Hitto että ärsyttää kutsut kavereiden lasten synttäreille!

Mun täytyy myöntää, että mäkään en ymmärrä tollasia. Meillä on 4 lasta ja kertaakaan ei olla kutsuttu omia kavereita lasten synttäreille eikä kertaakaan olla saatu kutsua kavereiden lasten synttäreille. Sitten tietty jos omat lapset on suunnilleen saman ikäisiä kuin kaverin lapset ja ne lapset on keskenään kavereita, niin lapset ovat saaneet kutsuja toistensa synttäreille.

Musta on ihan älytöntä kutsua lasten synttäreille aikuisia, jotka ei ole sukulaisia. Jos kaveri haluaa muistaa kaverin lapsen synttärit, sen voi tehdä ilman juhlia.

Mua kiinnostaa, että millaisissa piireissä/kaupungeissa tällaista tehdään? Me ollaan akateemisia espoolaisia.

Paskaa

Onhan tuo todella outoa. Enhän minä sen lapsen kaveri ole vaan hänen vanhempansa. En siedä lastenkutsuja yhtään, niin jouduin noista kieltäytymään. Pari kertaa kylläkin vain osunut kutsu kohdalle. Viisitoista vuodessa kuulostaa aivan kajahtaneelta!

Vanhempien pitäisi tajuta järjestää aikuisillekin ohjelmaa, vaikka grillausta!

Olen samaa mieltä. Kuvauksesi oli osuva. Itse en järjestä tuollaisia, mutta muuten meidän tuttavapiirissä on tällaisia jonkin verran.

Asutaan kaupungissa (ei pk-seutu) ja ollaan sekä akateemisia että ei-akateemisia. Kaikki kuitenkin väh. amk- tai opistoasteen koulutuksen hankkineita. Vastaukseksi kakkoselle siis.

Pari vinkkiä, ensinnäkin pakko ei ole mennä. Toisekseen anna jatkossa lahjaksi lahjakortti lapsen iästä riippuen hoploppiin, elokuviin tms. Säästyt paljolta pohdinnalta ja synttärisankarikin varmasti tykkää! :)

[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 21:26"]

Voiko olla turhauttavampaa kuin saada kutsu kaverinsa/sukulaisensa lapsen syntymäpäiväjuhliin...?

Ensin haahuilet kaupoissa miettimässä mitä ihmettä ostat ipanalle, jolla on jo KAIKKEA. Kiertelet hyllyjä ja yrität löytää jotain, joka ei olisi täysin turhaa, jotain jota lapsella ei jo olisi, jotain josta tämä ehkä tykkäisi, ja joka ei maksaisi kuitenkaan yli 25 euroa (vaikea löytää!).

Sitten ostat jotain ja mietit että no ihan turhaahan tämäkin rahanmeno oli, lahja hautautuu muiden lahjojen sekaan (usein kun näen synttärisankarin avaavan lahjansa, tämä kääntelee lahjaa kerran-pari kädessään ja laittaa sen sitten sivuun ja avaa seuraavan tai lähtee leikkimään jonnekin muualle... toisinaan ei ole edes avannut koko lahjaa paikallaolomme aikana... kun niitä lahjoja tulee niin paljon!) ja epäilen että tuskin koskaan edes leikkii lahjallaan. Ja vanhemmat tuskailevat kuinka on hirveästi jo kaikkea tavaraa.

No, sitten "pääset" niille synttärikutsuille. Tupa täynnä porukkaa, osan tunnet jotenkuten (olet nähnyt edellisvuoden synttärikutsuilla), osaa et tunne ollenkaan, ehkä muutama, jonka tunnet kaverisi lisäksi, mutta kaveri ei tietenkään ehdi kuin vaihtaa kanssasi pari sanaa, koska hoitaa tarjoiluja ja yrittää jokaisen kanssa ehtiä vaihtamaan ne pari sanaa. Muiden -näiden outojen tai puolituttujen- kanssa keskustelet sitten kaikkea joutavanpäiväistä mairea hymy huulillasi "onpas taas hyvännäköset kakut tehty! Kyllä niin on hyvät tarjottavat aina!"  "on se ilmoja pidellyt!" tai sitten kuuntelet mukakiinnostuneena jonkun vieraan selityksiä lapsensa sairasteluista tai "nokkelista sattumuksista". Tai sitten kaikki aikuiset toljottavat jonkun vauvaa, ja huokailevat ihastuksesta kuinka se osaa vääntyillä ja kääntyillä :O Kaikkea säestää huumaava meteli, kun lapset ilakoivat ja juoksentelevat ympäriinsä.

Vilkuilet kelloa, koska kehtaisit lähteä kotiin, ja kun sopivasti on kulunut aikaa, käyt huutelemassa lapsesi pois mekkaloivasta lapsikatraasta (yleensä lapset eivät tietenkään halua lähteä ja saat houkutella hiki otsalla että saat lapsesi lähtemään ilman hirveää showta kotiin). Sitten pikapikaa kiittelet kaverisi tarjoamisista ja lähdet kotiin. Ja huokaiset. Syvään.

Laskin juuri, että meille tulee noin 15 kutsua vuodessa tällaisille lastensynttäreille. Mietin kyllä, että tästä eteenpäin emme enää osallistu kun korkeintaan kummilasten ja sisarusteni tai miehen sisarusten lasten syntymäpäiväjuhliin (joita niitäkin on sitten kyllä yhteensä jo yhdeksät per vuosi...)

en tiedä, olenko kiittämätön, mutta mä en vaan millään jaksa näitä aikuisille ja lapsille yhteisesti järjestettyjä synttärijuhlia...

...lohduttaudun sillä, että mukelot kasvavat, ja ehkä 10 vuoden päästä ei enää tarvitse mennä kenenkään synttäreille!!

[/quote]

mä olen ajatellut aina että pääasia että lapsella on kivaa, enkä omaa napaani.. Ja tosiaan 10 vuoden päästä ei tarvi mennä.. 

Vähän sama asia kun huvipuistot, kauhea matka, maksaa helvetisti, sitten jonotat lapsen kanssa tunnin possujunaan jossa saat olla 2 minuuttia, mutta edelleen pääasia että lapsella on kivaa, ei tarvi 10 vuoden päästä mennä..

Minä käyn mielelläni kavereideni lasten synttäreillä. Oma lapsi on jo niin teini, ettei häntä enää mukaan saakaan :)

Minäkin vihaan noita. Meillä ei edes ole omia lapsia, joten me vain hautaudumme jonnekin olkkarin nurkkaan odottamaan, että kakkupöytään tulee tilaa. Synttärisankaria ei näy, hän viettää päivän yläkerrassa pelaten. Ketään aikuisvierasta en tunne, vain kutsujan. Siis helvetillistä paskaa.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 21:44"]

mä olen ajatellut aina että pääasia että lapsella on kivaa, enkä omaa napaani.. Ja tosiaan 10 vuoden päästä ei tarvi mennä.. 

[/quote]

Kukin tavallaan. Itse en kyllä suostuisi tuollaiseen. Osaan kyllä kieltäytyä, jos arvelen, että jokin olisi minulle vastenmielistä. -4

[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 21:46"]

Minäkin vihaan noita. Meillä ei edes ole omia lapsia, joten me vain hautaudumme jonnekin olkkarin nurkkaan odottamaan, että kakkupöytään tulee tilaa. Synttärisankaria ei näy, hän viettää päivän yläkerrassa pelaten. Ketään aikuisvierasta en tunne, vain kutsujan. Siis helvetillistä paskaa.

[/quote]

Miksi menette?

Ite en ymmärrä ihmisiä, jotka ei kehtaa jäädä pois synttäreiltä, vaan tulevat tahtomattaan. ei vaan mene, ei ole ongelmaa. Jos ei ole lapsen kummi tai sisaruksen lapsi tai ole lapsen mummo itse, niin ei ongelmaa. ja vaikka olisi kummikin niin pakkoko se joka vuosi on juhliin mennä? Pienen lahjan voi lähettää Jos on joku velvoite lasta kohtaan. Monethan voi kutsua jopa siksi kun eivät kehtaa olla kutsumatta (?) tai siksi että haluavat paljon lahjoja. 

No en kyllä viitsisi ajatella noin negatiivisesti, kivahan se on että saa kutsun. Jos en jaksa mennä niin keksin kohteliaan tekosyyn.

Mutta itse en ole jaksanut noita järjestää. Yhdet juhlat kavereille ja yhdet sukulaisille RIITTÄÄ. Kummit pyydän sukulaissynttäreille lapsineen, enkä loukkaannu jos eivät pääse..

Mä menen myös mielelläni lasteni kanssa kutsuille. Lapseni lähtevät mielellään, syömme siellä kerrankin valmiista pöydästä herkkuja ja juttelen jo tutuksi tulleiden ihmisten kanssa mielelläni. Lahjasta vielä: anna lastesi valkata sankarille lahja ja anna max. hinnaksi vaikka 10-15 e, kalliimpaa ei varmasti tarvitse jos et kerran ole edes kummi. Lapset yleensä muistavat hyvin mitä toisella lapsella jo oli ja ovat ammattilaisia lahjan valitsemisessa. Myös lahjakortti on erittäin hyvä ja mieluinen lahja. Älä stressaa näin mitättömästä asiasta siis tai jos stressaat, opettele sanomaan ettet nyt valitettavasti pääse, harmi juttu.

Mulle tulee onneksi vain 2 kertaa vuodessa veljeni tyttärien kutsuihin mutta mielummin veljeni saisi kutsua meidät kyllä aikuisten juhliin joissa olisi kunnon tarjoilut kanssa. Veljeni ja hänen vaimonsa ovat varakasta väkeä ja asuvat isossa talossa ja tiedän että he järjestävät myös aikuisten juhlia mutta eivät ole kutsuneet meitä ainakaan 10 vuoteen.

Me saimme vähän aikaa sitten kutsun tutun lapsen synttärijuhliin. Itse olen nähnyt nuo lapset kerran, mieheni tuntee heidän isänsä paremmin, mutta emme näe edes vanhempien kanssa säännöllisesti. Minusta tuntuu älyttömältä että menisin sinne ja antaisin lahjan ja lapsi ihmettelisi sitten, että keneltä tää on, kuka tää on?

En ole menossa, mutta ihmettelen tosiaan, että miten viitsivät edes kutsua. Ei meistä ainakaan tälle lapselle mitään iloa ole.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 21:51"]

Ite en ymmärrä ihmisiä, jotka ei kehtaa jäädä pois synttäreiltä, vaan tulevat tahtomattaan. ei vaan mene, ei ole ongelmaa. Jos ei ole lapsen kummi tai sisaruksen lapsi tai ole lapsen mummo itse, niin ei ongelmaa. ja vaikka olisi kummikin niin pakkoko se joka vuosi on juhliin mennä? Pienen lahjan voi lähettää Jos on joku velvoite lasta kohtaan. Monethan voi kutsua jopa siksi kun eivät kehtaa olla kutsumatta (?) tai siksi että haluavat paljon lahjoja. 

[/quote]  Jos ei mene, sitten suututaan ja kirjoitetaan tänne, että ystäväni ei päässyt taaskaan lapsemme synttäreille ja haukutaan ystävä, kun sitä ei kiinnosta

Mä menisin riemusta kiljuen kaverin lapsen synttäreille vaikka 20kertaa vuodessa jos vain olisi kavereita. Mulla ei ole yhtään kaveria, vaikka aktiivisesti olen sellaisia koittanut etsiä. Edes oman lapsen kaverien vanhemmat eivät juttele "moi":ta enempää ja töissä ei joskus sitä moitakaan. En tiedä miksi, sillä en ole saanut vastausta vaikka olen suoraan kysynyt.

Minä kysyn aina lahjatoiveen. Ja lahjojen avaaminen, eihän ne lahjat sillä hetkellä sen enempää kiinnosta kun on muitakin avattavia lahjoja, mutta kyllä meillä ainakin synttäreiden jälkeen löytyy enemmän aikaa ja mielenkiintoa tutustua lahjoihin tarkemmin. Tällä hetkellä kaikki synttärit mihin kutsu tulee ovat odotettuja, niitä ei montaa vuodessa tule, ja ovat sellaisia ihmisiä joita ei nyt joka viikko nähdä.

Nämä ovat todella rasittavia tilaisuuksia. Ap:n kuvaus osui aivan nappiin. Kaikki hop lop-lahjakortitkin on jo ehditty antaa moneen kertaan ja taas kohta pitäisi keksiä joitain lahjaa lapselle ,jolla on jo kaikki mahdollinen ja joka välittää niistä saamistaan paketeista tasan sen hetken että saa ne auki.

Myös se teennäinen ja pinnallinen keskustelu puolituntemattomien kanssa säästä ja lasten sairasteluista ym. on rasittavaa. Yleensä juhlat ovat keskellä iltapäivää viikonloppuna, jolloin siihen tuhraantuu käytännössä koko päivä. Näen kavereita mielelläni mutta mieluummin jotenkin muuten kuin näissä merkeissä!