Kissa naukuu tauotta - pää hajoaa. Mikä sillä on?

Vierailija kirjoitti:

Kissat ovat eläviä olentoja eivätkä totu uusiin asioihin kovin nopeasti. Kissa naukuu koska se on tylsistynyt, se haluaa leikkiä, rapsutuksia tai vaatii märkäruokaa. Jotkut kissat ovat äänekkäämpiä kuin toiset, kuuluu niiden laji ja rotu ominaisuuksiin. Naukumista voi yrittää vähentää vain omalla käytökselläsi ja kissan kouluttamisella.

- Märkäruoka pyritään antanaan aina samaan aikaan aamulla ja illalla johon kissa ajallaan tottuu. Itse annan ruuat ennen töihin lähtöä klo 6:30 ja illalla 20:30. Näin kissa useimmiten rauhoittuu illalla paremmin ennen ihmisten nukkumaan menoa, kun sillä on vatsa täynnä.

- Ennen iltaruuan antamista olisi hyvä pitää pidempi leikkituokio jossa kissaa aktivoidaan. Näin se saa purkaa energiaa ja iltaruuan saannin jälkeen rauhoittuu eikä ala välttämättä puuhastelemaan ja meluamaan.

Jos kissa siltikin käyttäytyy häiritsevästi yöllä, sen voi sulkea jonnekkin toiseen tilavaan huoneeseen yöpymään, esim kodinhoitohuone-kylpyhuone akselille. Kissalla tulee kuitenkin olla suljetussa tilassa kaikki tarvittava, eli vesikuppi, kuivaruokaa, hiekkalaatikko ja pari lelua. Itse asun kolmiossa, jossa kissani yöpyy eteiskäytävä-kylpyhuone- keittiö akselilla, asunnon huonejako mahdollistaa tämän.

Rutiinit ovat lemmikkien kanssa kaiken a ja o.

Tylsistynyt kissa ei mau vaan on alakuloinen ja elottomampi kuin tavallisesti ja nukkuu normaalia enemmän. Kissat maukuvat koska ne kutsuvat sillä maukumisella omaa emoaan/lempi-ihmistä. Ihmistem aivojen on kanssa tutkittu reagoivan maukumisella samalla tavalla kuin vauvan itkuun.

Tämä ei varmaan yhtään lohduta, mutta exän kissa naukui (karjui) yöt läpeensä yli vuoden ajan. Mitään syytä ei löytynyt. Kissaa käytettiin lääkärillä. Minä olin ihan ihmisraunio. Lopulta sille tuli joku sairaus, ja kuolema.

Mutta lähtisin siitä, että jos kissa pyrkii makuuhuoneeseen, se varmaan teidän läheisyyttänne. Joten ottaisin kissan makkariin.

Onko kissa mahdollisesti erotettu sen lempi-ihmisestä ja nyt se etsii tätäkin hädissään ja hajottaa paikkoja toivottomana kuten parkupuuskan saaneet pikkulapset joilla on ränkkäkännkä ja vanhempia ikävä?

Ainakin omat tutut kissat stressaantuvat suljetuista ovista.

Vierailija kirjoitti:

Viikon vasta ollut, kaksi yötä naukunut ja jo nyt pää hajoaa? Parasta totutella... yönaukuminen toivottavasti vähenee kun kissa kotiutuu, myös ruokkimalla kissan juuri ennen omaa nukkumaanmenoa voi vähentää öistä mekkalaa, mutta kyllä kissat naukuvat.

Kissalla kestää aikansa sopetua uusi koti.Mistä tuli? Mikä on  kissan historia? Vaistoo sinun negatiiviset tunteet häntä kohtaan.Oliko lapsiperheessä? Kuoliko hänen edelinen emäntä? Miksi hänet anetiin pois alkuperäinen perhe?Onko sinulla hänen eläinlääkäri kirja,tositeet,missä käytetty? Rokoteet annettu asianmukaisesti,vaikka sisä-kissa?Hampaat tarkistettu,ne tarkistetaan joka vuosi eläinlääkäri asema,kuten terveystarkistus tehdään.. Entä saako kissa samaa ravintoa mitä sai,entinen koti?Onko kissan hiekka-astian hiekka  samanlaista,kuin edelinen koti?Onko todella ero-ahdistusta? Juoksevatko lapset inoisaan kissan kimpussa valveilla olessa? Onko mahdotona antaa eri vaihtoehtoja ravintoa,jos torjuu yhden?Tarjoa muuta. Oli kissa tai koira maksaa.Vie aikansa myös oppia uuteen ympäristöön.Onko edelisestä kodita,omistajan vanha vaikka T-paita alustana kisan omassa paikassa? Tuttu haju..Onko edes  oma paikka?Mikä on  kissan turva paikka ja silloin kissan ei Kosketa.Monta syytä käytös.Kissa ja koira on kuin lapsi.Mieti miltä tuntuu lapsesta,kun sioitetaan uuteen kotiin?Käy eläinlääkärissä asiasta.Muuta itse asenteesi kissasta.Vaistoo asenteesi!Kissa ei ole lelu!

Oireet viittaisi siihen että kissalla on ikävä sen aiempaa hoitajaa. Jos kissaa hoitaa hyvin niin se kiintyy kyllä ihmisiin ja leimautuu samalla tavalla kuin linnunpoikaset. Silloin kisalle voi olla ikävää tulla erotetuksi rakkaasta ihmisestä ja se käyttäytyy juuri kuvailemallasi tavalla, naukuu, kuljeskelee ympäriinsä, repii paikkoja ja kastelee tavaroita. Pystyisitkö mitenkään vaikka kutsumaan kisalle tutun ja turvallisena henkilön kylään vaikka käymään kahvilla ja moikkaamassa kissaa?

Kaipaisiko kissa kenties toista kissaa kaveriksi? Jonka kanssa saisi leikkiä ja purkaisi sitä energiaa siihen tuhoamisen sijaan?

Meillä kissa muuten naukuu kolmesta syystä:

-Ruoka-aikaan kun olen antamassa ruokaa

-Jos vessan ovi on jostain syystä kiinni ja kissan tarvitsee päästä hiekkalaatikolle

-Haluaa huomiota

Tuntuu kurjalta. Ettenkö kelpaisi, vaikka olen tehnyt todella paljon. Foorumille kirjoittamaani leimaa väsymys. Olen vihainen, koska en saa nukutuksi, ja sille etten tiedä enää, mitä tehdä toisin. Kissaa tulee enemmän sääli, jos kaikesta yrityksestä huolimatta on paha olla täällä.

Kissa haluaa takaisin kotiinsa.

Vielä ap tässä kirjoitti:

Tuntuu kurjalta. Ettenkö kelpaisi, vaikka olen tehnyt todella paljon. Foorumille kirjoittamaani leimaa väsymys. Olen vihainen, koska en saa nukutuksi, ja sille etten tiedä enää, mitä tehdä toisin. Kissaa tulee enemmän sääli, jos kaikesta yrityksestä huolimatta on paha olla täällä.

Kissat ovat kiintyväisiä olentoja ja mitä vanhempi kissa niin sitä pidempään vieroittaminen vie aikaa. Mutta jos on sinnikäs ja jaksaa niin kyllä se lopulta onnistuu. Nyt vain antamaan kunnon läträys rapsutusta ja silittelyä niin että ei pysy onnesta jaloillaan.

Se haluaa kuolla

Päästä kissa yöllä makuuhuoneeseen. Se tuntee itsensä turvattomaksi ja kaipaa läheisyyttä. Tulipa surku kissaa kohtaan. Hellyyttä se kaipaa ja tunnetta, että on turvassa.

Ap taas tässä kirjoitti:

Olen jutellut päivän aikana ja yölläkin kerroin, että nyt tututaan, ei metelöidä.

Se on kissa, eikä lapsi. Se ei ymmärrä sinun puhettasi. Jos juttelet sille kun se naukuu, se saa naukumalla sen, mitä haluaa eli huomiota. Joten se oppii, että saadakseen huomiota kannattaa naukua. Plus se kissa tarvitsee ihan tosi paljon aikaa sopeutua siihen, että sekä paikka että ihmiset ovat vaihtuneet - ei ole enää tuttuja soppia, eikä niitä tuttuja hajuja tai tuttuja ihmisiä, joiden kainaloon käpertyä. 

Lemmikinottajille pitäisi olla joku pakollinen ajokortti, jossa joutuisi ensin oikeasti perehtymään lajityypilliseen käytökseen ja tarpeisiin, ja sitten vielä vastamaan johonkin kirjalliseen tentiin aiheesta ja vasta sitten saisi luvan hankkia lemmikin. Ihan vähän liian monella menee nykyään sekaisin, onko se eläin lapsi vai pehmolelu vai kuvausrekvisiitta vai mikä, mutta kissaksi tai koiraksi tai fretiksi tai kaniksi lajityypillisine käytöksineen ja tarpeineen sitä ei osata mieltää.

Vierailija kirjoitti:

Ap taas tässä kirjoitti:

Olen jutellut päivän aikana ja yölläkin kerroin, että nyt tututaan, ei metelöidä.

Se on kissa, eikä lapsi. Se ei ymmärrä sinun puhettasi. Jos juttelet sille kun se naukuu, se saa naukumalla sen, mitä haluaa eli huomiota. Joten se oppii, että saadakseen huomiota kannattaa naukua. Plus se kissa tarvitsee ihan tosi paljon aikaa sopeutua siihen, että sekä paikka että ihmiset ovat vaihtuneet - ei ole enää tuttuja soppia, eikä niitä tuttuja hajuja tai tuttuja ihmisiä, joiden kainaloon käpertyä. 

Lemmikinottajille pitäisi olla joku pakollinen ajokortti, jossa joutuisi ensin oikeasti perehtymään lajityypilliseen käytökseen ja tarpeisiin, ja sitten vielä vastamaan johonkin kirjalliseen tentiin aiheesta ja vasta sitten saisi luvan hankkia lemmikin. Ihan vähän liian monella menee nykyään sekaisin, onko se eläin lapsi vai pehmolelu vai kuvausrekvisiitta vai mikä, mutta kissaksi tai koiraksi tai fretiksi tai kaniksi lajityypillisine käytöksineen ja tarpeineen sitä ei osata mieltää.

Sellainen ajokortti olisi helppoa jos kissojen lajityypillinen käyttäytyminen olisi hyvin tiedossa, mutta todellisuudessa tiedämme kissoista yhtä paljon kuin maapallo valtameristä. Kissoja ja niiden käyttäytymistä on tutkittu oikeasti todella vähän ja moni kissoihin liitetty tieto on uskomusten varassa kuten esim että kissalla on seitsemän henkeään tai että kissa putoaa aina jaloilleen tai että kissa syö vain pelkkää lihaa* tai että kissat ovat erakoita ja viihtyvät yksin. Kissoihin ja niiden käyttäytymiseen keskittyvät tutkimuksen ovat alkaneen vasta viime vuosikymmeninä ja ovat jo lyhyessä ajassa muuttaneet monia vanhoja käsityksiä kissoista.

* Tämä uskomus kumottiin kun tutkijat upottivat sormensa afrikanvillikissan eli nubiankissan ulosteeseen ja selvittivät että kolmannes ulosteesta oli kasviperäisiä kuituja ja jyrsijöiden lisäksi sisälsi myös paljon hyönteisten jäännöksiä.

Kuulostaa seurankipeydeltä. Voi olla että kissa on tottunut esim. nukkumaan omistajansa vieressä. Omani seuraa minua kuin hai laivaa ja tulee mukaan nukkumaan, vessaan, suihkuun jne, ja on normaalistikin tosi puhelias. Kun yövieraiden aikaan kävin suihkussa ovi kiinni, kissa oli parkkeerannut itsensä oven eteen kuin tatti ja naukui koko suihkuni ajan. Just sillä narisevalla vaadintaäänellä. Maaau. Maaaaau? Maaaaau.

Muutoin uudessa paikassa riehuminen ja paikkojen tuhoaminen kuulostaa stressireaktiolta. Naukuminen voi olla osa tätä, jos kissa on muuten normaalioloissa hiljainen.

Oma kissani oli hankkiessa myös tosi äänekäs pulpattaja. Muistan miettineeni silloin että herrajumala eikö nyt tule sekuntinkaan hiljaisuutta seuraavaan 20 vuoteen. Samalla kun kissan piti tottua uuteen kotiin, minun oiti tottua kissaan. Nyt kolme vuotta myöhemmin kissa pulpattaa ja juttelee vielä ihan yhtä paljon, mutta minäkin sille takaisin.

Onneksi sentään ei vain mau'u kokoajan, vaan päästää paljon eri ääniä. Usein kävelee ympäri taloa ja jostain päin kuuluu turisevaa prrt-ääntä tai hentoa mi-mi-mi, mohh, aaah -tyylistä kissanjokellusta. Vastaa samalla tavalla myös sen kanssa jutellessa, sen kanssa voi jutella pitkiäkin "keskusteluja". Ärsyttävin ääni on just se vaadintanaukuminen eli tosi äänekäs ja nariseva MOOU???

Onnea teillekin uuteen perheenjäseneen tottumisessa! Ehkä alun jälken kissan pulpattamiseen tottuu. Ekaksi avaisin makkarin oven yöksi.

Luulen, että kissa ei vaan vielä tunne oloaan kotoisaksi. On hämmentynyt ja etsii/kaipaa tuttuja hoitajia. Oma pentuni oli kova naukuja yötä päivää noin viikon, sitten rauhoittui hieman, mutta ekan kuukauden olin kyllä kuin zombi univajeen takia. Ja väsyneenä sitten ne päivänaukumisetkin ottivat kahta pahemmin korviin.

Kuukauden jälkeen, kun kotiutuminen oli selvästi jo tapahtunut, tajusin kissan olevan hyvin puheliasta sorttia ylipäänsä ja että tähän oli pentukodissa näkemäni mukaan kannustettukin. Oli siis oppinut että ruuan saa naukumalla, ovet aukeavat naukumalla ja niin edelleen. Parhaiten tähän kaikesta naukumiseen auttoi huomiotta jättäminen:ei kieltoa, ei huutamista, ei juttelua esim ovista nau'uttaessa ja kissa hoksasi aika nopeasti ettei ääni ole se, joka ratkaisee ja jolla saa huomiota. Samoin kissalla on tietyt ruoka-ajat jatkuvan buffetin/nälän tunteen sijaan, joten levottomuutta ruuan maukumisesta ei enää ole.

Luulen ap että tilanteeseen auttaa aika ja öihin saattaisi auttaa makuuhuoneen aukipito. Meillä kissa kyllä oppi pääsääntöisesti suljettuun oveen, mutta naukuöitäkin tuli säännöllisen epäsäännöllisesti kissan varsinkin aamusta tylsistyessä omaan seuraansa. Nykyään on ovi auki ja yöt rauhallisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap taas tässä kirjoitti:

Olen jutellut päivän aikana ja yölläkin kerroin, että nyt tututaan, ei metelöidä.

Se on kissa, eikä lapsi. Se ei ymmärrä sinun puhettasi. Jos juttelet sille kun se naukuu, se saa naukumalla sen, mitä haluaa eli huomiota. Joten se oppii, että saadakseen huomiota kannattaa naukua. Plus se kissa tarvitsee ihan tosi paljon aikaa sopeutua siihen, että sekä paikka että ihmiset ovat vaihtuneet - ei ole enää tuttuja soppia, eikä niitä tuttuja hajuja tai tuttuja ihmisiä, joiden kainaloon käpertyä. 

Lemmikinottajille pitäisi olla joku pakollinen ajokortti, jossa joutuisi ensin oikeasti perehtymään lajityypilliseen käytökseen ja tarpeisiin, ja sitten vielä vastamaan johonkin kirjalliseen tentiin aiheesta ja vasta sitten saisi luvan hankkia lemmikin. Ihan vähän liian monella menee nykyään sekaisin, onko se eläin lapsi vai pehmolelu vai kuvausrekvisiitta vai mikä, mutta kissaksi tai koiraksi tai fretiksi tai kaniksi lajityypillisine käytöksineen ja tarpeineen sitä ei osata mieltää.

Sellainen ajokortti olisi helppoa jos kissojen lajityypillinen käyttäytyminen olisi hyvin tiedossa, mutta todellisuudessa tiedämme kissoista yhtä paljon kuin maapallo valtameristä. Kissoja ja niiden käyttäytymistä on tutkittu oikeasti todella vähän ja moni kissoihin liitetty tieto on uskomusten varassa kuten esim että kissalla on seitsemän henkeään tai että kissa putoaa aina jaloilleen tai että kissa syö vain pelkkää lihaa* tai että kissat ovat erakoita ja viihtyvät yksin. Kissoihin ja niiden käyttäytymiseen keskittyvät tutkimuksen ovat alkaneen vasta viime vuosikymmeninä ja ovat jo lyhyessä ajassa muuttaneet monia vanhoja käsityksiä kissoista.

* Tämä uskomus kumottiin kun tutkijat upottivat sormensa afrikanvillikissan eli nubiankissan ulosteeseen ja selvittivät että kolmannes ulosteesta oli kasviperäisiä kuituja ja jyrsijöiden lisäksi sisälsi myös paljon hyönteisten jäännöksiä.

Paskat ovat mitään kakkoja tutkineet. Kissat ovat aina syöneet lihaa ja sillä mennään vaikka nykyään niihinkin yritetään tunkea vitamiineja jalaisäaineita "kissaa tasapainotyavaksi ravinteiksi". Mutta jos haluat sairastuttaa kissasi syöttämällä sille muuta kuin puhdasta rasvatonta lihaa niin siitä vaan. Omapa on ongelmasi.

Kissa makuuhuoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap taas tässä kirjoitti:

Olen jutellut päivän aikana ja yölläkin kerroin, että nyt tututaan, ei metelöidä.

Se on kissa, eikä lapsi. Se ei ymmärrä sinun puhettasi. Jos juttelet sille kun se naukuu, se saa naukumalla sen, mitä haluaa eli huomiota. Joten se oppii, että saadakseen huomiota kannattaa naukua. Plus se kissa tarvitsee ihan tosi paljon aikaa sopeutua siihen, että sekä paikka että ihmiset ovat vaihtuneet - ei ole enää tuttuja soppia, eikä niitä tuttuja hajuja tai tuttuja ihmisiä, joiden kainaloon käpertyä. 

Lemmikinottajille pitäisi olla joku pakollinen ajokortti, jossa joutuisi ensin oikeasti perehtymään lajityypilliseen käytökseen ja tarpeisiin, ja sitten vielä vastamaan johonkin kirjalliseen tentiin aiheesta ja vasta sitten saisi luvan hankkia lemmikin. Ihan vähän liian monella menee nykyään sekaisin, onko se eläin lapsi vai pehmolelu vai kuvausrekvisiitta vai mikä, mutta kissaksi tai koiraksi tai fretiksi tai kaniksi lajityypillisine käytöksineen ja tarpeineen sitä ei osata mieltää.

Sellainen ajokortti olisi helppoa jos kissojen lajityypillinen käyttäytyminen olisi hyvin tiedossa, mutta todellisuudessa tiedämme kissoista yhtä paljon kuin maapallo valtameristä. Kissoja ja niiden käyttäytymistä on tutkittu oikeasti todella vähän ja moni kissoihin liitetty tieto on uskomusten varassa kuten esim että kissalla on seitsemän henkeään tai että kissa putoaa aina jaloilleen tai että kissa syö vain pelkkää lihaa* tai että kissat ovat erakoita ja viihtyvät yksin. Kissoihin ja niiden käyttäytymiseen keskittyvät tutkimuksen ovat alkaneen vasta viime vuosikymmeninä ja ovat jo lyhyessä ajassa muuttaneet monia vanhoja käsityksiä kissoista.

* Tämä uskomus kumottiin kun tutkijat upottivat sormensa afrikanvillikissan eli nubiankissan ulosteeseen ja selvittivät että kolmannes ulosteesta oli kasviperäisiä kuituja ja jyrsijöiden lisäksi sisälsi myös paljon hyönteisten jäännöksiä.

Höpöhöpö - Toki kissoja on tutkittu vähemmän kuin koiria ja lyhyemmän aikaa ihan tosissaan, mutta esim. Helena Telkänrannan kaksi teosta lukemalla saa jo todella kattavan kuvan kissan lajityypillisestä käytöksestä ja tarpeista - ihan tieteellisiin tutkimuksiin pohjautuen. Nuo urbaanilegendat nyt ovat aina olleet urbaanilegendoja, joten en nyt ymmärrä, miksi ne tässä nostit esille. 

p.s. ja se on muuten yhdeksän henkeä, ei seitsemän ;)