Miten tottua siihen etteivät lapset enää asu kotona
Tässä on mennyt kohta kuukausi siitä kun kuopukseni muutti pois kotoota omaan kotiin. Olotilani on suorastaan surkea, ikävä on kova. Olen aina kuvitellut että ihanaa kun lapset muuttavat kotoota, että sitten on sitä kuulua omaa aikaa ja vaikka mitä. Nyt mulla tosiaan on pelkästään sitä omaa aikaa ja en halua tätä. Viestitellään päivittäin kyllä mutta tämä tyhjä olo on ihan kamala. Lähteekö tämä ikinä pois?
Kommentit (24)
13 jatkaa. No ei vaan ole normaalia, että äiti soittaa joka päivä naimisissa olevalle pojalleen.
Minulta on kaksi lähtenyt kotoa, kolme vielä kotona. On ollut vaikeata, varsinkin kun vanhempi pahoinpideltiin pahasti, on rahavaikeuksia yms. Huoli on kova vaikka eivät kotona asukkaan. Miehen kanssa hyvä parisuhde ja tekemistä on. Luulen että tuo tyhjänpesän syndrooma liittyy siihen että on tottunut ajattelemaan itseänsä äitinä. Nyt sitten pitää opetella ajattelemaan itseänsä naisena, puolisona ym.Lisäksi vaihdevuodet voivat alkaa samoihin aikoihin. mutta miten hienoa se sitten kuitenkin on että voi keskittyä rauhassa vaikka harrastamaan.
Napanuoran irrottaminen pitää aloittaa ajoissa, ja en suosittele tuotakaan, että joka päivä viestittelette... Anna lapsellesi jo ne siivet!
[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 13:47"]
Mun mielestäni olisi jotenkin ihan sairasta, jos minun vanhempani tai mieheni vanhemmat soittelisivat päivittäin. Tuntuisi takertuvaiselta ja häiriköivältä. Eikä välit ole missään nimessä viileät, mutta meillä on omakin elämä
[/quote]
Olen ihan samaa mieltä. Meillä ei anoppi ei edes vastaa puhelimeen, jos ei ensin laita tekstiviestillä, että mitä asiaa. Kamala ajatella, että pitäisi olla tekemisissä miehen äidin kanssa vain siksi, että hän on äiti.