Miten tottua siihen etteivät lapset enää asu kotona

Lähtee lähtee ja kuuluu asiaan.

Nimeltään tyhjänpesänsyndrooma

http://www.rakkaudeksi.fi/artikkelit/parisuhde/tyhj%C3%A4n-pes%C3%A4n-syndrooma

Minulla kohta sama tilanne ja kyllä voi haikeeksi vetää. Onhan sen nuoren mentävä, mutta ymmärrän ap sinua.

Nii'in. Siinäpä vasta kysymys.. Meijän vanhemmilla 3 lasta ja nuorimmainen muutti joku 3 vuotta sitten pois, vanhemmat ei edelleenkään oo sitä sisäistäny. Varmaan pidempi prosessi. Voit toki lohduttautua sillä, että lapsilla menee hyvin omissa kodeissa, josseivät takaisin vielä ole tulleet :D

Hyvin tottuu, erittäin hyvin ; ) Olen aina ollut sitä mieltä, että tyhjänpesänsyndrooma on sellaisten ihmisten "tauti," joilla ei ole kunnollista parisuhdetta.

Herranen aika, nyt voi tehdä puolisonsa kanssa kaikkea kivaa! Lapsiin hyvät välit ja kotiin voi aina palata, jos maailma murjoo.

Tälle aloittajalle nyt myöhäistä, mutta muille vinkki, että kannattaa jo hyvissä ajoin hankkia muutakin sisältöä elämään, harrastuksia, ystäviä, ja vaikka vapaaehtoistoimintaa.

Yllättävä aloitus. kaikki, jotka minä tunnen, odottavat sitä aikaa... 

[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 11:05"]

Napanuoran irrottaminen pitää aloittaa ajoissa, ja en suosittele tuotakaan, että joka päivä viestittelette... Anna lapsellesi jo ne siivet!

[/quote]

Soitan joka päivä äidilleni ja isoäidilleni sekä siskolleni. Tyttärellekö ei sovi soitella, koska napanuora ei muuten irtoa?

Minusta on hullua, että 18 vuotta elää jonkun kanssa, eroaa hyvissä väleissä, mutta sitten ei saa pitää yhteyttä, koska se on oma lapsi! Miten ajattelet, pitääkö yhteydenpitoa lisätä siinä vaiheessa, kun se lapsi saa omia lapsia vai pysynkö silloinkin puhelimen tavoittamattomissa?

[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 12:47"]

[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 11:05"]

Napanuoran irrottaminen pitää aloittaa ajoissa, ja en suosittele tuotakaan, että joka päivä viestittelette... Anna lapsellesi jo ne siivet!

[/quote]

Soitan joka päivä äidilleni ja isoäidilleni sekä siskolleni. Tyttärellekö ei sovi soitella, koska napanuora ei muuten irtoa?

Minusta on hullua, että 18 vuotta elää jonkun kanssa, eroaa hyvissä väleissä, mutta sitten ei saa pitää yhteyttä, koska se on oma lapsi! Miten ajattelet, pitääkö yhteydenpitoa lisätä siinä vaiheessa, kun se lapsi saa omia lapsia vai pysynkö silloinkin puhelimen tavoittamattomissa?

[/quote]

Tahallenko halusit ymmärtää väärin? Ei uutta.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 12:52"]

[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 12:47"]

[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 11:05"]

Napanuoran irrottaminen pitää aloittaa ajoissa, ja en suosittele tuotakaan, että joka päivä viestittelette... Anna lapsellesi jo ne siivet!

[/quote]

Soitan joka päivä äidilleni ja isoäidilleni sekä siskolleni. Tyttärellekö ei sovi soitella, koska napanuora ei muuten irtoa?

Minusta on hullua, että 18 vuotta elää jonkun kanssa, eroaa hyvissä väleissä, mutta sitten ei saa pitää yhteyttä, koska se on oma lapsi! Miten ajattelet, pitääkö yhteydenpitoa lisätä siinä vaiheessa, kun se lapsi saa omia lapsia vai pysynkö silloinkin puhelimen tavoittamattomissa?

[/quote]

Tahallenko halusit ymmärtää väärin? Ei uutta.

[/quote]

Miten niin ymmärsin väärin? Edellinen kirjoitti selkeästi "en suosittele tuotakaan, että joka päivä viestittelette." ja minä olen vahvasti eri mieltä. Tärkeiden ihmisten kanssa voi ja saa olla yhteydessä päivittäin. Paras tapa hankkia lapsenlapsista kiinnostumattomat isovanhemmat on kotoalähtövaiheessa ilmoittaa, että ei pidetä yhteyttä.

Minusta on luonnollista, että kaipaa ja ikävöi, vaikka tottakai sen kotoa pois muuton ymmärtää ja noin elämän pitää mennäkin. Olisihan se outoa, jos ei yhtään kaipaisi, kun tähän asti on eletty samassa kodissa lähes 20  vuotta. Minusta on outoa, jos ei tunne yhtään ikävän/tyhjyyden tunnetta.

Oma tyttäreni muutti viime syksynä kun sai opiskelupaikan haluamaltaan alalta toisesta kaupungista. Ja kyllä, minulla on erinomainen parisuhde, on vaativa työ, on omat harrastukset, on omat hyvät ystävät. Ja olen todella iloinen tyttäreni puolesta, on hauska seurata hänen elämäänsä, uusia ystäviä, opiskelukuvioita.

Siitä huolimatta ikävä on ollut kova, ja tämä on ollut tosi outoa. Tytär on kyllä aika usein (ei ihan joka viikonloppu) käynyt kotona, ja esim. nyt kesäkuun asui kokonaan täällä lapsuudenkodissaan. Kuitenkin minusta tuntuu, että nyt vasta alan jotenkin tottua tilanteeseen.

Ja tuohon yhteydenpitoon... On luonnollista, että yhteyttä pidetään, mutta ainakin tuossa alkuvaiheessa en äitinä soittelisi ihan joka päivä. Minusta tuo itsenäistymisvaihe vaatii tietyn irtioton, vähän etäisyyttä. Kyllä se tytär sitten sieltä kuitenkin pian soittelee ja viestittelee tänne päin!

No ei sekään ole ihan normaalia, että äippä soittaa joka päivä naimisissa olevalle pojalleen. Hei haloo! Poika nolona vastailee ja mumisee jotakin ympäri pyöreetä 8)

Joku tolkku tähän hommaan!

[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 13:00"]

No ei sekään ole ihan normaalia, että äippä soittaa joka päivä naimisissa olevalle pojalleen. Hei haloo! Poika nolona vastailee ja mumisee jotakin ympäri pyöreetä 8)

Joku tolkku tähän hommaan!

[/quote]

Miksi se ei ole normaalia? Mikä siitä tekee sinusta kummallista? Oletko itse päivittäin yhteydessä muihin ihmisiin, soitteletko kavereillesi, päivitätkö naamakirjaa? Saako miehesi joka päivä soitella kavereilleen vai onko siinä jotain outoa?

[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 12:58"]

Ja tuohon yhteydenpitoon... On luonnollista, että yhteyttä pidetään, mutta ainakin tuossa alkuvaiheessa en äitinä soittelisi ihan joka päivä. Minusta tuo itsenäistymisvaihe vaatii tietyn irtioton, vähän etäisyyttä. Kyllä se tytär sitten sieltä kuitenkin pian soittelee ja viestittelee tänne päin!

[/quote]

Tätä yritän tarkoittaa tuolla ylempänä, että alkuun on hyvä antaa sille lapselle omaa rauhaa uuteen elämänvaiheeseen... Etenkin jos äitiä kovasti ahdistaa lapsen poismuutto, ei kannata ruokkia sitä tunnetta. Sillä huonolla tuurilla se lapsi potee syyllisyyttä niinkin luonnollisesta asiasta kuin kotoa pois muuttaminen, jos mamma joka päivä viestittelee.

Minusta tuota ns. tyhjän pesän syndroomaa ei tule niille joilla on se oma elämä =eivät ole eläneet VAIN lastensa kautta. Ja se että on oma elämä EI TARKOITA sitä etteikö olisi ollut hyvä äiti/isä...! Nuo kaksi asiaa eivät pois sulje toisiaan. Normaalilla ihmisellä on omia juttuja, joka paikkaan ei mennä lasten kanssa, esim. käydään töissä, harrastetaan jotain, tavataan ystäviä, käydään puolison kanssa yhdessä vaikka teatterissa jne. jne.

Lapset eivät kasva yhdessä yössä aikuisiksi, pieni lapsi tarvitsee enemmän aikaa mitä isompi, isommalla lapsella on pidemmät koulupäivät, enemmän harrastuksia, haluaa viettää paljon aikaa kavereiden kanssa jne. vert. pieni lapsi. Samaan aikaan kun lapset kasvavat, voi se äiti/isä ns. laajentaa omaa elämäänsä "uusille urille", jolloin lapsien muuttaessa omaan kotiin ei jää ns. tyhjän päälle, voi vaikka aloittaa uuden harrastuksen tai mennä mukaan järjestötoimintaan tai matkustella enemmän, mikä ketäkin kiinnostaa.

Ja tuohon päivittäiseen soitteluun sen verran, että minusta sen soittelun pitää tulla ennemmin sen poismuuttaneen lapsen taholta. Ihan ok jos kerran viikkoon soittaa ja kysyy kuulumisia, mutta muutoin kannattaa odottaa että se lapsi soittaa eikä koko ajan rimpautella hänen peräänsä...

Muutoinkin tuo "päivittäinen soittelu" sekä oman äidin, siskon, että lapsien kanssa kuulostaa paljolta. Minulla on hyvät välit omaan mummooni, äitiini, siskooni ja veljeeni, samoin useampia hyviä ystäviä, mutta emme todellakaan soittele toisillemme päivittäin, emme myöskään ole facebookin tai vastaavien kautta tekemisissä päivittäin. Syynä on yksinkertaisesti se, ettei aikaa moiseen ole. Ihmisillä on työnsä, harrastuksensa, omat menonsa, lapset jne. mitä kenelläkin. Esim. oma äitini on usein matkoilla viikon tai kaksi, ei tulisi mieleenkään soitella hänelle silloin joka päivä, tekstiviestin pari vaihdamme ja se on siinä. Ja todellakin olemme hyvissä väleissä, toisinaan olemme sitten useampia päiviä puolin ja toisin kylässä toisillamme.

Te, jotka ette halua olla muiden kanssa tekemisissä päivittäin: kun puolisonne on vaikka viikon työmatkalla, niin oletteko häneen yhteydessä vai ajatteletteko, että ei tarvitse.

Kun puolisoni on työmatkalla hän tekee töitä, ei ehdi puhelimessa puhua. Lisäksi joskus aikaero on sellainen, ettei ns. järkevää väliä soitella edes olisi. Laitamme hyvän yön tekstiviestit toisillemme, joskus harvoin soitamme jos on jotain tärkeäpää asiaa mitä ei jaksa viesteinä näppäillä. Minusta pieni ero tekee hyvää, sillä sen jälkeen koittaa jälleen näkemisen riemu! :)

Mun mielestäni olisi jotenkin ihan sairasta, jos minun vanhempani tai mieheni vanhemmat soittelisivat päivittäin. Tuntuisi takertuvaiselta ja häiriköivältä. Eikä välit ole missään nimessä viileät, mutta meillä on omakin elämä

Olen varmaan ylisosiaalinen ihminen, mutta minusta on kiva olla yhteydesä minulle tärkeiden ihmisten kanssa. On ihan hullua, kun joku puhuu parhaasta ystävästään, joka  asuu samassa kaupungissa, mutta jonka kanssa on viimeksi jutellut ennen joulua. Mikä sellainen ihmissuhde on, jossa ei olla tekemisissä?

Soittelen äidille päivittäin palvelutaloon (taidan olla niitä harvoja, jotka muistavat, että laitosvanhuskin kaipaa puhekumppania) ja siskolle ja jopa kummitytölle. En koe, että anopin soitto on tungettelua: asiaahan hänellä on, jos ei muusta niin siitä, joko maksikat on pakastettu.

Toivon, että aikanaan lapseni soittavat minulle muutenkin kuin tarvitessaan omaa aikaa ja ilmaista lastenhoitoapua. Se kun ei taida olla palstalaisten mielestä häiriköintiä?

[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 12:47"]

Yllättävä aloitus. kaikki, jotka minä tunnen, odottavat sitä aikaa... 

[/quote]

Vanhemman elämä on yhtä odotusta: että pikkulapsiaika menisi ohi, että koulu alkaisi, että murrosikä menisi ohi, että muuttaisi kotoa... Jäisiköhän tuohon sitten viisi vuotta sellaista aikaa, josta oikeasti nauttii? Ei kuulosta kovin hyvältä diililtä.

Ei me kyllä miehen kanssa kauheasti soitella, jos toinen on reissussa, työ- tai muulla matkalla. Pieni irtiotto tekee hyvää! Saatetaan soittaa, mutta saatetaan olla soittamattakin. Miten ehtii jne.

Ja takana 30 vuotta hyvää avioliittoa.