*~*~*Torstai on toivoa täynnä JOULUNtähdet*~*~*

onko jollain siis syntynyt jo vauva? en löytäny ketjua...=(

paljon voimia koko perheelle

Tervetuloa mukaan uudet :-) Kivaa kun porukka vaan kasvaa!



Päivikille alkuunsa voimia. On varmasti ongelmallista yhdistää lepo ja esikoisen hoito ja vielä silloin kun mieli on täynnä murheita! Toivottavasti saat nyt kuitenkin keskityttyä lepoon mahdollisimman paljon, että pikkuasukilla olisi mahdollisimman makoisat oltavat kohdussa vielä pitkään!



Raskausviikoista sen verran, että kun täällä aktiivisesti palstailee niin olen erittäin selvillä, mikä viikko ja päivä on menossa, mutta aina kun koittaa viikonloppu tai muu vapaa niin laskut menee sekaisin. Mitenköhän mahtaa käydä viikon päästä kun työt loppuu (JES JES!!!) niin mahdanko enää edes muistaa missä kymmenluvulla mennään ;-) Esikoinen nimittäin on sellainen ajatustenvarastaja, ettei sitä ehdi omiaan miettiä...



Niiskulle voimia töihin, kyllä ne koululaiset varmasti pitää kiireisinä eikä ope saa hetken rauhaa, ainakaan näin alussa kun kaikki on uutta.



Masussa kaikki ok, selkä on aamusta lähtien jomottanut ja tuntuu väsyneeltä, taisin nukkua jotenkin huonossa asennossa... esikoinen nukkui jo toisen yön putkeen eli olo on siinä(kin) mielessä mainio...



Ihanaa torstaita kaikille ihanaakin ihanammille joulunodottajille, kohta on viikonloppu!



Tiina 25tasan

Ei mitään merkittävää tapahdu meidän raskaudessa, etenkään verrattuna monien muiden ongelmiin (Voimia kaikille!). Ajattelin kuitenkin vaihteeksi kirjoitella.



Töissä on jo todella vaikea jaksaa olla. Vielä reilu kaksi kuukautta pitäisi jaksaa. Olen jo alkanut viivailla kalenteriin jäljellä olevia päiviä =)..Työ itsessään ei ole mitenkään fyysisesti rasittavaa, toimistohommia, mutta kun ei enää huvita niin ei huvita. Tänään alkaa sijaisen rekrytointi, jonka hoidan itse, ensimmäistä kertaa. Vähän jännittää, mutta eiköhän niitä hakijoita jännitä enemmän haastattelut sun muut.



Vaivoista: lonkkia ja häpyliitosta särkee iltaisin, öisin joutuu rampata vessassa ja koko olo on jotenkin pöhöttynyt, vaikkei turvotusta vielä olekaan. Vatsa tuntuu tosi isolta, mutta viikonloppuna otetuista valokuvista huomasin, ettei se nyt vielä kovin iso olekaan, lähinnä näyttää pullukalta....ja ne peräpukamat, jotka tuli ekassa synnytyksessä alkaa taas vaivata.. Mutta vaivat todellakin pieniä, muiden ongelmiin verrattuna.





Ostoksista: vauvalle ei ole vielä olla paljoa mitään hankittu, muutama body ja uusi patja pinnikseen. Paljon mitään ei tarvitakaan kun esikoiselta on kaikki kunnossa. Muutama mekko ja tyttömäinen vaate ehkä pitäisi ostaa, jos ultran veikkaus pitää paikkaansa. Itselle ostin eilen uudet äitiysfarkut. Kalliiksi tuli, jos huomioi, ettei käyttöaikaa ole kuin muutama kk, muta kun muutenki olo on jokseenkin ruma, piristää uudet vaatteet edes hieman. Edelliset äitiysfarkut olivat sellaista mahan alle jäävää mallia, eikä minulla ainakaan kunnolla pysy ylhäällä ilman henkseleitä tai vyötä ja vyön käyttö hieman hankaloituu mahan kasvaessa. Uudet on mukavat mahapussimalliset. Toiveikkaana ostin melko kireälahkeiset (venyvät kyllä hieman), jospa tuo massa ei kovin kertyisi muualle kuin vatsaan ; )



Nyt johonkin työhommiin. Mukavaa supistelematonta päivää kaikille ja Kultikutrin pikkuiselle sinniä!



Sirri, rv 22+5.. ehkä..

Huomenta kaikille!



Minäkin haluan toivottaa tervetulleeksi UUDET: mirenna ja mamma016. Mirenna vihjaisi jostain ongelmista. Jos haluat niistä puhua, niin siitä vaan! Täältä saattaa hyvinkin löytyä kohtalontovereita ja muita odottajia, joilla on ollut mahdollisesti ihan samoja murheita.



Tästä tuleekin oiva aasinsilta PÄIVIKIN eiliseen kirjoitukseen. Olen todella pahoillani siitä, että joudut kohtaamaan yhdellä kertaa noin paljon huolia. Minä olen jotenkin taipuvainen uskomaan, että vaikka kohtu ei olekaan tahdonalainen lihas, pääkopalla on vaikutusta sen toimintaan. Jos on noin paljon mielen päällä, ei ole ihme, että kohtu reagoi supistelemalla. Toivottavasti ne pysyvät aisoissa levolla. Toivottavasti isäsi selviää ja pärjäätte sen keliakian kanssa. Kovasti voimia sinulle!



EMPAATTISUUS. Joku kirjoitti siitä eilen, että pitäisi muistaa myös oma napa. Luulen kyllä, että kyllä jokainen sen muistaa ja muistaa huolehtia itsestään. Sellainenkin vaikutus Kultikutrin vauvan syntymällä ehkä oli, että supistelut osataan tässä porukassa ottaa vakavasti, vaikka ne luultavasti harvalla tekevätkään hallaa tai johtavat ennenaikaiseen synnytykseen. Minun mielestäni omasta itsestä huolehtiminen ei kyllä sulje pois sitä, ettei voisi ottaa osaa ja eläytyä muiden odottajien murheisiin ja mietteisiin. Parhaimmillaan tällaisista nettiyhteisöistä saa oikein hyvää virtuaalista tukea. Samalla se on oiva höyryjenpäästelykanava, vai mitä? :-)



OMA NAPA. Esikoinen (3,5 v) herätti poikkeuksellisesti yöllä ja halusi väliimme nukkumaan. Ennen kuin sain unta, meni taas aikaa. Sama juttu on taas varmasti vauvan yöherätysten kanssa. Unenlahjani ovat yleensä loistavat, mutta jos jostain syystä herään yöllä, en aina saa heti unta. Ensimmäinen SUONENVETOKIN tuli yöllä. Tähän asti ne on saanut venyttelyllä ja magnesiumilla estettyä, mutta ei viime yönä. Sääri on vieläkin arka.



SUPISTUKSET. Tämä taitaa olla valitettavasti sekä minulla että joillakin muillakin olevan kestoteema. Olin tosiaan viime viikon sairaslomalla niiden takia. Alkuviikosta ei suppareita juuri tullut. Eilen ja tänään niitä on taas alkanut tulla. Onneksi viikon päästä on neuvolalääkäri, jolloin voi taas tarkistaa tilanteen. Jos nuo lisääntyvät, aion kyllä mennä suorilta Naikkarin päivystykseen.



Aurinkoista ja hyvää torstaipäivää kaikille jouluntähdille! Kultikutri on tietenkin edelleen mielessä. Hänelle ja kaikille muille eri vaikeuksien kanssa painivile toivotan kovasti voimavaroja!

Itse olen todella iloinen, että nuo pahimmat helteet ovat ohi eikä tarvitse enää tyytyä pariin hameeseen ja pariin yläosaan, jotka olivat käytössä melkeinpä koko kesän.



Nyt pärjään BELLY BELTILLÄ ja vanhoilla housuilla. Yläosia löytyy komerosta paljonkin. Eilen viimeksi löysin pari MAMA-LICIOUS -merkkistä pitkähihaista toppia/paitaa. Kyllä kummasti piristi entisen ostosholikon päivää löytää vähän vaatteita. :-)



Nyt varmasti alkaa garderobi olla valmis syksyä ja loppuodotusta ajatellen. Itselläni vapaus koittaa 13.11. eli silloin on eka äitiyslomapäivä, jos ja toivottavasti kun vauva pysyy siihen asti masussa.



Sen verran vielä vinkkinä, että ainakin Helsingin keskustan Stockalla oli tuota Mama-licious -merkkiä mukavasti tarjolla, samaten oli vähän Benettonia. Kämpin H&M:ssäkin poikkesin eilen. Ovat vain rontit tunkeneet äitiysvaatteet aiempaa pienempään osastoon. Meinasi mennä hermot penkoessa ja yrittäessä löytää syksyn uutuuksia sen ahtauden keskeltä... Sieltäpä ei sitten mitään tarttunutkaan mukaan.



Päätän tämän syvälle luotaavan katsauksen vaatteisiin tähän. :-)

Hei kaikille staroille! Täältä taitaa nyt tulla kanssa sitä kuuluisaa valitusta, joten nojatkaapa taaksepäin ja rentouttakaa hymylihakset ;) !!



Ensiksi toivotan uusille tervetuloa joulunstaroihin! Kiva kun joukkomme kasvaa ja kaunistuu :) .



Kaikille sairaslomalaisille suursympatiat; koettakaa jaksaa levätä! Ja kultikutrille ja minikäärölle onnea ja Jumalan siunausta ja huolenpitoa koko perheelle!



Oma napa. Taitaakin olla yli kaksi viikkoa kun viimeksi kirjottelin tänne. Tässä välissä on koulu (olen lukion ope) taas alkanut. Ensimmäinen valituksenaiheeni on meidän reksi. Ensin se meinasi ottaa multa kursseja tulevasta jaksosta pois (2. jaksossa minulla on valtavasti töitä), kun kuuli että olen raskaana!! Kun sanoin, että hoidan ne silti mielelläni (tai jään sairaslomalle), koska jos en olisi raskaana, ei minulla silloinkaan olisi mitään ongelmia tehdä ylipaksu jakso. No, hän luopui sitten siitä pakollisesta työn vähentämisestä siinä jaksossa... Tajusi ehkä itsekin, että se on myös laitonta??

Tämän jälkeen hän on vaan ollut tosi kurja esimies. Nyt sain kuulla, että jokaisesta neuvolakäynnistä, lääkäristä ja labrasta pitää olla poissaolotodistus paikan päältä. Ja lisäksi neuvolasta sellainen todistus, että en ole noita aikoja voinut työajan ulkopuolelle saada! Minulla meni melkein hermot, koska olen tosiaan yrittänyt sumplia mahdollisimman hyvin nuo käynnit. JOihinkin menen jo 7.30 (koulu alkaa 8.30), että myöhästyn mahdollisimman vähän yms... Ällöä!!



Viime viikon perjantaina minulla alkoi supistelemaan tosi paljon. Ennen puolta päivää oli ainakin 10 kunnon (sinänsä kivutonta, mutta häiritsevää) supistusta. Soitin neuvolaan ja kysyin pitääkö jotain tehdä. Meidän neuvolatäti on varmasti maailman kivoin ja tosi hätäilemätön tyyppi. Hänen mielestään kannatti lähteä saman tien Naistenklinikalle näytille. Pelkäsin jo, että joudumme perumaan minun ja miehen kylpyläviikonlopun (esikoinen hoidossa). Totta kai pahinta olisi jos vauvalla olisi jotain hätää, ja siinä peruttaisiin mitä tahansa asian korjaamiseksi, mutta harmittipa sekin asia jo menomatkalla. Onneksi jouduin odottamaan vain n. 15 min, ja pääsin tutkimuksiin. Selsivi, että kohdunsuun tilanne on aivan ideaali ja otettiin vain erilaisia kokeita (streptokokki, virtsatieinfektio ja joku muu vielä). Vielä ultralla tarkistivat tilanteen. Vaikka vauva kyllä liikuskeli niin ahkerasti, että en kyllä ollut siinä mielessä peloissani. Lupa pikku kylpylälomaan saatiin, ja muutenkin ihan normaaliin elämään.



Vielä valitusta... Paitsi että mun normaali elämä on sitä, että ei jaksa tehdä oikein mitään, kun heti hengästyy niin pahasti. Hemoglobiini on ollu tosi alkhaalla, lähellä sataa. Toivottavasti Obsidan rautakuuri helpottaa tätä! Astmalääkityshän mulla on koko ajan, mutta toi hengästyneisyys ja sitten supistelut rajottaa kyllä tosi paljon elämää. Ja mies on vähän sitä mieltä, että oma vika, kun en ole pitänyt itsestäni parempaa huolta :( . Yritin kyllä selittää raskausajan vaivoista, mutta ei tainnut mennä jakeluun ;) !! Jos nousen yhdetkin rappuset, alkaa supistelut ja tuntuu että henki loppuu. Pienikin kävelylenkki tuntuu melkein ylivoimaiselta. Ja kun olen muutenkin pullea, niin tuntuu siltä että kaikki katsovat että mitä toi läski puuskuttaa ;) ;) TYhmää, tiedän, mutta nää olot on vähän herkkiä välillä... *hih* taidan jo itsekin nauraa itselleni...



No, kaiken hyvän lisäksi viime sunnuntaina alko kamala kutitus ja kirvely alapäässä. Toivoin että tilanne menee ohi, mutta tiistaina jouduin sitten hakemaan hiivalääkkeet apteekista... Mulla oli muutama viikko sitten poskiontelo tulehduksen takia antibioottikuuri, olisikohan se vaikuttanu... Mulla ei olekaan ollu hiivaa vuosiin. Ja nyt tuli kyllä niin pahana, että oksat pois!! Kaikki joka tän on kokenu, tietää kuinka inhaa se on ja loput voi onnitella itseään ja vain arvailla!! En voinut eilen mennä töihin ja soitin vielä neuvolaan (ehkä saadakseni myötätuntoa??). Hän sanoi, että pysyt sitte loppuviikon kotona, ja niin aion tehdä, eli neuvolasta sain kolmen päivän sairasloman. Vietän sen muuten hvyilläm ielin, mutta alpää kutiaa ihan uskomattoman paljon. Nyt kun kaksi lääkettä kolmesta jo takana, niin olo alkaa vähän helpottua, onneksi!!



HUH HUH, kyllä helpottaa!! Mulla on tilanne, että oma paras ja läheisin ystävä on tosi vaikeessa elämäntilanteessa (lapsi kuollut n vuosi sitten), joten en halua rasittaa häntä kaikilla omilla murheillani. Kuitenkin huomaan, että tavallaan minulla on häntä tosi kova ikävä, vaikka olemme aika paljon yhteydessä... Outoa.



Vauvan tavarat on sitten taas asia, josta innostun heti :) . Emme aio ottaa äitiyspakkausta, koska pieniä tytön vaatteita löytyy jonkin verran ennestään. Olen ostanut muutamia puolipotkareita, kokopotkareita ja bodyja. Kävin myös varaamassa Lastentarvikkeesta JUURI sellaiset rattaat, jotka halusin (oma äiti löytyi osasponsoriksi!!). Hyvältä kaverilta saamme lainaksi hoitopöydän ja jaloilla seisovan ammeen, pinnasänky on ennestään.



En malta odottaa, että muutamme lokakuun puolivälissä. Olen päättänyt, että alan laittaa vauvan tavaroita hyllyille jne vasta kun ollaan muutettu. Olen ollut itselleni aika epäluonteenomaisen maassa jo muutaman viikon, mitäköhän tämä on??



Kiitokset teille jotka jaksoitte lukea loppuun!! Tämä helpottaa. Jos vaikka jaksaisin siivota kotia tänään... Hyvää viikonlopun odotusta kaikille!!!!!

t. Maituliini

Huomenta



Maanataina avasin päivän pinon sillä ajatuksella että kerron neuvolakuulumisia ja löpisen jotain muuta omasta olosta. Luettuani Kultikutrin uutiset meni olo aika sanattomaksi, eipä paljoa omasta navasta kirjoittaminen enää tuntunut tähdelliseltä, pikemminkin kornilta. Täytyy sanoa että kuinka voikin ajatella näin paljon ihmistä jota en todellakaan tunne enkä ole oskaan edes tavannut. Sinä kuka olitkaan yhteydessä Kultikutriin välitäthän minultakin lämpimät halaukset ja paljon voimia koko perheelle. Ei kenenkään pitäisi syntyä 600 g painoisena.



Edellä mainitusta syystä kerron sitten neuvola kuulumisia vasta nyt. Kaikki yleisesti ottaen ihan ok, vaava oli niin vilkas että sykettä ei meinattu saada kuulumaan kuin pari sekuntia kerrallaan joten oli siis aika vaikea mitata lyöntitiheyttä. Painoa olin hankkinut lisää 400/viikko eli aika hyvällä vauhdilla kai. Hb oli 95 joten jotain kuuria nyt sitten lääkäri mulle taas kirjoittaa, näin oli edellisessäkin raskaudessa. Sf mitta 24 jos en nyt ihan väärin muista.



Olikohan OUJH joka eilisessä pinossa sanoi että tässä raskaudessa ei todellakaan meinaa pysyä kärryillä noissa viikoissa. Allekirjoitan tuon täysin! Mulla oli yhtenä päivänä oikein projekti selvittää mikä viikko + monta päivää on meneillään. Sain sen sitten selvitettyä mutta nyt olen taas jo mennyt laskuissa sekaisin enkä muista onko tänään tasan 23 vai 24. Eipä ollut esikoista odottaessa tällaisia ongelmia. Jotenkin tuntuu muutenkin että tämä raskaus menee vähän ohi suun kun ei ehdi ajatella asiaa ollenkaan. Puoliväli on jo ohitettu, hui, aika menee kuin siivillä.



Tällä ¿sisaruspinolla¿ on kyllä ihmeellinen vaikutus. Jos en kuuluisi tänne listalle ja lukisi teidän kuulumisianne, en olisi ostanut/hankkinut/uhrannut ajatustakaan vielä tulevan vauvan vaatteille ja tavaroille, mutta nyt olen ja se on ihan teidän ansiotanne hyvät sisaret. Nyt on ostettu sitten Name It malliston pieni valkoinen talvipuku, sellainen pörröinen ja pari muutakin vaatetta. Kaikki kun kertoo ostelleensa ja pesseensäkin jo vaatteita niin kai minullakin alkaa iskeä syyhy että jotain tarvis minunkin tehdä. Olen nyt siis kunnostautunut.



Nyt palaan töihin mutta lueskelen kuulumisianne tässä päivän mittaan.



Senna

Muuton vuoksi on viikon verran pimentoa luvassa (huomisesta iltapäivästä alkaen), miten ihmeessä selviän vieroitusoireitta? No, uudessa kodissa lienee niin paljon hommaa, tavaroiden paikoilleen laittoa ja jospa tulisi oikeasti tehtyä sitä graduakin vähän intensiivisemmin :P...



Miten minä jo unohdin kaikki juuri lukemani jutut, joihin piti kommentoida? Näköjään on avattava toinen selain tuohon viereen muistin tueksi ;)



Niin, juu, hyvä kun Sirri muistutteli, olin jo aivan unohtaa, että pinnasänkyyn on ostettava uusi patja. ...Mitähän muita hankintoja tässä on unohtanut? *syyttää raskausdementiaa*



Maituliinille kovasti sympatiaa tylsän esimiehen suhteen, miten ihmeessä vielä nykypäivänä voi olla tuollaista suhtautumista! Luulisi, että teidän koulustanne on ennenkin jäänyt opettajia äitiyslomalle tai hoitanut neuvolakäyntejään työajalla, kuten lain mukaan saakin tehdä. Murr! toivottavasti Obsidan auttaa tuohon hemppaan, minuulla nousi kolmen viikon kuurilla 111 --> 128, joten hyvin ainakin imeytyi. Olen ottanut sen aamulla tyhjään vatsaan reilusti ennen aamupalaa (noin tuntia ennen), eikä ole edes tullut mahavaivoja.



Sennalla on siis yhtä vilkas vauva masussa kuin minulla, sama juttu sydänäänten kanssa :D



Lisäravinteista: Oletteko syöneet raskausaikana lisäravinteita (vitamiineja tms), jos niin mitä? Itse söin alkuraskaudessa foolihappoa, D-vitamiinia olen napannut satunnaisesti (kun muistan) ja maitohappobakteerejakin silloin tällöin. Obsidania 3 viikkoa takana ja ohje syödä paketti (50 kpl) loppuun, sitten voi pitää vähän taukoa. Nyt ostin kaappiin (toivottavasti muistan myös ottaa...) Omega-3 -kalaöljykapseleita (ihan Pirkka-merkkisiä :D) ja mietin, pitäisikö ryhtyä syömään jo magnesiumia, suonenvetoja ei ole toistaiseksi ollut kuin yksi jokin aika sitten. Ja joku monivitamiinikin varmaan olisi tarpeen? Vai tuleeko sitä " liioiteltua" , jos melko terveellisen ruokavalion lisäksi ottaa purkista ekstraa? Mielipiteitä, kiitos!



Pohtii ravintoasioita Tinuri rv 23+5-Itusen kanssa, ja nyt syömään :)

Arvatkaapas vaan... Saikkukäsky tuli kun soitin neuvolaan ja kerroin, että selkään polttaa (ei helpannut päivän aikana) ja käsky kävi kotiin. Tän ja huomisen olen kotosalla ja lääkekuuria jatketaan maanantaihin asti ja jos poltot ja kevyet supistukset ja tää inhottava tulehdus ei ole ohi siihen mennessä niin sitten lääkäriin tutkimaan kohdunsuun tilanne sekä testaamaan sitä, mikä tulehduksen aiheuttaa.



Syynä supistuksiin (selän polttoon ja kivuttomiin) lienee siis tulehdus ja kun sen sais kuntoon niin pitäis kai suppareidenkin loppua. Soitin ihan vaan kysyäkseni, että onko sattumaa, et on tulehduskutinaa, ekat kivuttomat supistukset ja selän poltto kaikki samalla viikolla ja meinas, että ei ole. Nyt siis oleskellaan kotosalla loppuviikko, miehelläkin vapaata sunnuntai-iltaan asti niin saa hodella esikon. Eiköhän tää tästä mene... Äikkiä se tilanne vaan voi muuttua, olo kun on kuitenkin ihan hyvä ja olin ihan yllättynyt kotiutuskäskystä! Eli voisin sanoa, että täälläkin neuvola otti kyllä nämä asiat ihan tosissaan ja sain hyvää palvelua!



Nyt tämä omasta navasta kirjoitteleva supparimasu painuu esikoisen viekkuun päikkäreille.



Maituliinille myötätuntoa paskamaisesta pomosta... Inhottavaa tuollainen!



Tiina

Tämä on kyllä huippuyhteisö, kun voi purkaa huolia ja kertoa iloisista asioista.



Tänään mulla oli neuvolalääkäri. Paikat oli pehminny ja vähän auennu supistuksista, mutta no hätä, jos tilanne pysyy tällaisena. Nyt siis lepoa ja viikon päästä uusi kurkistus alapäähän. Jos muutoksia ei ole tullut enempää, pääsen 4.9. töihin.



Painoa oli tullu rutkasti lisää eli viikkonousu 700G!!!! Ei ole kuulemma yhtään pahasta, kun alkuraskaudessa paino kerkesi niin tippua ja nyt ollaan vasta pari kiloa lähtöpainosta. Myös hemppa oli noussu 111:sta 134:ään!!! Aika hyvin ruokavaliolla. Tai siis oikeastaan: nyt olen syönyt tavallista ruokaa, kun vielä kuukausi sitten ei oikein mikään maistunut. Selviän siis ehkä tämänkin raskauden ilman lisärautaa - toivottavasti, mulla menee nimittäin vatta siitä ihan sekaisin.



Joku kyseli (mulla aina unohtuu nimimerkit) vitamiineista. Itse olen syönyt jotain minivitamiinia lähes koko raskauden ajan + sen " touhuvaiheen" kun raskautumista yritettiin ja uskon, ettei siitä ole mitään haittaa. Siitä monivitamiinista löytyy foolihappo, kalkki, d-vitamiini, magnesium ym. Sitä saisi muistaakseni ottaa 2 tabl. päivässä, mutta olen vaan ottannu yhden, kun uskon että siitäkin on jo apua, mutta tuskin mitään haittaa, kun vitamiinisuositukset ei vielä kai voi ylittyä.



Nyt kaakaolle ja pullalle! Nam!



t. päivikki 25+2

Noh, voihan sentään!! Siis en ole koko elokuussa käynyt jutun juttua lukemassa....Tän päiväisen pinon olen nyt lukenut, mutta mitä kaikkea täällä onkaan tapahtunut, rakkaat siskot? Siis Kultiksen vauvako on syntynyt....? Voih. Tsemppiä nyt sinne ekana ja paljon haleja. Täytynee mennä tästä lukemaan entisiä pinoja, jospa löydän lisää informaatiota. Entäs Päivikki...? Kovasti voimia sinnekin. Ja Pikkusiskolle kanssa. Toivottavasti tulehdus lahtee ohi pian.



Meillä ollut aika rankkaa tässä kuussa. Muutto siis, minkä takia en ole päässyt koneelle, kun vasta eilen saatiin nettiyhteydet pelaamaan. Siis muutettiin " maalle" miehen vanhempien VANHAAN taloon. Siis tosi paljon ois tekemistä noin sisustus remontin suhteen, mutta sitä ennen on kauheesti kamaa siivottava pois, mitä he jättivät tänne kun eivät ottaneet mukaansa. Argh... Ja siis kahden pienen apulaisen kanssahan nää hommat vie tietysti vaikka miten aikaa, ja toisaalta raskauden kanssakaan ei oikeen voi ihan mitä vaan tehdä, kun ois paljon nosteltavaa ja siirreltävää... Eli aikaa tuntuu vievän ennenkun saadaan tästä kodin näköistä.



Niin, ja sairaudet ei meidän perheessä jäneet siihen keväiseen parvovirukseen. Tässä on nyt kuukauden sisään sairastettu " coxsackie" virus sekä " whooping cough" , jonka seurauksena mun pikkutyttö olikin oikeen karanteenissa kotona 5 päivää. Pistivät koko perheen mielettömän vahvalle antibioottikuurille sen takia, mutta kuulemma ei pitäis olla vauvalle harmiksi... Mitähän vielä? Kuulemma on " Scarlet fever" liikkeellä, että josko se sitten vielä tässä syksyn mittaan????



IITULI, siis näinkö on, etta tunnen veljesi vaimon täällä jenkeissä? Voi, miten on pieni maailma! Hauskaa!! Tänään ollaankin menossa heidän kanssaan leikkipuistoon... :o) Et sinä ole tulossa käymään, ennen heidän paluutaan Suomeen?



Noh, ryhdynpä tästä sitten lukemaan noita aikaisempia pinoja. Mutta halusinpa ilmoitella kuitenkin, että mukana menossa taas ollaan! :o)



UM

Siis pojullasi on mahdollisesti keliakia, ja vatsa reistailee. Mutta iän takia joudutte odottamaan aika pitkään, ennen kun asialle mitään tehdään? Ymmärsinköhän oikein?



Siis, itselläni on keliakia. Ymmärrän siis hyvin, mitä käyt läpi. Se eka shokki on vaikea, mutta kokemuksesta voin kertoa, että siitä selviää, ruokavalioon tottuu, ja nykyään on paljon gluteenittomia tuotteita markkinoilla. Eli tsemppiä. Hankalampaahan se aina on lasten kanssa, ja ikäviä noi testimenetelmät jne. mutta toivoa on!



Siitä halusin kuitenkin kysyä, että siis ettekö te voisi heti koittaa sitä gluteenitonta ruokavaliota hänelle? Miksi pitäisi toisen kärsiä tarpeettomasti vatsavaivoista, kun ei ole pakko? Joo, ymmärrän, että täytyy olla " normaali" ruuat pelissä kokeiden oton aikaan, ja pari viikkoa ennen sitä, mutta jos siihen kerran on monta kk, niin miksi ei tässä välissä voisi koittaa oisko gluteenittomasta apu? Minäkin jouduin parin kuukauden päivät odottamaan sitä biopsia, mutta lääkäri sanoi, että kunhan noin kaksi viikkoa ennen sitä syön normaalisti viljoja, niin se näkyy kyllä siinä biopsissa sitten.



Sori pitkät selitykset, mutta ajattelin vain, että kannattaa miettiä ja kysäistä lääkäriltä, kun ne ongelmat on tosi kurjia, ja eiks ne tuossa iässä ole ihan kasvunkin ja luuston kannalta hyvä ottaa heti hoitoon? Tai ehkä ymmärsin koko homman väärin, ja turhaan kirjoittelen... :o)



Tsemppiä sulle joka tapauksessa kaiken tän keskelle!

UM

Itse ymmärrän keliakiasta vasta todella vähän, mutta kysymys on jotenkin siitä, että pojulle keliakia on vasta kehittymässä, joten verikokeissa ei vielä näy. Mutta esim. tavallinen maito ei enää sovi, kun kelliakia on jo syönyt nukan ohutsuolesta. (Eli diagnoosi saataisiin tähystyksellä.)



Jos nyt jätämme kotimaiset viljat pois, keliakia ei kehity siihen pisteeseen, että sitä voitaisiin veritesteillä todeta. Luulen siis, että tilanne on lapsilla vähän eri kuin aikuisilla.



Lääkärimme on lasten allergialääkäri ja pitäisi olla alansa huippu täällä Suomessa. Joten uskomme nyt hänen kehoitustaan jatkaa viljojen syömistä vaikka tilanne nyt muutamaksi kuukaudeksi paheneekin. Ainahan tietysti voisin kysyä asiasta jonkun toisen allergialääkärin mielipidettä - kiitos siis vinkistä!



On teilläkin ollu kovasti touhua ja tohinaa ja sairauksia! Se vaan taitaa olla lapsiperheessä niin, että huolia piisaa, täytyy vaan osata ottaa asia kerrallaan, yleensä kaikki kääntyy parhain päin pitkällä juoksulla.



Multakin taisi löytyä supisteluja lisäävä tulehdus, joka hoituu antibiootilla, näin ymmärsin. Lääkäri oli jättänyt viestin kännykän vastaajaan, että huomenna pitäisi hakea kuuri, kun valkovuotonäytteestä löytyi gluusoluja tai kluusoluja - en tiedä kuinka kirjoitetaan. Enkä tiedä mitä ne mahtaavat olla...



Vähän seesteisempää loppuraskautta sinne Valtamerien taa!



t.päivikki

Hei!

Ilmoittautuisin myös hitaana taustalta seuraajana joukkoon. LA on 8.12. Olen lukenut teidän juttuja, mielenkiintoista on ollut seurailla, mutta lopulta uskaltauduin liittyä joukkoon.

Mä taidan tuntea sut jo lapsesta asti?? Alkoi ihan hymyilyttää, mutta taisin tunnistaa sut viestin perusteella?!

Olenkin odotellut sulta s-postia, mutta ymmärrän että muutto, kaksi pientä tyttöä, sairastelut, raskaus jne pitävät kyllä kiireisenä. Enkä itsekään ole ollut asian suhteen niin kovin aktiivinen.

Maha on kasvanut kovasti täälläkin ja kesäistä kiirettä riittänyt. Laitan lisää s-postiin, jahka kerkiän :)

Voi hyvin ja voimia kaiken hulinan keskellä :)