Mummi kutsuu itseään varaäidiksi???

Aina vaan ihmiset jaksaa yllättää. Sano sille varaäidille, että hoitaa vaan sitä omaa poikaansa jos ei tiedä paikkaansa. Kauhea ajatuskin et mummo kutsuu itseään varaäidiksi. Se titteli ei vaan sovi millekkään mummolle vaikka miten päin asiaa kääntäisi.

 Tutkimukset paljastavat: Tällaista on suomalaisten seksielämä

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/326ac4f3-7f82-4430-b2d3-df532d913226

Miks menit tekemään lapsen miehen kanssa, jonka äiti on sekaisin? Miehelläsi on roskageenit. Veikkaan että sullakaan ei ihan hyvin mene. Koko kolmikko voisi harkita eutanasiaa, niin ei tällaista roskaa tarvisi lukea.

Jos asiasta olet kerta jo yrittänyt keskustella, eikä ole mennyt perille, jättäisin jo ne keskustelut ja ilmoittaisin että lapsen äitinä et ole sinut tuon nimityksen kanssa ja jos käyttöön ei tule sinunkin puolesta sopivaa nimitystä niin tämä mummo ei voi lasta enää tavata. 

Hah hah, näitänaisten nokitteluja näemmä riittää.

Tsemppiä ap! Mulla ei kylläkään ole mitään ratkaisua, olen täysin pimahtaneen anopin kanssa joutunut monenlaisiin tilanteisiin vuosien varrella.

Oli juuri tuota omimista, lopulta meni ihan hurjaksi. Oltiin esimerkiksi viikko yhdessä 24/7 mökillä. Kun oltiin lähdössä pois (etukäteen sovittuna päivänä), niin anoppi sai kunnon raivarit. Mökötti, huusi ja piti mykkäkoulua. Lopulta seurasivat meitä autolla ensimmäiset 150km, appiukko ajoi - hänellä ei ole omaa tahtoa.

Samoin tulee mieleen, kun anopin oli vaikea hyväksyä, että olen lasteni äiti. Mutta minun äitiäni vasta kasetinkin, häntä ei saa lapset hänen kuultensa edes mainita. Tämäkin meni yli niin että kutsui minua, lasten äitiä lapsilleni "mammaksi", joka on minun äitini nimi lastenlapsille. Yritti siis häivyttää mamman merkitystä. Ja anoppi on savolainen eikä mikään suomenruotsalaisuus selitä sitä.

Juttuja olisi vaikka ja kuinka. Mm. anoppi jätti likaisia alushousujaan meidän vaatekaappiin ja viuhahteli öisin. Että sellaista. Voitte kuvitella kuinka absurdia, etenkin kun ollaan töissä "sivistyspiireissä". Pieni kontrasti näihin sukutapaamisiin..

Emmä sano mitään ...

Tai sanon sen verran, että te olette lapsellisia. Aikuiset ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Tuota tapahtuu todella usein, että (aikuisen) poikalapsen äiti sekoaa tullessaan mummiksi. He alkavat omimaan lasta ja kuvittelemaan, että lapsi on heidän ja sen oman pojan yhteinen. Että lapsen äiti on vain synnytyskone. Se on tosi sairasta.

Tämä. Omalla kohdallani anoppi sanoi vielä suoraan, että lapseni pitää kuulemma häntä äitinään. Ja hyppi reviirilläni jatkuvasti ja marisi kaikesta. Antoi ymmärtää, että en osaa hoitaa lapsia, vaikka olen kaikessa tekemisessäni erittäin tunnollinen. Vei tavaroita ihan repimällä käsistäni ja ilkeili. . Ei semmoista kukaan jaksa.

Etäisyyttä oli pakko ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota tapahtuu todella usein, että (aikuisen) poikalapsen äiti sekoaa tullessaan mummiksi. He alkavat omimaan lasta ja kuvittelemaan, että lapsi on heidän ja sen oman pojan yhteinen. Että lapsen äiti on vain synnytyskone. Se on tosi sairasta.

Tämä. Omalla kohdallani anoppi sanoi vielä suoraan, että lapseni pitää kuulemma häntä äitinään. Ja hyppi reviirilläni jatkuvasti ja marisi kaikesta. Antoi ymmärtää, että en osaa hoitaa lapsia, vaikka olen kaikessa tekemisessäni erittäin tunnollinen. Vei tavaroita ihan repimällä käsistäni ja ilkeili. . Ei semmoista kukaan jaksa.

Etäisyyttä oli pakko ottaa.

Sama. Olin huono äiti, en osannut ruokkia, pukea tai leikkiä oikein lasteni kanssa. Anoppi puuttui mun käyttämiin pesuaineisiin, ja väärää maitoakin ostin kotiin. Niin pientä asiaa ei ollut, ettei anoppi olisi osannut tai tiennyt paremmin kuin minä.

Nykyään en ole tekemisissä anopin kanssa kuin pakolliset kidutustuokiot lasten synttäreillä (mies kutsuu äitinsä), mies saa hoitaa suhteet sinne suuntaan. Surullista, että asia on näin. Olisin toivonut lapsilleni mukavan mummun ja itselleni luvan anopin. Toisin kävi.

Vierailija kirjoitti:

Olisin itkenyt onnesta jos joku olisi halunnut olla mun lapsille varaäiti!

Anoppia ei ollut ja omaa äitiä ei olis vähemmän voinut kiinnostaa. Mun isä auttoi joskus vähän mutta muuten en saanut apua keneltäkään sukulaiselta. Eiedes henkistä tsemppaamista.

Olisi ollut niin mukavaa, että joku olisi ollut niin innoissaan mun lapsestani, että olisin sitten voinut joskus saa lastenhoitoapuakin. Nyt mun piti tehdä ihan aina ihan kaikki itse kun mies teki pitkää työpäivää reissuhommissa.

Olen kateellinen. Joillakin on asiat tosi hyvin ja ne vaan valittaa.

Uskon, että itkisit, jos sulla olisi samanlainen anoppi kuin minulla. Mutta et onnesta.

Mitähän hyvää on sellaisessa anopissa, joka tunkeilee ja ihan jatkuvasti ja tahallaan haukkuu sinua, näpäyttelee, jopa tunkeutuu kirjaimellisesti väliin, kun olet vaihtamassa vauvalle vaippaa, kun hänen mielestään et osaa sitä vaippaa vaihtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota tapahtuu todella usein, että (aikuisen) poikalapsen äiti sekoaa tullessaan mummiksi. He alkavat omimaan lasta ja kuvittelemaan, että lapsi on heidän ja sen oman pojan yhteinen. Että lapsen äiti on vain synnytyskone. Se on tosi sairasta.

Tämä. Omalla kohdallani anoppi sanoi vielä suoraan, että lapseni pitää kuulemma häntä äitinään. Ja hyppi reviirilläni jatkuvasti ja marisi kaikesta. Antoi ymmärtää, että en osaa hoitaa lapsia, vaikka olen kaikessa tekemisessäni erittäin tunnollinen. Vei tavaroita ihan repimällä käsistäni ja ilkeili. . Ei semmoista kukaan jaksa.

Etäisyyttä oli pakko ottaa.

Mäkin olen kuulemma niin huono äiti, että lapseni pitää anoppini äitiään, ja muutenkin tykkää hänestä enemmän. Lapsi jopa haluaa muuttaa mummun luo, isänsä vanhaan huoneeseen, minulle kerrottiin. Ja aika monelle muullekin tämä fantasia kerrottu.

En ole ihan varma että tajuaako anoppi ettei mun lapsi ole sama henkilö kuin isänsä, vaikka kovin näköisiä ovat. Ihan tosissaan ihmettelee, kun mun pojalla on ihan erilaisia kiinnostuksen kohteita kuin isällään.

Anoppi elää siamilaisena kaksosena koiransa kanssa, keskittyisi siihen hurttaan eikä kiusaisi enää meidän perhettä!

Vierailija kirjoitti:

Mummo ei vain pidä sanasta "isoäiti" ja tuntee niin helliä äidillisiä tunteita lastenlastaan kohtaan, että kutsuu itseään varaäidiksi. Ei kannata suuttua noin söpöstä asiasta eikä pilata välejä anoppiin. Lapsi on vasta puolivuotias eikä opi vielä tuota nimitystä eikä todellakaan luule ketään toista äidikseen.

Pitäisikö isoäiti nimestä famu?

Ihan vainoharhaisia jonnettaria nuo jotka väittää miten kuulostaa siltä kuin anoppi odottaisi kuolemaasi. Ei odota. Mutta jos jotain tapahtuisi, olisiko hän kuitenkin sopiva lapsen huoltajaksi? Oletteko keskustelleet siitä asiasta miehesi kanssa? Anoppi kenties rauhoittuu, jos päätätte haluavanne hänestä lapsen huoltajan, jos itse ette siihen enää kykene, ja kerrotte asiasta hänelle sekä keksitte hänelle jonkun "iso"äitiä kauniimman nimityksen? Tosin Suomessa tietysti sosiaaliviranomaiset päättävät kuka huolehtii orvoksi jääneestä lapsesta mutta yleensä etusijalla on lähisukulaiset, ja varmasti asiasta voi ilmaista oman tahtonsa kaiken varalta.

Ehkä se menee kuitenkin niin päin, ettei kannata pilata välejä tuoreeseen äitiin, jolle kaikki on uutta ja hormonimylläkkää, vain koska itselle tulee "helliä tunteita".

Minun anoppi kutsui itseään äidiksi, ei edes vataäidiksi. Nyt kun lapset ovat jo isoja ja vanhin lähes täysi-ikäinen, ymmärrän vielä paremmin kuinka oksettavaa käytöstä tuollainen on ensimmäisen lapsen saanutta naista kohtaan.

Tällaisessa tilanteessa se korjaa käytöstä, jonka käytös on törppöä.

AP:n tilanteessa syynä tuohon voi olla moni asia. Anoppi voi yrittää etäännyttää itseään mummo-nimityksestä, koska haluaa olla "nuorekas". Tällöin on oltava tiukka ja sanottava, ettei enää hyväksy kyseistä nimeä ja nyt on vaan keksittävä mummon ihan uusi nimitys itselleen. Toinen vaihtoehto on, että anoppi paljon auttaessaan oikeasti kuvittelee, että se on hauska nimitys molemmista. Tämä on mahdollista, sillä AP ei ole suoraan kertonut, ettei hyväksy kyseistä nimitystä. Anoppi on ylpeä siitä että auttaa paljon ja on siksi keksinyt nimityksen. Tämä on se toiseksi paras skenaario, sillä anopin tarkoitus ei ole kuitenkaan loukata miniää tai astua hänen reviirille oikeasti. Nimitys liittyy runsaaseen apuun. Tällöin edelleen AP:n täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja sanoa suoraan anopille, että nimitys tuntuu pahalta ja anopin on syytä keksiä eri nimitys itselleen heti. Mammanpoika voi jäädä vielä tässäkin skenaariossa koko keskustelun ulkopuolelle. Sen sijaan, jos anoppi tämän keskustelun jälkeen edelleen "vahingossa" lipsauttelee itseään varaäidiksi, niin voimme siirtyä suosiolla skenaarion kolme. If it walks like duck, acts like duck...

Kolmas vaihtoehto on, että anoppi kaipaa omaa äitiyttään ja yrittää lapsenlapsella saavuttaa niitä samoja tunteita, mitä itse aikanaan sai äitinä kokea. Kokemus siitä, että olet jollekin koko maailma. Tärkein ja ihailluin, joku tarvitsee sinua enemmän kuin ketään muuta. Kyse ei ole hoivavietistä. Hoivavietti on pienillä 3-vuotiailla tytöilläkin. Halua paijata ja pitää lähellä ei tarkoita sitä, että haluaa olla äidin roolissa. Jos ihminen pyynnöistä huolimatta nimittää itseään toiselle äidiksi, niin kyllä hän siihen äidin rooliin silloin pyrkii. Hän haluaa olla se ihminen, jota lapsi katsoo maailman ihanimpana ja tärkeimpänä. Tämä tulee tietämään ongelmia tulevaisuudessa, jos ei heti laita rajoja kuntoon. Lapselle tulee elämän aikana monta uhmaikää, ja jos lähettyvillä on ihminen, joka kuvittelee voivansa ohittaa vanhemmat ja pahimmillaan kuvittelee voivansa luoda suhteen, joka menee yli vanhempien, niin lapsen kehitys tulee häiriintymään.

Minun neuvoni on, että ensin pitää selkeästi sanoa anopille, mitä tältä haluaa, ja sanoa luonnollinen seuraus toiminnalle. "En tykkää tuosta nimityksestä, nyt meidän on aika keksiä sinulle nimitys. Kävisikö xxxx tai xxxx. Jos et keksi nimeä, niin kutsutaan sinua etunimellä kunnes keksit." Jos tästä huolimatta anoppi jatkaa itsensä kutsumista varaäidiksi, niin sitten etäännytetään välejä ja vauvanhoitoapu pyydetään muualta. Tällaisen ihmisen ei kannata antaa hoitaa lasta. Et tule AP koskaan pärjäämään lapsen kanssa, jos annat hänen tulla läheiseksi ihmisen kanssa, joka nimittää itseään varaäidiksi, vaikka olet toivonut ettei hän näin tekisi. Tuo on nimittäin sellaista äidin kunnioituksen puutetta, että voit odottaa mitä vain häneltä lapsen suhteen.

Itsellä tälläinen "varaäiti" manibuloi ja hyväksikäytti tukemaan valheitaan koko lapsuuden. Se on helpoin tie hyväksikäyttää lasta. Äiti titteli kuitenkin monelle tuo sen ajatuksen että toinen ei ikinä satuttaisi ja välittäisi toisesta. Näin ei ole kaikkien kohdalla ja se lapsen viattomuus valjastetaan aseeksi taikka pahempaa, hyväksikäyttään muulla tapaa. Sanat "en olisi ikinä uskonut x ihmisestä" on todella yleiset. Pientä mieltä on kuitenkin äärettömän helppo sumuttaa ja saada uskomaan valheellisia tapahtumia ja kohtaamisia ja vaikenemaan ikävistä asioista vedoten luottamukseen tai pelkoon. Valitettavan usein siittä lapsesta tehdään" valehtelija" koska toiset ei sen aikuisen toimia kykene näkemään, koska ovat itsekkin manibuloituja tai heillä on "vedenpitävä" vaikutelma toisen luonteesta.

Olkaa varovaisia näitten vara isien ja vara äitien kanssa. Kaikki ei ole pahoja ihmisiä, mutta se on oikeasti iso riski sen lapsen hyvinvoinnille.

Oh lord

Onhan se hitsin ärsyttävää, nuo yli-innokkaat anopit. Itselläkin sellainen oli. Olen kuitenkin antanut heille tilaa isovanhemmuuteen ja hyväksynyt heidän vähän erikoiset kun jutut. Vaikka välillä piti purra hammasta. Aidosti kuitenkin rakastavat lapsiani ja se näkyy. Lapseni ovat jo teinejä ja olen tullut siihen tulokseen että ratkaisuni oli oikea.

-on tutkittu että osallistuvat ja rakastavat isovanhemmat tukevat monella lailla lapsen kasvua (jotain selkeitä rajoja oli vedettävä joskus silti)

-on tärkeää mielestäni että lapsi oppii tuntemaan myös isän puolen suvun ja perinteet

-varmasti olisi moni lasten teatteri ja konsertit jäänyt lapsilta käymättä jos anoppi ei olisi vienyt

-uskon siihen että mitä enemmän lapsella on hänet tuntevia ja hänen persoonaansa aidosti rakastavia ihmisiä ympärillään sitä paremmin hänen minäkuvansa kehittyy

-isän suvun kesäpaikat, ruoanlaitto ja kulttuurit poikkeavat paljon omasta suvustani, tämä lienee rikkaus