Anoppi ja appi ei hyväksy minua

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 14:18"][quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 14:17"][quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 14:13"][quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 14:11"]Miten ollaan kihloissa ja asutaan avioliitossa?

[/quote]

Anteeks avoliitossa piti laittaa :D

[/quote]

No eikös se ole avoliitto kun yhdessä asutaan, oltiin kihloissa tai ei.

[/quote]

On mutta laitoin vaan että asutaan ei kaikki kihloissa olevat asu yhdessä

[/quote]

Joo luin huonosti, tai siis en lukenu kunnolla. Tai siis jätin vähän lukematta

Sano niille seuraavan kerran ku rupee puhuu miehes exästä että siitä on tullu alkoholisoitunut juoppo

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 14:17"]Mun tuttavapiirissä ei kyllä seurustelukumppanit ole miniöitä eikä poikaystävän vanhemmat appivanhempia. Näitä nimityksiä käytetään, kun ollaan naimisissa.

[/quote]

No mekin ollaan 35 ja 40v eikä naimisissa, mutta ei tuo mikään poikaystäväkään kyllä ole :) isäni sanoo miestäni vävypojaksi ja anoppi minua miniäksi. Itseasiassa esittelee minut "rakas miniäni" :o)

Miksi aina löytyy niitä nussuttajia joka paikasta kun näitä juttuja tulee vastaan. "Ette oo naimisissa, eli se ei oo sulle tärkeetä" hohhoija

Minua ei kanssa aikanaan hyväksytty miniäksi.. meidät kutsuttiin aina silloin tällöin miehen vanhemmille syömään. Minulle ei puhuttu koko iltana mitään, miehen kuulumiset kyllä kyseltiin. Fiilis oli suorastaan jäätävä. Jos yritin osallistua keskusteluun, alkoivat puhua päälle. Ei sitten enää hirveästi vierailtu siellä, kun oli niin väkinäistä, käytiin minun vanhempien luona, kun siellä oli suhtautuminen vävyyn ihan erilainen.

Kun miehen veli sitten toi oman morsmaikun näytille, oli ihan eri soundi kellossa, anoppi lirkutti ja appikin jopa hymyili. Tyttö kun oli paremmista piireistä.

Minua kohdeltiin edelleen kuin ilmaa.

Suhtautuminen muuttui vasta, kun appi kuoli ja autoin anoppia muutossa yms asioissa. Vaikka luontevaksi meidän suhde ei kyllä ikinä tullut. :(

Miehesi ei voinut vanhempiaan valita. Jos he eivät käyttäydy kunnolla, vähentäkää kanssakäyminen minimiin.

Ja koita olla ottamatta sitä henkilökohtaisesti, vika tuskin on sinussa, olisivat luultavasti samanlaisia kelle tahansa.

Tsemppiä toivon sulle AP!

Mun anoppini ei hyväksynyt mua ensimmäisen kymmenen(10!) vuoden aikana, apella taas ei ole omaa tahtoa vaan se on aina anopin taskussa. Eli appi on seilannut samassa veneessä anopin perässä myönnellen ja/tai vaikenemalla antanut hiljaisen hyväksynnän anopin touhuille.

Ekat 10 vuotta oli todella ikävää aikaa minulle miniänä (jatkuvaa henkistä väkivaltaa ja sortamista, töykeyttä ja huonoa kohtelua), nyt kuluvat 10 vuotta anoppi onkin sitten yrittänyt "uida liiveihin" mielistelemällä läpinäkyvästi (ilmeisesti on huono omatunto kun tajuaa miten epäinhimillisesti ja ilkeästi nuorta viatonta tyttöä kehtasi mokomakin kurppa kohdella). Ikävä kyllä itse en pysty unohtamaan anopin törkeyttä jota jouduin 10 vuoden ajan olosuhteiden pakosta sietämään. Yritän nykyisin vältellä hänen seuraansa ja olen tekemisissä hänen kanssaan niin vähän kuin se on vain mahdollista. En kerro omista tai perheen asioista, anoppi keksii tapojensa kukaan kyllä puhumista asioistamme muutenkin, oli ne sitten faktaa tai fiktiota.

Ei kannata miellyttää sellaisia ihmisiä, jotka eivät selvästikään ole sua kohtaan mukavia tai arvosta sinua sellaisena kuin olet! Itse jaksoin muutaman vuoden parisuhteemme alkuvaiheessa yrittää ja alensin itseni lähes kynnysmatoksi ilman minkäänlaista hyötyä tai tilanteen paranemista. Kunnioita itseäsi sen verran, ettet piittaa tällaisten ali-ihmisten teoista tai tekemättömyyksistä. Näillä ihmisillä on selvästi omia henkisiä ongelmia joita he peilaavat uhreihinsa. 

Voit käyttäytyä asiallisesti, sinun ei ole pakko olla heidän kanssaan tekemissä jos se tuntuu huonolta.

Ja aina kun he käyttäytyvät huonosti sinua kohtaan, voit lähteä pois. Vaikkapa kesken kahvipöydästä. Sanot vain, että heidän käytöksensä on tökeröä ja loukkaavaa ja poistut.

Ehkä he oppivat siitä, tai sitten eivät, mutta olet ainakin yrittänyt.

no meillä veljeni meni naimisiin... naisen kanssa, jota en hyväksy. Hänen mielestä on ihan ok puhua ruokapöydässä heidän makkarin tapahtumista, kun me kaikki mukaan luettuna minun ja mieheni lapset ovat läsnä.

Veljeni on ihan ok tienaava, omaisuuttakin on kertynyt kivasti, mutta tämä uusi naikkonen on sitä mieltä että meidän , siis minun ja minun ( ja veljeni tietty ) vanhempien pitää maksaa heidän tulevat häät. Kukaanhan ei ole vielä kosinut tai mitään vst.

Nainen on kuitenkin jo yli 30 v ja suunnittelee prinsessahäitä, on kysynyt jos hän valitsee minut kaasokseen, kuinka aikoo panostaa häihin jne.

Syy miksi he ovat yhdessä johtuu vedosta.

Hän seurusteli vuosia yhden todella kivan naisen kanssa, mutta he "kasvoivat erilleen" ja ex baarissa oli tullut moikkaamaan ja samalla sanoi veljeni ei ikinä tule saamaan ketään. Veljeni ilmoitti hän pokaa kenet haluat ja he päättivät 4.s nainen joka tulee ovesta sisään, paitsi jos on lapsia ja on yhdessä lasten isän kanssa, hän iskee. Ja 4.s oli tämä nainen.

Veljeni  ystävä humalapäissään tämän kertoi minulle.

Ymmärrän täysin jos edellinen tyttöystävä on ollut todella mukava, ettei siihen ole helppo mennä seuraajaksi.

Vanhemmat kun ei aina tiedä niitä oikeita syitä, tietävät vaan erottu on.

En usko että tulen ikinä sietämään tätä veljen "hoitoa" ja toivon että veljeni tapaa jonkun kivan ja jättää tämän ruikuttajan ja kerjääjän mahdollisimman nopeasti.

Onko kihlattusi perheen ainokainen? Oliko se edellinen seurustelukumppani mahdollisesti vanhempien tuttavien tai ystävien lapsi?

Monet vanhemmat eivät jostain syystä halua käsittää, että poika ei ota vaimoa heille vaan itselleen. Kypsien aikuisten pitäisi tämä ymmärtää, mutta jos napanuora on vieläkin katkaisematta, niin ongelmallistahan se on. Vieras paha nainen tulee ja viettelee meidän pienen viattoman pojan, vaikka se poika lähentelisi jo viittäkymmentä!