Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäisen pohdiskelua.
M
03.07.2021 |
Olin tänään rannalla ja katselin kun siinä vieressä olisi vuokrattavia saunoja, grillipaikka ja kioski mistä saa pientä purtavaa juotavaa ym.
Olisi varmasti kaveriporukalla kiva vuokrata tuollainen sauna loppukesän viileeseen ja pimenevään iltaan, ottaa vähän olutta, viiniä tai mitä kukakin haluaa, jotain pientä syötävää ym.
Mutta kun ei ole niitä kavereita kenen kanssa tehdä niin.
Samalla katselin kun rannalla oli nuoria kaveriporukoissa, jotenkin alkoi ahdistaa ja ajattelin nuoruutta jolloin oli kavereita, mutta ilmeisesti olen niin paskatyyppi ettei kaverisuhteet ole kestäneet enkä ole tutustunut uusiin ihmisiin, naisiin.
Ehkä se on vaan parasta asua töissä ja vapaat mököttää kotona?
Pornoakaan ei huvita katsoa kun tiedän ettei kukaan halua minua seksuaalisessa mielessä, ikääkin jo yli 40v.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Mee töihin!
Luetun ymmärtäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ap, tiedän miltä toi tuntuu! Mihin sun vanhat kaverit hävisivät? Onko elämä vaan vienyt erilleen?
Samanlaisia ajatuksia on yksinäisellä naisellakin. Olenkin todennut, että itselleni on parempi kun en vaan anna lupaa edes ajatella kuinka kivaa olisi tehdä sitä tai tätä jonkun kanssa yhdessä saati sitten isommalla porukalla.
N45
Luulet vaan että se olisi hauskaa koska et voi tehdä niin. Ei se oikeasti ole niin hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voimia ap, tiedän miltä toi tuntuu! Mihin sun vanhat kaverit hävisivät? Onko elämä vaan vienyt erilleen?
Osa on vaan kadonnut jonnekin, osa kouluttautunut ja siirtynyt "parempiin" piireihin ja sitten on tapahtunut muutama tapahtunut missä on sitten vedetty matto alta ihan kokonaan ja huomannut ettei osa kavereista nyt sitten mitään kavereita ole ollutkaan.
Töissä olen aina joutunut välikäteen ja hoitamaan asioita mitkä ei mulle millään tavalla kuuluisi, siis tavallisena duunarina leikkimään jotain pikkujohtajaa kun hommat eivät hoidu muuten.
Työntekoon olen myös täysin kyllästynyt.
En oikein osaa selittää kun harrastuksissakin olen aina joutunut siihen porukkaan ulkokurvissa mille ei mistään ilmoiteta mitään.
Ym. Ym.
Samaa,mutta mulla ei ole edes töitä ja tuskin ikinä tuleekaan sairauksieni takia. Sairauksien ja työttömyyden takia on moni myös hylännyt, vaikka olen vielä nuori. Huomaa kyllä tosiaan, että mitään ystävyyttä ei näköjään ole edes olemassa, en ainakaan itse ole saanut kokea sitä, kun lemmikin kanssa, vaikeudet ovat näyttäneet liian monen ihmisen todellisen luonteen ja arvot. Yksin on tehtävä kaikki mitä nyt tekeekään ja rahattomana yleensä pystyy, hautaan asti.
Välillä itsekin haaveilen ystävästä, edes yhdestä tai kumppanista kaveriksi katsomaan leffoja, uimaan , luontopoluille jne. mutta koska en kerta kelpaa seuraksi kenellekään niin antaa olla. Yksipuoliseksi kuuntelijaksi ja auttajaksikaan en kyllä enää haluaisi, kun siihen rooliin on kyllä kelvannut ainaki nnuorempana. Sittne kun kaiffarin (mies)asiat taas rulaa, niin on unohdettu minut tai on just niitä tärkeämpiä /parempia kavereita kasa seuraksi heille jo.
N30+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa hankala tilanne sinulla, ap. Korona-aika on varmaan vielä vaikeuttanut uusiin ihmisiin tutustumista. Sinulla kuitenkin on ollut kavereita aiemmin. Miten solmit nuorempana kaverisuhteita? Miten voisit käyttää hyväksesi aiempia kokemuksiasi?
Mikä myös. Elämään pettynyt sen verran paljon että ei oo enää voimia yrittää. Liikaa vastoinkäymisiä niin sinnikkäänkin selkä taittuu ja sielu sulkeutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa hankala tilanne sinulla, ap. Korona-aika on varmaan vielä vaikeuttanut uusiin ihmisiin tutustumista. Sinulla kuitenkin on ollut kavereita aiemmin. Miten solmit nuorempana kaverisuhteita? Miten voisit käyttää hyväksesi aiempia kokemuksiasi?
Varmaan koulukavereita ja sitä kautta muita kavereiden kavereita, harrastuksista ym. Mutta nykyään tuntuu jotenkin ettei kannata edes yrittää kun ei siitä mitään tule.
Samoin.. paitsi että olen parikymppinen nainen, joka ei nuorenakaan hengaile/hengaillut kavereiden kanssa missään (koska niitä ei ole)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunpa yksinäiset löytäisi seuraa toisistaan.
Ymmärrän. Etsi harrastuspiireistä ihmisiä.
Voi onnistua.
Äskettäin löysin kivan ihmisen eräältä retkeltä, hyvä sattuma.
En ole varma tapaammeko vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvalla on oikeasti hauskaa niiden kavereidenkaan kanssa. Morkkis tulee ja hävettää aina jälkeen päin omat tyhmät jutut ja kavereiden typeryydet loukkaavat. Kaikki vain esittävät, että on hauskaa. Takana päin sitten haukutaan toiset.
Ap, mä ajattelin työstää itse yksinäisyyttä vähän tämän avulla:
https://www.helsinkimissio.fi/sites/default/files/custom/Yksinaisyystyo…
Lisäksi jotenkin lohdutti lukea Nina Junttilan kirja Kaiken keskellä yksin. Lainasin sen kirjastosta. Näkyy löytyvän äänikirjanakin.
Nyt on näin, mutta asiat voivat vielä muuttuakin.
Voimia sulle!
Alue: Aihe vapaa
Mee töihin!