Lue keskustelun säännöt.
Miksiköhän (entiset) poikaystäväni jäävät minuun näin "jumiin", vaikka
01.07.2014 |
olen tosi tosi vaikea ihminen. Impulsiivinen, temperamenttinen, iloinen, surullinen, mielipiteitä täynnä ja aika vaikea ihan omastakin mielestäni. Olen eronnut joka kerta siitä syystä, että minusta miehet eivät ansaitse tällaista käytöstä minun puoleltani. Tuntuu, että käytän sekopäisyydelläni heidän kiltteyttään ja välittämistään hyväksi. Vaikka olen ollut aivan kauhea, kaikki kolme pidempää suhdetta edelleen laittavat viestiä ja ovat jotenkin kaihoisia.
En itse haluaisi koskaan seurustella itseni kanssa. Olen hullu! Ylös ja alas ajatuksissa ja mielipiteissäni, tosi temperamenttinen ja muillakin ongelmilla varustettu. Onko tämä jotain samaa kuin se, että jotkut naiset jäävät väkivaltaiseen suhteeseen? Mikä siinä on? En tee näille miehille mitään hyvää. Minun on parempi pysyä yksin, etten satuta ketään.
Kommentit (22)
Olet pantavan näköinen. Hyvä sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet eivät myöskään halua liian vaikeaa. Jos nainen on oikein haluttava ja monessa muussa mielenkiintoinen persoona, jonka kanssa on pääosin helpompaa niin 10% kusipäisyys menee... mies aina toivoo että se voisi esim. loppua.
Ehkä ne vaan on oikeesti huolissaan ja tsekkailee, että olet vielä hengissä etkä ole tekemässä mitään tosi typerää?
Ihan hyvää palautetta olen saanut näistä, mitä tulee seksiin. Mutta ei kai se nyt se voi olla vaan? Vai onko tosiaan vaan se?
Ja vaikka alotus nyt antoi sen kuvan, että hillun ympäriinsä kuin joku maanis-depressiivinen, niin en ihan niin sekaisin sentään ole. Olen vain tosi voimakkailla ajatuksilla ja temperamentilla varustettu, mutta osaan kyllä käyttäytyä myös ihan asiallisesti ja olla hiljaa. Silti jokainen miehistä on saanut nähdä sen kurjankin puolen, kun regressoidun ja olen kuin joku kiukutteleva pikkukakara itkuineni.
Ap
Tai ehkä ne on siinä sun all over the placeilussa olleet näkevinään pilkahduksia ihannekumppanistaan. Luulevat että olis mahdollista että rauhotut ja se kaikki muu ei niin kiva jää pois. Oikeasti välttämättä se mitä he on kuvitelleet näkevänsä ei ole sun mikään "oikea luonne", vaikka kuinka olisi terapia ja lääkitys kohdallaan, mutta ovat vain takertuneet siihen luuloonsa ja koska olet dramaattisen epäitsekkäästi heistä eronnut, niin eivät ole päässeet yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samma här.
Ex - miehet kaipaavat, aina.
Vanhimmat 20v takaa.
Pitkiä suhteita ollut 8v (jne).
Itse kanssa välillä sekoon tempperamenttiini.
Olet hoikka, kaunis, pitkät hiukset, meikkaat nätisti, seksikäs vaatetyyli jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 00:04"]
Tai ehkä ne on siinä sun all over the placeilussa olleet näkevinään pilkahduksia ihannekumppanistaan. Luulevat että olis mahdollista että rauhotut ja se kaikki muu ei niin kiva jää pois. Oikeasti välttämättä se mitä he on kuvitelleet näkevänsä ei ole sun mikään "oikea luonne", vaikka kuinka olisi terapia ja lääkitys kohdallaan, mutta ovat vain takertuneet siihen luuloonsa ja koska olet dramaattisen epäitsekkäästi heistä eronnut, niin eivät ole päässeet yli.
[/quote]
En ole ihan semmoinen. Siis olen aika omituinen ihminen, mutta osaan olla ihan normaalikin ja yleensä olenkin. Tasapuolisia nämä suhteet on pääosin olleet, olen auttanut heitä ja he minua ja yhdessä koettu enkä ole ollut mikään huomion keskipisteenä olemisen hakija. Mutta olen vaan niin kauhean voimakas persoona ja vaikeiden menneiden kokemusten takia välillä flippailen niin, että se ei tunnu reilulta ketään kohtaan. Kyllä he ovat tunteneet minut just semmosena kuin olen ja nähneet ihan kokonaan kaikki puolet musta.
Ap
Minun ja sinun Ap ei varmaankaan kannata tutustua. Tai ainakaan minä en halua tutustua samanlaiseen henkilöön kuin itse olen, ihan tarpeeksi kestämistä itsessäni saati sitten kahdessa "minässä"!
Pelottaa ajatus että tässä maailmassa on edes yksi joka on yhtä vaikea tapaus kuin itse...
Itsekin olen tullut siihen tulokseen että en ole hyväksi kenellekään tiiviimmässä suhteessa.
Ristiriitaiset tunteet, välillä tekee kuitenkin mieli halata Ap:tä ja välillä kieltää toiselta olemassa olo kokonaan. Jaan tuskasi mutta samalla en halua tätä tuskaani kellekään =/
Vaikea mikä vaikea... minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ex-kumppanisi ovat saaneet sitä mitä ovat halunneetkin? Ihmisillä on hyvinkin erilaisia tarpeita ihmissuhteissa, joku haluaa turvallisen ja 'tylsän' kumppanin, joku toinen taas arvaamattoman ja yllätyksellisen.
En tosiaankaan halunnut tuoda mitään ulkonäköjuttuja tähän, mutta voiko se olla noin pinnallisesta asiasta kiinni? Miehet hei, ei kai se voi olla noin? Olen ihan ok ja pidän huolen ulkonäöstäni, mutta ei se mulle ole mitenkään niin iso asia.
Tyhmältä tuntuu tätä kirjottaakaan, mutta entisten miesteni kaverit on kyllä olleet tosi flirttailevia joissain pippaloissa ja tappeluakin siitä on joskus tullut. Vaikka aina oon paennut oman miehen luokse noissa tilanteissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa sinä vedät puoleesi heikkoja ripustautujia?
Hitto.. oonko mä kirjoittanu tän? Unissani kai? Tää on ihan kuin mun elämästä, kaikin tavoin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 00:19"]
Hitto.. oonko mä kirjoittanu tän? Unissani kai? Tää on ihan kuin mun elämästä, kaikin tavoin :D
[/quote]
Miksi se meneekin näin kummallisesti, että tällaiseen jää jotkut jumiin ja sitten tuntuu, että ne mun itseäni mukavammat ihmiset tulevat aina hylätyiksi tai jotain? En tajua. En ole kovin kiva tyyppi vaan.
Ja ei ne miehet ole kovinkaan ripustautuneet ainakaan niihin minua ennen olleisiin tyttöystäviinsä, ihan tavallisia kaikki. Tai mitä nyt huomasin kun olin heidän kanssaan yhdessä vielä. Nyt heillä omat elämät ja hyvin menee kai kaikinpuolin.
Ap
Minulla aivan sama juttu! Minulla on takana neljä pidempää suhdetta, jokaisen olen jättänyt kyllästyttyäni. Koko suhteen olen ollut dominoiva, vaativa pompottelija. Miehet on palvelleet aamusta iltaan, ruuat tulee eteen, hieronnat joka hemmetin ilta, lahjoja, tekevät 90% kotitöistä, ym. Olen kaikkia myös pettänyt ym ja kyllä, tiedän itsekin olevani kamala ihminen. Silti jokainen mies on jäänyt itkemään perääni vuosikausiksi. Miksi? Mikä hitto niitä vaivaa?
Samaistun! Joka päivä lupaan, että tänään en ole kaame ämmä..
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 00:32"]
Minulla aivan sama juttu! Minulla on takana neljä pidempää suhdetta, jokaisen olen jättänyt kyllästyttyäni. Koko suhteen olen ollut dominoiva, vaativa pompottelija. Miehet on palvelleet aamusta iltaan, ruuat tulee eteen, hieronnat joka hemmetin ilta, lahjoja, tekevät 90% kotitöistä, ym. Olen kaikkia myös pettänyt ym ja kyllä, tiedän itsekin olevani kamala ihminen. Silti jokainen mies on jäänyt itkemään perääni vuosikausiksi. Miksi? Mikä hitto niitä vaivaa?
[/quote]
Huh, minä en tuollaisia tossukoita vilkaisisi kahta kertaa.
Sekopäät on melko suurella todennäköisyydellä semmosia petoja sängyssä että ei huhhuh. Tunnen pari rajatilapersoonallisuuden (vai mikä onkaan suomeksi) kanssa seurustellutta miestä ja ovat myöntäneet että kaipaavat seksiä ihan mielettömästi vaikka nainen skitso sekopää. Luultavasti myös jotain samaa mentaliteettia kuin noissa hakkaussuhteissa roikkuvilla esiintyy.
Ihminen kiinnostuu yleensä jostain tietyn tyyppisestä henkilöstä suhteesta toiseen ja niin veikkaan käyneen tässäkin. Toisen tyyppiset miehet eivät kiinnostuisi sinusta ollenkaan. Vastakohdat vetävät puoleensa silloin, kun mennään tunne/kemia-linjalla eikä niinkään etsitä sitä, jonka kanssa perustaisi perheen.
Miehesi ovat varmaan nähneet sinussa sellaista, jota et tiedä itse olevankaan tai jota et itse pidä merkittävänä ominaisuutena. Ei niin huonoa ja hullua ihmistä olekaan, etteikö hänessä olisi jotain hyvääkin :)
Miehet eivät halua liian helppoa. Olet saalis!