X-sukupolven (1964-1979) muisteluketju

Miehet (pojat) oli miehiä ja naiset (tytöt) oli naisia. Juotiin Bacardicolaa diskossa (Rocktails, cafe Metropol, Arkadia mm.) ja maailma oli edessä. Pystyi syömään ihan mitä tahansa ja pysyi langanlaihana. Isän mokkula painoi varmaan 10 kiloa, ei otettu selfieitä ja jos joskus kameralla otettiin valokuvia niin ehkä yksi niistä onnistui. Kukaan ei haastanut naapuria tai ”vihamiestä” oikeuteen kunnialoukkauksesta tai vihapuheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se taisi alkaa jo 70-luvulla naisten töissäkäynti, eikä ollut vielä päivähoitoa siinä mittakaavassa kuin nykyisin. Joten ainakin 80-luvun alussa oli just näitä avaimet kaulassa kulkevia lapsia ja jotenkin ajatus oli, että he joutuvat varmasti pahoille teille kun äiti ei ole kotona. Oli joku brittisarja missä esitettiin sikäläistä sosiaalista tilannetta, jossa nää liian aikaisin itsenäistyneet pikku punkkarinalut asuivat jossain kerrostaloslummeissa ja seikkailivat.

Itse olen vuosimallia -74, ja muistan lapsena nähneeni telkkarista kaikenlaisia ajankohtaisohjelmia, joissa kauhisteltiin näitä "avainlapsia". Mutta se oli kai kuitenkin lähinnä suurten kaupunkien ilmiö. Itse asuin pienemmässä kunnassa, jossa on paljon maaseutua. Siellä oli "kotirouviakin" vielä jonkin verran. Sekin oli aika tyypillistä, että isovanhempia asui samassa talossa, tai ainakin hyvin lähellä, joten lapset saattoivat mennä mummolaan, jos kotona ei ollut ketään. Lapset saivat myös vapaasti mennä kavereidensa kotiin, sitä ei millään tavalla estelty.

Tähän avainlapsi-teemaan kytkeytyi myös elokuva Täältä tullaan, elämä, joka esitettiin tv:ssä 1982 (tarkistin vuoden elonetistä), ja muistan että olin jotenkin järkyttynyt siitä mitä näin. Tokihan se kertoi vanhemmista, yläkouluikäisistä nuorista ja tarkkailuluokkalaista, mutta todella hurjalta ja pelottavalta se helsinkiläisten nuorten maailma silloin vaikutti. (Siinä esimerkiksi pelattiin aika rajua jalkapalloa, mikä oli kaukana siitä jalkapallon peluusta, missä itsekin yritin olla mukana.) Voin sanoa, että siihen aikaan ei tuntunut yhtään siltä, että haluaisi elää Helsingissä.

Pelasivat muuten pesäpalloa, en  muista että jalkapalloa olisi ollut mukana ollenkaan :/ Autolla, Datsun 100A, ympäri kenttää. Muistista heitin, voisihan tuon jostain tarkistaa.

Taidat viitata Mikko Niskasen elokuvaan Ajolähtö, joka valmistui samoihin aikoihin? Siinä oli tuollainen kohtaus.

Vierailija kirjoitti:

X-sukupolvi katsoo Stranger Thingsiä silmät vedessä ja nostalginen hymy kasvoilla :)

Varsinkin me, jotka oltiin itsekin kasarilla roolipelaajia/nörttejä.

Minä sain uuden työpaikan kun ysärilama jysähti päälle. Sinä päivänä kun itse iloitsin niin lööpit hehkutti "6000 pankkivirkailijaa saa potkut" tms.

Pankkimaailma kyllä mullistui siinä. Loppui se Suomen itse pakertama talous, devalvaatiot ja muut.

Hienoa, että täällä puhutaan asiaa ja nähdään valoisana oma lapsuus ja nuoruus. Ei syytellä yhteiskunnan muutoksista suuria ikäluokkia. Paskaäitiäkään ei kukaan ole maininnut tai tunnekylmiä, ahneita vanhempia. Minä muistan myös 70 luvulla syntyneenä lapsuuteni aikaa lämmöllä. Monia samoja muistoja.

Nyt? Wtf, boomerit ovat aina olleet boomereita, baby boomereita. Yli viisikymppisenä olet pullamössöboomeri, onneton väliinputoaja.

Vierailija kirjoitti:

Miehet (pojat) oli miehiä ja naiset (tytöt) oli naisia. Juotiin Bacardicolaa diskossa (Rocktails, cafe Metropol, Arkadia mm.) ja maailma oli edessä. Pystyi syömään ihan mitä tahansa ja pysyi langanlaihana. Isän mokkula painoi varmaan 10 kiloa, ei otettu selfieitä ja jos joskus kameralla otettiin valokuvia niin ehkä yksi niistä onnistui. Kukaan ei haastanut naapuria tai ”vihamiestä” oikeuteen kunnialoukkauksesta tai vihapuheesta.

Miehet meikkasi ja otti permanentteja.

Vierailija kirjoitti:

Minulle pullamössöä teki -80 luvulla karjalaismummu joten ei se mikään uusi asia ole edes generation X:lle. Siihen tuli kahvia, sokeria, maitoa ja pullan paloja. Syötiin lusikalla. Oli aika hyvää. Helpompi olisi ollut haukata pullaa ja hörpätä kahvia päälle, mutta ehkä tuo oli tarkoitettu hampaattomille mummuille kun ei voinut puraista pullaa.

Mutta nimenä se on hassu, kun kyseinen herkku oli meille juuri mummolajuttu, suuriin ikäluokkiin kuuluvat ovat eläneet sen pullamössöajan.

Mummot ja papat/ukit/vaarit hoitivat tosi paljon meidän ikäluokkaan kuuluvia. Mäkin olin ”päivähoidossa” mummolassa vanhempien ollessa töissä. Meitä on kolme sisarusta. Kumpikaan vanhemmistani ei joutunut koskaan olemaan töistä pois lapsenhoidon takia edes meidän sairastuessa.

Vierailija kirjoitti:

Se taisi alkaa jo 70-luvulla naisten töissäkäynti, eikä ollut vielä päivähoitoa siinä mittakaavassa kuin nykyisin. Joten ainakin 80-luvun alussa oli just näitä avaimet kaulassa kulkevia lapsia ja jotenkin ajatus oli, että he joutuvat varmasti pahoille teille kun äiti ei ole kotona. Oli joku brittisarja missä esitettiin sikäläistä sosiaalista tilannetta, jossa nää liian aikaisin itsenäistyneet pikku punkkarinalut asuivat jossain kerrostaloslummeissa ja seikkailivat.

Oletpa sekoittanut asiat. Ei päiväkoti-ikäiset olleet yksin vaan koululaiset. Jotain tolkkua nyt näihin muisteluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet (pojat) oli miehiä ja naiset (tytöt) oli naisia. Juotiin Bacardicolaa diskossa (Rocktails, cafe Metropol, Arkadia mm.) ja maailma oli edessä. Pystyi syömään ihan mitä tahansa ja pysyi langanlaihana. Isän mokkula painoi varmaan 10 kiloa, ei otettu selfieitä ja jos joskus kameralla otettiin valokuvia niin ehkä yksi niistä onnistui. Kukaan ei haastanut naapuria tai ”vihamiestä” oikeuteen kunnialoukkauksesta tai vihapuheesta.

Miehet meikkasi ja otti permanentteja.

Ja olivat silti miehiä, eikä heistä yritetty vääntää mitään muusuja. Siinä mielessä ilmapiiri oli vapaampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan hyvin myös Jugpslavian hajoamissodan.

T. Ei ap

Matkustin siitä läpi pari vuotta ennen hajoamista eikä tullut mieleenkään että se voisi noin äkkiä päätyä sotaan. Vähän ihmetyttää tuon ikiaikaisia muinaisia katkeruuksia ylläpitävien järjenjuoksu. Tosin jotkut suomessa rutisee vieläkin 100v sitten hävitystä kansalais/vapaus/sisällissodasta vaikkeivat tietty itse olleet paikalla sitä häviämässä. 

NATO sen sodan aikaansai.

No ei todellakaan. Siellä oli aiempien sukupolvien "vääryydet" ja sota-aikain jutut jääneet hampaankoloon. Kummalliselta vaikuttaa monelle se, että ihminen joka ei ole näitä kokenut on kuitenkin niin vihainen että haluaa tehdä kauheuksia - ja tässä onkin se jutun oppi. Tai ainakin minä ajattelen niin. Siis että sodan kokeneet ovat pitäneet vihaa yllä, kertoneet asioista, kasvattaneet lapsensa niin, että pienellä tulitikulla ja bensalla syttyy iso roihu.

Tästä syystä ehkä meidänkin kannattaisi unohtaa jo meidän omat punaiset ja valkoiset.

Unohtaminen ei opeta mitään. Ymmärtäminen opettaa. Historian tunteminen ja tapahtuneen ymmärtäminen on ainoa tapa kasvaa syvempään rauhaan.

Kehoitus unohtaa on siksi mielestäni huono. Tämä on minun näkökulmani.

Vierailija kirjoitti:

Tsernobylin onnettomuudestakaan ei taidettu Suomessa uskaltaa kertoa ennen kuin Ruotsi kertoi mittaustuloksista. Sitten kiellettiin ihmisiä syömästä sieniä sinä vuonna. Tosin porothan söivät kyllä jäkälää ja sitten ihmiset poroja, ja kaloja paistettiin ihan kuten ennenkin. Ilmeisesti saastepilvi sattumalta ei satanut pahasti Suomeen.

Meillä kyllä syötiin sieniä, ja syötettiin lapsillekin. Kuulemma erittäin hyvä sienivuosi. Vieläpä kartan mukaan pahimmalta laskeuma alueelta. Joskus hieman tullut vanhemmille kuitattua, että olettepa hölmöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

X-sukupolvi katsoo Stranger Thingsiä silmät vedessä ja nostalginen hymy kasvoilla :)

Varsinkin me, jotka oltiin itsekin kasarilla roolipelaajia/nörttejä.

Ja todetaan, että "eihän se ollut yhtään tuollaista".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan hyvin myös Jugpslavian hajoamissodan.

T. Ei ap

Matkustin siitä läpi pari vuotta ennen hajoamista eikä tullut mieleenkään että se voisi noin äkkiä päätyä sotaan. Vähän ihmetyttää tuon ikiaikaisia muinaisia katkeruuksia ylläpitävien järjenjuoksu. Tosin jotkut suomessa rutisee vieläkin 100v sitten hävitystä kansalais/vapaus/sisällissodasta vaikkeivat tietty itse olleet paikalla sitä häviämässä. 

NATO sen sodan aikaansai.

No ei todellakaan. Siellä oli aiempien sukupolvien "vääryydet" ja sota-aikain jutut jääneet hampaankoloon. Kummalliselta vaikuttaa monelle se, että ihminen joka ei ole näitä kokenut on kuitenkin niin vihainen että haluaa tehdä kauheuksia - ja tässä onkin se jutun oppi. Tai ainakin minä ajattelen niin. Siis että sodan kokeneet ovat pitäneet vihaa yllä, kertoneet asioista, kasvattaneet lapsensa niin, että pienellä tulitikulla ja bensalla syttyy iso roihu.

Tästä syystä ehkä meidänkin kannattaisi unohtaa jo meidän omat punaiset ja valkoiset.

Unohtaminen ei opeta mitään. Ymmärtäminen opettaa. Historian tunteminen ja tapahtuneen ymmärtäminen on ainoa tapa kasvaa syvempään rauhaan.

Kehoitus unohtaa on siksi mielestäni huono. Tämä on minun näkökulmani.

Jotenkin siitä nyt vaan on yli päästävä. Eikä se riitä että sinun puolesi ymmärtää vaan myös vastapuolen on ymmärrettävä ja siirryttävä eteenpäin eikä joka tilanteessa vedettävä vanhoja riitoja jälleen kerran esiin.

Kuten esim. venäjä kaivelee noita ikivanhoja asioita uudelleen esiin ja kirjoittaa historiaa uusiksi tälläkin hetkellä, taas kerran. Tai suomalaiskommunistit kitisee 1918 tapahtumista koska ne voi. Tai jugoslaviassa oli omat porukkansa jotka ylläpiti revanssiliekkiä koko sen 50 vuotta vai minkä nuo olikaan pakosti rauhassa naapureidensa kanssa n-liiton vallan alla ja heti tilaisuuden tullen rupesi kostamaan muinaisia asioita tai ainakin riehumaan ja valtaamaan alueita. 

Vierailija kirjoitti:

Jugoslavian sota oli järkyttävä.  Ennen sotaa suomalaisetkin kävi sielä lomalla ja se oli sellainen itä-eurooppalainen "sovietlandia". Sitten yhtäkkiä siellä repesi täysimittainen sota, jossa vanhat asiat kostettiin puolin ja toisin. Se oli pelottavaa siksi, että kaikki ne kamaluudet tapahtuivat Euroopassa, käytännössä tunnin lentomatkan päässä ihan lähellä.

Ja se yksi nuori pariskunta ammuttiin sinne kadulle käsikäteen kun yrittivät paeta kaupungista, ja olivat eri kansallisuuksia.

Asuin silloin Wienissä, olin töissä ja opiskelin. Oli hurjaa, kun kaikki tapahtui parin tunnin ajomatkan päässä.

Poikaystäväni oli serbi, lähtenyt maasta monen muun nuoren miehen tavoin. Ulkomailla todellakin pitivät kaikki yhtä, etnisyydestä ja uskonnosta riippumatta. Vladan sisko odotti vauvaa, hänen miehensä oli kroaatti, ja nuoripari erotettu. Vauvan isä joutui rintamalle. Muistan, kuinka kävimme ostamassa äitiys- ja vauvanvaatteita, vitamiineja ym välttämätöntä! Ja mikä jatkuva suru oli paitsi perheestä, myös ystävistä ja naapureista.

Miksiköhän nuo vanhempien avioerot piti erikseen tuossa mainita? Ei niitä nyt silloin vasta keksitty. Ainakaan meidän seudulla ei eronnut juuri kukaan.

Sekopäinen sukupolvi. Jenkit on cool ja ylikuluttaminen on nastaa. Yhtä itsekkäitä kuin omat vanhempansa, mutta köyhempiä. t. Milleniaali

Baltian maiden itsenäistyminen. Päädyin laman aikaan töihin tuolle suunnalle ja viihdyin siellä vuosia. Oli kiinnostava seurata yhteiskunnan muuttumista. Ihan alkuun oli vielä ulkomaille soittaminenkin hankalaa, puhelut piti tilata. Muistan ensimmäiset puhelinkopit, joista saattoi soittaa suoraan. Suomi oli niin lähellä, mutta moni asia aivan toisin.

Vierailija kirjoitti:

Muistan hyvin myös Jugpslavian hajoamissodan.

T. Ei ap

Minäkin muistan. Olin järkyttynyt kun TV-kuvissä näytettiin kuinka keskellä kauneinta kesää ihmiset ampuvat toisiaan kuoliaiksi. Puut ja kukat kukkivat, luonto kukkeimmillaan ja seassa kranaatinheitinten osumat räjähtelevät. Ihan hullua, kun ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Se taisi alkaa jo 70-luvulla naisten töissäkäynti, eikä ollut vielä päivähoitoa siinä mittakaavassa kuin nykyisin. Joten ainakin 80-luvun alussa oli just näitä avaimet kaulassa kulkevia lapsia ja jotenkin ajatus oli, että he joutuvat varmasti pahoille teille kun äiti ei ole kotona. Oli joku brittisarja missä esitettiin sikäläistä sosiaalista tilannetta, jossa nää liian aikaisin itsenäistyneet pikku punkkarinalut asuivat jossain kerrostaloslummeissa ja seikkailivat.

Kyllä naisten palkkatyö oli jo paljon aikaisemmin yleistä, minun isosiskojani hoiti 50-luvulla äidin täti.

Päivähoitomahdollisuuksia ei juuri ollut 60-luvullakaan. Olen syntynyt -67, äiti jäi silloin kotiin. Hänen hyvä ystävänsä sai vauvan -69, ja halusi jatkaa töissä, ja niin olin alle parivuotias kun ihana Johny-vaavi tuli meille päivähoitoon! Äitiysloma oli silloin 3 kk. Onneksi olin jo silloin hoivaava, taaperona jo tykkäsin keinuttaa beibisitteriä ja leikittää.