Miehenä en ymmärrä teitä naisia täällä!

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 18:17"]

Hyvä kirjoitus. Olen sinkku ja ehdottomasti haluan sen elämäni miehen. En tyydy vähempään. Eikä minun mielestäni tarvitse muidenkaan tyytyä. Kerran täällä vain eletään. 

Enkä tosiaan tajua näitä kaikesta vinkuvia av-mammoja. Inhottaa antaa suihin, kivespussit on rumat, mies pieree, sottaa jne. No lähde sitten kävelemään. Varmaasti joku sitä sinunkin miestäsi arvostaisi.

[/quote]

rehellisesti sanottuna kaikki suomalaisetkaan naiset eivät ole ihan sitä priimatavaraa... helppo vinkua av-palstalla että mies on niin paska mutta totuus taitaa olla ettei sieltä baarista niillä siiderijenkoilla löydy yhtään parempaa.  

ottakaa itsestänne niskasta kiinni ja urheilkaa    

t. mies   

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 18:15"]

Tai oon, mut haluun kyl pillua ekoilla treffeillä ennen ku jätän vaimon. ap

[/quote]ei tipu eikä lirise

Aika helppoa on päätellä sukupuoli kirjoitusten pohjalta, jos yhtään on syvempää ihmistuntemusta. 

ei ap

Jos sä et ymmärrä miehenä, niin kokeilepa vaihteeksi ymmärtää vaikka naisena. Tai ihmisenä (toki tiedän, et se miehelle on vaikeaa yrittää olla ihminen, mut noin ainakin teoriassa, voisko sitä kokeilla?).

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 18:27"][quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 18:09"]

Varoitus! En halua provosoida ketään, en aiheuttaa pahaamieltä ja pahoittelut otsikosta! Vaan ihan täysin ulkopuolisen näkemys - puolustelematta kumpaakaan esittämistäni tilanteista. Toivon, että te laitatte ketjuun ne syyt ja perustelut (tyhmä mies ei ymmärrä)!

Lueskellut useita ketjuja miehenä ja sanomanne usein tiivistettynä on seuraava:

1. elätte huonossa tai keskinkertaisessa suhteessa, jossa aina puuttuu jotain, on se sitten läheisyyttä, keskusteluita, arjen sujuvuutta tai seksiä tms. "Tyydytte" kuitenkin osaanne... puratte mieltä täällä toisillenne - ja varmaan myös kumppanillenne jotenkin? Tilanne jatkunut hetken tai vuosia - mutta kukaan ei uskalla tehdä itse mitään! Jäädään keskinkertaiseen suhteeseen "roikkumaan"... EN YMMÄRRÄ MIKSI?

2. mutta, jos joku Nainen on löytänyt "sen oikean" tai joku Mies on löytänyt "sen oikean" eli uskaltanut jättää kulissin tai keskinkertaisen suhteen... ja jättänyt tästä johtuen puolisonsa... niin se on sitten "pettäjä", "huora", "pettäjämies" tms... EN YMMÄRRÄ MIKSI?

Ettekö te oikeasti haaveile siitä oikeasta? Jos se tulisi vastaan sattumalta, mitä oikeasti tekisitte sen sijaan että tuomitsette täällä? Näettekö Te itse ristiriidan?

Miksi ette uskalla lähteä etsimään elämäänne sitä mitä kaipaatte? Pettäminen on väärin, mutta sanokaa nyt ihan rehellisesti, jos sen teidän kuvailemanne "jätä se sika" miehen tilalle ilmestyisi jostain yllättäin se Mies, joka tuntuisi täysin oikealta. Mitä te tekisitte?

Nöyrästi pahoitellen kärjistämistäni ja tyhmyyttäni.

Terveisin, Mies 36v

[/quote]

Mua tää ei varsinaisesti koske, sillä elän onnellisessa parisuhteessa ja koen mieheni olevan minulle "se oikea". Mutta annanpa silti oman näkökulmani. Ei parisuhdetta noin vain hylätä lyhyen tai pidemmänkään huonon ajan vuoksi. Kyllä, jopa se "oikea" puoliso, johon rakastuu niin palavasti suhteen alkuaikoina tulee ärsyttämään sinua typerillä tavoillaan ja paheillaan. Tämä on vaan elämää. Me ollaan loppujen lopuksi kaikki joskus ärsyttäviä/ikäviä/kusipäitä omille läheisillemme.

Ongelmia on kaikilla, eri asia sitten on se, mitä teet niille. Yritätkö parhaasi parantaa tilannetta keskustelemalla, antamalla anteeksi ja olemalla kärsivällisen rakastava, vai lähdetkö ensimmäisen paremmalta idealta vaikuttavan matkaan heti kun tulee ryppyjä rakkauteen? Totuus tietenkin on, että paraskin parisuhde voi väljähtää, jos sitä ei hoida. Mutta keskinkertaisenkin parisuhteen voi muuttaa onnelliseksi, jos molemmat haluavat sen eteen tehdä töitä.

Pettämistä en viitsi edes kommentoida, mielestäni se on vain ja ainoastaan itsekäs ja julma teko. Jos et millään pysty jatkamaan omassa parisuhteessasi, voit vapaasti erota, mutta on raukkamaista tehdä se kolmannen osapuolen motivoimana.

[/quote] helvetin hyvin aseteltu!

Paljonhan sitä erotaan myös nämä av mammat. Itsekin onnellisesti eronnut.

Löysin ja sain elämäni miehen, mutta ongelmia on silti ollut ja paljon töitä on tehty yhdessä jotta kummallakin on hyvä olla. Yhdessäpysyminen on tahdon asia ja molempien pitää tahtoa joka päivä ja anteeksikin pitää osata antaa ja unohtaa entiset loukkaukset, koska uusia tulee. Mies ei juuri vaihtamalla parane - ainakaan jos lukee täältä mitä vikoja miehissä on. Sellaisen miehen kanssa on helppo pärjätä, joka osaa keskustella ja on valmis siihen. Ja tietysti miehen täytyy olla aktiivinen kodin- ja lastenhoidossa ilman keskusteluja, oma-aloitteisesti. 

Ehkä tiivistän vähän kirjoittamaani avausta:

Eikö ole sekä ITSENSÄ että KUMPPANIN pettämistä, kun "tyytyy" suhteeseen? Eikö Teitä satuttaisi, jos kumppaninne sanoisi suoraan että "olen kanssasi koska olet turvallinen ja tyydyn siihen?"

Ja muutamaan kommenttiin vastaus. Olen mies, eikö se jo selviä siitä, että näin tyhmiä kyselen :D Takanani on 10 vuoden suhde josta 4-vuotta avioliitossa ja lapsi. Lopulta purimme sen yhteisymmärryksessä "keskinkertaisena"... nyt seurustellut 4 vuotta uuden ihmisen kanssa, joka jo ensimmäisistä hetkistä tuntui siltä oikealta. Arki tullut, mutta ei ole muuttanut suhdetta "keskinkertaiseksi". Alkuhuuma on mielestäni täysin ymmärrettävä. Mutta ajatus, että alkuhuuman jälkeen suhde on keskinkertainen ei taas ole!

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 18:35"]

Ehkä tiivistän vähän kirjoittamaani avausta:

Eikö ole sekä ITSENSÄ että KUMPPANIN pettämistä, kun "tyytyy" suhteeseen? Eikö Teitä satuttaisi, jos kumppaninne sanoisi suoraan että "olen kanssasi koska olet turvallinen ja tyydyn siihen?"

Ja muutamaan kommenttiin vastaus. Olen mies, eikö se jo selviä siitä, että näin tyhmiä kyselen :D Takanani on 10 vuoden suhde josta 4-vuotta avioliitossa ja lapsi. Lopulta purimme sen yhteisymmärryksessä "keskinkertaisena"... nyt seurustellut 4 vuotta uuden ihmisen kanssa, joka jo ensimmäisistä hetkistä tuntui siltä oikealta. Arki tullut, mutta ei ole muuttanut suhdetta "keskinkertaiseksi". Alkuhuuma on mielestäni täysin ymmärrettävä. Mutta ajatus, että alkuhuuman jälkeen suhde on keskinkertainen ei taas ole!

[/quote] Ja se  10 v suhde ei tuntunut alussakaan oikealta?

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 18:35"]

Ehkä tiivistän vähän kirjoittamaani avausta:

Eikö ole sekä ITSENSÄ että KUMPPANIN pettämistä, kun "tyytyy" suhteeseen? Eikö Teitä satuttaisi, jos kumppaninne sanoisi suoraan että "olen kanssasi koska olet turvallinen ja tyydyn siihen?"

Ja muutamaan kommenttiin vastaus. Olen mies, eikö se jo selviä siitä, että näin tyhmiä kyselen :D Takanani on 10 vuoden suhde josta 4-vuotta avioliitossa ja lapsi. Lopulta purimme sen yhteisymmärryksessä "keskinkertaisena"... nyt seurustellut 4 vuotta uuden ihmisen kanssa, joka jo ensimmäisistä hetkistä tuntui siltä oikealta. Arki tullut, mutta ei ole muuttanut suhdetta "keskinkertaiseksi". Alkuhuuma on mielestäni täysin ymmärrettävä. Mutta ajatus, että alkuhuuman jälkeen suhde on keskinkertainen ei taas ole!

[/quote]

Olet onnekas, mutta tuo ei aina onnistu. En itse viitsi lotota, sillä takuuta voitosta ei ole.

Itse jätin mieheni kun se tosirakkaus käveli vastaan. Päivääkään en ole katunut. Sen sijaan jos olisin sanonuyt hänelle ei, minusta olisi tullut katkera bitch, joka sinnittelee suhteessa (kyllä, on myös lapsia) vain koska it's the done thing. Ex-miehellä myös nyt uusi nainen, ja tiedän, että olemme MOLEMMAT onnellisempia kuin jos olisimme jääneet siihen  epätyydyttävään suhteeseen. Meillä on hyvät välit.

Suomessa vaan on tämä körttiläiskulttuuri ja luterilainen synnillisyys niin vahva.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 18:17"]

No, se on riskinottoa vaan lähteä ja turvallisuutta kasvaa johonkin, mitä jo on.

AV:n kaltaiset palstat nyt vaan tarjoavat sellaista päänsisäisen kaaoksen ulospäästelyä itse kullekin.

Helpottiko?

[/quote]

yyh. kerro pirkko mikä sua ahdistaa? onko peilikuva kohdillaan?

Neljä vuotta on ap lyhyt aika sanoa, oletko nyt sen oikean kanssa. Olen eronnut 10 vuode liitosta, ollut välillä 5 v yksin ja nyt uudessa liitossa lähes 20 vuotta. Jos olisin tehnyt kute ehdotat, olisin jo kahdesti eronnut tästä nykyisestä liitostani. Nykytiedolla en olisi eronnut siitä ensimmäisestäkään. Tällä hetkellä tiedän, että keskinkertaisesta voi vielä tulla aivan loistava, kun antaa vain ajan kulua. Sinnittelee ja purkaa itseään kenties vähän täällä. Kun suhteessa on kaksi ihmistä niin niillä molemmilla on esim. ikäkriisejä, vanhemmat kuolevat, firma menee konkkaan, tulee vakava sairaus tms. ja siinä mylläkässä tunteet helposti väljähtyvät tai kuolevat. Mutta kun odottaa, oma tai kumppanin kriisi menee ohi ja rakastutaan uudelleen.

Sitä kannattaa odottaa. Siksi kannattaa kestää eikä lähteä heti muka paremman perään. Näin voi saada sekä jännityksen että turvan yhtä aikaa.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 18:43"]

Itse jätin mieheni kun se tosirakkaus käveli vastaan. Päivääkään en ole katunut. Sen sijaan jos olisin sanonuyt hänelle ei, minusta olisi tullut katkera bitch, joka sinnittelee suhteessa (kyllä, on myös lapsia) vain koska it's the done thing. Ex-miehellä myös nyt uusi nainen, ja tiedän, että olemme MOLEMMAT onnellisempia kuin jos olisimme jääneet siihen  epätyydyttävään suhteeseen. Meillä on hyvät välit.

Suomessa vaan on tämä körttiläiskulttuuri ja luterilainen synnillisyys niin vahva.

[/quote]

Samaa mieltä! Olisi ihan hemmetin mielenkiintoista tietää, että jos tämä palsta olisi rekisteröitymisen takana... niin ainakin toivoisin että tämä körttiläiskulttuuri ja luterilainen synnillisyys ei näkyisi niin vahvana! Keskustelut voisivat olla paljon parempia?

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 18:44"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 18:17"]

No, se on riskinottoa vaan lähteä ja turvallisuutta kasvaa johonkin, mitä jo on.

AV:n kaltaiset palstat nyt vaan tarjoavat sellaista päänsisäisen kaaoksen ulospäästelyä itse kullekin.

Helpottiko?

[/quote]

yyh. kerro pirkko mikä sua ahdistaa? onko peilikuva kohdillaan?

[/quote]Ei ole peilikuvaa, eikä täten haluakaan. Olen tyyni.

Ahdistaako?

Haaveissa vainko oot mun... Monia menetyksiä ja vaikean kiintymyssuhdetyyppini takia ymmärrän kyllä TYYTYÄ siedettävään. Siedettävä on se paras mahdollinen minulle. Kaikkea on kokeiltu. Älä syytä minua, syytä vanhempiani, avasivat silmäni apposen avoimeks,i enkä enää osaa sulkea. Paratiisista puhaltaa tuuli, se on tarttunut siipiini...

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 18:48"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 18:44"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 18:17"]

No, se on riskinottoa vaan lähteä ja turvallisuutta kasvaa johonkin, mitä jo on.

AV:n kaltaiset palstat nyt vaan tarjoavat sellaista päänsisäisen kaaoksen ulospäästelyä itse kullekin.

Helpottiko?

[/quote]

yyh. kerro pirkko mikä sua ahdistaa? onko peilikuva kohdillaan?

[/quote]Ei ole peilikuvaa, eikä täten haluakaan. Olen tyyni.

Ahdistaako?

[/quote] Lopettakaapas lapset moinen inttäminenheti alkuunsa!

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 18:26"]

Ei kaikki naiset ole mitään tuulihattuja, jotka lähtee jokaisen unelman perään. Naiset tajuavat, että unelma ja todellisuus ei aina ( tuskin koskaan) kulje käsikädessä ja valitsevat keskivertomiehen, jonka kanssa jaksavat elää.

Naiset on ehkä enemmän realisteja kuin miehet.

[/quote]

Ei kaikki miehet ole mitään tuulihattuja, jotka lähtee missien ja mallien perään. Miehet tajuavat, että unelma ja todellisuus ei aina ( tuskin koskaan) kulje käsikädessä ja valitsevat keskivertonaisen, jonka kanssa jaksavat elää.

Miehet on ehkä enemmän realisteja kuin naiset.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 18:35"]Ehkä tiivistän vähän kirjoittamaani avausta:

Eikö ole sekä ITSENSÄ että KUMPPANIN pettämistä, kun "tyytyy" suhteeseen? Eikö Teitä satuttaisi, jos kumppaninne sanoisi suoraan että "olen kanssasi koska olet turvallinen ja tyydyn siihen?"

Ja muutamaan kommenttiin vastaus. Olen mies, eikö se jo selviä siitä, että näin tyhmiä kyselen :D Takanani on 10 vuoden suhde josta 4-vuotta avioliitossa ja lapsi. Lopulta purimme sen yhteisymmärryksessä "keskinkertaisena"... nyt seurustellut 4 vuotta uuden ihmisen kanssa, joka jo ensimmäisistä hetkistä tuntui siltä oikealta. Arki tullut, mutta ei ole muuttanut suhdetta "keskinkertaiseksi". Alkuhuuma on mielestäni täysin ymmärrettävä. Mutta ajatus, että alkuhuuman jälkeen suhde on keskinkertainen ei taas ole!

[/quote]

Hemmetin hyvä tiivistys! Mikä on pettämistä? Järkyttävä ajatus olisi saada tietää, jos oma mies sanoisi että "tyydyin suhun 6 vuotta"! Periaatteessa tuo ajatuksena on musta jo pettämistä, jos salataan suhteessa!

Jos toimisin aina, kun siltä tuntuu, niin mihinkähän olisin nyt päätynyt...?

Olisin varmaan jättänyt mieheni jo kauan sitten, lapseni myös ja työpaikkani. Taidan kuitenkin olla läheisriippuvainen ja turvallisuusriippuvainen.