamala asia. Jokainen viestiääni, kuka viestitti, mistä toi mystinen hymy johtuu…Minunkin mielestäni minulla ja setämiehellä ainoa yhteinen asia on fyysinen vetovoima, mutta hän jaksaa keksiä yhteisiä nimittäjiä meille jotka tekisivät meidän yhteenmenosta järkevän ja avioliitostamme loistavan.
Mutta olen todella väsynyt tähän ja nyt tämä saa loppua. En halua häntä, enkä voisi ikinä luottaa häneen. Sellaista suhdetta jota maalailimme, ei tule olemaan. Tää sattuu taas, mutta ei auta. Eniten mietityttää miten kestän katsoa töissä setämiehen ja naisten flirttiä, tietäen etten enää koskaan saa itse tuota osakseni häneltä. Olisi vaan niin helppoa kun tulisi joku ulkopuolinen, joka paljastaisi koko kuvion vaimolle, työyhteisölle ihan kaikille ja romahduttaisi korttitalon. Päästäisiin yhdellä rykäisyllä kaikki tuosta loukusta. Mutta ilmeisesti irrottautuminen on jokaisen tehtävä vuorollaan itse.
#102
Olit muistaakseni varattu, joten mä taas toivon, että joku paljastaa sun miehellesi koko asian.
Ja luuletko oikeasti, että muut ovat niin sokeita, että ei ole tajunnut, että setämies säätää? Ota tuo pää pois pyllystä ja lopeta toi. Sun ongelma on se, että sä mitään parisuhdetta halua, sen takia sä oot tuollaiselle helppo kohde. Susta ei ole itsestä mihinkään oikeaan, mutta on helppo maalata sellaisen kanssa, joka ei ole myöskään oikeasti saatavilla.Voi kun se olisikin noin yksinkertaista! Jos noin, niin eihän mitään ongelmaa olekaan - silloinhan voisi heittäytyä vain nauttimaan koko jutusta ilman huolen häivää, kun ei tässä edes parisuhdetta toivota.
Ja voidaanko me sanoa samaa myös näiden vaimoista: ei ne oikeasti mitään parisuhdetta halua, vaan turvallisesti hyysäävät petturia, josta voi toivoa, että se vaan joskus lähtee?
Sulla on parisuhde, mitä sä siinä teet?
Vaimo luultavasti tuntee miehensä, on laskenut hyvät ja huonot puolet päättänyt jäädä. Ja rehellisesti Turha sun on sitä vaimoa ja sen tekemisiä vetää omiin juttuihin. Se helpottaa päivä kerrallaan, niinku alkoholistitkin. Ne on päivän, joskus tunnin kerrallaan raittiita. Mutta tässä on ero se, että kun oot hetken aikaa olematta tekemisissä se halu häviää, kipu jne. Aika auttaa niihin.
Niin siis mies on naimisissa muualla ja sinä harmittelet täällä miten hän on uskoton:D?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama työpaikka on kamala juttu. Puhun kokemuksesta.
Oma heittiöni oli jotain muutakin kuin vain "elämäni rakkaus". Meillä oli joku ihan käsittämätön, puhtaasti fyysinen veto toisiimme alusta asti. Hän ei myös ollut mitenkään erityisen komea, vaan päinvastoin, etenkin verrattuna minuun. Olin nuori, 24 v, mutta hyvin tietoinen siitä, että saan ns. miehen kuin miehen, niin monta kertaa sitä eri miehet joka paikassa minulle tolkuttivat. Ikäeromme ei ollut suuri, mutta hänen kokemustaustansa oli, ulkomailla asumista ja kaikkea vastaavaa, mitä nuori, typerä tyttö ihailee.
En jaksa niitä vuosia kerrata, mutta sanon vain, että juuri nämä kukkaset kämmenellä, jatkuva hullaantumisen ja rakastumisen ja ikävöimisen ja "ajattelen vain sinua"-jutut juurruttivat minua syvälle suhteeseen. Pitkään menikin hyvin, eikä minulle tullut mieleenkään, että vaimonsa lisäksi (niin, tietysti oli naimisissa) hänellä olisi muita. En varsinaisesti koskaan ajatellut hänen eroavan, mutta varmaan minäkin kuvittelin taustalle jonkun järkijutun - sellaisen kun itse olisin pyrkinyt järjestämään, jos lasten takia (kenenkäpä muun!) en olisi halunnut erota.
En jaksa lopullisiakaan tapahtumia muutoin toistaa, mutta eräs mielenkiintoinen seikka ehkä kannattaa nostaa esille. Epäilen, että minä vaikutin ikävä kyllä hänen kehitykseensä häntäheikkinä. Kun hänellä oli kaikki ok, perhe ja kulissit ja varmaan siellä ihan jees noin muutenkin ja lisäksi hemaiseva nainen sivussa, kyllähän se miehen itsetuntoa nosti hännystellä muuallakin. Eli välillisesti kyllä, näin jälkikäteen, olin mahdollistaja pahalla tavalla.
Mitä tulee lopulliseen eroon: nämä, jotka sanovat, että miehen ajatuksilla ei ole mitään väliä, ovat 100 % oikeassa. Vasta kun ymmärsin lakata pyörittämässä päässäni keskusteluja miehen kanssa, pohtimasta, mitä hän ajattelee, miten hänelle sanon, miten sitten kun niin...pääsin irti. Ja se oli pakko tehdä muistuttamalla, että vaikka juuri fyysinen yhteys vetää minut häntä kohti, se on AINUT, mitä meillä oikeasti on. AINUT. Kannattaako semmoisen vuoksi pilata lomiaan, ystävyyksiään (olemalla koko ajan poissaoleva), heleketti elämäänsä? Ei.
Joten 102, nyt vain nimenomaan ystävällisesti ja napakasti sanot miehelle, että aiot estää hänen yhteydenottonsa. Lisätä voit, että jos työpaikalla meinaa tulla tästä ongelmia, avaat kyllä yhteydenottokanavan, mutta tällä kertaa hänen vaimonsa kanssa.
Kiitos silmiä avaavasta kirjoituksesta ❤️
On totta, että me varmasti mahdollistetaan varattujen miesten säätäminen. Mies kun huomaa, että kelpaa paljon nuoremmalle, se ihan varmasti kokeilee kelpaisko muillekin. Ja onhan hän kelvannut. Sama työpaikka on siinäkin hirveä asia, sattuu katsoa kun huomaa, että hänellä on jonkun kollegan kanssa jotain. Ihan kamala asia. Jokainen viestiääni, kuka viestitti, mistä toi mystinen hymy johtuu…Minunkin mielestäni minulla ja setämiehellä ainoa yhteinen asia on fyysinen vetovoima, mutta hän jaksaa keksiä yhteisiä nimittäjiä meille jotka tekisivät meidän yhteenmenosta järkevän ja avioliitostamme loistavan.
Mutta olen todella väsynyt tähän ja nyt tämä saa loppua. En halua häntä, enkä voisi ikinä luottaa häneen. Sellaista suhdetta jota maalailimme, ei tule olemaan. Tää sattuu taas, mutta ei auta. Eniten mietityttää miten kestän katsoa töissä setämiehen ja naisten flirttiä, tietäen etten enää koskaan saa itse tuota osakseni häneltä. Olisi vaan niin helppoa kun tulisi joku ulkopuolinen, joka paljastaisi koko kuvion vaimolle, työyhteisölle ihan kaikille ja romahduttaisi korttitalon. Päästäisiin yhdellä rykäisyllä kaikki tuosta loukusta. Mutta ilmeisesti irrottautuminen on jokaisen tehtävä vuorollaan itse.
#102
Olit muistaakseni varattu, joten mä taas toivon, että joku paljastaa sun miehellesi koko asian.
Ja luuletko oikeasti, että muut ovat niin sokeita, että ei ole tajunnut, että setämies säätää? Ota tuo pää pois pyllystä ja lopeta toi. Sun ongelma on se, että sä mitään parisuhdetta halua, sen takia sä oot tuollaiselle helppo kohde. Susta ei ole itsestä mihinkään oikeaan, mutta on helppo maalata sellaisen kanssa, joka ei ole myöskään oikeasti saatavilla.Voi kun se olisikin noin yksinkertaista! Jos noin, niin eihän mitään ongelmaa olekaan - silloinhan voisi heittäytyä vain nauttimaan koko jutusta ilman huolen häivää, kun ei tässä edes parisuhdetta toivota.
Ja voidaanko me sanoa samaa myös näiden vaimoista: ei ne oikeasti mitään parisuhdetta halua, vaan turvallisesti hyysäävät petturia, josta voi toivoa, että se vaan joskus lähtee?
Sulla on parisuhde, mitä sä siinä teet?
Vaimo luultavasti tuntee miehensä, on laskenut hyvät ja huonot puolet päättänyt jäädä. Ja rehellisesti Turha sun on sitä vaimoa ja sen tekemisiä vetää omiin juttuihin. Se helpottaa päivä kerrallaan, niinku alkoholistitkin. Ne on päivän, joskus tunnin kerrallaan raittiita. Mutta tässä on ero se, että kun oot hetken aikaa olematta tekemisissä se halu häviää, kipu jne. Aika auttaa niihin.
Olen eri ja ei ollut parisuhdetta, mies kyllä oli naimisissa. Yleensä näihin keskusteluihin muut vetävät ne vaimot käsityksellä, että miehen kanssa suhteessa oleva on jotenkin vastuussa myös miehen avioliitosta.
Epäilen suuresti, että vaimo tunsi miestensä yhtään sen enempää kuin minäkään tunsin. Epäilen, että samat tai mikä nyt vaimoon meneekään, valheet on siellä syötetty.
Minulle oli henkisesti helpompaa ajatella tietysti, että totta kai vaimo on ajan tasalla ja järkevästi laskutoimittanut päätöksensä. Rehellisyyden kanssa tällä kylläkään ei ollut mitään tekemistä, kuten nyt vanhempana ja viisaampana tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet täsmälleen oikeassa, irrottautuminen on jokaisen tehtävä itse! Aivan samoin kuin alkoholista vaikka, muiden kertomukset auttaa todella paljon, mutta viimeinen rykäys on omalla vastuulla.
Samaa kävi siis mulle, että alettiin duunista vierestä viemään ja siinä vasta mun silmät aukeni. En tiedäkään, tietysti, mitä muualla on tapahtunut, mutta nämä tiedän. Nimittäin osa näistä naisista avautui mulle jutuistaan:-(
Olihan se yhtä hvettiä, mutta toisaalta auttoi oikeasti irrottautumisessa. Se, että näitä juttuja oli töissä, on ymmärrettävää sikäli, että siellähän se työnarkomaani aikaansa vietti eniten. Oli nimittäin sitäkin, eli jälkiviisaana taas: selkeästi addiktoituvaa tyyppiä, joka hakee kiksejä koko ajan eikä mikään riitä.Tässä voi yhdistää kaksi asiaa, vähän kuin narkkari, joka asuu metalabran yläpuolella.
Mun neuvoni on: seuraavan kerran kun se viestiääni kuuluu ja vieressä hymytään vienosti, mene jonnekin, vessaan vaikka, ja anna sen tunteen oikein velloa sun yli. Huuhtoa kertakaikkiaan kuin iso aalto. Ja kun sun puhelin kilahtaa, niin muista se tunne. Ja päätä, että et aio hukkua sen aallon alle.
Kiitos ❤️ Et tiedäkään kuinka paljon vertaistuki tässä merkitsi.
Muuten kysyitkö mieheltä koskaan noista työpaikan naisista? Miten hän selitti asian? Setämies kiistää = valehtelee aivan päin naamaa vaikka hänelle esittää todisteetkin. Patologinen valehtelija. Paljon syitä miksi mun ei pitäisi välittää hänestä.
Oletteko vielä samassa työpaikassa? Miten pystyt/ pystyit olemaan tekemisissä? Auttaako aika niin paljon että vuosien menneisyys unohtuu ja setämiehestä voi tulla kuin kuka tahansa random? :)
Ja muille utelijaille tiedoksi: minun ja setämiehen juttu alkoi vuosia sitten tilanteessa, jossa hain mieheni kanssa avioeroa. Jotenkin siinä kohtaa oli ajatus, että mitä enää on väliä kenen kanssa vietän aikaani. Mies oli muuttanut pois kotoamme. Onnekseni tulimme järkiin ja palasimme mieheni kanssa yhteen, pariterapian kautta. Mieheni siis tietää tästä asiasta. Kuitenkin tämä setämies jäi roikkumaan. Mitään seksuaalista meillä ei enää ole (hyi olkoon se vielä puuttuis että olisi koko firmalla samat tauditkin) mutta tämä turhan läheinen side, viestittelyinen, taivaanrannan maalauksineen ja silloin tällöin halailuineen ahdistaa minua ja tästä on ollut vaikea päästä irti.
#102
Kun elämä on semmosta, että oikeastaan muiden käytökseen ei voi vaikuttaa. Se on ihan sama millainen se vaimo on tai ei ole, eikä missään nimessä hänen tekemisensä kuulu teille. Se ei pitäisi teitä kiinnostaa oikeasti millään tavalla.
Ja taas tohon, että tuskin vaimo tunsi. On todella harvinaista, että oltais pitkään yhdessä, etkä sä tunne toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet täsmälleen oikeassa, irrottautuminen on jokaisen tehtävä itse! Aivan samoin kuin alkoholista vaikka, muiden kertomukset auttaa todella paljon, mutta viimeinen rykäys on omalla vastuulla.
Samaa kävi siis mulle, että alettiin duunista vierestä viemään ja siinä vasta mun silmät aukeni. En tiedäkään, tietysti, mitä muualla on tapahtunut, mutta nämä tiedän. Nimittäin osa näistä naisista avautui mulle jutuistaan:-(
Olihan se yhtä hvettiä, mutta toisaalta auttoi oikeasti irrottautumisessa. Se, että näitä juttuja oli töissä, on ymmärrettävää sikäli, että siellähän se työnarkomaani aikaansa vietti eniten. Oli nimittäin sitäkin, eli jälkiviisaana taas: selkeästi addiktoituvaa tyyppiä, joka hakee kiksejä koko ajan eikä mikään riitä.Tässä voi yhdistää kaksi asiaa, vähän kuin narkkari, joka asuu metalabran yläpuolella.
Mun neuvoni on: seuraavan kerran kun se viestiääni kuuluu ja vieressä hymytään vienosti, mene jonnekin, vessaan vaikka, ja anna sen tunteen oikein velloa sun yli. Huuhtoa kertakaikkiaan kuin iso aalto. Ja kun sun puhelin kilahtaa, niin muista se tunne. Ja päätä, että et aio hukkua sen aallon alle.
Kiitos ❤️ Et tiedäkään kuinka paljon vertaistuki tässä merkitsi.
Muuten kysyitkö mieheltä koskaan noista työpaikan naisista? Miten hän selitti asian? Setämies kiistää = valehtelee aivan päin naamaa vaikka hänelle esittää todisteetkin. Patologinen valehtelija. Paljon syitä miksi mun ei pitäisi välittää hänestä.
Oletteko vielä samassa työpaikassa? Miten pystyt/ pystyit olemaan tekemisissä? Auttaako aika niin paljon että vuosien menneisyys unohtuu ja setämiehestä voi tulla kuin kuka tahansa random? :)
Ja muille utelijaille tiedoksi: minun ja setämiehen juttu alkoi vuosia sitten tilanteessa, jossa hain mieheni kanssa avioeroa. Jotenkin siinä kohtaa oli ajatus, että mitä enää on väliä kenen kanssa vietän aikaani. Mies oli muuttanut pois kotoamme. Onnekseni tulimme järkiin ja palasimme mieheni kanssa yhteen, pariterapian kautta. Mieheni siis tietää tästä asiasta. Kuitenkin tämä setämies jäi roikkumaan. Mitään seksuaalista meillä ei enää ole (hyi olkoon se vielä puuttuis että olisi koko firmalla samat tauditkin) mutta tämä turhan läheinen side, viestittelyinen, taivaanrannan maalauksineen ja silloin tällöin halailuineen ahdistaa minua ja tästä on ollut vaikea päästä irti.
#102
Onko sulla joku syy, että et ole estänyt häntä? Tietääkö miehesi tuosta halailusta ja viestittelystä? Ihan rehelliseltä et kyl kuulosta säkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet täsmälleen oikeassa, irrottautuminen on jokaisen tehtävä itse! Aivan samoin kuin alkoholista vaikka, muiden kertomukset auttaa todella paljon, mutta viimeinen rykäys on omalla vastuulla.
Samaa kävi siis mulle, että alettiin duunista vierestä viemään ja siinä vasta mun silmät aukeni. En tiedäkään, tietysti, mitä muualla on tapahtunut, mutta nämä tiedän. Nimittäin osa näistä naisista avautui mulle jutuistaan:-(
Olihan se yhtä hvettiä, mutta toisaalta auttoi oikeasti irrottautumisessa. Se, että näitä juttuja oli töissä, on ymmärrettävää sikäli, että siellähän se työnarkomaani aikaansa vietti eniten. Oli nimittäin sitäkin, eli jälkiviisaana taas: selkeästi addiktoituvaa tyyppiä, joka hakee kiksejä koko ajan eikä mikään riitä.Tässä voi yhdistää kaksi asiaa, vähän kuin narkkari, joka asuu metalabran yläpuolella.
Mun neuvoni on: seuraavan kerran kun se viestiääni kuuluu ja vieressä hymytään vienosti, mene jonnekin, vessaan vaikka, ja anna sen tunteen oikein velloa sun yli. Huuhtoa kertakaikkiaan kuin iso aalto. Ja kun sun puhelin kilahtaa, niin muista se tunne. Ja päätä, että et aio hukkua sen aallon alle.
Kiitos ❤️ Et tiedäkään kuinka paljon vertaistuki tässä merkitsi.
Muuten kysyitkö mieheltä koskaan noista työpaikan naisista? Miten hän selitti asian? Setämies kiistää = valehtelee aivan päin naamaa vaikka hänelle esittää todisteetkin. Patologinen valehtelija. Paljon syitä miksi mun ei pitäisi välittää hänestä.
Oletteko vielä samassa työpaikassa? Miten pystyt/ pystyit olemaan tekemisissä? Auttaako aika niin paljon että vuosien menneisyys unohtuu ja setämiehestä voi tulla kuin kuka tahansa random? :)
Ja muille utelijaille tiedoksi: minun ja setämiehen juttu alkoi vuosia sitten tilanteessa, jossa hain mieheni kanssa avioeroa. Jotenkin siinä kohtaa oli ajatus, että mitä enää on väliä kenen kanssa vietän aikaani. Mies oli muuttanut pois kotoamme. Onnekseni tulimme järkiin ja palasimme mieheni kanssa yhteen, pariterapian kautta. Mieheni siis tietää tästä asiasta. Kuitenkin tämä setämies jäi roikkumaan. Mitään seksuaalista meillä ei enää ole (hyi olkoon se vielä puuttuis että olisi koko firmalla samat tauditkin) mutta tämä turhan läheinen side, viestittelyinen, taivaanrannan maalauksineen ja silloin tällöin halailuineen ahdistaa minua ja tästä on ollut vaikea päästä irti.
#102
Tiedän kokemuksesta, miten helppo on neuvoa, että laske irti ja miten vaikeaa se toteuttaa. Kyllä ymmärsin jo silloin ja etenkin jälkeen päin, että tervettähän tämä ei ole. Nyt olen itselleni armollisempi ja ajattelen, että sekin oli yksi kokemus elämän tiellä, jonka johonkin kasvun tarpeeseen tarvitsin.
Ja kyllä, kysyin ja vaadin tilille ja valheita tuli sieltäkin. Kuulemma toinen osapuoli oli ymmärtänyt ystävällisyyden väärin, kyse oli vain vähän humalassa hauskanpidosta. Sain myös syytöksiä, kuten että olen ollut kylmä (epäilen, että tämä oli onnistuneesti käytössä myös kotona), vetäytynyt, jollain tämä raukkaparka sitten haki lohtua muilta luonnollisesti sydän särkyneenä rakkaudesta minuun.
Ei olla enää samassa työpaikassa ja kyllä se on helpottanut todella paljon. Nyt en juurikaan häntä enää ajattele, olen uudessa suhteessa. Monet sanovat, että menee näissä peleissä luotto toisiin ihmisiin, miehiin, mikä varmaan on totta, mutta niin ei käynyt kyllä minulle. Minulla meni luotto itseeni, omaan järkeeni, omiin selviytymyskykyihin. Näen joskus painajaisia, joissa petän nykyistä miestäni tämän entisen kanssa ja ne ovat ihan hirveitä. Unessa toistuu se riippuvuuden kierre: en halua, en tahdo, ei,miksi olen mukana tässä ja samalla se vahva fyysinen veto on entisenkaltainen.
Olenkin analysoinut, että suhde häneen edustaa minulle kaikkea sitä, missä olen heikko, huono, typerä, aikaani hukkaava tollo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun elämä on semmosta, että oikeastaan muiden käytökseen ei voi vaikuttaa. Se on ihan sama millainen se vaimo on tai ei ole, eikä missään nimessä hänen tekemisensä kuulu teille. Se ei pitäisi teitä kiinnostaa oikeasti millään tavalla.
Ja taas tohon, että tuskin vaimo tunsi. On todella harvinaista, että oltais pitkään yhdessä, etkä sä tunne toista.
Tällä logiikalla vaimon tulisi ajatella samoin "meistä", mutta harvapa ajattelee. Koska ihmisiä ei voi omistaa, pitäisi kai sitten vaimojenkin vain hyväksyä, että koska ihmisiä ei voi muuttaa, jotkut naiset nyt vain lankeavat heidän miestensä lirkutuksiin.
Samalla tavallahan sitä toiset naisetkin laskevat, mitä suhteesta saavat. Paljon ihailua, rakkaudenvaloja, ihanaa yhteistä aikaa ja hyvää seksiä. Jos omat tunteet ovat kehittyneet vielä niin, että kokee rakastavansa, moni tosiaan ajattelee, että ei sen vaimon ajatukset ja tunteet tai tekemiset kuulu mulle, mä lasken, että suhdetta kannattaa jatkaa.
Ja kyllä sitä voidaan olla pitkään yhdessä tietämättä jotain asiaa toisesta, jos hän ei sitä halua paljastaa. Varsinkin voidaan, jos toinen on selvästi hvetin hyvä valehtelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama työpaikka on kamala juttu. Puhun kokemuksesta.
Oma heittiöni oli jotain muutakin kuin vain "elämäni rakkaus". Meillä oli joku ihan käsittämätön, puhtaasti fyysinen veto toisiimme alusta asti. Hän ei myös ollut mitenkään erityisen komea, vaan päinvastoin, etenkin verrattuna minuun. Olin nuori, 24 v, mutta hyvin tietoinen siitä, että saan ns. miehen kuin miehen, niin monta kertaa sitä eri miehet joka paikassa minulle tolkuttivat. Ikäeromme ei ollut suuri, mutta hänen kokemustaustansa oli, ulkomailla asumista ja kaikkea vastaavaa, mitä nuori, typerä tyttö ihailee.
En jaksa niitä vuosia kerrata, mutta sanon vain, että juuri nämä kukkaset kämmenellä, jatkuva hullaantumisen ja rakastumisen ja ikävöimisen ja "ajattelen vain sinua"-jutut juurruttivat minua syvälle suhteeseen. Pitkään menikin hyvin, eikä minulle tullut mieleenkään, että vaimonsa lisäksi (niin, tietysti oli naimisissa) hänellä olisi muita. En varsinaisesti koskaan ajatellut hänen eroavan, mutta varmaan minäkin kuvittelin taustalle jonkun järkijutun - sellaisen kun itse olisin pyrkinyt järjestämään, jos lasten takia (kenenkäpä muun!) en olisi halunnut erota.
En jaksa lopullisiakaan tapahtumia muutoin toistaa, mutta eräs mielenkiintoinen seikka ehkä kannattaa nostaa esille. Epäilen, että minä vaikutin ikävä kyllä hänen kehitykseensä häntäheikkinä. Kun hänellä oli kaikki ok, perhe ja kulissit ja varmaan siellä ihan jees noin muutenkin ja lisäksi hemaiseva nainen sivussa, kyllähän se miehen itsetuntoa nosti hännystellä muuallakin. Eli välillisesti kyllä, näin jälkikäteen, olin mahdollistaja pahalla tavalla.
Mitä tulee lopulliseen eroon: nämä, jotka sanovat, että miehen ajatuksilla ei ole mitään väliä, ovat 100 % oikeassa. Vasta kun ymmärsin lakata pyörittämässä päässäni keskusteluja miehen kanssa, pohtimasta, mitä hän ajattelee, miten hänelle sanon, miten sitten kun niin...pääsin irti. Ja se oli pakko tehdä muistuttamalla, että vaikka juuri fyysinen yhteys vetää minut häntä kohti, se on AINUT, mitä meillä oikeasti on. AINUT. Kannattaako semmoisen vuoksi pilata lomiaan, ystävyyksiään (olemalla koko ajan poissaoleva), heleketti elämäänsä? Ei.
Joten 102, nyt vain nimenomaan ystävällisesti ja napakasti sanot miehelle, että aiot estää hänen yhteydenottonsa. Lisätä voit, että jos työpaikalla meinaa tulla tästä ongelmia, avaat kyllä yhteydenottokanavan, mutta tällä kertaa hänen vaimonsa kanssa.
Kiitos silmiä avaavasta kirjoituksesta ❤️
On totta, että me varmasti mahdollistetaan varattujen miesten säätäminen. Mies kun huomaa, että kelpaa paljon nuoremmalle, se ihan varmasti kokeilee kelpaisko muillekin. Ja onhan hän kelvannut. Sama työpaikka on siinäkin hirveä asia, sattuu katsoa kun huomaa, että hänellä on jonkun kollegan kanssa jotain. Ihan kamala asia. Jokainen viestiääni, kuka viestitti, mistä toi mystinen hymy johtuu…Minunkin mielestäni minulla ja setämiehellä ainoa yhteinen asia on fyysinen vetovoima, mutta hän jaksaa keksiä yhteisiä nimittäjiä meille jotka tekisivät meidän yhteenmenosta järkevän ja avioliitostamme loistavan.
Mutta olen todella väsynyt tähän ja nyt tämä saa loppua. En halua häntä, enkä voisi ikinä luottaa häneen. Sellaista suhdetta jota maalailimme, ei tule olemaan. Tää sattuu taas, mutta ei auta. Eniten mietityttää miten kestän katsoa töissä setämiehen ja naisten flirttiä, tietäen etten enää koskaan saa itse tuota osakseni häneltä. Olisi vaan niin helppoa kun tulisi joku ulkopuolinen, joka paljastaisi koko kuvion vaimolle, työyhteisölle ihan kaikille ja romahduttaisi korttitalon. Päästäisiin yhdellä rykäisyllä kaikki tuosta loukusta. Mutta ilmeisesti irrottautuminen on jokaisen tehtävä vuorollaan itse.
#102
Olit muistaakseni varattu, joten mä taas toivon, että joku paljastaa sun miehellesi koko asian.
Ja luuletko oikeasti, että muut ovat niin sokeita, että ei ole tajunnut, että setämies säätää? Ota tuo pää pois pyllystä ja lopeta toi. Sun ongelma on se, että sä mitään parisuhdetta halua, sen takia sä oot tuollaiselle helppo kohde. Susta ei ole itsestä mihinkään oikeaan, mutta on helppo maalata sellaisen kanssa, joka ei ole myöskään oikeasti saatavilla.Voi kun se olisikin noin yksinkertaista! Jos noin, niin eihän mitään ongelmaa olekaan - silloinhan voisi heittäytyä vain nauttimaan koko jutusta ilman huolen häivää, kun ei tässä edes parisuhdetta toivota.
Ja voidaanko me sanoa samaa myös näiden vaimoista: ei ne oikeasti mitään parisuhdetta halua, vaan turvallisesti hyysäävät petturia, josta voi toivoa, että se vaan joskus lähtee?
Sulla on parisuhde, mitä sä siinä teet?
Vaimo luultavasti tuntee miehensä, on laskenut hyvät ja huonot puolet päättänyt jäädä. Ja rehellisesti Turha sun on sitä vaimoa ja sen tekemisiä vetää omiin juttuihin. Se helpottaa päivä kerrallaan, niinku alkoholistitkin. Ne on päivän, joskus tunnin kerrallaan raittiita. Mutta tässä on ero se, että kun oot hetken aikaa olematta tekemisissä se halu häviää, kipu jne. Aika auttaa niihin.Olen eri ja ei ollut parisuhdetta, mies kyllä oli naimisissa. Yleensä näihin keskusteluihin muut vetävät ne vaimot käsityksellä, että miehen kanssa suhteessa oleva on jotenkin vastuussa myös miehen avioliitosta.
Epäilen suuresti, että vaimo tunsi miestensä yhtään sen enempää kuin minäkään tunsin. Epäilen, että samat tai mikä nyt vaimoon meneekään, valheet on siellä syötetty.
Minulle oli henkisesti helpompaa ajatella tietysti, että totta kai vaimo on ajan tasalla ja järkevästi laskutoimittanut päätöksensä. Rehellisyyden kanssa tällä kylläkään ei ollut mitään tekemistä, kuten nyt vanhempana ja viisaampana tiedän.
Sanon tämän nyt ja sanon tamän aina: Naisten, jotka lähtevät varattujen mukaan on turha uhriutua ja valittaa vauva-palstalla. Lähtökohtaisesti jo olette lähteneet petturin matkaan ja nyt yllättyneinä lopputuloksesta. Kannattaa siinä vaiheessa hakeutua avun piirii , jos oikeuttaa itselleen syyllä tsi toisella varatun miehen kanssa suhteilun. Parhaita on nämä jotka luulevat olevansa jotenkin erikoisia, kun "saavat" näitä varattuja miehiä. Tavallaan kien nämä varattujen panijat ja pettäjät molemmat empatiakyvyttömiksi narsisteiksi. Joten niin makaa kuin petaa, apuakin saa, jos vaan sitä ammattilaisilta on valmis hakemaan. Minä-kuvassa jotain häikkää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti vaimo ei tiedä. Se on kaikista todennäköisin vaihtoehto. Ne miehet ovat todella hyviä valehtelijoita ja manipuloijia ja vaimo heidän jatkuvassa vaikutuspiirissään ja mies todennäköisesti on nimenomaan valinnut vaimoksi henkilön, joka on luottavainen, hyväuskoinen ja jota tietää voivansa vedättää manipuloinnillaan. Ja joku joku säätö paljastuisi, mies osaisi kääntää sen niin, että vaimo kokisi syyllisyyttä miehen pettämisestä ja ottaisi miehen häpeän kannettavakseen ja yrittäisi kehittyä paremmaksi vaimoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama työpaikka on kamala juttu. Puhun kokemuksesta.
Oma heittiöni oli jotain muutakin kuin vain "elämäni rakkaus". Meillä oli joku ihan käsittämätön, puhtaasti fyysinen veto toisiimme alusta asti. Hän ei myös ollut mitenkään erityisen komea, vaan päinvastoin, etenkin verrattuna minuun. Olin nuori, 24 v, mutta hyvin tietoinen siitä, että saan ns. miehen kuin miehen, niin monta kertaa sitä eri miehet joka paikassa minulle tolkuttivat. Ikäeromme ei ollut suuri, mutta hänen kokemustaustansa oli, ulkomailla asumista ja kaikkea vastaavaa, mitä nuori, typerä tyttö ihailee.
En jaksa niitä vuosia kerrata, mutta sanon vain, että juuri nämä kukkaset kämmenellä, jatkuva hullaantumisen ja rakastumisen ja ikävöimisen ja "ajattelen vain sinua"-jutut juurruttivat minua syvälle suhteeseen. Pitkään menikin hyvin, eikä minulle tullut mieleenkään, että vaimonsa lisäksi (niin, tietysti oli naimisissa) hänellä olisi muita. En varsinaisesti koskaan ajatellut hänen eroavan, mutta varmaan minäkin kuvittelin taustalle jonkun järkijutun - sellaisen kun itse olisin pyrkinyt järjestämään, jos lasten takia (kenenkäpä muun!) en olisi halunnut erota.
En jaksa lopullisiakaan tapahtumia muutoin toistaa, mutta eräs mielenkiintoinen seikka ehkä kannattaa nostaa esille. Epäilen, että minä vaikutin ikävä kyllä hänen kehitykseensä häntäheikkinä. Kun hänellä oli kaikki ok, perhe ja kulissit ja varmaan siellä ihan jees noin muutenkin ja lisäksi hemaiseva nainen sivussa, kyllähän se miehen itsetuntoa nosti hännystellä muuallakin. Eli välillisesti kyllä, näin jälkikäteen, olin mahdollistaja pahalla tavalla.
Mitä tulee lopulliseen eroon: nämä, jotka sanovat, että miehen ajatuksilla ei ole mitään väliä, ovat 100 % oikeassa. Vasta kun ymmärsin lakata pyörittämässä päässäni keskusteluja miehen kanssa, pohtimasta, mitä hän ajattelee, miten hänelle sanon, miten sitten kun niin...pääsin irti. Ja se oli pakko tehdä muistuttamalla, että vaikka juuri fyysinen yhteys vetää minut häntä kohti, se on AINUT, mitä meillä oikeasti on. AINUT. Kannattaako semmoisen vuoksi pilata lomiaan, ystävyyksiään (olemalla koko ajan poissaoleva), heleketti elämäänsä? Ei.
Joten 102, nyt vain nimenomaan ystävällisesti ja napakasti sanot miehelle, että aiot estää hänen yhteydenottonsa. Lisätä voit, että jos työpaikalla meinaa tulla tästä ongelmia, avaat kyllä yhteydenottokanavan, mutta tällä kertaa hänen vaimonsa kanssa.
Kiitos silmiä avaavasta kirjoituksesta ❤️
On totta, että me varmasti mahdollistetaan varattujen miesten säätäminen. Mies kun huomaa, että kelpaa paljon nuoremmalle, se ihan varmasti kokeilee kelpaisko muillekin. Ja onhan hän kelvannut. Sama työpaikka on siinäkin hirveä asia, sattuu katsoa kun huomaa, että hänellä on jonkun kollegan kanssa jotain. Ihan kamala asia. Jokainen viestiääni, kuka viestitti, mistä toi mystinen hymy johtuu…Minunkin mielestäni minulla ja setämiehellä ainoa yhteinen asia on fyysinen vetovoima, mutta hän jaksaa keksiä yhteisiä nimittäjiä meille jotka tekisivät meidän yhteenmenosta järkevän ja avioliitostamme loistavan.
Mutta olen todella väsynyt tähän ja nyt tämä saa loppua. En halua häntä, enkä voisi ikinä luottaa häneen. Sellaista suhdetta jota maalailimme, ei tule olemaan. Tää sattuu taas, mutta ei auta. Eniten mietityttää miten kestän katsoa töissä setämiehen ja naisten flirttiä, tietäen etten enää koskaan saa itse tuota osakseni häneltä. Olisi vaan niin helppoa kun tulisi joku ulkopuolinen, joka paljastaisi koko kuvion vaimolle, työyhteisölle ihan kaikille ja romahduttaisi korttitalon. Päästäisiin yhdellä rykäisyllä kaikki tuosta loukusta. Mutta ilmeisesti irrottautuminen on jokaisen tehtävä vuorollaan itse.
#102
Olit muistaakseni varattu, joten mä taas toivon, että joku paljastaa sun miehellesi koko asian.
Ja luuletko oikeasti, että muut ovat niin sokeita, että ei ole tajunnut, että setämies säätää? Ota tuo pää pois pyllystä ja lopeta toi. Sun ongelma on se, että sä mitään parisuhdetta halua, sen takia sä oot tuollaiselle helppo kohde. Susta ei ole itsestä mihinkään oikeaan, mutta on helppo maalata sellaisen kanssa, joka ei ole myöskään oikeasti saatavilla.Voi kun se olisikin noin yksinkertaista! Jos noin, niin eihän mitään ongelmaa olekaan - silloinhan voisi heittäytyä vain nauttimaan koko jutusta ilman huolen häivää, kun ei tässä edes parisuhdetta toivota.
Ja voidaanko me sanoa samaa myös näiden vaimoista: ei ne oikeasti mitään parisuhdetta halua, vaan turvallisesti hyysäävät petturia, josta voi toivoa, että se vaan joskus lähtee?
Sulla on parisuhde, mitä sä siinä teet?
Vaimo luultavasti tuntee miehensä, on laskenut hyvät ja huonot puolet päättänyt jäädä. Ja rehellisesti Turha sun on sitä vaimoa ja sen tekemisiä vetää omiin juttuihin. Se helpottaa päivä kerrallaan, niinku alkoholistitkin. Ne on päivän, joskus tunnin kerrallaan raittiita. Mutta tässä on ero se, että kun oot hetken aikaa olematta tekemisissä se halu häviää, kipu jne. Aika auttaa niihin.Olen eri ja ei ollut parisuhdetta, mies kyllä oli naimisissa. Yleensä näihin keskusteluihin muut vetävät ne vaimot käsityksellä, että miehen kanssa suhteessa oleva on jotenkin vastuussa myös miehen avioliitosta.
Epäilen suuresti, että vaimo tunsi miestensä yhtään sen enempää kuin minäkään tunsin. Epäilen, että samat tai mikä nyt vaimoon meneekään, valheet on siellä syötetty.
Minulle oli henkisesti helpompaa ajatella tietysti, että totta kai vaimo on ajan tasalla ja järkevästi laskutoimittanut päätöksensä. Rehellisyyden kanssa tällä kylläkään ei ollut mitään tekemistä, kuten nyt vanhempana ja viisaampana tiedän.
Sanon tämän nyt ja sanon tamän aina: Naisten, jotka lähtevät varattujen mukaan on turha uhriutua ja valittaa vauva-palstalla. Lähtökohtaisesti jo olette lähteneet petturin matkaan ja nyt yllättyneinä lopputuloksesta. Kannattaa siinä vaiheessa hakeutua avun piirii , jos oikeuttaa itselleen syyllä tsi toisella varatun miehen kanssa suhteilun. Parhaita on nämä jotka luulevat olevansa jotenkin erikoisia, kun "saavat" näitä varattuja miehiä. Tavallaan kien nämä varattujen panijat ja pettäjät molemmat empatiakyvyttömiksi narsisteiksi. Joten niin makaa kuin petaa, apuakin saa, jos vaan sitä ammattilaisilta on valmis hakemaan. Minä-kuvassa jotain häikkää..
Nuorena sitä on niin tyhmä ja kyllä, tietysti häikkää minä-kuvassa. Kuten sanottua, eipä ole elämäni parhaita vuosia ne, enkä niitä ilolla muistele. Toivottavasti sulle tuo iloa ja valoa elämään ajatus siitä, että oppirahani sain todellakin maksaa.
Ammattiapua en koe varsinaisesti tarvinneeni, sille lienee parempiakin ja tarpeellisempia kohteita. Sen sijaan kyllä olen joutunut kamppailemaan tosiasian kanssa, että tyhmähän mä todellakin olin. En oikein luota enää mihinkään päätökseeni, vaan vellon niitä, että kuinkahan typerästi taas valitsenkaan. Tämän kanssa teen töitä.
Mutta siitähän ollaan tietty iloisia, että aina löytyy ihmisiä, jolle ei elämässä harmaan sävyjä ole ja heille on helppoa näin sitten toistenkin tuomitseminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun elämä on semmosta, että oikeastaan muiden käytökseen ei voi vaikuttaa. Se on ihan sama millainen se vaimo on tai ei ole, eikä missään nimessä hänen tekemisensä kuulu teille. Se ei pitäisi teitä kiinnostaa oikeasti millään tavalla.
Ja taas tohon, että tuskin vaimo tunsi. On todella harvinaista, että oltais pitkään yhdessä, etkä sä tunne toista.
Tällä logiikalla vaimon tulisi ajatella samoin "meistä", mutta harvapa ajattelee. Koska ihmisiä ei voi omistaa, pitäisi kai sitten vaimojenkin vain hyväksyä, että koska ihmisiä ei voi muuttaa, jotkut naiset nyt vain lankeavat heidän miestensä lirkutuksiin.
Samalla tavallahan sitä toiset naisetkin laskevat, mitä suhteesta saavat. Paljon ihailua, rakkaudenvaloja, ihanaa yhteistä aikaa ja hyvää seksiä. Jos omat tunteet ovat kehittyneet vielä niin, että kokee rakastavansa, moni tosiaan ajattelee, että ei sen vaimon ajatukset ja tunteet tai tekemiset kuulu mulle, mä lasken, että suhdetta kannattaa jatkaa.
Ja kyllä sitä voidaan olla pitkään yhdessä tietämättä jotain asiaa toisesta, jos hän ei sitä halua paljastaa. Varsinkin voidaan, jos toinen on selvästi hvetin hyvä valehtelija.
Kyllä suurin osa vaimoista niin ajatteleekin. Ja kyllähän se totta onkin. Vaimot eivät voi oikeastaan vaikuttaa kuin omaan käytökseensä. Ei sun, eikä sen miehen.
Mä en tiedä miks sä maalaat kuvia, että vaimot olis jotenki tosi typeriä. Yleensä nämä, jotka naimisiin menee tällaisten häntäheikkien kanssa ovat kyl tieneet, että he ovat häntäheikkejä.
Ja turhaan täällä niiden vaimojen käytöksestä jauhetaan, kun puhutaan "teistä". Se on ihan eri ketju heidän jutuilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun elämä on semmosta, että oikeastaan muiden käytökseen ei voi vaikuttaa. Se on ihan sama millainen se vaimo on tai ei ole, eikä missään nimessä hänen tekemisensä kuulu teille. Se ei pitäisi teitä kiinnostaa oikeasti millään tavalla.
Ja taas tohon, että tuskin vaimo tunsi. On todella harvinaista, että oltais pitkään yhdessä, etkä sä tunne toista.
Tällä logiikalla vaimon tulisi ajatella samoin "meistä", mutta harvapa ajattelee. Koska ihmisiä ei voi omistaa, pitäisi kai sitten vaimojenkin vain hyväksyä, että koska ihmisiä ei voi muuttaa, jotkut naiset nyt vain lankeavat heidän miestensä lirkutuksiin.
Samalla tavallahan sitä toiset naisetkin laskevat, mitä suhteesta saavat. Paljon ihailua, rakkaudenvaloja, ihanaa yhteistä aikaa ja hyvää seksiä. Jos omat tunteet ovat kehittyneet vielä niin, että kokee rakastavansa, moni tosiaan ajattelee, että ei sen vaimon ajatukset ja tunteet tai tekemiset kuulu mulle, mä lasken, että suhdetta kannattaa jatkaa.
Ja kyllä sitä voidaan olla pitkään yhdessä tietämättä jotain asiaa toisesta, jos hän ei sitä halua paljastaa. Varsinkin voidaan, jos toinen on selvästi hvetin hyvä valehtelija.
Kyllä suurin osa vaimoista niin ajatteleekin. Ja kyllähän se totta onkin. Vaimot eivät voi oikeastaan vaikuttaa kuin omaan käytökseensä. Ei sun, eikä sen miehen.
Mä en tiedä miks sä maalaat kuvia, että vaimot olis jotenki tosi typeriä. Yleensä nämä, jotka naimisiin menee tällaisten häntäheikkien kanssa ovat kyl tieneet, että he ovat häntäheikkejä.
Ja turhaan täällä niiden vaimojen käytöksestä jauhetaan, kun puhutaan "teistä". Se on ihan eri ketju heidän jutuilleen.
Olen eri, mutta mä pahaa pelkään, että ihan yhtä typeriä on kaikki naiset, jotka jollain lailla tälläisten miesten kelkassa ovat. Ihan sama, millä tittelillä. En mä kyllä pidä fiksumpana sitä, että jo mennessään mukaan tietää, että kyse on valehtelevasta häntäheikistä, mutta lähtee sittenkin.
Ainakin nuoret naiset mua säälittää, jotka on joutunut tän kuvion sekaan tyhmyyttään, niin kun tuossa myönnetään.
Itse onneksi vältin, mutta hirvittää miten täpärästi.
Vierailija kirjoitti:
Sanon tämän nyt ja sanon tamän aina: Naisten, jotka lähtevät varattujen mukaan on turha uhriutua ja valittaa vauva-palstalla. Lähtökohtaisesti jo olette lähteneet petturin matkaan ja nyt yllättyneinä lopputuloksesta. Kannattaa siinä vaiheessa hakeutua avun piirii , jos oikeuttaa itselleen syyllä tsi toisella varatun miehen kanssa suhteilun. Parhaita on nämä jotka luulevat olevansa jotenkin erikoisia, kun "saavat" näitä varattuja miehiä. Tavallaan kien nämä varattujen panijat ja pettäjät molemmat empatiakyvyttömiksi narsisteiksi. Joten niin makaa kuin petaa, apuakin saa, jos vaan sitä ammattilaisilta on valmis hakemaan. Minä-kuvassa jotain häikkää..
Et ole koskaan rakastanut? Vaikutat kovin kylmälle. En aio pitää itseäni mielenterveyspotilaana tai avun tarvitsijana, siksi, että olin sinisilmäinen ja rakastunut. Että uskoin kaiken mitä aikuinen mies minulle sanoi. Miksi en olisi uskonut? Mistä minun olisi pitänyt tietää? Ei häntäheikeissä ole varoitustarroja. Pitääkö lähtökohtaisesti jokaista ihmistä epäillä? Eihän elämästä niin tule mitään!!
Tämän kaltaisten kommentoijien takia, en ikinä olisi itse uskaltanut tehdä tänne avausta tästä aiheesta, mutta olen kiitollinen että ap uskalsi. Ja on ihanaa että keskuudessamme on kaltaisiasi täydellisyyksiä, joista me tavalliset erehtyväiset voimme ottaa mallia.
Mutta tiedoksesi. Jokainen maksaa oppirahansa jossain muodossa. Me maksoimme näin. On niitä inhottavampiakin tapoja maksaa kuin sinisilmäisesti rakastaen.
Kaikkea hyvää kaikille ❤️ pysykää terveinä, kiitos, hei!
# 102
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama työpaikka on kamala juttu. Puhun kokemuksesta.
Oma heittiöni oli jotain muutakin kuin vain "elämäni rakkaus". Meillä oli joku ihan käsittämätön, puhtaasti fyysinen veto toisiimme alusta asti. Hän ei myös ollut mitenkään erityisen komea, vaan päinvastoin, etenkin verrattuna minuun. Olin nuori, 24 v, mutta hyvin tietoinen siitä, että saan ns. miehen kuin miehen, niin monta kertaa sitä eri miehet joka paikassa minulle tolkuttivat. Ikäeromme ei ollut suuri, mutta hänen kokemustaustansa oli, ulkomailla asumista ja kaikkea vastaavaa, mitä nuori, typerä tyttö ihailee.
En jaksa niitä vuosia kerrata, mutta sanon vain, että juuri nämä kukkaset kämmenellä, jatkuva hullaantumisen ja rakastumisen ja ikävöimisen ja "ajattelen vain sinua"-jutut juurruttivat minua syvälle suhteeseen. Pitkään menikin hyvin, eikä minulle tullut mieleenkään, että vaimonsa lisäksi (niin, tietysti oli naimisissa) hänellä olisi muita. En varsinaisesti koskaan ajatellut hänen eroavan, mutta varmaan minäkin kuvittelin taustalle jonkun järkijutun - sellaisen kun itse olisin pyrkinyt järjestämään, jos lasten takia (kenenkäpä muun!) en olisi halunnut erota.
En jaksa lopullisiakaan tapahtumia muutoin toistaa, mutta eräs mielenkiintoinen seikka ehkä kannattaa nostaa esille. Epäilen, että minä vaikutin ikävä kyllä hänen kehitykseensä häntäheikkinä. Kun hänellä oli kaikki ok, perhe ja kulissit ja varmaan siellä ihan jees noin muutenkin ja lisäksi hemaiseva nainen sivussa, kyllähän se miehen itsetuntoa nosti hännystellä muuallakin. Eli välillisesti kyllä, näin jälkikäteen, olin mahdollistaja pahalla tavalla.
Mitä tulee lopulliseen eroon: nämä, jotka sanovat, että miehen ajatuksilla ei ole mitään väliä, ovat 100 % oikeassa. Vasta kun ymmärsin lakata pyörittämässä päässäni keskusteluja miehen kanssa, pohtimasta, mitä hän ajattelee, miten hänelle sanon, miten sitten kun niin...pääsin irti. Ja se oli pakko tehdä muistuttamalla, että vaikka juuri fyysinen yhteys vetää minut häntä kohti, se on AINUT, mitä meillä oikeasti on. AINUT. Kannattaako semmoisen vuoksi pilata lomiaan, ystävyyksiään (olemalla koko ajan poissaoleva), heleketti elämäänsä? Ei.
Joten 102, nyt vain nimenomaan ystävällisesti ja napakasti sanot miehelle, että aiot estää hänen yhteydenottonsa. Lisätä voit, että jos työpaikalla meinaa tulla tästä ongelmia, avaat kyllä yhteydenottokanavan, mutta tällä kertaa hänen vaimonsa kanssa.
Kiitos silmiä avaavasta kirjoituksesta ❤️
On totta, että me varmasti mahdollistetaan varattujen miesten säätäminen. Mies kun huomaa, että kelpaa paljon nuoremmalle, se ihan varmasti kokeilee kelpaisko muillekin. Ja onhan hän kelvannut. Sama työpaikka on siinäkin hirveä asia, sattuu katsoa kun huomaa, että hänellä on jonkun kollegan kanssa jotain. Ihan kamala asia. Jokainen viestiääni, kuka viestitti, mistä toi mystinen hymy johtuu…Minunkin mielestäni minulla ja setämiehellä ainoa yhteinen asia on fyysinen vetovoima, mutta hän jaksaa keksiä yhteisiä nimittäjiä meille jotka tekisivät meidän yhteenmenosta järkevän ja avioliitostamme loistavan.
Mutta olen todella väsynyt tähän ja nyt tämä saa loppua. En halua häntä, enkä voisi ikinä luottaa häneen. Sellaista suhdetta jota maalailimme, ei tule olemaan. Tää sattuu taas, mutta ei auta. Eniten mietityttää miten kestän katsoa töissä setämiehen ja naisten flirttiä, tietäen etten enää koskaan saa itse tuota osakseni häneltä. Olisi vaan niin helppoa kun tulisi joku ulkopuolinen, joka paljastaisi koko kuvion vaimolle, työyhteisölle ihan kaikille ja romahduttaisi korttitalon. Päästäisiin yhdellä rykäisyllä kaikki tuosta loukusta. Mutta ilmeisesti irrottautuminen on jokaisen tehtävä vuorollaan itse.
#102
Olit muistaakseni varattu, joten mä taas toivon, että joku paljastaa sun miehellesi koko asian.
Ja luuletko oikeasti, että muut ovat niin sokeita, että ei ole tajunnut, että setämies säätää? Ota tuo pää pois pyllystä ja lopeta toi. Sun ongelma on se, että sä mitään parisuhdetta halua, sen takia sä oot tuollaiselle helppo kohde. Susta ei ole itsestä mihinkään oikeaan, mutta on helppo maalata sellaisen kanssa, joka ei ole myöskään oikeasti saatavilla.Voi kun se olisikin noin yksinkertaista! Jos noin, niin eihän mitään ongelmaa olekaan - silloinhan voisi heittäytyä vain nauttimaan koko jutusta ilman huolen häivää, kun ei tässä edes parisuhdetta toivota.
Ja voidaanko me sanoa samaa myös näiden vaimoista: ei ne oikeasti mitään parisuhdetta halua, vaan turvallisesti hyysäävät petturia, josta voi toivoa, että se vaan joskus lähtee?
Sulla on parisuhde, mitä sä siinä teet?
Vaimo luultavasti tuntee miehensä, on laskenut hyvät ja huonot puolet päättänyt jäädä. Ja rehellisesti Turha sun on sitä vaimoa ja sen tekemisiä vetää omiin juttuihin. Se helpottaa päivä kerrallaan, niinku alkoholistitkin. Ne on päivän, joskus tunnin kerrallaan raittiita. Mutta tässä on ero se, että kun oot hetken aikaa olematta tekemisissä se halu häviää, kipu jne. Aika auttaa niihin.Olen eri ja ei ollut parisuhdetta, mies kyllä oli naimisissa. Yleensä näihin keskusteluihin muut vetävät ne vaimot käsityksellä, että miehen kanssa suhteessa oleva on jotenkin vastuussa myös miehen avioliitosta.
Epäilen suuresti, että vaimo tunsi miestensä yhtään sen enempää kuin minäkään tunsin. Epäilen, että samat tai mikä nyt vaimoon meneekään, valheet on siellä syötetty.
Minulle oli henkisesti helpompaa ajatella tietysti, että totta kai vaimo on ajan tasalla ja järkevästi laskutoimittanut päätöksensä. Rehellisyyden kanssa tällä kylläkään ei ollut mitään tekemistä, kuten nyt vanhempana ja viisaampana tiedän.
Sanon tämän nyt ja sanon tamän aina: Naisten, jotka lähtevät varattujen mukaan on turha uhriutua ja valittaa vauva-palstalla. Lähtökohtaisesti jo olette lähteneet petturin matkaan ja nyt yllättyneinä lopputuloksesta. Kannattaa siinä vaiheessa hakeutua avun piirii , jos oikeuttaa itselleen syyllä tsi toisella varatun miehen kanssa suhteilun. Parhaita on nämä jotka luulevat olevansa jotenkin erikoisia, kun "saavat" näitä varattuja miehiä. Tavallaan kien nämä varattujen panijat ja pettäjät molemmat empatiakyvyttömiksi narsisteiksi. Joten niin makaa kuin petaa, apuakin saa, jos vaan sitä ammattilaisilta on valmis hakemaan. Minä-kuvassa jotain häikkää..
Aina nainen ei tiedä, että mies onkin varattu. Minulle kävi näin, mutta siten että se toinen nainen, joka ei tiennyt miehen olevan varattu, syytti minua toiseksi naiseksi! Minä olin tuntenut miehen tosin jo vuosia pidempään kuin tämä nainen, mutta hän ajatteli olevansa ykkönen.
Pitäisi syyttää ihan vain sitä, joka on syyllinen. Sitä pettäjää. Kenenkään muun vastuulla ei suhde ole.
Vierailija kirjoitti:
No voin kyynel. Ensin nainen vapaaehtoisesti sekaantuu varattuun häntäheikkiin ja sitten marisee ja uhriutuu kun mies on varattu häntäheikki..
Miten voi olla varattu häntäheikki?
Enintään kovassa käytössä oleva häntäheikki.
Ex-miesystävä paljastui varsinaiseksi pukiksi. Yritti ihan kaikkia, työkavereita, kavereiden eksiä, tuntemattomia netistä. Ei ollut mikään adonis, vaan ihan ns perusmies. Onneksi pääsin eroon enkä ole nähnyt koko tyyppiä sen koommin.
Alue: Seksi
Olit muistaakseni varattu, joten mä taas toivon, että joku paljastaa sun miehellesi koko asian.
Ja luuletko oikeasti, että muut ovat niin sokeita, että ei ole tajunnut, että setämies säätää? Ota tuo pää pois pyllystä ja lopeta toi. Sun ongelma on se, että sä mitään parisuhdetta halua, sen takia sä oot tuollaiselle helppo kohde. Susta ei ole itsestä mihinkään oikeaan, mutta on helppo maalata sellaisen kanssa, joka ei ole myöskään oikeasti saatavilla.