Lue keskustelun säännöt.
X-sukupolven (1964-1979) muisteluketju
Wikipedian mukaan: X-sukupolveen kuuluvat vuosina 1964–1979 syntyneet ikäluokat. Sukupolven yhteisiä suuria kokemuksia olivat Neuvostoliiton romahtaminen, Berliinin muurin murtuminen, Yhdysvaltojen jääminen maailman ainoaksi supervallaksi, 1990-luvun lama ja massatyöttömyys sekä globalisaatio. Monia X-sukupolven edustajia yhdistää lapsuudessa tai nuoruudessa koettu vanhempien avioero"
https://fi.wikipedia.org/wiki/X-sukupolvi
Itse muistan parhaiten ihanan 80-luvun, siis ne ihanat asiat kuten muodin, nuoruuden, musiikin. Moni asia oli kyllä pielessä silloin, esim. naisen asema. Tsernobyl on myös iso juttu, ja Berliinin muurin murtuminen sekä Itä-Euroopan vapautuminen Neuvostoliiton vallasta. Ja Neuvostoliiton kaatuminen.
Kuka muistaa vielä Bundesrepublic Deutchlandin ja Deutche Demokratische Republicin? Vai menikö ne oikein :)
Meidäthän tunnetaan myös "pullamössösukupolvena", mutta ainakin minua se naurattaa..
Kommentit (640)
Vierailija kirjoitti:
Ei oltu kännyköiden orjia, oli mukava vapaus. Loppujen lopuksi paljon mutkattomanpaa kuin nyt, ja ihmiset oli ihanan hoikkia. Terveempää menoa silloin.
Joku jaksaa nillittää toisten painosta tällaisessakin ketjussa. Aika köyhä elämä. Epäilemättä sinä olit kiusaaja jo nuorena. Harmi, että elät yhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kim Wilde, Duran Duran, Pelle Miljoona, Abba......
Hakaneulat poskessa. Punkkarit ja diinarit.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko muut viisikymppiset huomanneet, että nuoremmat olettavat automaattisesti, että emme osaa käyttää tietotekniikkaa? Naurattaa 😆
Hahaaha.. mehän keksittiin ATK.
Anteeksi pilkun piippaus, mutta -64 syntyneet on vielä boomereita. Ex- mies oli -64 syntynyt ja vaikka meillä ei ollut kukn viitisen vuotta ikäeroa niin välissä oli todellakin sukupolvi. Ihan kuin jonkun papan kanssa olisi ollut kimpassa.
Vierailija kirjoitti:
Se taisi alkaa jo 70-luvulla naisten töissäkäynti, eikä ollut vielä päivähoitoa siinä mittakaavassa kuin nykyisin. Joten ainakin 80-luvun alussa oli just näitä avaimet kaulassa kulkevia lapsia ja jotenkin ajatus oli, että he joutuvat varmasti pahoille teille kun äiti ei ole kotona. Oli joku brittisarja missä esitettiin sikäläistä sosiaalista tilannetta, jossa nää liian aikaisin itsenäistyneet pikku punkkarinalut asuivat jossain kerrostaloslummeissa ja seikkailivat.
Itse olen vuosimallia -74, ja muistan lapsena nähneeni telkkarista kaikenlaisia ajankohtaisohjelmia, joissa kauhisteltiin näitä "avainlapsia". Mutta se oli kai kuitenkin lähinnä suurten kaupunkien ilmiö. Itse asuin pienemmässä kunnassa, jossa on paljon maaseutua. Siellä oli "kotirouviakin" vielä jonkin verran. Sekin oli aika tyypillistä, että isovanhempia asui samassa talossa, tai ainakin hyvin lähellä, joten lapset saattoivat mennä mummolaan, jos kotona ei ollut ketään. Lapset saivat myös vapaasti mennä kavereidensa kotiin, sitä ei millään tavalla estelty.
Tähän avainlapsi-teemaan kytkeytyi myös elokuva Täältä tullaan, elämä, joka esitettiin tv:ssä 1982 (tarkistin vuoden elonetistä), ja muistan että olin jotenkin järkyttynyt siitä mitä näin. Tokihan se kertoi vanhemmista, yläkouluikäisistä nuorista ja tarkkailuluokkalaista, mutta todella hurjalta ja pelottavalta se helsinkiläisten nuorten maailma silloin vaikutti. (Siinä esimerkiksi pelattiin aika rajua jalkapalloa, mikä oli kaukana siitä jalkapallon peluusta, missä itsekin yritin olla mukana.) Voin sanoa, että siihen aikaan ei tuntunut yhtään siltä, että haluaisi elää Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äkkiä nyt raahustakaa polvivaivaiset viiskymppiset tänne muistelemaan, ettei me painuta unholaan ja Ö-sukupolvi leimaa meitäkin boomereiksi.
Tasapaino säilyy, kun vastaat boomeriksi kutsuvalle, että mitä luuseri? Rimmaakin hyvin yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Joo, on koettu ysärilama, pankkiromahdus 2008 ja nyt sitten ollaan sitä paarialuokkaa työelämässä. Töihissä puurtavat ne isot ikäluokat, jotka eivät halua jäädä eläkkeelle ja samalla sisään otetaan nuoria max nelikymppisiä. Me ollaan siinä välissä, eikä meitä haluta :(
Suuret ikäluokat s. 45 - 50, eivät puurra enää töissä, ovat yli 70 vuotiaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inter- rail. Vapaus. Junat oli täynnä nuoria eri maista reilaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi pilkun piippaus, mutta -64 syntyneet on vielä boomereita. Ex- mies oli -64 syntynyt ja vaikka meillä ei ollut kukn viitisen vuotta ikäeroa niin välissä oli todellakin sukupolvi. Ihan kuin jonkun papan kanssa olisi ollut kimpassa.
Kerro se wikipedialle. Ehdottomasti koska sinun exäsi oli niin vanhoillinen niin koko käsite on nyt välittömästi muutettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se taisi alkaa jo 70-luvulla naisten töissäkäynti, eikä ollut vielä päivähoitoa siinä mittakaavassa kuin nykyisin. Joten ainakin 80-luvun alussa oli just näitä avaimet kaulassa kulkevia lapsia ja jotenkin ajatus oli, että he joutuvat varmasti pahoille teille kun äiti ei ole kotona. Oli joku brittisarja missä esitettiin sikäläistä sosiaalista tilannetta, jossa nää liian aikaisin itsenäistyneet pikku punkkarinalut asuivat jossain kerrostaloslummeissa ja seikkailivat.
Itse olen vuosimallia -74, ja muistan lapsena nähneeni telkkarista kaikenlaisia ajankohtaisohjelmia, joissa kauhisteltiin näitä "avainlapsia". Mutta se oli kai kuitenkin lähinnä suurten kaupunkien ilmiö. Itse asuin pienemmässä kunnassa, jossa on paljon maaseutua. Siellä oli "kotirouviakin" vielä jonkin verran. Sekin oli aika tyypillistä, että isovanhempia asui samassa talossa, tai ainakin hyvin lähellä, joten lapset saattoivat mennä mummolaan, jos kotona ei ollut ketään. Lapset saivat myös vapaasti mennä kavereidensa kotiin, sitä ei millään tavalla estelty.
Tähän avainlapsi-teemaan kytkeytyi myös elokuva Täältä tullaan, elämä, joka esitettiin tv:ssä 1982 (tarkistin vuoden elonetistä), ja muistan että olin jotenkin järkyttynyt siitä mitä näin. Tokihan se kertoi vanhemmista, yläkouluikäisistä nuorista ja tarkkailuluokkalaista, mutta todella hurjalta ja pelottavalta se helsinkiläisten nuorten maailma silloin vaikutti. (Siinä esimerkiksi pelattiin aika rajua jalkapalloa, mikä oli kaukana siitä jalkapallon peluusta, missä itsekin yritin olla mukana.) Voin sanoa, että siihen aikaan ei tuntunut yhtään siltä, että haluaisi elää Helsingissä.
Pelasivat muuten pesäpalloa, en muista että jalkapalloa olisi ollut mukana ollenkaan :/ Autolla, Datsun 100A, ympäri kenttää. Muistista heitin, voisihan tuon jostain tarkistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se taisi alkaa jo 70-luvulla naisten töissäkäynti, eikä ollut vielä päivähoitoa siinä mittakaavassa kuin nykyisin. Joten ainakin 80-luvun alussa oli just näitä avaimet kaulassa kulkevia lapsia ja jotenkin ajatus oli, että he joutuvat varmasti pahoille teille kun äiti ei ole kotona. Oli joku brittisarja missä esitettiin sikäläistä sosiaalista tilannetta, jossa nää liian aikaisin itsenäistyneet pikku punkkarinalut asuivat jossain kerrostaloslummeissa ja seikkailivat.
Itse olen vuosimallia -74, ja muistan lapsena nähneeni telkkarista kaikenlaisia ajankohtaisohjelmia, joissa kauhisteltiin näitä "avainlapsia". Mutta se oli kai kuitenkin lähinnä suurten kaupunkien ilmiö. Itse asuin pienemmässä kunnassa, jossa on paljon maaseutua. Siellä oli "kotirouviakin" vielä jonkin verran. Sekin oli aika tyypillistä, että isovanhempia asui samassa talossa, tai ainakin hyvin lähellä, joten lapset saattoivat mennä mummolaan, jos kotona ei ollut ketään. Lapset saivat myös vapaasti mennä kavereidensa kotiin, sitä ei millään tavalla estelty.
Tähän avainlapsi-teemaan kytkeytyi myös elokuva Täältä tullaan, elämä, joka esitettiin tv:ssä 1982 (tarkistin vuoden elonetistä), ja muistan että olin jotenkin järkyttynyt siitä mitä näin. Tokihan se kertoi vanhemmista, yläkouluikäisistä nuorista ja tarkkailuluokkalaista, mutta todella hurjalta ja pelottavalta se helsinkiläisten nuorten maailma silloin vaikutti. (Siinä esimerkiksi pelattiin aika rajua jalkapalloa, mikä oli kaukana siitä jalkapallon peluusta, missä itsekin yritin olla mukana.) Voin sanoa, että siihen aikaan ei tuntunut yhtään siltä, että haluaisi elää Helsingissä.
Joo, elokuva antoi Helsingistä pelottavan kuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaus ja yksilön oma vastuu, sitähän se oli. Päivät luuhattiin kavereiden kanssa missä lie eikä kukaan hermoillut siitä. Käytiin lasten kesken uimassa, iät 5 - 12v. Pyöräiltiin (ilman kypärää tietysti) jopa kymmenien kilometrien päähän tutkimaan paikkoja. Autossa ei käytetty turvavöitä. Muistan kuinka ala-asteikäisenä, jopa 7-vuotiaana, kävin monesti hoitamassa koko perheen kauppa-asiat. Nykyään tuostakin joku tekisi lasun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan hyvin myös Jugpslavian hajoamissodan.
T. Ei ap
Matkustin siitä läpi pari vuotta ennen hajoamista eikä tullut mieleenkään että se voisi noin äkkiä päätyä sotaan. Vähän ihmetyttää tuon ikiaikaisia muinaisia katkeruuksia ylläpitävien järjenjuoksu. Tosin jotkut suomessa rutisee vieläkin 100v sitten hävitystä kansalais/vapaus/sisällissodasta vaikkeivat tietty itse olleet paikalla sitä häviämässä.
NATO sen sodan aikaansai.
No ei todellakaan. Siellä oli aiempien sukupolvien "vääryydet" ja sota-aikain jutut jääneet hampaankoloon. Kummalliselta vaikuttaa monelle se, että ihminen joka ei ole näitä kokenut on kuitenkin niin vihainen että haluaa tehdä kauheuksia - ja tässä onkin se jutun oppi. Tai ainakin minä ajattelen niin. Siis että sodan kokeneet ovat pitäneet vihaa yllä, kertoneet asioista, kasvattaneet lapsensa niin, että pienellä tulitikulla ja bensalla syttyy iso roihu.
Tästä syystä ehkä meidänkin kannattaisi unohtaa jo meidän omat punaiset ja valkoiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Amerikassa X-sukupolvi oli ensimmäinen sukupolvi jonka ainoa yhdistävä tekijä oli populaarikulttuuri. Enää ei ole edes sitä koska kulttuuri on niin pirstaloitunut.
Itse asiassa videot, musiikkivideot ja orastava internet ja pelit saivat aikaan sen, että nuoriso ja alakulttuurit alkoivat yhdistyä yli rajojen tuohon aikaan. Itse muistan seuranneeni ulkomaisia lehtiä, katsoneeni elokuvia ja videoita ja tunteneeni enemmän hengenheimolaisuutta muualla asuviin samankaltaisiin kuin oman kaupungin kanssanuoriin. Ja kun netti aukesi niin sittenhän se vasta räjähti.
Minua aina ärsyttää kun puhutaan pirstaloitumisesta. Ei se ole pirstaloitumista, vaan rajojen yli menevää uudenlaista, tai toisenlaista verkostoitumista.
Alussahan myös nettiä pelättiin sen takia, että siellä sitten nörtit ja hylkiöt istuu eikä osaa olla sosiaalisia. Tässähän me tosiaan istutaan vauvapalstalla ja tapellaan, sanoisin sitä sosiaaliseksi toiminnaksi..
Vierailija kirjoitti:
Oletteko muut viisikymppiset huomanneet, että nuoremmat olettavat automaattisesti, että emme osaa käyttää tietotekniikkaa? Naurattaa 😆
Kyllä :'D
Minua 20 vuotta nuoremmat käyttävät nettiä työpaikalla "kun pitää maksaa laskut ja kotona aina muut ovat varanneet koneet" eivätkä ymmärrä somesta mitään tai vastustavat sitä.
Mehän tosiaan keksittiin atk ja koodattiin niillä hiton commodoreilla ja muilla ennen kuin kukaan tiesi mitä koodari tekee.
Joskus ärsyttää, kun jonnet ja milleniaalit pitävät mummona, mutta samapa tuo. Olen kyyninen ja laiska, enkä jaksa suuttua kun vähäsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, on koettu ysärilama, pankkiromahdus 2008 ja nyt sitten ollaan sitä paarialuokkaa työelämässä. Töihissä puurtavat ne isot ikäluokat, jotka eivät halua jäädä eläkkeelle ja samalla sisään otetaan nuoria max nelikymppisiä. Me ollaan siinä välissä, eikä meitä haluta :(
Suuret ikäluokat s. 45 - 50, eivät puurra enää töissä, ovat yli 70 vuotiaita.
Jotkut painaa vielä 70 jälkeenkin ainakin osan aikaa.
Aika laaja on tosiaan tuo määritelmä. Mun mies on 1964 syntynyt ja minä 1974 ja on toki meillä osaksi samoja sukupolvikokemuksia, mutta nuoruus on ollut kuitenkin erilaista 70-luvun lopussa kuin 80-luvun. Pullamössöstä puhuttiin kun 80-luku oli niin helppoa mutta se sitten kyllä kostautui heti ysärillä.
Minun elämäni 90-luvun lama pilasi täysin koska valmistuin ammattiin 1992, olisi pitänyt olla silloin 17-vuotiaana viisas ja jatkaa opiskeluja laman yli, mutta eihän sitä silloin voinut tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan hyvin myös Jugpslavian hajoamissodan.
T. Ei ap
Matkustin siitä läpi pari vuotta ennen hajoamista eikä tullut mieleenkään että se voisi noin äkkiä päätyä sotaan. Vähän ihmetyttää tuon ikiaikaisia muinaisia katkeruuksia ylläpitävien järjenjuoksu. Tosin jotkut suomessa rutisee vieläkin 100v sitten hävitystä kansalais/vapaus/sisällissodasta vaikkeivat tietty itse olleet paikalla sitä häviämässä.
NATO sen sodan aikaansai.
No ei todellakaan. Siellä oli aiempien sukupolvien "vääryydet" ja sota-aikain jutut jääneet hampaankoloon. Kummalliselta vaikuttaa monelle se, että ihminen joka ei ole näitä kokenut on kuitenkin niin vihainen että haluaa tehdä kauheuksia - ja tässä onkin se jutun oppi. Tai ainakin minä ajattelen niin. Siis että sodan kokeneet ovat pitäneet vihaa yllä, kertoneet asioista, kasvattaneet lapsensa niin, että pienellä tulitikulla ja bensalla syttyy iso roihu.
Tästä syystä ehkä meidänkin kannattaisi unohtaa jo meidän omat punaiset ja valkoiset.
Joo, ei se natosta johtunut vaikka putinistien uusin tarina tuota väittääkin. Jos nato johtaisi tuohon niin englantihan olisi lämmittelemässä jotain vanhoja riitojaan ranskan tai saksan kanssa eu:sta lähdettyään.
No, okei, ootellaan pari vuotta ennen kuin tehdään lopullinen tilinpäätös englannin eron seurauksista :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko muut viisikymppiset huomanneet, että nuoremmat olettavat automaattisesti, että emme osaa käyttää tietotekniikkaa? Naurattaa 😆
Hahaaha.. mehän keksittiin ATK.
No näinpä! Itse käytin nettiä ekan kerran ehkä 94 tai 95 yliopistossa.
80-luku oli hienoa aikaa. Huomasin jo lapsena vuonna 90 tai 91 että kaikki ne ”hyvät” 80-luvun jutut korvataan oudoilla 90-luvun jutuilla enkä pitänyt siitä yhtään. 11 vuotias nassikka olin.