Lue keskustelun säännöt.
Elääkö täällä joku hyvää elämää täysin miehensä kustantamana?
04.07.2021 |
Aloitan keskustelun koska päätin äskettäin suhteen, jossa minun olisi ollut mahdollista elää mukavasti tekemättä töitä. Koska en ole ihan nuori ja hyväuskoinen vaan jo keski-ikäinen sekä hiukan kyynistynyt, pidin aika isona riskinä omasta (hyvästä) urastani sekä ansiotasostani luopumista ja ensisijaisesti sitä, ettei kukaan ikinä voi ennustaa parisuhteen jatkuvuutta.
Meillä tilanne oli se, että mies olisi voinut ruveta viettämään vapaaherran elämää ilman elintasosta tinkimisen tarvetta. Riitaa tuli jatkuvasti siitä, että yritin säilyttää otteeni työelämään särmänä ja työntekoni oli tietysti pois yhteisestä ajasta. Jäin kuitenkin miettimään sitä, millaista olisi ollut luopua työnteosta ja joutua sen myötä tilanteeseen, jossa olisin ollut miehestäni täysin riippuvainen.
Onko siis jollain kokemusta siitä, voiko tasa-arvoinen parisuhde toimia tilanteessa, jossa toinen vastaa kaikista elämisen kuluista ja toinen osallistuu auttamalla ainoastaan kodinhoitoon liittyvällä työpanoksella?
Kommentit (80)
Työura sitä ja työura tätä.
Vain pelkurit kasaa mammonaa kuin olisi joku varmuus huomisesta tai vaikka vuodesta 1934.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkilökohtaisesti halveksin tyyppejä, jotka ovat toisen elättejä. Ei voi mitään. En ymmärrä miten kenenkään itsetunto kestää sellaista, mutta ei kai minun tarvitsekaan.
Vai että ikääntynyt mies ja lapseton!
Kyllä ne miehen sisarukset kynivät sen puhtaaksi!
Voi olla jo paperit tehtynä.
Vierailija kirjoitti:
Työura sitä ja työura tätä.
Vain pelkurit kasaa mammonaa kuin olisi joku varmuus huomisesta tai vaikka vuodesta 1934.
Työstä ja urasta voi myös saada muutakin kuin rahaa. Duunarihommat on vain rahaa varten. Esim. omasta urastani tutkijana ja tietokirjailijana en luopuisi koskaan. Kiinnostavaa ja antoisaa, koko elämäni punainen lanka.
Vähemmällä pääset kun unohdat koko ikääntyneen rähjäsi.
Vapaus ei kaupan.
Eikä rakkaus mitään kauppatavaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henkilökohtaisesti halveksin tyyppejä, jotka ovat toisen elättejä. Ei voi mitään. En ymmärrä miten kenenkään itsetunto kestää sellaista, mutta ei kai minun tarvitsekaan.
Eli siis sinun kuvitelmassasi eläminen toisen rahoilla tarkoittaa joka päiväistä valtataistelua ja alemmuuskompleksia? Kuule suurimmalla osalla raha on vain rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihanalta tilanteelta. Oisin ottanut tarjouksen vastaan ja tehnyt esim 10h viikossa töitä (omalla alalla mahdollista, teen käännöksiä ja tulkkauksia) laittaen sen rahan säästöön. Muuten sit vaan eläis ja rakastais ja laskuista ei huolta.
Minkä ikäinen olet? Paljollako säästämisellä ajattelit turvata loppuelämäsi eron tullessa? Ymmärräthän, että 10h/töitä viikossa ei eläkettä paljoa kartuta.
Kolkuttelen neljääkymppiä. Ihan hyvin olisi eläkkeenkin kannalta varaa olla pari vuotta "työttömänä" ja laittaa sen 500-1000e kuussa säästöön. Jos suhde kaatuu niin takas töihin. Ja jos ei kaadu niin jossain vaiheessa varmasti pitää keskustella myös eläkkeestä ja elämän yksityiskohtien järjestämisestä. Mutta ei mun tarvitse heti kaikkea tietää, heti olla kaikki kunnossa. Eikä kaikki ole pysyvää, nyt voi sopia jotain ja muuttaa myöhemmin mieltään. Jos olisin rakastunut ja puoliso haluais olla enemmän yhdessä ja maksaa mun elämän niin joo, voisin hypätä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihanalta tilanteelta. Oisin ottanut tarjouksen vastaan ja tehnyt esim 10h viikossa töitä (omalla alalla mahdollista, teen käännöksiä ja tulkkauksia) laittaen sen rahan säästöön. Muuten sit vaan eläis ja rakastais ja laskuista ei huolta.
Minkä ikäinen olet? Paljollako säästämisellä ajattelit turvata loppuelämäsi eron tullessa? Ymmärräthän, että 10h/töitä viikossa ei eläkettä paljoa kartuta.
Kolkuttelen neljääkymppiä. Ihan hyvin olisi eläkkeenkin kannalta varaa olla pari vuotta "työttömänä" ja laittaa sen 500-1000e kuussa säästöön. Jos suhde kaatuu niin takas töihin. Ja jos ei kaadu niin jossain vaiheessa varmasti pitää keskustella myös eläkkeestä ja elämän yksityiskohtien järjestämisestä. Mutta ei mun tarvitse heti kaikkea tietää, heti olla kaikki kunnossa. Eikä kaikki ole pysyvää, nyt voi sopia jotain ja muuttaa myöhemmin mieltään. Jos olisin rakastunut ja puoliso haluais olla enemmän yhdessä ja maksaa mun elämän niin joo, voisin hypätä mukaan.
Sulla ilmeisesti aika suorittava duuni kääntäjänä kun voisit milloin vain hypätä pois kelkasta kadottamatta vanhoja asiakkaitasi? Minulla aloittajana tilanne aika toinen eli en voisi vain hypätä bussista ulos ja kuvitella juoksevani saman bussin kiinni pari vuotta myöhemmin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihanalta tilanteelta. Oisin ottanut tarjouksen vastaan ja tehnyt esim 10h viikossa töitä (omalla alalla mahdollista, teen käännöksiä ja tulkkauksia) laittaen sen rahan säästöön. Muuten sit vaan eläis ja rakastais ja laskuista ei huolta.
Minkä ikäinen olet? Paljollako säästämisellä ajattelit turvata loppuelämäsi eron tullessa? Ymmärräthän, että 10h/töitä viikossa ei eläkettä paljoa kartuta.
Kolkuttelen neljääkymppiä. Ihan hyvin olisi eläkkeenkin kannalta varaa olla pari vuotta "työttömänä" ja laittaa sen 500-1000e kuussa säästöön. Jos suhde kaatuu niin takas töihin. Ja jos ei kaadu niin jossain vaiheessa varmasti pitää keskustella myös eläkkeestä ja elämän yksityiskohtien järjestämisestä. Mutta ei mun tarvitse heti kaikkea tietää, heti olla kaikki kunnossa. Eikä kaikki ole pysyvää, nyt voi sopia jotain ja muuttaa myöhemmin mieltään. Jos olisin rakastunut ja puoliso haluais olla enemmän yhdessä ja maksaa mun elämän niin joo, voisin hypätä mukaan.
Sulla ilmeisesti aika suorittava duuni kääntäjänä kun voisit milloin vain hypätä pois kelkasta kadottamatta vanhoja asiakkaitasi? Minulla aloittajana tilanne aika toinen eli en voisi vain hypätä bussista ulos ja kuvitella juoksevani saman bussin kiinni pari vuotta myöhemmin.
Ap
Joo en mä oikein stressaa ettenkö "saisi kiinni" jos oisin pari vuotta "poissa" (eli se 10h viikossa, josta oli puhetta). Tekeehän jengi vauvojakin ja tunnen lukemattomia, jotka sitten palaa alalle. Tai vaihtaa alaa hetkeksi, tai opiskelee pari vuotta, tai mitä ikinä. Eikä ole tunnetta, että asiat jotenkin liukuisi käsistäni pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikimaailmassa suostuisi tuollaiseen järjestelyyn. Arvostan itseäni ja itsenäisyyttäni niin paljon etten halua olla toisesta tuolla tavalla riippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
Paljon sijoitusvarallisuutta. Entä pääomatuloja.
Entä onko avioehtoa.
Noi kun kerrot niin voin arvioida voitko olla huoleton.
Luuletko että on vain yhdenlaisia avioehtoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työura sitä ja työura tätä.
Vain pelkurit kasaa mammonaa kuin olisi joku varmuus huomisesta tai vaikka vuodesta 1934.
Työstä ja urasta voi myös saada muutakin kuin rahaa. Duunarihommat on vain rahaa varten. Esim. omasta urastani tutkijana ja tietokirjailijana en luopuisi koskaan. Kiinnostavaa ja antoisaa, koko elämäni punainen lanka.
Kyllä siitä vaan on oltava aikanaan valmis luopumaan.
Mitä tarkoittaa elättäminen? Millaisista summista puhutaan? Tienaako vaimo mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mieheni mukana ulkomailla enkä käy töissä. Hänen palkkansa ja muut etunsa ovat erittäin hyvät ja lisäksi asuinmaamme vaihtuu melko usein. Hän rakastaa merkityksellistä työtään ja on siinä poikkeuslahjakkuus, tekisi sitä vaikka ilmaiseksi, ja haluaa, että minäkin voin tehdä sitä mitä haluan koska mahdollistan hänen unelmansa. Se mitä haluan tehdä ei ole palkkatyö.
Omaisuutemme, joka on kaikilta osin yhteistä, kasvaa paljon, paljon nopeammin kuin molempien ollessa töissä Suomessa (omaa alaani voisin helposti harjoittaa vain Suomessa, mieheni ala taas lähes edellyttää ulkomailla asumista).
Meille tämä järjestely sopii, molempien asema on turvattu ja en koe olevani millään tavalla alistetussa asemassa (miestäni ei edes kiinnosta raha, joten vastaan sen käytöstä ja molemmat teemme kotitöitä). Luotamme toisiimme, yhdessä olemme olleet toista vuosikymmentä. Ymmärrän silti, että kaikilla tällainen ei toimisi.
Vierailija kirjoitti:
Olen mieheni mukana ulkomailla enkä käy töissä. Hänen palkkansa ja muut etunsa ovat erittäin hyvät ja lisäksi asuinmaamme vaihtuu melko usein. Hän rakastaa merkityksellistä työtään ja on siinä poikkeuslahjakkuus, tekisi sitä vaikka ilmaiseksi, ja haluaa, että minäkin voin tehdä sitä mitä haluan koska mahdollistan hänen unelmansa. Se mitä haluan tehdä ei ole palkkatyö.
Omaisuutemme, joka on kaikilta osin yhteistä, kasvaa paljon, paljon nopeammin kuin molempien ollessa töissä Suomessa (omaa alaani voisin helposti harjoittaa vain Suomessa, mieheni ala taas lähes edellyttää ulkomailla asumista).
Meille tämä järjestely sopii, molempien asema on turvattu ja en koe olevani millään tavalla alistetussa asemassa (miestäni ei edes kiinnosta raha, joten vastaan sen käytöstä ja molemmat teemme kotitöitä). Luotamme toisiimme, yhdessä olemme olleet toista vuosikymmentä. Ymmärrän silti, että kaikilla tällainen ei toimisi.
Hyvältä kuulostaa! Elämä ei kohtele kaikkia tasapuolisesti. Teille on osunut onnenarpa, nauttikaa ja rakastakaa, tehkää maailmasta parempi kun voitte ja jakakaa hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Minun bestis on ollut kotirouvana nyt jo monta vuotta täysin miehensä kustantamana. Asuvat miljoonatalossa ja omaisuutta on paljon. Nähdäkseni hän ei ole mitenkään miehensä orjana tai hänestä edes riippuvainen, koska omaisuus on yhteistä ja sitä on runsaasti. Jos jostain ihmeen syystä ero tulisi, puolet kuuluisi vaimolle joka tapauksessa. Ovat tosin olleet naimisissa jotan 25 vuotta eikä mitään ryppyjä rakkaudessa ikinä, joten tuskin niitä enää tuleekaan.
Omaisuus on yhteistä?
Miten verottaja suhtautuu siihen, että täysin tuloton hankkii esim. kiinteistöjä, eikö tuota katsota lahjaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun bestis on ollut kotirouvana nyt jo monta vuotta täysin miehensä kustantamana. Asuvat miljoonatalossa ja omaisuutta on paljon. Nähdäkseni hän ei ole mitenkään miehensä orjana tai hänestä edes riippuvainen, koska omaisuus on yhteistä ja sitä on runsaasti. Jos jostain ihmeen syystä ero tulisi, puolet kuuluisi vaimolle joka tapauksessa. Ovat tosin olleet naimisissa jotan 25 vuotta eikä mitään ryppyjä rakkaudessa ikinä, joten tuskin niitä enää tuleekaan.
Omaisuus on yhteistä?
Miten verottaja suhtautuu siihen, että täysin tuloton hankkii esim. kiinteistöjä, eikö tuota katsota lahjaksi?
Ei tietenkään, jos ovat naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihanalta tilanteelta. Oisin ottanut tarjouksen vastaan ja tehnyt esim 10h viikossa töitä (omalla alalla mahdollista, teen käännöksiä ja tulkkauksia) laittaen sen rahan säästöön. Muuten sit vaan eläis ja rakastais ja laskuista ei huolta.
Minkä ikäinen olet? Paljollako säästämisellä ajattelit turvata loppuelämäsi eron tullessa? Ymmärräthän, että 10h/töitä viikossa ei eläkettä paljoa kartuta.
Minulla sen sijaan on sen verran pienet tulot nyt, että saisin enemmän eläkettä kartutettua tekemällä esimerkiksi 15h töitä viikossa ja sijoittamalla ne rahat, kuin nyt. Nyt teen 38h viikossa, en saa säästöön/sijoituksiin kuin kympin siellä ja toisen täällä. Taloudellisesti kannattaisi sijoittaa enemmän ja "tienata eläkettä" vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mieheni mukana ulkomailla enkä käy töissä. Hänen palkkansa ja muut etunsa ovat erittäin hyvät ja lisäksi asuinmaamme vaihtuu melko usein. Hän rakastaa merkityksellistä työtään ja on siinä poikkeuslahjakkuus, tekisi sitä vaikka ilmaiseksi, ja haluaa, että minäkin voin tehdä sitä mitä haluan koska mahdollistan hänen unelmansa. Se mitä haluan tehdä ei ole palkkatyö.
Omaisuutemme, joka on kaikilta osin yhteistä, kasvaa paljon, paljon nopeammin kuin molempien ollessa töissä Suomessa (omaa alaani voisin helposti harjoittaa vain Suomessa, mieheni ala taas lähes edellyttää ulkomailla asumista).
Meille tämä järjestely sopii, molempien asema on turvattu ja en koe olevani millään tavalla alistetussa asemassa (miestäni ei edes kiinnosta raha, joten vastaan sen käytöstä ja molemmat teemme kotitöitä). Luotamme toisiimme, yhdessä olemme olleet toista vuosikymmentä. Ymmärrän silti, että kaikilla tällainen ei toimisi.
Hyvältä kuulostaa! Elämä ei kohtele kaikkia tasapuolisesti. Teille on osunut onnenarpa, nauttikaa ja rakastakaa, tehkää maailmasta parempi kun voitte ja jakakaa hyvää.
Näin teemme parhaan kykymme mukaan.
VAI ETTÄ PARISUHDETTA, KUN EI EDES TIEDETÄ MITEN PÄIN OLLA!
ITSE LOPETIN KERTOMASTA IHMISILLE OLENKO TÖISSÄ VAI EN.
RAHAA JA OSTOKSIA TARJOTAAN. MINUA EI VAAN NÄY EIKÄ KIINNOSTA.
Mistäkö johtuu?
A) ei kiinnosta kyseiset ihmiset
B) minulla on rahaa, en vaan toitota sitä
Ap oikein itsekin miettii. Mitä miettimistä tuossa on, kun vastaus on EI.