Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mies kantaa herkkuja taloon ja lihon vaan.
02.07.2021 |
Jaksan vastustaa niitä iltapäivään mutta sitten päivän töistä väsyneenä ja tahdonvoimalihas hyytyneenä lapan kitusiini jotain, tänään jäätelöä. Minulla ei ole mitään ongelmaa jättää herkkuja kauppaan, en muista milloin olisin ostanut kaupasta herkkuja itselleni tai kenellekään perheessä. Pystyn vastustamaan kiusausta hyvin kaupassa mutta en jos herkut on tuotu taloon. Onko kenelläkään ollut vastaavaa ongelmaa, hajoan oikeasti tähän. Miten te joilla on joku herkkukaappi pystytte hillitsemään itsenne? Miten tätä epäsuhtaa pariskunnan välillä voisi käsitellä? En voi kieltää miestä ja lapsia syömästä herkkuja. Lapset on pikemminkin hoikkia joten heillä ei ole paino-ongelmia ja sekään kortti ei vedä.
Kommentit (55)
Minä olen perso makealle ja tykkään karkeista. Kaupassa voin jättää ne ostamatta ja vaikka illalla iskee makeanhimo, se menee ohi. Olen sen verran laiska, että en viitsi mennä erikseen hakemaan makeisia kaupasta, mutta miespä menee. Hän tykkää myös jäätelöstä, mutta ei tykkää syödä sitä yksin. No ei se haittaa, mussutellaan sitten noita yhdessä. Rahaa noihin kyllä menee yllättävän paljon, joten olen koettanut perustella miehelle miten paljon rahaa jää säästöön, jos vähennetään makeiden syömistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ole kuin itsekurin puutetta jos ei pysty olemaan tunkematta moskaa kurkusta alas, vaikka te naiset meitä miehiä syytäätte
Ainoastaan täällä voi tämä yksinkertainen totuus saada enemmistön alapeukkuja. Entä jos aloittaja olisi mies ja heikkoutena olut? Olisi hauskaa nähdä vastaukset.
Oluen pitää olla alkoholitonta, että näitä voisi verrata. Alkoholi on ihan eri asia mitä herkut, sillä suklaata ja jäätelöä syömällä ei tule humalaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ole kuin itsekurin puutetta jos ei pysty olemaan tunkematta moskaa kurkusta alas, vaikka te naiset meitä miehiä syytäätte
Ainoastaan täällä voi tämä yksinkertainen totuus saada enemmistön alapeukkuja. Entä jos aloittaja olisi mies ja heikkoutena olut? Olisi hauskaa nähdä vastaukset.
Oluen pitää olla alkoholitonta, että näitä voisi verrata. Alkoholi on ihan eri asia mitä herkut, sillä suklaata ja jäätelöä syömällä ei tule humalaan.
Hahhah, juoppo alapeukuttaa :D
Sellainen sanonta on kuim "If it is in your house, it is in your mouth."
Ap tässä vielä. Mies ei tuota ilkeyttään tee vaan hän on aina ollut perso makealle. Olemme suurin piirtein yhtä läskejä, lievästi ylipainoisen ja merkittävästi ylipainoisen rajalla eli bmi noin 30. Miehen mielestä en ole lihava, mutta itse kun katson peiliin sieltä katsoo takaisin tämä muutamaa kiloa hoikempi versio :(.
https://images.app.goo.gl/uF4Y9K2PCixRuYT17
Toisin sanoen kaikki menee vatsaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tekee joka päivä mieli makeaa iltaruoan jälkeen. En tiedä miksi. Paras keino hillitä tätä on että otan ruoan päälle xylitolia ja pesen hampaat heti kun se on turvallista (n. 30min ruoasta). Hampaiden pesun jälkeen mikään kun ei maistu hyvältä.
Toinen on että keksin itelleni tekemistä, lähden kävelylle, siivoan sen laatikon mikä piti jo ajat sitten hoitaa, tiskaan, alan lukea jne. Jos istun ruoan jälkeen sohvalla, päässä jyskyttää vain sokerinhimo.
Kerran parissa viikossa syön vähän suklaata tai jäätelöä, ja lopun aikaa kieltäydyn kurinalaisesti. Mun on yksinkertaisesti pakko hillitä annoskokoni ja herkkumääräni, koska en halua lihoa, sekä pinnallisista että terveydellisistä syistä. N38, 162/60.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin voit kieltää!
Meillä ei kukaan syö herkkuja, jos minä en saa.
Tyypillinen nainen.
Kaikkien pitää kärsiä jos yksi laihduttaa.
Ja kellään ei saa olla hauskaa koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin voit kieltää!
Meillä ei kukaan syö herkkuja, jos minä en saa.Tyypillinen nainen.
Kaikkien pitää kärsiä jos yksi laihduttaa.
Ja kellään ei saa olla hauskaa koskaan.
Meillä mies on perso makealle. Itse voin syödä yhtä keksipakettia jopa viikkoja, yksi keksi kahvin kanssa silloin tällöin. Siinä vain niin, että kun mies hoksaa keksipaketin on se päivässä tai kahdessa syöty. Yksi keksi jätetty paketin pohjalle minulle. Joko en osta keksejä ollenkaan tai jemmaan paketin johonkin kaapin perälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Lasten herkut ymmärrän hyvin, eikä mulla ole koskaan mielitekoja syödä niitä. Esim. vanukkaita. ;) Mutta mies! Hän kantaa myös ruokaa kaupasta vaikka kuinka paljon herkkujen ja snacsien lisäksi, toki myös kaljaa. Alkosta kieltäytyminenkään ei tunnu miltään, mutta kun illalla lapset menneet nukkumaan ja mies alkaa tyhjentää Ben&Jerrysiä, ahtaa siipiä jollain rasvakastikkeella, maustettuja maissilastuja öljykermavoi-dipeillä ym., niin kyllä se on vaikeaa. Yhteinen rentoumisaika on toiselle herkkujen mättämistä ja minä yritän saavuttaa normaalipainon.
Olen aina ollut lyhyt maatuska punkero, nyt lähellä 40v. ei oikeasti voi enää syödä herkkuja. Mies ja hänen sukunsa läpipaskoja, mieheen ei tartu mikään, ei oikeasti yhtään mikään ihra. Lapset samanlaisia. Kaiken huipuksi näiden veriarvot täysin priimaa, mulla sakkaa samantien, jos painoa kertyy lainkaan, mulle tulee samantien kivikova pinkeä "kaljamaha", eli sisäelinrasvaa, johon puoli sukuani on kuollut. Oma tavoite vaatii kurinalaisuutta ja 1300 kcal, eikä ole kiva illalla nälkäisenä haistella herkkujen tuoksuja. Sillä nälkä mulla on, älkääkä tarjotko proteiinia, koska sekin ylensyötynä muuttuu läskiksi. Tässä ei oikeasti auta mikään muu kuin itsekuri, itsekuri ja itsekuri.
Pyysin miestä syömään kun en ole paikalla, olen vaikka lenkillä tms. Kestän nimittäin tyhjät pakkaukset roskissa, mutta en istua vieressä nakertamassa salaatinlehteä. Mies on ystävällisesti alkanut herkutella silloin kun en näe, etätöissään työhuoneessa päivällä, ulkona terassilla. Herkkuja ei suostu vähentämään, koska ei kuulemma ole hänen ongelmansa, ja kantaa niitä edelleen kaupasta.
Olisi kivaa jos vaimo kantaisi herkkuja kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies rupes kanssa kantamaan herkkuja kotiin, kun aloitin elämäntaparemontin. Ei kestänyt katsoa mun laihtumista. Tuo käytös suoraan sanottuna antoi mulle niin paljon vit.tusenergiaa, että ei ole ollut vaikeuksia jättää herkkuja syömättä. Minä laihdun edelleen, mies lihoo. Saa nähdä kuinka kauan kestää, ennen kuin älyää lopettaa.
Mies ei paljoa selvästi ajatellut ,että sen olsi voinut tehdä fiksumminkin . Ostaa sopivasti jotain hyvää valmiiksi kaappiin kun tuut vaikka töistä tai kun tietää milloin sulla on heikko hetki yleensä. Tehdä ruokaa missä on paljon kaloreita mistä tykkäät jne.. Huolehtia että jos oot alkanut menemään vaikka pyörällä töihin että autokin on aina käytössä . Monia tapoja kyllä on .
En ymmärtä miksi jotkut sanoo että kukaan ei pakota. Joo ei pakotakkaan. Mutta jos kaikki pystyis pelkällä itsekurilla välttämään herkkuja niin veikkaan että lihavia ois varmaan puolet vähintään vähemmän.
Useimpien ihmisten itsekuri ei ole niin vahva.
Minun ei ole ainakaan. Minä rakastan kaikkea hyvää ja vaikka mitä teen niin aina syön liikaa ja lihon. Olen yrittänyt melkein kaikkea.
Täälläkin mies kantaa kotiin herkkuja. Minä heitän niitä joskus roskiin jotta en söis niitä.Se kun ei usko vaikka minä sanon että älä tuo. Mikä siinä on niin vaikeaa olla joka päivä kantamatta herkkuja. Eikö riitä että ois joskus herkkuväivä. Itsekkäitä miehiä tollaset.
Dieetti nimenomaan on hyvä tehä niin että kaapeissa ei ole herkkuja. Lähes kaikki asijantuntijat ovat sitä mieltä.
Mun mies ylipainonen jonku verran. Ite haluaisin pudottaa jonku 8kiloo en itse ole kovasti ylipainoinen mutta hieman on liikaa.
Miehellekki tekis hyvää rajottaa tuota herkkujen syömistä.
Onneksi se ees joskus tajuaa syödä karkkinsa autossaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama. Lasten herkut ymmärrän hyvin, eikä mulla ole koskaan mielitekoja syödä niitä. Esim. vanukkaita. ;) Mutta mies! Hän kantaa myös ruokaa kaupasta vaikka kuinka paljon herkkujen ja snacsien lisäksi, toki myös kaljaa. Alkosta kieltäytyminenkään ei tunnu miltään, mutta kun illalla lapset menneet nukkumaan ja mies alkaa tyhjentää Ben&Jerrysiä, ahtaa siipiä jollain rasvakastikkeella, maustettuja maissilastuja öljykermavoi-dipeillä ym., niin kyllä se on vaikeaa. Yhteinen rentoumisaika on toiselle herkkujen mättämistä ja minä yritän saavuttaa normaalipainon.
Olen aina ollut lyhyt maatuska punkero, nyt lähellä 40v. ei oikeasti voi enää syödä herkkuja. Mies ja hänen sukunsa läpipaskoja, mieheen ei tartu mikään, ei oikeasti yhtään mikään ihra. Lapset samanlaisia. Kaiken huipuksi näiden veriarvot täysin priimaa, mulla sakkaa samantien, jos painoa kertyy lainkaan, mulle tulee samantien kivikova pinkeä "kaljamaha", eli sisäelinrasvaa, johon puoli sukuani on kuollut. Oma tavoite vaatii kurinalaisuutta ja 1300 kcal, eikä ole kiva illalla nälkäisenä haistella herkkujen tuoksuja. Sillä nälkä mulla on, älkääkä tarjotko proteiinia, koska sekin ylensyötynä muuttuu läskiksi. Tässä ei oikeasti auta mikään muu kuin itsekuri, itsekuri ja itsekuri.
Pyysin miestä syömään kun en ole paikalla, olen vaikka lenkillä tms. Kestän nimittäin tyhjät pakkaukset roskissa, mutta en istua vieressä nakertamassa salaatinlehteä. Mies on ystävällisesti alkanut herkutella silloin kun en näe, etätöissään työhuoneessa päivällä, ulkona terassilla. Herkkuja ei suostu vähentämään, koska ei kuulemma ole hänen ongelmansa, ja kantaa niitä edelleen kaupasta.
Miehesi ei välitä sinusta tarpeeksi. Jätä se
Mies lopettakoon niiden herkkujen kantamisen.