Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muistatteko minkälaista oli olla lapsi, jopa pieni lapsi?
06.07.2014 |
Minua ihmetyttää kun jotkut sanovat että "vihaavat" lapsia, vihasivatko itseäänkin kun olivat lapsia? Oliko heillä lapsena yhtään kaveria kun vihasivat kaikkia lapsia? Kuinka paha lapsuus pitää olla että vihaa kaikkia maailman lapsia? Viha on kuitenkin rakkauden ohella ihmisen voimakkain tunne, ja yleensä hyvin harva asia aiheuttaa normaalilla ihmisellä vihaa, siis oikeaa puhdasta vihaa, ei mitään inhoa tai että ei nyt oikein tykkää.
Kommentit (11)
[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 09:27"]
Minä en inhoa lapsia , mutta lapsuutta vihasin.
Ainaista yksinäisyyttä, pelkoa, toisten alistettavana olemista. Ja minulla siis oli "hyvä ja huolehtivainen" perhe, mutta en muista nauttineeni juuri päivästäkään.
[/quote]
Miten sinulla oli muka hyvä perhe jos sinua alistettiin, olit yksinäinen ja pelkäsit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä vihaa lapsia, mutta muistan että jo lapsena mua ärsytti todella paljon ikätovereissani karkeat kovaääniset riehujat, jotka monesti vielä vilkkauttaan rikkoivat mulle tärkeitä juttuja ja satuttivat. Muistan myös etten todellakaan ollut ainoa. Kerran mummolassa muistan että pieni serkku itki äidilleen että eikö voitaisi lähteä kotiin kun täällä on niin levotonta (vanhemmat serkut olivat todella vilkkaita).
En mä tuollaisissa paikoissa viihdy vieläkään.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 21:40"]
Olin täydellinen lapsi.
[/quote]
Ainoa laatuaan ihmiskunnan historiassa?
En ymmärrä minäkään noita lastenvihaajia, koska kaikkihan ovat joskus olleet lapsia. Mistä se viha kumpuaa?
Minusta oli kamalaa olla lapsi. Koko ajan epävarma, piti totella aikuisia, olla kiltti ja oppia ja olla reipas ja rohkea ja vaikka mitä. Koko ajan vaadittiin eikä saanut olla rauhassa. Toivoin että kasvan pian aikuiseksi.
En vihaa lapsia, mutta en myöskään pidä niistä. Joku harva voi olla mukava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en inhoa lapsia , mutta lapsuutta vihasin.
Ainaista yksinäisyyttä, pelkoa, toisten alistettavana olemista. Ja minulla siis oli "hyvä ja huolehtivainen" perhe, mutta en muista nauttineeni juuri päivästäkään.
Minä en inhoa lapsia , mutta lapsuutta vihasin.
Ainaista yksinäisyyttä, pelkoa, toisten alistettavana olemista. Ja minulla siis oli "hyvä ja huolehtivainen" perhe, mutta en muista nauttineeni juuri päivästäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aina tykännyt lapsista, mutta vierastanut heitä, koska olen aina kokenut että olen ollut itse vääränlainen lapsi. Koska minulle ei lapsena sallittu sitä keskeneräisyyttä ja lapsellisuutta, oli aikuisena vaikea sallia sitä muille ihmisille, lapsillekaan. Varsinkaan pieniä poikia en ymmärtänyt, en sitä energian määrää joka näytti tekevät pojista aina vähän liian isoäänisiä ja fyysisiä ja niiden päässä näytti raksuttavan melkoisen karkea koneisto verrattuna tyttöihin.
Omien lasten myötä olen käynyt läpi uudelleen oman lapsuuteni ja ymmärtänyt miksi koin asiat kuten koin, ja todennut että minulla oli niin hyvä lapsuus kuin mitä se niissä lähtökohdissa pystyi olemaan, ja että vanhempani ihan tosissaan yrittivät. Eivät he pystyneet enempään, eivät osanneet. Nykyään minulla on vanhempiini hyvät ja lämpimät välit, koen että minulla oli hyvä lapsuusperhe ja nykyään ymmärrän lapsiakin paremmin. Minulle kun sattui syntymään just sellaisia aikaansaavia ja energisiä poikalapsia, joilla on samanlaisia kavereita yleensä tupa täynnä, ja opin koko ajan uutta siitä, mitä en ennen ymmärtänyt.
Minun on vaikea pitää lapsista, sillä monet vanhemmat antavat lastensa huutaa ja häiritä jatkuvasti ja pitävät sitä "normaalina" käytöksenä. Minulla oli rakastava perhe mutta meiltä vaadittiin äärimmäisen hyvää käytöstä muiden ihmisten seurassa ja aikuisten tottelemista. Kotona takapihalla tai huvipuistossa sai sitten huutaa jos siltä tuntui.
Muistan, kun minua alakoulussa hävettivät huonosti käyttäytyvät kakarat (luokkakaverini) enkä voinut kuin ihmetellä, miten he kehtaavat käyttäytyä niin. Itselleni ei olisi tullut ikinä edes mieleen huutaa tai viisastella vanhemmilleni tai opettajille. Meille luettiin Laura Ingals Wilderin kirjoja, joista pidin paljon. Täytyy kyllä myöntää, että tapakasvatus on mennyt minun tapauksessani hyvin perille: en ole koskaan joutunut asenteeni tai tekojeni takia vaikeuksiin, olen aina päässyt "helpolla" ja minuun luotettiin koulussa, enkä menetä malttiani, vaikka joku muu olisi epäasiallinen. Toivottavasti voisin välittää omille lapsilleni, miten hyödyllinen taito itsehillintä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en vihaa lapsia, joskaan en tykkää kuin muutamasta.
Oma lapsuuteni oli kivaa aikaa, touhusin muiden lasten kanssa tyyliin aamusta iltaan, ei tarvinnut stressata mistään :)
Alue: Aihe vapaa
Olin täydellinen lapsi.