Lue keskustelun säännöt.
X-sukupolven (1964-1979) muisteluketju
Wikipedian mukaan: X-sukupolveen kuuluvat vuosina 1964–1979 syntyneet ikäluokat. Sukupolven yhteisiä suuria kokemuksia olivat Neuvostoliiton romahtaminen, Berliinin muurin murtuminen, Yhdysvaltojen jääminen maailman ainoaksi supervallaksi, 1990-luvun lama ja massatyöttömyys sekä globalisaatio. Monia X-sukupolven edustajia yhdistää lapsuudessa tai nuoruudessa koettu vanhempien avioero"
https://fi.wikipedia.org/wiki/X-sukupolvi
Itse muistan parhaiten ihanan 80-luvun, siis ne ihanat asiat kuten muodin, nuoruuden, musiikin. Moni asia oli kyllä pielessä silloin, esim. naisen asema. Tsernobyl on myös iso juttu, ja Berliinin muurin murtuminen sekä Itä-Euroopan vapautuminen Neuvostoliiton vallasta. Ja Neuvostoliiton kaatuminen.
Kuka muistaa vielä Bundesrepublic Deutchlandin ja Deutche Demokratische Republicin? Vai menikö ne oikein :)
Meidäthän tunnetaan myös "pullamössösukupolvena", mutta ainakin minua se naurattaa..
Kommentit (640)
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulun kohderyhmään vm- -71 :-) ja muistoissa on:
- Dingo ja sifonkihuivit päässä ja ranteissa
- Rippileirillä pelättiin karannutta Mika Murasta
- Tsernobyl tietenkin, ja pelko mitä Neuvostoliiton romahtamisesta tulee, Breznevin hautajaiset, jossa oli arkku auki, Gorbatsov:n syrjäyttäminen ja puolihullu Jeltsin
- Senssipuhelin ja Suosikin kirjeenvaihtopalsta
- Neonväriset vaatteet ja jättipermikset
- Isot merkkarit, hopeasampo (pakko)hiihto ja Martti Vainion doping-käry
- 90-luvun lama, 80-luvun jupit ja kekkonen oli synonyymi presidentille.
Mika Muranen teki verityönsä muistaakseni joskus 80-90- luvun taitteessa.
-72 syntynyt kaveri oli armeijassa 17- vuotiaana, niihin aikoihin case Muranen sattui.
googlettakaa nyt edes vähän tarkistaaksenne noita hataria muistojanne...
Joo, niin ne muistot sekoittuvat.
Sen muistin, että -71 syntyneen rippikouluaikaan ei satu mitenkään, mutta näemmä että omankin inttiaja(kävin myöhään, 1993)
jälkeen sattui tuo, vasta 1994.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liftaaminen oli suosittu liikkumismuoto.
Kokeillaanpa muistia...
90- luvulla Piia Kurun ja Piia Töylin surmat lopettivat liftaamisen kertaheitolla.
Hei kiitos tästä termistä, en ollut ennen kuullutkaan! T. vm-79 joka ei ole koskaan mieltänyt itseään gen x kuuluvaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-64 ja -79 on kyllä aika iso ero jos toinen on ollut täysi-ikäinen toisen ollessa taapero niin. -64 on päässyt baareihin 80 luvun alussa, kun taas 79 on päässyt baareihin 90-luvun loppupuolella, että eroja on.
Tämän takia mä pidän itseäni minisukupolvi xenniaaleihin kuuluvana, olen syntynyt 1977. Xenniaalit ovat syntyneet 1976-1980/1983. Analoginen lapsuus, digitaalinen nuoruus. Jotkin asiat yhdistävät voimakkaammin millenniaaleihin kuin x-sukupolveen ja päin vastoin.
Niin, ja me olemme sitä sukupolvea, jonka aikana some tuli ja joka käytti somea ekana (irc, MySpace jne.)
Joku täällä aiemmin kirjoitteli muistoja 80-luvun kouluhammaslääkäristä, kiitos vaan viime yön painajaisunesta joka varmaan juontui tästä ketjusta :P
Karmivan realistisessa unessa saatoin oikein haistaa sen yököttävän tupakan ja sisun sekaisen hajun, joka silloisesta kouluhammaslääkäristä lähti... ja sillä piikillä kävi hampaat läpi ja luetteli tulokset... homma muistutti enemmän auton katsastuksessa ruostevaurioiden etsimistä, 80-luvun tylyllä valtion konttorilla, kuin ihmisten hammastarkastusta :P
Porattiin ilman puudutusta, muistan kyllä että sattui pirusti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
YO-keväänä 1983 käytiin Tallinnassa Georg Otsilla. Tullissa jonotettiin puolitoista tuntia punatähtisten sotilaitten valvovan silmän alla. Galashnikov rynnäkkökiväärit selässään heillä. Eräässä kerrostalossa oli sivuseinän korkuinen kuva Juri Andropovista punaisella taustalla. Venäläisiä sotilaita näkyi katukuvassa ja tiekyltit olivat myös venäjäksi. Mieleeni jäi surullinen ja pelottava kuva miehitetystä maasta.
Tallinna oli 80-luvun alussa ankea kaupunki. Vanhaa kaupunkia lukuunottamatta keskustassa oli paljon sota-ajan rauniotiileistä tehtyjä rakennuksia. Tiet olivat kuoppaisia ja huonossa kunnossa, bussit samoin, niissä usein näkyi pyyheliinalla korjattuja puhki kuluneita penkkejä. Mafia hallitsi ilotyttö -ja mustan pörssin kauppaa. Venäläiset olivat korkeimmissa viroissa ja eräänlaista herrakansaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tallinnan satama-alue oli tarkasti vartioitu. Valonheittimet pyyhkivät merelle ja sotilaitten kävelypartiot kiikareineen tarkkailijat potentiaalisia loikkareita.
Kekkonen oli Presidentti ja yleinen poliitikkojen nykyinen perseily pysyi ainakin piilossa tuulipukukansalta.
-79 olin Golanilla rauhattomuutta turvaamassa nuorena jonnena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohjoisessa alakoululaiset tekivät "luokkaretken" bussilla Haaparannalle ja palasivat kotiin monta pussillista voipaketteja mukanaan :D
Spandau ballet..kappale True.siinä miehessä oli jotakin mikä sai meidän 8n tytön polvet veteliksi ja unelmoimaan jostain niin paremmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kisse ja muut kirjoitti:
Spandau ballet..kappale True.siinä miehessä oli jotakin mikä sai meidän 8n tytön polvet veteliksi ja unelmoimaan jostain niin paremmasta.
Jos tarkoitat basisti Martin Kempiä niin suosittelen katsomaan Areenasta sarjan McDonald & Dodds, jossa jakossa The Man Who Wasn't There näyttelee Martinin lisäksi 3 muutakin brittikasariajan tähteä, mm. Patsy Kensit.
Martin on vanhentunut erittäin hyvin verrattuna moneen muuhun tähteen tuon sarjan perusteella ja näyttelijäntaidotkin löytyvät.
Vierailija kirjoitti:
Porattiin ilman puudutusta, muistan kyllä että sattui pirusti...
Myös vedettiin hampaita ilman puudutusta. Kiitos vaan tästä kokemuksesta lapsena. ILMAN PUUDUTUSTA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1990-luvun laman muistan kyllä hyvin. Ennen sitä sai kesätyöpaikan suurein piirtein ilman ponnistuksia, senkun vaan osasi kysyä jostain. Sellainen loppui kuin seinään. Minun piti silloin ruveta hakemaan vähän ammatillisempia kesätöitä ja sain hädin tuskin kiiresijaisuuden Postissa lajittelijuapuna muutaman viikon. Siinä mielessä ymmärrän ettei nykyään saa kesätöitä niin helposti.
80-luvulla pääsi hyvin kunnalliselle hammaslääkärille ja lääkärille. Näiden palvelujen selvä hekkenemininen pidän huonona asiana. Nykyään taitaa olla myös selkeästi enemmän oppilaita per opettaja koulussa ja lapsia per lastentarhanopettaja lastentarhassa.
Ihmetyttää vähän nuorten heikko kiinnostus ammattiliittoja kohtaan. Voimia yhdistelemällä saa kuitenkin enemmän aikaiseksi kuin yksitellen. En kannata mitään laiskuutta, mutta reiluutta työelämään. Nyt tuntuu siltä, että pitää valehdella saadakseen työpaikan, eikä se ole kenenkään etu.
Enpä usko että ay-liikkeen jatkuva valehtelu auttaa asiaan. Mutta voittehan te tosiaan koittaa valehdella vielä enemmän.
Työnantajat ei valehtele. Yksittäisen työntekijän paikallinen sopiminen ison firman kanssa tarkoittaa tulevaisuudessa huonompia työolosuhteita ja heikompaa palkkaa. Samalla voitot valuvat osakkeiden osingoiksi , joista kaiken lisäksi yhteiskunta saa suhteessa vähemmän verotuloja, kuin ansiotuloista.
Maailmanlaajuisesti on menossa varallisuuden uudelleenjako, jossa voittajana ovat jo valmiiksi hyväosaiset ja häviäjinä tavalliset ihmiset. Jotka puhuvat muuta, kokevat olevansa näiden voittajien joukossa, tai ovat hyväuskoisia , itseään rikkaampien, jymäyttämiä, hölmöjä
kun kaikki jää on vain nyt kirjoitti:
Moni on jo manan mailla tuotakin sukupolvesta ja ne jotka vielä elävät odottavat jo eläkepäiviään. Onhan sitä jo eletty, tehty lapsiakin ja käyty töissä - siinä mitä töitä nyt on ollut tarjolla. Lama ja sen jälkeinen näköalattomuus kuritti aikoinaan juuri tätä sukupolvea ja jätti siihen pysyvät jälkensä.
Paljon on maailma muuttunut noista ajoista. Täytyy sanoa että melkoisen vieraaksi tunnen itseni jo nykyajasta. Mutta niin se aika kuluu, sukupolvet vaihtuvat ja painuvat unholaan. Mutta onhan meillä muistomme ja ainakin niissä sukupolvi X elää vielä vuosi
ymmeniä - niin ainakin tahdon uskoa.LÄmpimät kiitokset aloittajalle ja ketjuun kirjoittajille sukupolvi X:n muistamisesta.
Hei kamoon! Me ollaan vasta keski-ikäisiä. Puolet elämästä on edessä!
Vierailija kirjoitti:
Hei kamoon! Me ollaan vasta keski-ikäisiä. Puolet elämästä on edessä!
Moni on jo kuopassa.
Claude kuoli 1996, Wallin Petri 1995, meidän koulun "kingi" 2002 netin mukaan, jne.
Kyllä tämä meidän show alkaa olla jo ehtoopuolella. Ollaan eilisen porukkaa.
Nykyajasta puuttuu vapaus. Yhteiskunnan seuranta ja valvonta on kiristynyt valtavasti.
Verrattuna nykyaikaan 70-luvulla yhteiskunta ei tiennyt sinusta juuri yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
kun kaikki jää on vain nyt kirjoitti:
Moni on jo manan mailla tuotakin sukupolvesta ja ne jotka vielä elävät odottavat jo eläkepäiviään. Onhan sitä jo eletty, tehty lapsiakin ja käyty töissä - siinä mitä töitä nyt on ollut tarjolla. Lama ja sen jälkeinen näköalattomuus kuritti aikoinaan juuri tätä sukupolvea ja jätti siihen pysyvät jälkensä.
Paljon on maailma muuttunut noista ajoista. Täytyy sanoa että melkoisen vieraaksi tunnen itseni jo nykyajasta. Mutta niin se aika kuluu, sukupolvet vaihtuvat ja painuvat unholaan. Mutta onhan meillä muistomme ja ainakin niissä sukupolvi X elää vielä vuosi
ymmeniä - niin ainakin tahdon uskoa.LÄmpimät kiitokset aloittajalle ja ketjuun kirjoittajille sukupolvi X:n muistamisesta.
Hei kamoon! Me ollaan vasta keski-ikäisiä. Puolet elämästä on edessä!
No ei tosiaan ole. 😅
Raihnaista kitumista on loppuaika, keho tekee kuolemaa päivittäin.
Ainoa mikä saa unohtamaan lopullisen kuoleman vääjäämättömän tulon on humala ja komediasarjojen tuijotus putkeen.
Mt-lääkkeet eivät poista kuoleman päivittäistä ajattelua.
Vm72
Moni on jo manan mailla tuotakin sukupolvesta ja ne jotka vielä elävät odottavat jo eläkepäiviään. Onhan sitä jo eletty, tehty lapsiakin ja käyty töissä - siinä mitä töitä nyt on ollut tarjolla. Lama ja sen jälkeinen näköalattomuus kuritti aikoinaan juuri tätä sukupolvea ja jätti siihen pysyvät jälkensä.
Paljon on maailma muuttunut noista ajoista. Täytyy sanoa että melkoisen vieraaksi tunnen itseni jo nykyajasta. Mutta niin se aika kuluu, sukupolvet vaihtuvat ja painuvat unholaan. Mutta onhan meillä muistomme ja ainakin niissä sukupolvi X elää vielä vuosikymmeniä - niin ainakin tahdon uskoa.
LÄmpimät kiitokset aloittajalle ja ketjuun kirjoittajille sukupolvi X:n muistamisesta.