Lue keskustelun säännöt.
Mistä tällainen mies löytää kumppanin
02.07.2021 |
Ikää 35v 3 lasta, naisilta saaman palautteen perusteella ulkonäkö ihan ok. Rehellinen, huomioonottava ja kohtelias mies, en polta enkä juurikaan juokkaan. Tärkeitä asioita yhdessä tekeminen, läheisyys, kumppanin huomioonottaminen siten että mahdollisimman tasa-arvo, keskustelutaito ja huumorintaju, molemminpuolinen nautinto ja seksi. Kiinnostuksen kohteet ulkoilu, retkeily, koiran kanssa liikkuminen, perhe, yhdessä kokkaminen. Kaikkinensa elämää fiksusti elävä mies. Missä olette te?
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletatteko tosissanne että miehelle kotityöt ovat itsestään selviä? Eivät ole, mies tekee niitä olistuneesti sen eteen että tasa-arvo toteutuu... Ja mitä meillä oli. Niin ex vonkasi kyllä ulos syömään ja lapsettomia yhteisiä iltoja, mutta tein kotona kaiket päivät ja hoidin lapsia. En yli 10 vuoteen päässyt mihinkään yhtä iltaa lukuun ottamatta ja silloinkin kun olin lähdössä se ex tuhahti mihin luulet nyt jo lähteväsi. Kun tulin takaisin oli aina viha katseessa. Ap
Kuule, jos asenne on se että mies tekee kotitöitä vain alistuneesti jotta asiat olisivat näennäisen tasa-arvoisesti, niin silloin pitää olla sen verran älliä päässä, ettei tee kolmea lasta, jotka ovat alle kouluikäisiä samaan aikaan. Oikeasti. Kuulostat kyllä aivan uskomattomalta tapaukselta ja toivon, että kukaan nainen ei kelkkaasi hyppää seuraavaan viiteen vuoteen. Ehkä ikä tuo viisautta, siinä on jonkinlainen toivo kohdallasi.
Kotityöt eivät valitettavasti ole niin sukupuolineutraaleita, että niistä voisi olettaa niiden olevan sama miehelle kuin naiselle. Eipä se exäkään näkynyt koskaan kun sitä taloakin talvella pimeässä ja pakkasessa rakensin. Olisi sekin ollut yhtä lailla molemmille kuuluva asia. Ap
Jonkun kai ne kolme lastakin piti hoitaa, jotka yhteisellä päätöksellä tehtiin, vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MItä enemmän ap kirjoittaa, sitä enemmän varoitusliput nousevat ilmaan. Ensin välit exään olivat hyvät, mutta nyt alkaa jo tulla sellaista tekstiä sellaisilla sanavalinnoilla, että.... Ei. Yksinkertaisesti vaan ei.
Jos tämä ei ole trolli, niin voi olla vain, että ap ei ole keskustellut erosta vielä kovin paljon kenenkään kanssa eikä ole muutenkaan tottunut keskustelemaan ihmissuhdeasioista. Kun ero on kesken ja haavat vielä arkoja, niin pienikin kosketus haavaan sattuu ja saa aikaan puolustusreaktion. Kun aikaa kuluu, niin asioita käsittelee omassa päässään ja toistenkin kanssa, jolloin pikkuhiljaa näkee asioita monipuolisemmin. Jotkut eivät tietysti koskaan siihen asti pääse, mikä on sitten iso harmi lasten kannalta, koska käsittelemättömästä helposti seuraa vaikeuksia lasten huoltajuuteen ja katkeruutta vastakkaista sukupuolta kohtaan. Toivon, ettei ap:lle käy niin. Ero kannattaa käsitellä ihan ulkopuolisen ammattilaisen kanssa ja ottaa siitä opikseen.
Alle kouluikäiset lapset ja rakennustyömaa aiheuttavat ison riskin parisuhteelle, koska siinä on niin paljon stressitekijöitä, on univelkaa, rahan tarvetta, uhmaikää yms. jolloin paatti karkaa herkästi tuuliajolle ja rysähtää karille, vaikka molempien tarkoitus olisi alun perin ollut hyvä.
Toki. Mutta kenenkään ei kannata lähteä parisuhdetta rakentamaan miehen kanssa, jolta selkeästi puuttuu ainakin tällä hetkellä kyky minkäänlaiseen itsereflektioon suhteessa avioeroon, jossa on tullut jättäneeksi vaimonsa ja kolme pientä lasta. Kuormaa tuntuisi minun mielestäni olevan aika paljon enemmän kuin mitään, mikä tekisi sen kuorman toivottavasti yhteisen kantamisen arvoiseksi.
Niin, tuskinpa uuden suhteen perustaminen tässä tilanteessa houkuttaa montaakaan naista, ymmärrettävästi. Halusin vain tuoda sen näkökulman, että vastaeronneena ihminen ei välttämättä ole ihan "oma itsensä", koska ero on iso muutos ja kriisi elämässä. Ainakin niille, jotka ovat vakavin mielin naimisiin menneet ja lapset tehneet.
Vierailija kirjoitti:
Vuoden ällötys -palkintoni menee kyllä ketjun aloittajalle. Onnea.
Ketjun naiset kyllä tarjoaa hyvän vaihtoehdon.
Suosittelen ap:tä valitsemaan tulevan naisen huolella, muuten voi päätyä yhtään jonkun av-mamman kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onpa hyvän alun jälkeen tullut paaaaljon red flageja.
-Erottu juuri raksan ja pienten lasten jälkeen seksinpuutteen vuoksi. Vaikka itsekin erosin samantyylisistä syistä aikanaan, niin yritettiin aktiivisesti korjata tilannetta useita vuosia ja eropäätös oli lopulta yhteinen.
-Eksän syyllistäminen. Tämä on ehkä pahoin. Jos keski-ikäinen pystyy kaatamaan suhteen kaatumisen yksin toisen niskaan, on katkera eksälle eikä näe mitään korjattavaa itsessään, on silmissäni käytännössä suhdekelvoton.
-Nirsous. Voi olla hyvää tai huonoa nirsoutta, yhdistettynä muuhun apn kertomaan vaikuttaa huonolta.
-Haluaa muuttaa yhteen. Miksi? Just don't.
Mut ap:n kysymykseen: ehkä joku löytyy tarjoamalla ravintolassa. Alkaa vaikuttaa siltä, että kannattaa etsiä itseään vähän vähemmässä arvossa pitävää naista.
Nyt naiset tietää miltä heidän avautumiset erosta kuulostaa miesten korvaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MItä enemmän ap kirjoittaa, sitä enemmän varoitusliput nousevat ilmaan. Ensin välit exään olivat hyvät, mutta nyt alkaa jo tulla sellaista tekstiä sellaisilla sanavalinnoilla, että.... Ei. Yksinkertaisesti vaan ei.
Jos tämä ei ole trolli, niin voi olla vain, että ap ei ole keskustellut erosta vielä kovin paljon kenenkään kanssa eikä ole muutenkaan tottunut keskustelemaan ihmissuhdeasioista. Kun ero on kesken ja haavat vielä arkoja, niin pienikin kosketus haavaan sattuu ja saa aikaan puolustusreaktion. Kun aikaa kuluu, niin asioita käsittelee omassa päässään ja toistenkin kanssa, jolloin pikkuhiljaa näkee asioita monipuolisemmin. Jotkut eivät tietysti koskaan siihen asti pääse, mikä on sitten iso harmi lasten kannalta, koska käsittelemättömästä helposti seuraa vaikeuksia lasten huoltajuuteen ja katkeruutta vastakkaista sukupuolta kohtaan. Toivon, ettei ap:lle käy niin. Ero kannattaa käsitellä ihan ulkopuolisen ammattilaisen kanssa ja ottaa siitä opikseen.
Alle kouluikäiset lapset ja rakennustyömaa aiheuttavat ison riskin parisuhteelle, koska siinä on niin paljon stressitekijöitä, on univelkaa, rahan tarvetta, uhmaikää yms. jolloin paatti karkaa herkästi tuuliajolle ja rysähtää karille, vaikka molempien tarkoitus olisi alun perin ollut hyvä.
Toki. Mutta kenenkään ei kannata lähteä parisuhdetta rakentamaan miehen kanssa, jolta selkeästi puuttuu ainakin tällä hetkellä kyky minkäänlaiseen itsereflektioon suhteessa avioeroon, jossa on tullut jättäneeksi vaimonsa ja kolme pientä lasta. Kuormaa tuntuisi minun mielestäni olevan aika paljon enemmän kuin mitään, mikä tekisi sen kuorman toivottavasti yhteisen kantamisen arvoiseksi.
Niin, tuskinpa uuden suhteen perustaminen tässä tilanteessa houkuttaa montaakaan naista, ymmärrettävästi. Halusin vain tuoda sen näkökulman, että vastaeronneena ihminen ei välttämättä ole ihan "oma itsensä", koska ero on iso muutos ja kriisi elämässä. Ainakin niille, jotka ovat vakavin mielin naimisiin menneet ja lapset tehneet.
Siksi olisikin tärkeää käsitellä ero rakentavalla tavalla ja olla yksin hetki, ennen kuin lähtee hakemaan uutta vakavaa parisuhdetta. Ei ole kivaa olla se nainen, joka luulee tutustuneensa ihan erilaiseen ihmiseen kuin miksi toinen sitten paljastuu, kun ei eron jälkeen ollut "ihan oma itsensä" - hyvässä tai pahassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas ikäviä kommentteja Ap:lle! :O
Mä ainakin olisin kiinnostunut tuollaisesta miehestä, jos vaan asiat synkkaisi yhteen. Todellisen yhteyden jos löytää jonkun kanssa, niin sillä ei ole mitään väliä onko toisella 1 vai 5 lasta.
Tinder, lasten harrastukset, naapurusto, juhlat, huvipuistot tms. Ovat loistavia paikkoja tavata muita kiinnostavia ihmisiä. Muistat vaan olla avoin, hymyileväinen ja katsoa silmiin :)
Tsemppiä sulle Ap!
Hei, pakko kommentoida ja ihmetellä tätä negatiivisten kommenttien määrää. Oli lapsia tai ei niin ns. normi ihminen jolla perusasiat kunnossa kyllä löytää jossain kohtaa sen jonka kanssa klikkaa riittävästi. Joten älä huoli. Itse olen naisena ollut kuutisen vuotta enemmän ja vähemmän sinkkuna eron jälkeen. Olen huomannut, että sillä missä asuu ja mistä on kotoisin on todella paljon merkitystä. Mutta aikaa on, kuten mun ystävät tapaavat heikkona hetkenä sanoa. Se, että on lapsia ei ole mikään riippakivi. Toki se vaikuttaa miten lapsistaan huolehtii, kertoo ihmisestä paljon. Itse en todennäköisesti edes haluaisi miestä jolla lapsia ei ole. Olen huomannut, että silloin ei yleensä ole ymmärrystä siitä mitä vanhemman elämään kuuluu. Potentiaalisia ihmisiä on joka puolella, ongelmana on vaan se että ei tiedä kuka on sinkku ja kuka ei. Eli kannattaa vaan jutella mahdollisimman paljon ihmisten kanssa ja joku kerta se sitten natsaa.
Tsemppiä meille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmallisen tilanteesta tekee se, että vaikka miehen kanssa yhteys löytyisikin, niin kyse ei ole vain siitä vaaan myös hänen (ja mahdollisesti omien) lasten lapsuudesta, kun kyseessä ovat noinkin pienet lapset. Se on ihan hirvittävän suuri vastuu, varsinkin kun maailma on täynnä negatiivisia kokemuksia uusperhe-elämästä, erityisesti lasten näkökulmasta. Näihin kuvioihin kannattaa hypätä varovaisuudella ja silmät täysin auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MItä enemmän ap kirjoittaa, sitä enemmän varoitusliput nousevat ilmaan. Ensin välit exään olivat hyvät, mutta nyt alkaa jo tulla sellaista tekstiä sellaisilla sanavalinnoilla, että.... Ei. Yksinkertaisesti vaan ei.
Jos tämä ei ole trolli, niin voi olla vain, että ap ei ole keskustellut erosta vielä kovin paljon kenenkään kanssa eikä ole muutenkaan tottunut keskustelemaan ihmissuhdeasioista. Kun ero on kesken ja haavat vielä arkoja, niin pienikin kosketus haavaan sattuu ja saa aikaan puolustusreaktion. Kun aikaa kuluu, niin asioita käsittelee omassa päässään ja toistenkin kanssa, jolloin pikkuhiljaa näkee asioita monipuolisemmin. Jotkut eivät tietysti koskaan siihen asti pääse, mikä on sitten iso harmi lasten kannalta, koska käsittelemättömästä helposti seuraa vaikeuksia lasten huoltajuuteen ja katkeruutta vastakkaista sukupuolta kohtaan. Toivon, ettei ap:lle käy niin. Ero kannattaa käsitellä ihan ulkopuolisen ammattilaisen kanssa ja ottaa siitä opikseen.
Alle kouluikäiset lapset ja rakennustyömaa aiheuttavat ison riskin parisuhteelle, koska siinä on niin paljon stressitekijöitä, on univelkaa, rahan tarvetta, uhmaikää yms. jolloin paatti karkaa herkästi tuuliajolle ja rysähtää karille, vaikka molempien tarkoitus olisi alun perin ollut hyvä.
Toki. Mutta kenenkään ei kannata lähteä parisuhdetta rakentamaan miehen kanssa, jolta selkeästi puuttuu ainakin tällä hetkellä kyky minkäänlaiseen itsereflektioon suhteessa avioeroon, jossa on tullut jättäneeksi vaimonsa ja kolme pientä lasta. Kuormaa tuntuisi minun mielestäni olevan aika paljon enemmän kuin mitään, mikä tekisi sen kuorman toivottavasti yhteisen kantamisen arvoiseksi.
Niin, tuskinpa uuden suhteen perustaminen tässä tilanteessa houkuttaa montaakaan naista, ymmärrettävästi. Halusin vain tuoda sen näkökulman, että vastaeronneena ihminen ei välttämättä ole ihan "oma itsensä", koska ero on iso muutos ja kriisi elämässä. Ainakin niille, jotka ovat vakavin mielin naimisiin menneet ja lapset tehneet.
Siksi olisikin tärkeää käsitellä ero rakentavalla tavalla ja olla yksin hetki, ennen kuin lähtee hakemaan uutta vakavaa parisuhdetta. Ei ole kivaa olla se nainen, joka luulee tutustuneensa ihan erilaiseen ihmiseen kuin miksi toinen sitten paljastuu, kun ei eron jälkeen ollut "ihan oma itsensä" - hyvässä tai pahassa.
Nuo ovat asioita, joita naiset yleensä pitävät esillä, minäkin viestissäni, mutta käytännössä moni eronnut kuitenkin suhteilee heti eron jälkeen, monet naisetkin. En lähde sitä tuomitsemaan, mutta helpommalla itse pääsisi jos ensin käsittelisi eron, jolloin ei tulisi niitä hylkäämisen kokemuksia (koska käytännössä jokainen järkevä nainen katsoo lähtötilannetta kriittisesti). Jo vuodenkin kuluttua jos erosta käy juttelemassa oikein pohjanmaan kautta kunnolla jossain ammattilaisen kanssa, niin ollaan ihan eri tilanteessa, jolloin uuden parisuhteen rakentamiselle olisi paremmat mahdollisuudet. Erosta ei toivu hetkessä, jos suhde on ollut vakava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kelpaisi hyvin kaltaisesi mies. T. N31, lapseton mutta kuitenkin lapsirakas
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MItä enemmän ap kirjoittaa, sitä enemmän varoitusliput nousevat ilmaan. Ensin välit exään olivat hyvät, mutta nyt alkaa jo tulla sellaista tekstiä sellaisilla sanavalinnoilla, että.... Ei. Yksinkertaisesti vaan ei.
Jos tämä ei ole trolli, niin voi olla vain, että ap ei ole keskustellut erosta vielä kovin paljon kenenkään kanssa eikä ole muutenkaan tottunut keskustelemaan ihmissuhdeasioista. Kun ero on kesken ja haavat vielä arkoja, niin pienikin kosketus haavaan sattuu ja saa aikaan puolustusreaktion. Kun aikaa kuluu, niin asioita käsittelee omassa päässään ja toistenkin kanssa, jolloin pikkuhiljaa näkee asioita monipuolisemmin. Jotkut eivät tietysti koskaan siihen asti pääse, mikä on sitten iso harmi lasten kannalta, koska käsittelemättömästä helposti seuraa vaikeuksia lasten huoltajuuteen ja katkeruutta vastakkaista sukupuolta kohtaan. Toivon, ettei ap:lle käy niin. Ero kannattaa käsitellä ihan ulkopuolisen ammattilaisen kanssa ja ottaa siitä opikseen.
Alle kouluikäiset lapset ja rakennustyömaa aiheuttavat ison riskin parisuhteelle, koska siinä on niin paljon stressitekijöitä, on univelkaa, rahan tarvetta, uhmaikää yms. jolloin paatti karkaa herkästi tuuliajolle ja rysähtää karille, vaikka molempien tarkoitus olisi alun perin ollut hyvä.
Toki. Mutta kenenkään ei kannata lähteä parisuhdetta rakentamaan miehen kanssa, jolta selkeästi puuttuu ainakin tällä hetkellä kyky minkäänlaiseen itsereflektioon suhteessa avioeroon, jossa on tullut jättäneeksi vaimonsa ja kolme pientä lasta. Kuormaa tuntuisi minun mielestäni olevan aika paljon enemmän kuin mitään, mikä tekisi sen kuorman toivottavasti yhteisen kantamisen arvoiseksi.
Niin, tuskinpa uuden suhteen perustaminen tässä tilanteessa houkuttaa montaakaan naista, ymmärrettävästi. Halusin vain tuoda sen näkökulman, että vastaeronneena ihminen ei välttämättä ole ihan "oma itsensä", koska ero on iso muutos ja kriisi elämässä. Ainakin niille, jotka ovat vakavin mielin naimisiin menneet ja lapset tehneet.
Siksi olisikin tärkeää käsitellä ero rakentavalla tavalla ja olla yksin hetki, ennen kuin lähtee hakemaan uutta vakavaa parisuhdetta. Ei ole kivaa olla se nainen, joka luulee tutustuneensa ihan erilaiseen ihmiseen kuin miksi toinen sitten paljastuu, kun ei eron jälkeen ollut "ihan oma itsensä" - hyvässä tai pahassa.
Nuo ovat asioita, joita naiset yleensä pitävät esillä, minäkin viestissäni, mutta käytännössä moni eronnut kuitenkin suhteilee heti eron jälkeen, monet naisetkin. En lähde sitä tuomitsemaan, mutta helpommalla itse pääsisi jos ensin käsittelisi eron, jolloin ei tulisi niitä hylkäämisen kokemuksia (koska käytännössä jokainen järkevä nainen katsoo lähtötilannetta kriittisesti). Jo vuodenkin kuluttua jos erosta käy juttelemassa oikein pohjanmaan kautta kunnolla jossain ammattilaisen kanssa, niin ollaan ihan eri tilanteessa, jolloin uuden parisuhteen rakentamiselle olisi paremmat mahdollisuudet. Erosta ei toivu hetkessä, jos suhde on ollut vakava.
Jos asenne on kuten ap:llä, että kaikki syy on ex-puolisossaa, niin tuskin häneltä löytyy suurta intoa tai kykyä käydä eroa läpi kenenkään kanssa rehellisesti. Jotkut vaan tykkäävät lyödä mieluummin päätään seinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa hyvän alun jälkeen tullut paaaaljon red flageja.
-Erottu juuri raksan ja pienten lasten jälkeen seksinpuutteen vuoksi. Vaikka itsekin erosin samantyylisistä syistä aikanaan, niin yritettiin aktiivisesti korjata tilannetta useita vuosia ja eropäätös oli lopulta yhteinen.
-Eksän syyllistäminen. Tämä on ehkä pahoin. Jos keski-ikäinen pystyy kaatamaan suhteen kaatumisen yksin toisen niskaan, on katkera eksälle eikä näe mitään korjattavaa itsessään, on silmissäni käytännössä suhdekelvoton.
-Nirsous. Voi olla hyvää tai huonoa nirsoutta, yhdistettynä muuhun apn kertomaan vaikuttaa huonolta.
-Haluaa muuttaa yhteen. Miksi? Just don't.
Mut ap:n kysymykseen: ehkä joku löytyy tarjoamalla ravintolassa. Alkaa vaikuttaa siltä, että kannattaa etsiä itseään vähän vähemmässä arvossa pitävää naista.
Sitähän te olette kaikki melkein. Kun katsoo tinderiin niin eipä siellä montaa niin tasokasta ole että voisi oikealle vetäistä. Hyvin nopeasti, parissa tunnissa oli lähes kaikki pyyhitty vasemmalle ja ei montaa tutustumisen arvoista naista jäänyt jäljelle. Heiltä kyllä on match tullut. Ap
Miten pitkää seksittömyyttä raati pitää kohtuullisena.
Minä olen n40v kolmen lapsen isä. Kuopus menee syksyllä eskariin ja esikoinen on jo yläkoulussa ja keskimmäinen siinä välissä.
Meillä on ollut seksiä viimeksi heinäkuussa 2020. Olen tässä pohtinut että muutan syksyllä pois. Olen toki asiasta keskistellu, mutta vaimon mielestä seksittömyys on ihan normaalia ”tässä iässä”. Minun mielestäni ei, minua loukkaa että vaimoni ei halua minua ollenkaan.
En juo, teen uraa mutta en ylitöitä, teen kotitöitä ja olen lasten kanssa ja olen urheilullinen hyvässä ulkoisessa kunnossa.
Ei-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletatteko tosissanne että miehelle kotityöt ovat itsestään selviä? Eivät ole, mies tekee niitä olistuneesti sen eteen että tasa-arvo toteutuu... Ja mitä meillä oli. Niin ex vonkasi kyllä ulos syömään ja lapsettomia yhteisiä iltoja, mutta tein kotona kaiket päivät ja hoidin lapsia. En yli 10 vuoteen päässyt mihinkään yhtä iltaa lukuun ottamatta ja silloinkin kun olin lähdössä se ex tuhahti mihin luulet nyt jo lähteväsi. Kun tulin takaisin oli aina viha katseessa. Ap
Kuule, jos asenne on se että mies tekee kotitöitä vain alistuneesti jotta asiat olisivat näennäisen tasa-arvoisesti, niin silloin pitää olla sen verran älliä päässä, ettei tee kolmea lasta, jotka ovat alle kouluikäisiä samaan aikaan. Oikeasti. Kuulostat kyllä aivan uskomattomalta tapaukselta ja toivon, että kukaan nainen ei kelkkaasi hyppää seuraavaan viiteen vuoteen. Ehkä ikä tuo viisautta, siinä on jonkinlainen toivo kohdallasi.
Kotityöt eivät valitettavasti ole niin sukupuolineutraaleita, että niistä voisi olettaa niiden olevan sama miehelle kuin naiselle. Eipä se exäkään näkynyt koskaan kun sitä taloakin talvella pimeässä ja pakkasessa rakensin. Olisi sekin ollut yhtä lailla molemmille kuuluva asia. Ap
Kotityöt ovat täysin sukupuolineutraaleja. Syötkö? Käytätkö siinä astioita? Käytätkö vaatteita? Nukutko lakanoissa? Tuotko hiekkaa sisään kengissäsi? Käytätkö vessanpönttöä? Saunotko? Kaikkien näiden asioiden hoitaminen koskee sinua.
Mitä enemmän aloittaja kommentoi, sitä enemmän oksettaa. Toivottavasti yksikään nainen ikinä ei enää haksahda häneen.
Vierailija kirjoitti:
Miten pitkää seksittömyyttä raati pitää kohtuullisena.
Minä olen n40v kolmen lapsen isä. Kuopus menee syksyllä eskariin ja esikoinen on jo yläkoulussa ja keskimmäinen siinä välissä.
Meillä on ollut seksiä viimeksi heinäkuussa 2020. Olen tässä pohtinut että muutan syksyllä pois. Olen toki asiasta keskistellu, mutta vaimon mielestä seksittömyys on ihan normaalia ”tässä iässä”. Minun mielestäni ei, minua loukkaa että vaimoni ei halua minua ollenkaan.
En juo, teen uraa mutta en ylitöitä, teen kotitöitä ja olen lasten kanssa ja olen urheilullinen hyvässä ulkoisessa kunnossa.
Ei-ap
Hirvittävän vaikea sanoa. Vuosi on pitkä aika, varsinkin jos kaikki hellyys ja läheisyys ja muut kiintymyksen osoituksetkin puuttuvat (?). Pitkätkin seksittömät kaudet ovat pitkissä parisuhteissa yleisiä, johtuen milloin mistäkin. Pienten lasten kanssa todella yleisiä. Jokaisen täytynee punnita erilaisia asioita toisiaan vasten ja tehdä asian eteen se, mitä tehtävissä on. Mutta määräänsä enempää ei tietysti voi tehdä, jos toinen osapuoli ei pidä tilannetta ongelmallisena.
Vierailija kirjoitti:
Miten pitkää seksittömyyttä raati pitää kohtuullisena.
Minä olen n40v kolmen lapsen isä. Kuopus menee syksyllä eskariin ja esikoinen on jo yläkoulussa ja keskimmäinen siinä välissä.
Meillä on ollut seksiä viimeksi heinäkuussa 2020. Olen tässä pohtinut että muutan syksyllä pois. Olen toki asiasta keskistellu, mutta vaimon mielestä seksittömyys on ihan normaalia ”tässä iässä”. Minun mielestäni ei, minua loukkaa että vaimoni ei halua minua ollenkaan.
En juo, teen uraa mutta en ylitöitä, teen kotitöitä ja olen lasten kanssa ja olen urheilullinen hyvässä ulkoisessa kunnossa.
Ei-ap
Ei kannata jäädä odottamaan, seksin loppuminen on myös suhteen loppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletatteko tosissanne että miehelle kotityöt ovat itsestään selviä? Eivät ole, mies tekee niitä olistuneesti sen eteen että tasa-arvo toteutuu... Ja mitä meillä oli. Niin ex vonkasi kyllä ulos syömään ja lapsettomia yhteisiä iltoja, mutta tein kotona kaiket päivät ja hoidin lapsia. En yli 10 vuoteen päässyt mihinkään yhtä iltaa lukuun ottamatta ja silloinkin kun olin lähdössä se ex tuhahti mihin luulet nyt jo lähteväsi. Kun tulin takaisin oli aina viha katseessa. Ap
Kuule, jos asenne on se että mies tekee kotitöitä vain alistuneesti jotta asiat olisivat näennäisen tasa-arvoisesti, niin silloin pitää olla sen verran älliä päässä, ettei tee kolmea lasta, jotka ovat alle kouluikäisiä samaan aikaan. Oikeasti. Kuulostat kyllä aivan uskomattomalta tapaukselta ja toivon, että kukaan nainen ei kelkkaasi hyppää seuraavaan viiteen vuoteen. Ehkä ikä tuo viisautta, siinä on jonkinlainen toivo kohdallasi.
Kotityöt eivät valitettavasti ole niin sukupuolineutraaleita, että niistä voisi olettaa niiden olevan sama miehelle kuin naiselle. Eipä se exäkään näkynyt koskaan kun sitä taloakin talvella pimeässä ja pakkasessa rakensin. Olisi sekin ollut yhtä lailla molemmille kuuluva asia. Ap
Kotityöt ovat täysin sukupuolineutraaleja. Syötkö? Käytätkö siinä astioita? Käytätkö vaatteita? Nukutko lakanoissa? Tuotko hiekkaa sisään kengissäsi? Käytätkö vessanpönttöä? Saunotko? Kaikkien näiden asioiden hoitaminen koskee sinua.
Tottakai. Mutta eivät nuot poista sitä tosiasiaa mihin geenimme ajavat. Laitan lattialle barbin ja traktorin, tyttö siitä saa itse valita, ottaa barbin koska se kiinnostaa. Poika valitsee traktorin ja ei ei heitä ohjata siihen vaan perinnöllisyys ja geenit ohjaavat. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän aloittaja kommentoi, sitä enemmän oksettaa. Toivottavasti yksikään nainen ikinä ei enää haksahda häneen.
Aloittaja onkin trolli, mutta tämä ketju on kuitenkin tavallaan hyvä muistutus kaikille, että ihminen, joka haukkuu eksän pataluhaksi, ei yleensä itse ole mitään parasta ainesta. Olen omien ja tuttavapiirin kokemuksien mukaan tullut siihen tulokseen, että yleensä ne, jotka haukkuvat eksää pahimmin, ovat itse pahimpia. Usein vieläpä nimenomaan sillä samalla tavalla, millä ovat haukkuneet eksäänsä. Esim. sarjapettäjä haukkuu eksäänsä pettäjäksi. :D Eksän hakkuminen on aina suuri, varoittava huutomerkki!
Samoin myös maksulliset, suosittelen.