Liian ankara äiti :(

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut, että jos lapsella on liian ankara äiti/isä joka sättii ja haukkuu ja uhkailee rangaistuksilla pikkuasioista. Niin lapsesta saattaa tulla koulukiusaaja ja paha isona ja luulee että Se on oikein. Kotona ne käytöstavat opitaan, vanhemmista Se johtuu minkälaisia lapsista tulee. Olen myös kuullut, että kiusaajilla on kotona vaikeuksia ja ankarat vanhemmat. Kaikki koulukiusaajat jotka minä tunnen, niin heillä on kuulemma tuollaiset vanhemmat kuin tuo äiti tuossa tekstissä ja ne vanhemmat käyttää pikkuasioista väkivaltaa eikä pidä puhuttelua vaan heti käydään käsiksi. Kiusaajat purkaa sitä pahaa oloaan muihin kiusaamalla.

Yhdyn tähän. Olen samanlainen äiti kuin aloittajan kuvaama, en kylläkään kiroile koskaan tai säti lapsia ihan noin pienistä asioista, mutta myönnän että komennan heitä liian vihaisesti ja liian usein. 

Omat vanhempani olivat hyvin ankaria ja odottivat minulta virheetöntä käytöstä. Kannustamisen ja opettamisen sijaan hyvät tavat olisi vain pitänyt tietää, ja virheistä minulle oltiin kohtuuttoman vihaisia. Mitä muutkin sinusta ajattelevat -tyylinen etukäteen häpäisy oli kotonamme yleisin kasvatuskeino. Kiusaaja en ollut koskaan, paremminkin liian kiltti.

Lapsena ja nuorena vannoin etten tekisi samoin omien lapsieni kanssa, mutta epäonnistun joka päivä. Kun huudan lapsilleni kuulen äitini äänen päässäni ja huomaan käyttäväni tismalleen samoja sanoja. Se on kamalaa.

Huolestujille tiedoksi että olen hakenut ja saan ammattiapua vaikeuksiini äitinä.

Niin.

Minulla kaksi lasta. Tässä vuosien saatossa minut on haukuttu liian lepsuksi, liian ankaraksi, heitteillejättäjäksi, ripustujaksi, ylisuojelevaksi, ylivaativaksi, olen liikaa töissä, kirjaviisaaksi, liikaa omaan järkeen luottavaks, olen liian vähän töissä, lapset pitää laittaa hoitoon, lapsia ei saa laittaa hoitoon...

Lista on loppumaton.

Kännykkää ei saa käyttää, mutta aina pitää olla tavoitettavissa.

Lapsia ei pidä raahata joka paikkaan, mutta heidät pitää pitää kotihoidossa, apua ei saa palkta, mutta yksinkään ei saa uupua. Kai kämppä on jo maritettu ja uusimmat ruokasuositukset sisäistetty? Ja ette kai te sushilla käy?

Vierailija kirjoitti:

Minä myös valitettavasti tiedän tällaisen äidin. Lisänä vielä se, että kyseisellä äidillä on joku päähän pinttymä laihuudesta. Oli tahallaan syömättä raskausaikana ja kehuskeli miten on nyt laihtunut 10kg raskauden aikana. Jatkoi syömättömyyttä edelleen raskauden jälkeen ja kehuskelee, että ei mulle vaan mitään raskauskiloja tullu, päinvastoin. Ja muka ihan vahingossa! Oli jo valmiiksi hoikka ja pelkäsi saavansa sokerivauvan. Ei anna lastensakaan edes syödä tarpeeksi ja ovat todella laihoja. Syödä saa vaan suunnilleen kaksi kertaa päivässä vaikka lapset sanoo, että on nälkä, huutaa vaan että vastahan sä söit, et saa vielä ruokaa! Vastaa syömistä ja kieltää syömästä enempää, voitakaan ei leivän päälle saa laittaa.

Huh. Kuulostaa todella pahalta näin kirjoitettuna! :(

Tee lastensuojeluilmoitus. Sen voi tehdä netissä ja nimettömänä tai ainakin pyytää ettei nimeäsi tuoda julki. Lapsilla menee terveys tuolla menolla.

Ai niin, lapseni on myös haukuttu liian lihavaksi, liian laihaksi (samalla viikolla), minut liian lihavaksi, liian laiskaksi, liian ahkeraksi, ruokaa on liian harvoin, ruokaa on liian usein...

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 18:13"]

Tautalla voi olla valvottu yö ja huoli lemmikistä. Tuossa tapauksessa joku ystävällinen aikuinen joka olisi hauskuuttanut kärsimättömiä lapsia olisi voinut olla kultainen.

 

Kyseessä oli rokotuskäynti, tuskin sen takia on yötä valvottu huolissaan. Eikä lapset mitään hauskuuttamista kaivanneet, eivät olleet erityisen kärsimättömiä, eivät käyttäytyneet typerästi. Toinen lapsista olisi halunnut lehteä katsella eli hauskuuttanut itse itseään, mutta äiti ei antanut - jota ihmettelen myöskin...

Ota yhteys sinne eläinlääkäriin ja pyydä että laittavat sossuun "huolta ilmaisevan viestin" henkisestä väkivallasta. Sitähän tuo äidin käytös ja ivaaminen oli. Tee se nyt kun vielä muistavat päivän asiakkaat. Lapsiperhe, koira, rokotus, kellonaika. Sinulle tuskin voivat luovuttaa asiakastietoja mutta ehkä voivat välittää huolestumisesi eteenpäin. Vähän vaikuttaa siltä että tuollainen käytös on jatkuvaa eikä tuo ole hyvä kasvuympäristö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 18:13"]

Tautalla voi olla valvottu yö ja huoli lemmikistä. Tuossa tapauksessa joku ystävällinen aikuinen joka olisi hauskuuttanut kärsimättömiä lapsia olisi voinut olla kultainen.

Kyseessä oli rokotuskäynti, tuskin sen takia on yötä valvottu huolissaan. Eikä lapset mitään hauskuuttamista kaivanneet, eivät olleet erityisen kärsimättömiä, eivät käyttäytyneet typerästi. Toinen lapsista olisi halunnut lehteä katsella eli hauskuuttanut itse itseään, mutta äiti ei antanut - jota ihmettelen myöskin...

Ota yhteys sinne eläinlääkäriin ja pyydä että laittavat sossuun "huolta ilmaisevan viestin" henkisestä väkivallasta. Sitähän tuo äidin käytös ja ivaaminen oli. Tee se nyt kun vielä muistavat päivän asiakkaat. Lapsiperhe, koira, rokotus, kellonaika. Sinulle tuskin voivat luovuttaa asiakastietoja mutta ehkä voivat välittää huolestumisesi eteenpäin. Vähän vaikuttaa siltä että tuollainen käytös on jatkuvaa eikä tuo ole hyvä kasvuympäristö.

Tää tapahtui 3v sitten,tuskin niillä on arkistoja käynneistä niin kauaksi taaksepäin.

Tuollaisten vanhempien kasvattamana säälin kyllä niitä lapsia todella. Mitään ei osaa tehdä oikein ja aina oli vika minussa, tosin meidän perheessä viha kohdistui vain minuun, onneksi sisarukset saivat sentään olla rauhassa, mutta vaikutti se silti heihinkin, katsella sivusta kun minua rankaistiin milloin mistäkin ja syytettiin kaikista ongelmista mitä kuvitella saattaa.

Kiltti olin ja yritin olla, silti syytettiin siitä, että olin tahallaan tuhma ja teininä meinattiin laittaa jo koulukotiin tms. eli uhattiin hylätä kokonaan koska olin niin epäonnistunut yksilö. Kotoa pois muuttaessani oli isä ehdottanut äidilleni että eivät pitäisi minuun enää mitään yhteyttä, siihen ei sentään äiti ollut suostunut.

Mitä tuossa sitten voi tehdä? Ei välttämättä mitään, kyllä mekin rampattiin perheneuvolassa ja psykologeilla ja ties missä, mutta eihän siitä apua ollut kun isä tiesi aina kaiken paremmin ja naureskeli ammattilaisten täysin typerille lässytys-ehdotuksille.

Sen kokeneena sanoisin, että jos kotona on epävakaata ja tuollaista alistamista, niin ympäröivillä ihmisillä on sitäkin suurempi merkitys esim. päiväkodin työntekijöillä, opettajilla, nuoriso-ohjaajilla. Itselleni on jäänyt mieleen jokunen perheen ulkopuolinen aikuinen joilta olen saanut tukea ja kannustusta ja sitä hellyyttäkin, vaikka ongelmallisesti käyttäydyin esim. koulussakin. Mieleen jäi erityisesti opettajat jotka kyllä pitivät kuria, mutta kuitenkin osoittivat jotenkin etteivät pitäneet minua pahana vaikka olisinkin käyttäytynyt huonosti. Eli tosiaan olisi kannattanut vaikka sanoa sille lapselle, miten hienosti käyttäytyy, vaikka äiti olisikin psykopaatti, niin sellainen asiaan puuttuminen ja ulkopuolisen kehu voi jäädä lähtemättömästi lapsen mieleen ja tukea edes hieman hänen itsetuntoaan, ettei nujerru kokonaan.

Sellaista se on olla ei-toivottu lapsi. Tässä vapaan ehkäisyn ja abortin luvatussa maassa syntyy edellee liikaa lapsia.

Liikaa siinä mielessä, että ehkä tuolla äidillä oli kovin rankkaa kahden pikkuisen kanssa - ja se oli tämän nuorimman syy.

Kun se raukka oli vielä tyttö, niin kuin äitikin aikanaan, lapsi saa kärsiä kaikkea samaa mitä äitikin. Ja luultavasti taas hänen lapsensa joskus 2040-luvulla.

Vieläköhän se 1970-luvun äitiketju löytyy...

Tuollaisessa tilanteessa sitä aina miettii, miksi ei mitenkään auttanut sitä lasta. Mutta me kyllä tiedämme: äiti olisi varmaan kohdistanut vihan myös siihen ihmiseen, joka olisi puhutellut tyttöä ystävällisesti.

Tiedetään, että joku rankasta pahoinpitelystä kertova kirja on fiktiota, mutta aivan yhtä tarkkaan tiedetään se, että ei kaikista pahoinpitelyistä edes kerrota kenellekään, saati sitten kirjoiteta.

Vierailija kirjoitti:

Tiuskiminen Voi olla ihan omilta vanhemmilta opittu tapa, jota ei itse edes huomaa tai pidä ihmeellisenä. Eli en nyt heti leimaisi äitiä pahaksi. Ehkä kukaan ei ole ikinä puhunut hänelle nätisti? Ikävää se kyllä on lapsille. 

Kolme vuotta vanha ketju, mutta tätä varmaan tapahtuu vieläkin.

Ehkä olisikin hyvä tapa puuttua puhutella kauniisti sitä äitiä. Mutta emmehän me suomalaiset puhuttele vieraita ihmisiä! Emme varsinkaan koskaan sano mitään positiivista kenellekään.

Mutta näin se usein menee kuin siinä ikivanhassa jutussa: Mies ilkeilee vaimolle, vaimo lapsille, lapsi potkaisee koiraa...

Mun kaveri on tuollainen äiti. Pojat 9- ja 11-vuotiaat. Tekevät mitä vaan niin aina äitinsä on vihainen ja äkäinen heille. On eronnut poikien isästä ja isää haukkuu aina poikien kuullen hulluksi ja vaikka miksi. Nyt on saanut päähänsä että isä on väkivaltainen. Voi ollakin, en tunne miestä mutta kyllä suu loksahti auki kun olin kahvilla ja noiden poikien kuullen sanoi minulle että mistä sen tietää vaikka se hullu tappais nuo lapset. Ihan sairasta puhua tuollaista lapsien kuulleen, varsinkin kun lapset seuraavana viikonloppuna olivat menossa isälleen.

Oon vähentänyt yhteydenpitoa tuon asian takia tuohon kaveriini. Nyt viimeviikolla olin kahvilla just kun isompi tuli koulusta. Äiti alkoi heti tivaamaan tuliko läksyjä, ennen kuin poika oli saanut kenkiä jaloistaan. Ennen ei välipalaa tipu kuin läksyt on tehnyt. Tuli siihen sitten tekemään matikan läksyjä. Yksi lasku meni väärin (varmaan 10 muuta oikein, niistä oikein menneistä ei kommenttia) ja äiti kysyi ivallisesti et etkö noin yksinkertaista laskutoimitusta osaa? Sitten tuli nuorempi kotiin. Äiti huusi ekana äkäisenä et onko rillit tallessa, poika vastasi et on. Sanoi minulle tosi ivallisesti et joka päivä saa olla huolissaan et milloin se hukkaa ne kalliit rillinsä. Kysyin et onko ne kertaakaan hukkuneet niin ei. Koko vierailun aikana ei kertaakaan puhunut normaalisti lapsilleen vaan joko huusi tai sitten silleen tosi ivallisesti ja pojat olivat minusta ihan kiltisti, vaisuja tosin mitä en ihmettele.

Ollaan tunnettu muutama vuosi, tutustuttu työn merkeissä. Touhu ollut kokoajan samanlaista. Aina kuitenkin kehuu miten hyvä äiti on ja miten paska poikien isä on. En oo kertaakaan nähnyt että halaisi lapsia, tai kehuisi mistään. Säälittää ja ottaa päähän.

N34