Lue keskustelun säännöt.
Ero narsistisesta/vainoharhaisesta kumppanista, miten pääsen jaloilleni?
04.07.2021 |
Miten itse pääsit? Minulta ovat lähteneet mielenterveys, työkyky sekä ystävät viimeisimmän suhteeni myötä. Tällä hetkellä olen sairauslomalla pahoinpitelyn seurauksena.
Syypäänä tilanteeseeni päätymisessä takuuvarmasti oma läheisriippuvuuteni, joka taas lienee peräisin alkoholistivanhemmilta ja siitä, että olen kasvanut miellyttäjäksi. Tajuan tilanteeni, ymmärrän itsekunnioituksen puutteen olevan ongelma mutta olen kaikesta huolimatta onnistunut kouluttautumaan vaativaan työhön ja muutenkin olen onnistunut saamaan elämäni (ainakin näennäisesti) mallilleen.
Tämä nyt jo päättynyt suhde ei suinkaan ole ensimmäinen kokemus hyväksikäyttävästä kumppanista vaan parisuhdehistoriani on täynnä samaa. Omistaudun kumppanilleni ja lyön laimin omia velvollisuuksiani ja tarpeitani siinä toivossa, että minua rakastetaan. Havaintojeni mukaan vedän puoleeni röyhkeitä ihmisiä magneetin lailla.
Minulta ovat omat keinot nyt loppuneet. Terapeutit eivät auttaneet, rahaa on palanut ja koen olevani silti ihan alkupisteessä. Joku varmaan ehdottaa yksinoloa. Sitäkin olen tehnyt. Aikuiselämästäni olen kuitenkin ollut sinkkuna kaksi kolmasosaa eli yli 10 vuotta. En TARVITSE miestä. En ole koskaan tarvinnut. Haluisin vain sitä, että minua rakastettaisiin ja rakastaisin itse takaisin. Turvallinen, rakastettu olo on minulle ihan vieras tunne.
Kommentit (25)
Täsmälleen samat tilanteet elänyt, mutta poikkeuksena en tunne tuota rakastettuna olemisen tarvetta (ainakaan nykyään). En oikein osaa siksi neuvoakaan mitenkään, mutta halusin vaan toivottaa tsemppiä, et ole ainoa vaikka siltä varmasti joskus tuntuukin.
Jos tykkäät lukea, niin aiheeseen liittyviä kirjoja on pilvinpimein, niistä voisi olla apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Ei muuta hoitoa kun pysyt yksin lopun elämääsi. Se on ainoa keino elää järjissään.
Vierailija kirjoitti:
Täsmälleen samat tilanteet elänyt, mutta poikkeuksena en tunne tuota rakastettuna olemisen tarvetta (ainakaan nykyään). En oikein osaa siksi neuvoakaan mitenkään, mutta halusin vaan toivottaa tsemppiä, et ole ainoa vaikka siltä varmasti joskus tuntuukin.
Jos tykkäät lukea, niin aiheeseen liittyviä kirjoja on pilvinpimein, niistä voisi olla apua?
Nautitko elämästäsi? Onko sinulla haaveita tulevaisuudelle?
Haluaisin rakkautta kokeakseni, että minulla olisi edes jotakin pysyvää. Vaikka vain vähän aikaa. Et olisin edes hetken aikaa samalla universumin karttalehdellä jonkun toisen kanssa. Universaali juurettomuuden tunne on varmaan pahin ongelmani. En koe tulleeni hyväksytyksi ja sen myötä kaikki tuntuu vieraalta ja/tai teennäiseltä.
Ap
Ihan hyvin voit olla ilman parisuhdetta loppuelämäsi. Tiedän monta jotka ovat kukin omista syistään näin valinneet, eivätkä ole katuneet. Auttaisiko jaloille pääsemiseesi se tieto ettei noin enää sinun kohdallasi voi käydä? Kun et enää suhteisiin ala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täsmälleen samat tilanteet elänyt, mutta poikkeuksena en tunne tuota rakastettuna olemisen tarvetta (ainakaan nykyään). En oikein osaa siksi neuvoakaan mitenkään, mutta halusin vaan toivottaa tsemppiä, et ole ainoa vaikka siltä varmasti joskus tuntuukin.
Jos tykkäät lukea, niin aiheeseen liittyviä kirjoja on pilvinpimein, niistä voisi olla apua?Nautitko elämästäsi? Onko sinulla haaveita tulevaisuudelle?
Haluaisin rakkautta kokeakseni, että minulla olisi edes jotakin pysyvää. Vaikka vain vähän aikaa. Et olisin edes hetken aikaa samalla universumin karttalehdellä jonkun toisen kanssa. Universaali juurettomuuden tunne on varmaan pahin ongelmani. En koe tulleeni hyväksytyksi ja sen myötä kaikki tuntuu vieraalta ja/tai teennäiseltä.
Ap
En minäkään tunne yhteyttä kenenkään kanssa kuin hetkittäin. En ole koskaan tuntenut olevani hyväksytty, joten en enää viitsi käyttää siihen energiaani. Pysyvyys on harha, niin kuin varmaan tiedätkin, eikä minkään asian perässä juokseminen tee onnelliseksi, vaan kyky hyväksyä tämänhetkinen tilanne ja olotila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin voit olla ilman parisuhdetta loppuelämäsi. Tiedän monta jotka ovat kukin omista syistään näin valinneet, eivätkä ole katuneet. Auttaisiko jaloille pääsemiseesi se tieto ettei noin enää sinun kohdallasi voi käydä? Kun et enää suhteisiin ala.
Ei auttaisi. Haluaisin kokea olevani aidosti tärkeä jollekin toiselle ihmiselle ja lisäksi fyysinen läheisyys tuntuu minusta valtavan hyvältä. Koira/kissa yms. lemmikki ei korvaa tunnetta, joka tulee samalla taajuudella olevan ihmisen kanssa kommunikoinnista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täsmälleen samat tilanteet elänyt, mutta poikkeuksena en tunne tuota rakastettuna olemisen tarvetta (ainakaan nykyään). En oikein osaa siksi neuvoakaan mitenkään, mutta halusin vaan toivottaa tsemppiä, et ole ainoa vaikka siltä varmasti joskus tuntuukin.
Jos tykkäät lukea, niin aiheeseen liittyviä kirjoja on pilvinpimein, niistä voisi olla apua?Nautitko elämästäsi? Onko sinulla haaveita tulevaisuudelle?
Haluaisin rakkautta kokeakseni, että minulla olisi edes jotakin pysyvää. Vaikka vain vähän aikaa. Et olisin edes hetken aikaa samalla universumin karttalehdellä jonkun toisen kanssa. Universaali juurettomuuden tunne on varmaan pahin ongelmani. En koe tulleeni hyväksytyksi ja sen myötä kaikki tuntuu vieraalta ja/tai teennäiseltä.
Ap
Tällä hetkellä nautin elämästäni, koen sen paremmaksi kuin vuosiin. Olen sinkku ja viihdyn sellaisena. Tulevaisuutta en oikeastaan ajattele erityisesti, esim. naimisiinmenot tai yhteiset mökinrakentelut jonkun kanssa tuntuu lähinnä etovilta ajatuksista.
Eron jälkeen ihmissuhteet muuttuivat mielessäni, en välitä olla läheinen oikein kenenkään kanssa enää. Ahdistaa jopa jos joku ystävä vaatii selontekoa kokoajan missä olen, mitä teen ja miksi en ole nähnyt.
Ajatus parisuhteesta ahdistaa. Eron tuoma vapaus (en tarkoita seksiä tai ylipäänsä mitään muihin ihmisiin liittyvää, vaan sitä että voin käydä vaikka kaupassa ilman selontekoa siitä, miksi siellä kesti 2min kauemmin kuin pitäisi kestää, ketä kaikkia näin matkalla jne.) on ollut tärkeää ja koko ero oli pelkästään helpotus.
Toisaalta tuntuu välillä pahalta ajatella, että kykenenkö enää ollenkaan ihmissuhteisiin, mutta toistaiseksi en halua edes pohtia sitä sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kiinnostaisi tietää miksi sun suhteet etenee niin pitkälle? Miksi et reagoi jo suhteen alussa niihin merkkeihin, mitkä on sulle kovin tuttuja jo aiemmista?
Jos kuitenkin haluat vielä parisuhdetta, niin miten olisi ehtona liitolle se, että heti alussa menisitte parisuhdeterapiaan, ja kävisitte niin kauan, että olette vakaalla pohjalla, ja todella pienellä kynnyksellä takaisin?
NOin muuten on terapiasta pakko sanoa se, että eihän se terapia ketään paranna, vaan ainoastaan auttaa auttamaan itse itseä. Jos ei itse tee sitä terapiatyötä, niin sitten ei tee, ja jää tasan niihin lähtökuoppiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin voit olla ilman parisuhdetta loppuelämäsi. Tiedän monta jotka ovat kukin omista syistään näin valinneet, eivätkä ole katuneet. Auttaisiko jaloille pääsemiseesi se tieto ettei noin enää sinun kohdallasi voi käydä? Kun et enää suhteisiin ala.
Ei auttaisi. Haluaisin kokea olevani aidosti tärkeä jollekin toiselle ihmiselle ja lisäksi fyysinen läheisyys tuntuu minusta valtavan hyvältä. Koira/kissa yms. lemmikki ei korvaa tunnetta, joka tulee samalla taajuudella olevan ihmisen kanssa kommunikoinnista.
Ap
No sitten pitää varmaan vain jatkaa sitä pään seinään lyömistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko ongelma olla siinä, että pohjimmiltaan et hyväksy itse itseäsi? Haet rakkautta muualta, kun et itse sitä pysty itsellesi antamaan?
Jotain itsetuntoon, itsensä hyväksymiseen, itsetuntemukseen ym. viittaavia kirjoja ja nettisivuja suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin voit olla ilman parisuhdetta loppuelämäsi. Tiedän monta jotka ovat kukin omista syistään näin valinneet, eivätkä ole katuneet. Auttaisiko jaloille pääsemiseesi se tieto ettei noin enää sinun kohdallasi voi käydä? Kun et enää suhteisiin ala.
Ei auttaisi. Haluaisin kokea olevani aidosti tärkeä jollekin toiselle ihmiselle ja lisäksi fyysinen läheisyys tuntuu minusta valtavan hyvältä. Koira/kissa yms. lemmikki ei korvaa tunnetta, joka tulee samalla taajuudella olevan ihmisen kanssa kommunikoinnista.
Ap
Tuota tunnetta varten voi tehdä vaikkapa tukihenkilö tai kaveri toimintaa vapaaehtoistyönä. Saat varmasti kokea olevasi tärkeä. Itsekin keskityin vapaaehtoistyöhön muutaman vuoden. Siellä sain turvallisesti toteuttaa auttamistarvettani ja työkavereilta sain kannustusta, tukea ja kehuja. Opin uusia asioita ja sain iloa kun olin hyödyksi. Kokeileppa sitä mieluummin kuin parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ongelma olla siinä, että pohjimmiltaan et hyväksy itse itseäsi? Haet rakkautta muualta, kun et itse sitä pysty itsellesi antamaan?
Jotain itsetuntoon, itsensä hyväksymiseen, itsetuntemukseen ym. viittaavia kirjoja ja nettisivuja suosittelen.
Mitä nyt olen aiheesta lukenut, ihan yksin on ihan hirvittävän vaikeaa saada eheytettyä itseään. Se vaatisi rehellisiä peilejä (=hyväntahtoisia ja ymmärtäviä läheisiä) ja niitä taas ei ihan helposti valmiiksi epäluuloisena saa. Moni kokee parisuhderakkauden tai omien lastensa myötä tulevansa vihdoin hyväksytyksi ihmisenä. Näin olen ymmärtänyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ongelma olla siinä, että pohjimmiltaan et hyväksy itse itseäsi? Haet rakkautta muualta, kun et itse sitä pysty itsellesi antamaan?
Jotain itsetuntoon, itsensä hyväksymiseen, itsetuntemukseen ym. viittaavia kirjoja ja nettisivuja suosittelen.Mitä nyt olen aiheesta lukenut, ihan yksin on ihan hirvittävän vaikeaa saada eheytettyä itseään. Se vaatisi rehellisiä peilejä (=hyväntahtoisia ja ymmärtäviä läheisiä) ja niitä taas ei ihan helposti valmiiksi epäluuloisena saa. Moni kokee parisuhderakkauden tai omien lastensa myötä tulevansa vihdoin hyväksytyksi ihmisenä. Näin olen ymmärtänyt.
Ap
Kyllä se työ pitää ihan itse tehdä. Niin ovat tehneet kaikki muutkin jotka ovat onnistuneet. Jo tuo että sinulla on pakko olla mies, etkä voi olla yksin kertoo sitä samaa, eli et ymmärrä että sinun on itsesi tehtävä kaikki työ, eikä odottaa että joku toinen sinut parantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin voit olla ilman parisuhdetta loppuelämäsi. Tiedän monta jotka ovat kukin omista syistään näin valinneet, eivätkä ole katuneet. Auttaisiko jaloille pääsemiseesi se tieto ettei noin enää sinun kohdallasi voi käydä? Kun et enää suhteisiin ala.
Ei auttaisi. Haluaisin kokea olevani aidosti tärkeä jollekin toiselle ihmiselle ja lisäksi fyysinen läheisyys tuntuu minusta valtavan hyvältä. Koira/kissa yms. lemmikki ei korvaa tunnetta, joka tulee samalla taajuudella olevan ihmisen kanssa kommunikoinnista.
Ap
Tuota tunnetta varten voi tehdä vaikkapa tukihenkilö tai kaveri toimintaa vapaaehtoistyönä. Saat varmasti kokea olevasi tärkeä. Itsekin keskityin vapaaehtoistyöhön muutaman vuoden. Siellä sain turvallisesti toteuttaa auttamistarvettani ja työkavereilta sain kannustusta, tukea ja kehuja. Opin uusia asioita ja sain iloa kun olin hyödyksi. Kokeileppa sitä mieluummin kuin parisuhdetta.
Ei ole minun juttuni työ tukihenkilönä. En ole elämässäni muuta tehnytkään kuin uhrautunut muiden tarpeiden edessä. Kiitos ei ihmissuhteista, joista en saa takaisin aitoa ymmärrystä. Kissa/koira ajaisi saman asian.
Ap
Mulla aikalailla sama tilanne, mutta kehittänyt nyt itselleni totaalisen ihmispelon kokemuksieni takia. Enkä ole töissäkään tämän takia. Viimeisin parisuhde oli taas kerran pelkkää hyväksikäyttöä ja kaltoinkohtelua, kuten monet muutkin ihmissuhteeni. Ja kun asetan rajoja tai ihan vain sanon mielipiteitäni, tunteita jne niin syyllistetään, haukutaan, hylätään, petetään, mustamaalataan... Olen oikein ongelmamagneetti ja siksi parisuhteesta en enää edes haaveile. Ja alussa nämä ihmissuhteet tuntuvat ihan tavallisilta kunnes tapahtuu täyskäännös. Ja minut teki miellyttäjäksi väkivaltainen koti ja täysin narsistiset vanhemmat. Mutta ei ole terapia auttanut ja enemmän olen hengellisyydestä nyt kiinnostunut. Ehkä siitä saisin kokonaisvaltaisempaa näkemystä ja voisin joskus taas palata ihmisten pariin. Toki tunnistan nyt narsistista käytöstä paremmin eli jotain oppinut ja oppinut myös hitusen arvostamaan itseäni vaikkei kukaan muu sitä teekään.
Vierailija kirjoitti:
Mulla aikalailla sama tilanne, mutta kehittänyt nyt itselleni totaalisen ihmispelon kokemuksieni takia. Enkä ole töissäkään tämän takia. Viimeisin parisuhde oli taas kerran pelkkää hyväksikäyttöä ja kaltoinkohtelua, kuten monet muutkin ihmissuhteeni. Ja kun asetan rajoja tai ihan vain sanon mielipiteitäni, tunteita jne niin syyllistetään, haukutaan, hylätään, petetään, mustamaalataan... Olen oikein ongelmamagneetti ja siksi parisuhteesta en enää edes haaveile. Ja alussa nämä ihmissuhteet tuntuvat ihan tavallisilta kunnes tapahtuu täyskäännös. Ja minut teki miellyttäjäksi väkivaltainen koti ja täysin narsistiset vanhemmat. Mutta ei ole terapia auttanut ja enemmän olen hengellisyydestä nyt kiinnostunut. Ehkä siitä saisin kokonaisvaltaisempaa näkemystä ja voisin joskus taas palata ihmisten pariin. Toki tunnistan nyt narsistista käytöstä paremmin eli jotain oppinut ja oppinut myös hitusen arvostamaan itseäni vaikkei kukaan muu sitä teekään.
Olen tuo, joka aiemmin kirjoitti rimpsun siitä että ihmissuhteet ahdistaa.. Tunnistan tunteesi täysin!
Olen huomannut itse spekuloivani liikaa, jos olen vetänyt jonkun täysin normaalin rajan, että olenko nyt totaalinen k.pää, itsekäs jne. Mutta kyllä ihmiset ympärillä oppii siihenkin, ettet ole niiden käytettävissä koko aikaa. Sitä oman tilan ja ajan tarvetta ei moni pysty ymmärtämään eikä hyväksymään ja huomaan loukkaantumisia, mutta olen päättänyt olla välittämättä liikoja.
En käyttäydy silti mitenkään k.päisesti ja itsekkäästi vaan olen asettanut kevyet rajani joista pidän kiinni. En ole tilivelvollinen kenellekään.
Kaverisuhteita itse kaipaisin ehkä enemmänkin, monet kaverisuhteet "jätin" juuri siksi kun niistä suhteista tuli usein hyväksikäytetty olo ja olivat epätasa-arvoisia ym. Eron paikkeilla sitä alkoi kyseenalaistamaan kaikkia ihmissuhteita ja huomasi miten mätiin omeniin sitä onkaan törmännyt ja kaikenlaista hyväksynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin voit olla ilman parisuhdetta loppuelämäsi. Tiedän monta jotka ovat kukin omista syistään näin valinneet, eivätkä ole katuneet. Auttaisiko jaloille pääsemiseesi se tieto ettei noin enää sinun kohdallasi voi käydä? Kun et enää suhteisiin ala.
Ei auttaisi. Haluaisin kokea olevani aidosti tärkeä jollekin toiselle ihmiselle ja lisäksi fyysinen läheisyys tuntuu minusta valtavan hyvältä. Koira/kissa yms. lemmikki ei korvaa tunnetta, joka tulee samalla taajuudella olevan ihmisen kanssa kommunikoinnista.
Ap
Tuota tunnetta varten voi tehdä vaikkapa tukihenkilö tai kaveri toimintaa vapaaehtoistyönä. Saat varmasti kokea olevasi tärkeä. Itsekin keskityin vapaaehtoistyöhön muutaman vuoden. Siellä sain turvallisesti toteuttaa auttamistarvettani ja työkavereilta sain kannustusta, tukea ja kehuja. Opin uusia asioita ja sain iloa kun olin hyödyksi. Kokeileppa sitä mieluummin kuin parisuhdetta.
En ole aloittaja, mutta vapaaehtoistyö tai tukihenkilönä toimiminen kiinnostaisi itseäni. Osaatko suositella jotain? Olen etsinyt joskus sellaisia mutta aika vaikeasti on löytynyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ongelma olla siinä, että pohjimmiltaan et hyväksy itse itseäsi? Haet rakkautta muualta, kun et itse sitä pysty itsellesi antamaan?
Jotain itsetuntoon, itsensä hyväksymiseen, itsetuntemukseen ym. viittaavia kirjoja ja nettisivuja suosittelen.Mitä nyt olen aiheesta lukenut, ihan yksin on ihan hirvittävän vaikeaa saada eheytettyä itseään. Se vaatisi rehellisiä peilejä (=hyväntahtoisia ja ymmärtäviä läheisiä) ja niitä taas ei ihan helposti valmiiksi epäluuloisena saa. Moni kokee parisuhderakkauden tai omien lastensa myötä tulevansa vihdoin hyväksytyksi ihmisenä. Näin olen ymmärtänyt.
Ap
Kyllä se työ pitää ihan itse tehdä. Niin ovat tehneet kaikki muutkin jotka ovat onnistuneet. Jo tuo että sinulla on pakko olla mies, etkä voi olla yksin kertoo sitä samaa, eli et ymmärrä että sinun on itsesi tehtävä kaikki työ, eikä odottaa että joku toinen sinut parantaa.
Samaa mieltä. Ap:n ongelma on juuri se että häntä ei ole ihmisenä olemassa vaan hän on pelkkä peili muille. Ei mitään peilejä vaan on yksin. Eikä mitään positiivista lässytystä vaan totuus niin että sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin voit olla ilman parisuhdetta loppuelämäsi. Tiedän monta jotka ovat kukin omista syistään näin valinneet, eivätkä ole katuneet. Auttaisiko jaloille pääsemiseesi se tieto ettei noin enää sinun kohdallasi voi käydä? Kun et enää suhteisiin ala.
Ei auttaisi. Haluaisin kokea olevani aidosti tärkeä jollekin toiselle ihmiselle ja lisäksi fyysinen läheisyys tuntuu minusta valtavan hyvältä. Koira/kissa yms. lemmikki ei korvaa tunnetta, joka tulee samalla taajuudella olevan ihmisen kanssa kommunikoinnista.
Ap
Tuota tunnetta varten voi tehdä vaikkapa tukihenkilö tai kaveri toimintaa vapaaehtoistyönä. Saat varmasti kokea olevasi tärkeä. Itsekin keskityin vapaaehtoistyöhön muutaman vuoden. Siellä sain turvallisesti toteuttaa auttamistarvettani ja työkavereilta sain kannustusta, tukea ja kehuja. Opin uusia asioita ja sain iloa kun olin hyödyksi. Kokeileppa sitä mieluummin kuin parisuhdetta.
Ei ole minun juttuni työ tukihenkilönä. En ole elämässäni muuta tehnytkään kuin uhrautunut muiden tarpeiden edessä. Kiitos ei ihmissuhteista, joista en saa takaisin aitoa ymmärrystä. Kissa/koira ajaisi saman asian.
Ap
Miksi sun peiliesi pitää olla riippuvaisia sinusta? Puoliso, lapset. Eikö intiimejä asioita jakava ihminen "kelpaa"? Hänellähän olisi vähemmän oma lehmä ojassa. Ehket kaipaakaan peiliä vaan pysyvää ihailijaa, joka ei karkaa.
^^