Mistä voisin selvittää, miksi minusta ei pidetä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kaverini siis yritti myös lytätä minua keksimällä diagnooseja, kun en ollut hänen makuunsa riittävän keskiverto. En ymmärrä sitä, miksi en edes kaverini seurassa saa olla oma itseni. Olisi kivaa löytää omanhenkisiä kavereita, mutta olen alkanut luopua toivosta vähitellen. Olen muille naisille liian ruma/epämiellyttävä jne. ja kukaan ei kerro minulle konkreettista syytä, jotta voisin oppia paremmaksi ihmiseksi.

T. Ap

Tervetuloa Suomeen.. täällä kaikki puhutaan selän takana ettei kukaan vaan vois muuttaa tapojaan paremmiksi.

Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut

Tuo on totta. Sellainen avoin ja rento suhtautuminen korjaisi tilanteeni heti, eikä tarvitsisi enää jännittää. Jännitän sitäkin, kun pelkään, että joku mielessään ehkä ajattelee minusta pahaa tai puhuu selän takana. Se korostaa sitä tunnetta, että olen tavallaan arvioinnin kohteena (niinkuin tietyissä sosiaalisissa ympyröissä olen ollut oikeastikin).

Kiusaaminen on korostanut sitä, kun olin sellainen ulkopuolinen ja haukuttu syntipukki oikeastikin. Tiesin, että minusta ei pidetä, eikä siitä tilanteesta ollut minkäänlaista ulospääsyäkään. Piti vain kestää ja jaksaa sitä ja olla koko ajan tietynlaisessa stressitilassa.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinussa on joitakin autistisia piirteitä, jotka saavat ihmiset hämmentyneiksi ? Kaikissa on enemmän tai vähemmän niitä..

Miten sellaisista piirteistä pääsee eroon. Ihan oikeasti haluaisin olla hyväksytty ja tavallinen. Voisin vaikka ihan treenata niitä, jos pääsisin kiinni siihen, mitä teen väärin. Tietyllä tapaa haluaisin saada olla oma itseni, mutta sopeuttaa sen siten, että silti osaisin luovia sosiaalisissa tilanteissa myös.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinussa on joitakin autistisia piirteitä, jotka saavat ihmiset hämmentyneiksi ? Kaikissa on enemmän tai vähemmän niitä..

Miten sellaisista piirteistä pääsee eroon. Ihan oikeasti haluaisin olla hyväksytty ja tavallinen. Voisin vaikka ihan treenata niitä, jos pääsisin kiinni siihen, mitä teen väärin. Tietyllä tapaa haluaisin saada olla oma itseni, mutta sopeuttaa sen siten, että silti osaisin luovia sosiaalisissa tilanteissa myös.

T. Ap

Kuulostaa siltä, että susta on kasvatettu aikamoinen people pleaser. Siitä kannattaisi oppia pois ihan ensimmäisenä.

Yleensä se että joku toinen käyttäytyy huonosti on merkki siitä että he nyt vain käyttäytyvät huonosti, he ovat ITSE siitä vastuussa. Eikä niin että sinä olisit siitä vastuussa tai sinussa olisi jotain vikaa.

Kannattaisi hakeutua toisenlaiseen seuraan, jos se nykyinen seura ei sinusta tunnu pitävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestiesi perusteella vaikuttaa, että koet ihmissuhteet enemmänkin suorituksena kuin autenttisesti mieluisina tilanteina. Yritä olla analysoimatta liian tarkkaan muiden ihmisten reagointia sanomisiisi ja heittäydy enemmän tilanteeseen. Kaiken ei tarvitse mennä täydellisesti ihmissuhteita rakennettaessa.

Olen suoritushenkinen kyllä muutenkin ja koen ihmiskontaktit kyllä suorituksina. Ja sitten olen illalla silleen, ettå "huh, selvisin tästä päivästä" tai "voi ei, kaupanmyyjä katsoi tylysti - mitä tein väärin ja mitä pitäisi parantaa?".

Koen muut ihmiset jotenkin erillisinä itsestäni ja sellaisina, jotka arvostelevat minua, sanavalintojani ja ehkä ulkoista olemustani. Siksi on sellainen olo kuin olisin jonkun arviointiraadin edessä, jos olen jossain aika tavallisessa sosiaalisessa tilanteessa ja siksi jännitän ja pelkään mokaavani jotain.

T. Ap

Mulla itsellä on ollut samaa, jopa neuroottista ajattelua siitä mitä pahaa ihmiset milloinkin ajattelevat minusta. Siihen ajautuu ikävien kokemuksien kautta kun tulee satutetuksi ja tästä syystä alkaa ylitarkkailla kaikkea ja varman päälle miettiä kaikki pahimmat skenaariot.

Vainoharhaisuutta.

Näitä oireita on helpottanut se, että tietoisesti olen alkanut (pakottanut) itseni miettimään hyviä asioita ja tätä myöten ikäänkuin syrjäyttänyt niitä ikäviä asioita ajattelutilasta pois.

Ennen minulla oli kaksi todellisuutta:

Se todellisuus, jossa olen ihan ok ja se todellisuus jossa olen maailman surkein olento.

Vaikka todellisuus on oikeasti näiden yhdistelmä , en nyt ehkä ole maailman surkein, mutta tarkoitan että meissä on sekä huonoja puolia sekä hyviä puolia ja ne huonot puolet eivät sulje pois niitä hyviä. Ne vain ovat olemassa.

Mietin päässäni tätä sellaisena kuvana, jossa on kirjoitettu sanoja paperille, adjektiiveja minusta. Siellä on sekaisin sekä hyviä että huonoja asioita .

Ja ne asiat mihin kiinnität yleensä eniten huomiota on vedetty huomiotussilla erottuviksi.

Eli siis jos sinun paperissasi on vedetty huomiotussilla kaikki ikävät asiat, kannattaa muuttaa se ajattelu niin, että et enää korosta niitä huonoja puolia vaan keskityt niihin hyviin ja kehität niitä. Ne huonot puolet on siellä edeleen olemassa ja tiedostat ne myös, sillä ne on hyvä tiedostaa, mutta huomio siihen hyvään.

Sitten tuo asia kun lukee ihmisten ilmeitä, ja ylianalysoi jatkuvasti kaikkea.. itsellä on vähän helpottanut tämä niin kun olen katsellut muita ihmisiä ja kuvitellut ne tilanteet niin että minulle puhuttaisiin. Ja kappas vaan.. aivan samoja ilmeitä tulee muillekin, ei vain minulle.

Tätä olen soveltanut jotain tv ohjelmia katsoessani myös .. kuvittelen miten reagoisin jos joku puhuisi ja elehtisi minulle noin ja mitä tuostakin ilmeestä ajattelisin.

Sitten kun huomaat miten ehkä oletkin väärässä tai miten tilanne hoituu ilman vainoharhoja niin pystyy vähän ottamaan rennommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinussa on joitakin autistisia piirteitä, jotka saavat ihmiset hämmentyneiksi ? Kaikissa on enemmän tai vähemmän niitä..

Miten sellaisista piirteistä pääsee eroon. Ihan oikeasti haluaisin olla hyväksytty ja tavallinen. Voisin vaikka ihan treenata niitä, jos pääsisin kiinni siihen, mitä teen väärin. Tietyllä tapaa haluaisin saada olla oma itseni, mutta sopeuttaa sen siten, että silti osaisin luovia sosiaalisissa tilanteissa myös.

T. Ap

Sä et yksinkertaisesti pysty olemaan kaikkien mielestä kiva ja tavallinen. Sitä et pysty kontrolloimaan.

Kunhan vain toteutat omaa oikeudentajuasi ja omaa elämääsi, persoonaasi, olet sujut itsesi kanssa, niin voit olla tyytyväinen vaikka joku ei sinua ymmärtäisikään tai ei pitäisi sinusta. Jos olet asiallisesti käyttäytynyt etkä ole kenenkään kunniaa loukannut, sinun ei tarvitse stressata toisen ihmisen huonosta käytöksestä. Se ihan hänen/heidän ongelmansa.

Äläkä unohda sitä seikkaa että ihmiset ovat monesti tosi lapsellisia eivätkä hekään osaa olla sosiaalisia tai ymmärrä käyttäytyä tilanteessa erityisen hyvin tai oikein.

Me ollaan kaikki vähän huonoja..