Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minun ajatukseni lapsen saamisesta ja parisuhteesta. Mitä mieltä?
03.07.2014 |
Olenkohan ihan normaali? Pari kaveria kauhistuivat ajatuksilleni kun puhuttiin jälkikasvun hankkimisesta.
Olen nyt 25v ja aloin juuri seurustella uuden miehen kanssa. Olemme keskustelleet tästä lapsiasiasta semmoisella teoreettisella tasolla. Suhde on niin tuore, että en tiedä haluanko juuri tuon kanssa lapsia tai haluaisiko hän juuri minun kanssa. Keskusteltu siis yleisellä tasolla.
Itse olen enemmän kuin 100% varma, että haluan lapsen tai lapsia tulevaisuudessa. Mies puolestaan on aiemmin ollut aivan varma, että ei halua. Nyt on kuulemma viime vuosina vähän avautunut ajatukselle. Mies uskoo, että kolmenkympin tienoilla voisi tulla hänelle halu saada lapsia, vaikka ei voi vannoa asiaa minulle.
Onko tässä liian iso ero meidän näkökulmissa? Tokikaan en voi tietää, saisinko lapsia koskaan. Silti haluan yrittää kaikkeni, että semmoisen saan. Jos mies tulee siihen tulokseen jossain vaiheessa, että ei halua lapsia ja on varma siitä, niin se on sitten ero. En myöskään suostu odottamaan tämän herran jahkailua tämän asian suhteen kauhean "myöhään", esimerkiksi 35-vuotiaaksi asti.
Itse olisin valmis saamaan lapsia muutaman vuoden kuluttua, mutta on ehkä hyvä odotella vielä joku viisi vuotta. Taloudellinen tilanne on surkea ja opinnotkin kesken, mulla on myös muita tavoitteita ennen lapsia ja haluan tosiaan tehdä niitä töitä sekä säästää rahaa.
Tämän sitten selitin kavereilleni ja he pistivät minut miettimään, että entä jos me tosiaan erotaan joskus tämän takia. Kerroin, että sitten erotaan näkemyserojen takia ja koitan tietysti löytää uutta miestä. Jos en tosiaankaan ole löytänyt ketään potentiaalista miestä 35-vuotiaaksi mennessä, voin mennä keinohedelmöitykseen jos se tuntuu sopivalta vaihtoehdolta. Sillä tavalla ainakin saa lapsen (ellei ole itsessä vikaa tai liian vähän rahaa), jos sen lapsen saaminen on silloinkin niin tärkeää mitä se nyt on. Tästähän sitten riemu repesi, kuulemma mun kannattaisi heti jättää mies ja etsiä joku varma siittäjä :D. Enhän mä nyt ole lisääntymässä yhtään mihinkään, vaikka vahingon sattuessa todennäköisesti pitäisinkin lapsen. Jos miehellä olisi ehdoton ei lapsiasiaan niin tässä hommassa ei tietenkään olisi mitään järkeä.
Eikö ole ihan normaalia, että tämän ikäisenä ei ole vielä varma mitä haluaa? Kuulemma hänen exänsä oli oikea lasten vihaaja ja varmasti myös vaikuttanut miehen suhtautumiseen. Mies on myös elänyt tosi elämyksetöntä elämää exänsä kanssa eli ei ole kokenut juuri mitään normaaliin nuoruuteen liittyviä asioita, joten olenkin ehdottanut miehelle että nyt kannattaa vielä olla itsekäs ja alkaa toteuttaa haaveitaan (matkustelu yms).
Mies sanoi, että voisi varmaan elää lapsettomana ihan onnellisesti, mutta pelkää vanhana katuvansa jos ei yritä saada lapsia. En todellakaan viitsi koko ajan olla kyselemässä, että "jokos oot varma" tai painostaa mihinkään suuntaan. Ehkä sitten pitäisi kysellä, jos haluaisin lapsen nyt ja etsisin vain siittäjää sille.
Mitä mieltä olette, onko tämä "suunnitelma" ihan hullu :D? Onko suhteemme tuhoontuomittu, kuten kaverini antaa ymmärtää? Kaverini varoittelivat myös, että mies varmaan johtaa mua harhaan tällä "ehkä joskus"-ajatuksella. Olen kyllä miehelle tehnyt selväksi, että se joskus ei sitten ole enää nelikymppisenä vaan lapset olisi toivottavasti tehty jo silloin. Hän oli samaa mieltä tästä ajankohdasta.. Minusta kuulostaa siltä, että mies on enemmän lapsen hankinnan puolella kuin sitä vastaan. Sitähän ei tokikaan voi tietää, ollaanko yhdessä vielä viiden vuoden päästä. Aika näyttää ;)
Mitäs tästä nyt pitäis ajatella? En itse nähnyt mitään isoa ongelmaa, ennen kuin juttelin kavereideni kanssa..
Kommentit (20)
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 12:54"]
Onko liian jyrkkää, jos sanot miehelle, että hänen täytyy tietää haluaako lapsia vai ei. Koska et halua "tuhlata" aikaa hänen kanssaan, jos ei halua. Ei tuota voi varmaan töräyttää heti julki, mutta kun olette keskusteleet lapsiasiaa muutaman kerran niin sitten sen voisi sanoakin. Että haluatko lapsia, koska haluat ja montako, ihan tarkalleen?
Itselleni kysymys on sinänsä vieras, koska näin miehenäkin olen aina tietänyt haluavani lapsia. Itselleni ideaaliluku on ollut n. 4 lasta. Kaksi sain ja kaksi voisin vielä tehdä, jos sattuu sopiva nainen kohdalle.
T: M40+
[/quote]
Se mieli voi muuttua matkan varrella, en tarkertuisi tuollaisiin tarkkoihin numeroihin ja ajankohtiin.
Meillä oli alusta asti selvää, että haluamme lapsia. Menimme naimisiin 8kk seurustelun jälkeen, koska yhtä selvää meille oli siinä kohtaa, että tämä on tässä ja turha mitään vitkastella. Ensimmäinen lapsi syntyi 11kk naimisiinmenon jälkeen.
Olimme etukäteen ajatelleet, että neljä lasta voisi olla kiva. Mutta vaikka tämä ensimmäinen lapsi oli ns. helppo ja rauhallinen tapaus, ajan kanssa tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että tämä yksi riittää meille ja siihen se sitten jäi. Toisaalta tämä on se määrä mikä meille tuli luonnostaan ilman ehkäisyä ja hedelmöityshoitoja, joten ihan silkkaa tuuria ettei enempää haluttu.
Moni muukin asia on mennyt eri tavalla kuin mitä etukäteen kuviteltiin, mutta olemme silti tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen ja perheen kokoonpanoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi aiheesta "ahdistuminen", jonka kuvasit, on oikeasti tosi huono merkki. Jos hän olisi oikeasti vain hiukan epävarma, ei hän väistelisi kysymystä, vaan voisi ihan avoimesti keskustella asiasta.
Jos aihe ahdistaa miestä nyt, ahdistaa se taatusti myös viiden vuoden päästä. Suosittelen, että koitat vielä jutella aiheesta ja jos et saa kunnon keskustelua aikaiseksi niin mies vaihtoon.
Älä nyt pilaa hyvin alkanutta suhdetta jankkaamalla tuosta lapsiasiasta. Jos mies on sanonut, että haluaa lapsen kunhan oikea tyyppi on rinnalla, niin siihen sinun on nyt tyydyttävä. Mies luultavasti haluaa antaa ajan kulua ja katsoa, olisitko sinä se oikea tyyppi.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 13:39"]
Älä nyt pilaa hyvin alkanutta suhdetta jankkaamalla tuosta lapsiasiasta. Jos mies on sanonut, että haluaa lapsen kunhan oikea tyyppi on rinnalla, niin siihen sinun on nyt tyydyttävä. Mies luultavasti haluaa antaa ajan kulua ja katsoa, olisitko sinä se oikea tyyppi.
[/quote]
Niin no en mäkään ole varma, onko tuo se mies jonka kanssa haluan elää loppuelämän. Mulle on tullut yksikin ero aivan yllättäen ja kuvittelin hänen olevan se oikea, elämästä ei tosiaankaan voi koskaan tietää! Voihan olla, että ero tulee viikon päästä, vuoden tai kymmenen vuoden päästä.
ap
Vaihda mies sellaiseen, joka ajattelee samoin kuin sinä. Muuten jäät kuitenkin yksin niiden lasten kanssa tavalla tai toisella. Ei ole viisasta pakottaa toista tuollaiseen hankkeeseen, koska jos ja kun se yhteiselo menee sitten pieleen, niin on taas yksi yksinhuoltaja lapsineen lisää. Elämä on muutenkin raskasta, miksi valitsemalla valita todennäköisyys, että sitä joutuu kaiken keskelle yksin niiden lasten kanssa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en usko, että mies tekisi ollenkaan lasta ilman vastuuta. Jos ero tulisi lasten kanssa niin varmasti olisi elämässä mukana. Mä mietin, että pitäiskö antaa joku aikaraja tuolle pohdinnalle :/. Lähipiiriin on syntymässä vauvoja niin voisi vähän katsoa tuota miehen suhtautumista, nyt siis ei ole lapsista mitään kokemusta hänellä..
Tuntuisi niin tyhmälle erota tämän takia kun se lapsiasia ei ole ehdoton ei ja onhan tuo mies vielä aika poikanen...
ap
No, tavallaan ajattelen kuten kaverisi, miksi jäädä suhteeseen, joka on noin ison asian osalta vielä täysin arvaamaton? Ette te nyt mitään älyttömän nuoriakaan edes ole. Mä varmasti joutuisin miettimään asian todella tarkkaan ja oletettavasti lopettaisin suhteen ja toivoisin löytäväni jonkun, joka on samoilla linjoilla minun kanssa. En tykkää "ehkä sitten joskus" elämästä. Enkä ekana ajattelisi, että teen sitten yksin... Se ei ole herkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tästä asiasta tosiaan pitäisi keskustella ihan vakavasti. Miten se pitäisi ottaa esille? Ymmärrän kyllä, että mies ei tällä hetkellä halua lapsia. En minäkään, meille molemmille koulutus ja työnteko on aika tärkeää. Molemmilla on myös vielä menemisen tarvetta.
Jotenkin mies puhuu ihan ristiriitaisia juttuja tämän suhteen, en tiedä käsitänkö vaan väärin. Puhuu, että luultavasti kolmekymppisenä on olo että haluaa lapsia, mutta ei ole asiasta vielä varma. Kyselin mahdollista lasten lukumäärää mitä toivoisi jos saisi vapaasti päättää, niin kuulemma muutama voisi olla kiva. Luulisi, että jos tosissaan epäröi lasten hankinnan suhteen niin ajattelisi, että ihan maksimissaan pari lasta ja mielellään vain yksi :o.
ap
Mulla on ajatukset nyt ihan sekaisin :(! En jotenkaan vaan saa oikein selvää miehestä. Tämä asia alkoi nyt todellakin painamaan mun mieltä. Kuulemma ajatukset muuttuneet tuon ehdottoman ei:n suhteen eronsa jälkeen ja kun ikää on tullut lisää. Mies myös heittää jotain läppää aina, että "pistetääks vauva sun mahaan" ja muuta.
Kaipaisin vinkkejä, että miten keskustella tästä asiasta rakentavasti. Mies kyllä tietää joustamattoman kantani tähän asiaan. Tuskin mun elämä nyt pilalle menee jos en lapsia biologisista syistä saa, kunhan tiedän yrittäneeni niin ei jää mitään katumusta asiasta. Mies puhuu aina, että pitää olla vakaa taloudellinen tilanne ja hyvä parisuhde ennen lapsia. Olen samaa mieltä, en lähtisi lasta tekemään jos on joku vika suhteessa.
Tuntuu niin hullulta vaatia jotain varmaa vastausta tähän. Voihan meille tulla ero vaikka ihan muistakin asioista, ei elämästä koskaan tiedä. Mies aina on vastannut, että "siis emmä nyt ihan varma oo, tällä hetkellä en halua, mutta kyllä mä varmaankin haluan sitten joskus viiden vuoden päästä kun on töitäkin ja enemmän rahaa" tai jotain.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoit jossain viestissäsi ap, että onhan tuo vielä aika poikanen... Sittemmin luin, että jo kertaalleen eronnut? Etsi rinnallesi aikuinen mies, jonka kanssa voit perustaa perheen!
Onko liian jyrkkää, jos sanot miehelle, että hänen täytyy tietää haluaako lapsia vai ei. Koska et halua "tuhlata" aikaa hänen kanssaan, jos ei halua. Ei tuota voi varmaan töräyttää heti julki, mutta kun olette keskusteleet lapsiasiaa muutaman kerran niin sitten sen voisi sanoakin. Että haluatko lapsia, koska haluat ja montako, ihan tarkalleen?
Itselleni kysymys on sinänsä vieras, koska näin miehenäkin olen aina tietänyt haluavani lapsia. Itselleni ideaaliluku on ollut n. 4 lasta. Kaksi sain ja kaksi voisin vielä tehdä, jos sattuu sopiva nainen kohdalle.
T: M40+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla poikasella tarkoitin sitä, että mies ei vielä olisi valmis isäksi enkä minäkään äidiksi. Ei todellakaan ole lapsellinen tai jotenkin vastuuton häntäheikki. Me molemmat halutaan vielä harrastaa ja matkustella, opiskella ja tehdä töitä. On siis eronnut kerran "hullusta" exästä, ja sen jälkeen on kuulemma alkanut lämmetä lapsiasialle kun exä ei ole jäkättämässä vieressä. Ei kumpikaan olla vielä valmiita sitoutumaan lapseen, koska kärkkäästi sanottuna halutaan molemmat toteuttaa ensin omia juttuja ja elää vielä vapaasti.
Mies on todella vastuullinen tyyppi ja hänellä on todella korkea moraali, mikä varmasti osittain selittää tuota suhtautumista. Hän aina morkkaa miehiä, jotka jättävät naisen totaaliyksinhuoltajiksi jos lapsi on pistetty alulle yhteisestä toiveesta. Siitä ollaan samaa mieltä, että perheen perustaminen ei tarvitse kihlausta tai papin aamenta.
Mies selitti toissapäivänä jotain ihmettä taas noista lapsista, että olisi ikävää tehdä vain yksi ja kolme olisi sopiva määrä. Alkoi siinä sitten laskeskelemaan, että ehtiihän ne kolme saada hyvin kolmenkympin jälkeen jos kaikki menee putkeen ja niin haluaa tehdä. Kysyin, että miksi sitten sanoo olevansa epävarma ylipäätänsä lapsiasian suhteen. Sanoi, että varmaan kokemuksien ja aiempi itsenäisyyden puute johtaa tuohon kun on vielä niin paljon kokematta asioita, totesi tähän että onhan tässä vielä vuosia aikaa toteuttaa omia juttuja..
ap
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 12:32"]
Mulla on ajatukset nyt ihan sekaisin :(! En jotenkaan vaan saa oikein selvää miehestä. Tämä asia alkoi nyt todellakin painamaan mun mieltä. Kuulemma ajatukset muuttuneet tuon ehdottoman ei:n suhteen eronsa jälkeen ja kun ikää on tullut lisää. Mies myös heittää jotain läppää aina, että "pistetääks vauva sun mahaan" ja muuta.
[/quote]
Nro 8 vielä uudestaan. Huomasin tuon lainauksen vasta nyt. Anna tilanteen rauhoittua hetken ja miehen kerätä ajatuksiaan. Kun kerran heittelee tuollaisia läppiä, niin eiköhän tuo ole lapsia hankkimassa :) Eli kysymys on enemmänkin ajoituksesta.
Varaudut mielessäsi, kun mies seuraavan kerran heittää läpän niin vastaat "joo, milloin?" Mutta heitä se aika kevyesti, jotta mies ei säikähdä ja jättää läpät kokonaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään nyt vielä, että miehen exä kontrolloi ja samalla vei miehen koko nuoruuden ja on vasta eronsa jälkeen alkanut miettimään mitä haluaa sekä myös toteuttanut omia haaveitaan. Nyt ei kuulemma vielä ole valmis sitoutumaan pienen ihmisen hoitoon kun haluaa olla "itsekäs" ja ajatella vielä itseään, aivan kuten minäkin.. No eipä siitä nyt pariin vuoteen mitään tulisikaan ihan jo elämäntilanteidenkin vuoksi.
ap
En minä näe mitään syytä miksi pitäisi tuon asian takia erota, jos mies muuten tuntuu oikealta. Olette vielä nuoria ja ehdit ihan hyvin saada lapsen jonkun muun kanssa, jos ero tulisikin myöhemmin vastaan. Ei elämää kannata tai voikaan muutenkaan suunnitella niin tarkkaan etukäteen, aina tulee yllätyksiä vastaan. Minusta kannattaa ap jatkaa oman näkemyksesi mukaan ja jättää muiden mielipiteet omaan arvoonsa. Se, mikä sopii jollekin toiselle, ei välttämättä sovi sinulle.
Kuvauksesi perusteella olen sitä mieltä että mies haluaa lapsia mutta ei halua ajatella asiaa vielä. Jos mies on muuten täydellinen niin jättäisin asian muhimaan. Tutustukaa nyt ensin rauhassa että tiedät sovitteko toisillenne muuten. Todennäköisyys löytää uusi kumppani vielä viiden vuoden kuluttua on kuitenkin suuri.
Mies on tosi innoissaan kun hänen veljensä vaimo odottaa vauvaa. Tai sanoi, että ihan kuin olisi toinen veli tulossa, jotenkin kuulemma sellainen olo. Mies ei juurikaan vauvoista välitä, mutta sanoi taaperoiden olevan sööttejä ja jotain tollaista. Tosiaankaan en viitsis ihan kauheesti tästä kysellä, oon kysellyt varmaan jo liikaa.
Mies jotenkin ahdistuu tuosta kysymyksestä ja alkaa heti selittämään, että no eihän meil oo ees yhteistä kämppää, ei ole rahaa, ei olla valmistuttu, mä haluun matkustaa sinne ja tänne yms. Olen koittanut täsmentää, että en tarkoita lapsen hankkimista NYT kun suhde on näin tuore ja tilanne muutenkin tällainen. Vaan puhun viidestä vuodesta ja sitten se selittää, että "no nii kyllä mulle varmaanki sillon tulee sellanen olo, että lapsia olisi kiva saada..olettaen, että on raha- ja suhdeasiat kunnossa ja kunnon työ, muuten ois aika vastuutonta kun lapsetkin käy aika kalliiks" ja jotain. Ota tuosta nyt sitten selvää?!
ap
Älä ap painosta miestä, kyllä ne asiat selviää omalla painollaa. Keskittykää nyt tutustumaan toisiinne ja elämään vapaata nuoruutta, lapsiasioita ehtii miettiä myöhemminkin :)
Ei minustakaan tuon lapsiasian takia kannata erota. Ja jos suhde on kovin tuore, kuten aiemmin kirjoitit, niin ehkäpä on liian aikaista puhua vakavissaan lasten hankkimisesta. Mies on perustanut mielipiteensä exänsä pohjalta, kunhan teidän suhde vakavoituu ja muuttuu syvemmäksi, niin eiköhän hän halua lapsia kanssasi. Onhan hän niin jo vihjaillut moneen otteeseen. Reilusti alle 3-kymppisenä ja kovin tuoreessa suhteessa on "helppo" kailottaa, ettei halua koskaan lapsia, mutta mielipide muuttuu suhteen myötä.
Alue: Aihe vapaa
Itse menin jotenkin paniikkiin kun kaverini toitottivat noita mielipiteitään :(. Mies on muuten ainakin toistaiseksi vaikuttanut ihan potentiaaliselta yksilöltä, ollaan erilaisia mutta samanlaisia. Nämä asiat ovat olleet nyt pinnalla kun mullakin kaverit on saamassa lapsia tai harkitsemassa niitä vakavasti. Huonoon suhteeseen hän ei kuulemma lasta tekisi ja kuulemma varmaan tulee halu lisääntyä myöhemmin jos on oikea ihminen vierellä. Mä taas olen paljon joustavampi sen suhteen, että tiedän selviäväni tarvittaessa lapsen kanssa yksinkin eli teoriassa voisin mennä myös keinohedelmöitykseen joskus. Miehelle lapsen saaminen ei siis ole ollenkaan niin iso asia kuin minulle on..
Mulla meinaa olla jo nyt vauvakuume niin pelkään, että puhun jotenkin liikaa. En oikeasti kuitenkaan haluaisi lasta nyt kun tiedän, että siinä ei ole yhtään mitään järkeä ja katkeroituisin kun en ole saanut toteuttaa mm.urheiluun liittyvää haavettani, eihän mulla ole töitäkään jne. Sitli jotenkin oudosti katson haikeana lapsiperheitä, vaikka järjellä tiedän jo sen että parinkin vuoden päästä olisi liian aikaista.
ap