kadun lapseni nimeä joka ikinen päivä :(
eli, 8v sitten tulin lyhyen seurustelun jälkeen raskaaksi. mies oli aivan innoissaan, eli siinä suhteessa ongelmaa ei ollut. ongelma tuli vasta, kun tyttäremme oli syntynyt ! nimittääin, mies teki selväksi että haaveilemani Minerva-nimi ei missään nimessä käy. ei huolinut myöskään Elenaa tai edes Wilhelminaa. pari pv ennenkuin kastepapin oli määrä tulla keskustelemaan, juttelimme kuiskaten pimeässä makuuhuoneessa. sanoin väsyneenä "no kerro mikä sen nimen pitäisi sitten olla? minä en jaksa enää ehdotella kun mikään ei kelpaa !"
mies kaivoi yöpöydän laatikosta paperilapun todeten "joku noista" , käänsi selkänsä ja alkoi kuorsata. minä hiippailin keittiöön, join kaakaota ja tuijotin sitä lappua. Eini. Senja. Hilma. just..
täysikuu paistoi, miehen vaimea kuorsaus kuului seinän läpi ja tuijotin sitä lappua jäähtynyttä kaakaota maistellen. lopulta kiinnitin jääkaapin oveen lapun " SENJA WILHELMIINA" ja menin itsekkin sänkyyn. aamulla kun heräsin, kuulin miehen lepertävän tytölle
"no niin Senja, mennään kauppaan ja annetaan äidin nukkua!"
periaattessahan ei nimessä ole vikaa: se on pehmeä, helppo lausua & kirjoittaa, tyttö itse tuntuu olevan tyytyväinen. MUTTA: minä vain olisin halunnut lapsen olevan joku muu :( nimi ei tunnu oikealta.. luulin, että ajan kanssa alkaisin pitää tuosta nimestä vaan ei ! en osaa edes kuvitella, millaista on olla 100% tyytyväinen nimeen jonka antoi lapselleen :o kadun usein, etten jaksanut riidellä miehen kanssa vaan suostuin kompromissiin :(
Kommentit (15)
Hieno homma, että miehesi piti päänsä. :)
lapsihan menisi sekaisin, jos kaikki muut kutsuvat Senjaksi ja äiti Wilhelmiinaksi :/ !
tosin tytön ollessa vauva supattelin aina tälle "Wilhelmiina, äitin viltsukka"..
"ap"
Onhan se aika korni nimi. Ei nimi naista pahenna ellei nainen nimeä
Ja toinenkin nimineuro. Kasvakaa jo!
ette arvaa, miten olen yrittänyt päästä yli tästä!!! käskenyt itseni lopettaa hölmöilyn..
:( kun eihän Senja kuitenkaan ole mitenkään ruma tai viallinen, jokin siinä vain tökkii. tässä yhtenä päivänä olin lähes itku kurkussa, kun eräs ystäväni nauroi lapsensa touhuja katsellessaan " siis tuo on niiiin Sara! onneksi emme valinneet sitä Kerttua sittenkään".
"ap"
No tuota kutsutaan vauvavuoden hormonihuuruiksi. Lapsi tuntuu vielä olevan niin osa sinua, että tuollaiset asiat ovat isoja. Kun lapsi kasvaa, ei lapsen nimeä yksinkertaisesti enää huvita märehtiä, kun elämässä on muuta.
Jos lapsi on esikoinen ja toivoit kovasti että kaikki lapsen kanssa menisi yhtä täydellisesti kuin vauvalehtien blogiäideillä, eli että kaikki on ihanasti ja menee just kuten ÄITI tahtoo, niin nimiasia tuntuu varmasti isolta. Tässä tosielämässä se lapsi ei ole äitiä varten, ja kompromisseja saa tehdä yhdestä ja toisestakin asiasta, sitä enemmän mitä isommaksi lapsi kasvaa.
Sulla on siellä asiat tosi hienosti. On mies, joka on ilmeisen rakastunut vauvaansa, ja sulla sellainen asenne että miehenkin tunteet täytyy ottaa huomioon. Vähän liian usein olen omassa kaveripiirissä huomannut sitä, että jos esikoinen on tyttö, niin hän on ihan liitoitellusti naisen "oma". Nainen päättää nimen ja mitä puetaan päälle ja miten toimitaan ja oikeastaan hän päättää kaiken muunkin lapsesta. Ei sen ihan niinkään pidä mennä.
Siis kymppi korjaa, että onko tästä lapsen syntymästä jo KAHDEKSAN VUOTTA? Juuh, no sitten ei ole kyse hormonihuuruista vaan vähän isommista asioista. En osaa auttaa, luulisi asian saaneen jo jonkinlaiset mittasuhteet sun päässä tässä vaiheessa. Onko sulle selvinnyt, miksi ihmeessä mietit tätä asiaa ihan joka päivä? Eikö se ala olla jo pakkomielteistä ja siihen kannattaisi hakea apua?
Minä myös kadun esikoisen nimeä jonka isänsä päätti. On niin perus wt nimi mutta niin kuin on sanottu että ei se nimi miestä pahenna.
Senja ja on nätti nimi eikä se katuminen mitään auta. Ja on varmasti lapselle helpompi sanoa kuin Minerva
Onneksi mulla ja miehellä on niin samanlainen nimimaku..
Et vaan kestä sitä että mies päätti lapsen nimen. SInulla on ongelmia alistua siihen että mies pitää päänsä eikä saan sinulla kaikessa periksi.
Nimi on tosi kaunis, ihan yhtä nätti kuin sinunkin valitsemasi nimet. Ongelma on teidän parisuhteenne dynamiikassa ja siinä ettet kestä että et saanut tahtoasi läpi.
se itkettää sinua, ei lapsen nimi.
sentään miehesi valitsema nimi on KAUNIS. ajattele, jos teillä olisi nyt vaikka Esteri tai Hjördis !!!!!
Senja on ajaton, selkeä, ei suositumpien listalla, eikä mitenkään mummomainen vaikka vanha nimi onkin. ja jos tyttö itse on tyytyväinen, se on tärkeintä .)
"halaus"
Kutsumanimeksi se toinen nimi Wilhelmiina. Helppoa