Miten niin kerrostalo muka huonoin asumismuoto?

Ei se omakotitalokaan ole kaikille paras asumismuoto. Minä en omaan taloon menisi, jos en saisi sinne puutarhuria ja huoltomies/vartija/kodinhoitajaa mukaan. En ole tippaakaan kiinnostunut pihoista enkä laita edes kukkia parvekkeelle kun ei ole pakko. En välitä myöskään istua ulkona, siellä on aina liian kylmä tai kuuma, tuulee ja on kärpäsiä tai jotain muuta häiritsevää. En halua huolehtia talon huollosta tai jostain öljysäiliöistä ja jätevesistä ja mitä niissä on.

Hyvä kerrostalo keskellä kaupunkia on paras.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 12:45"]

Ei se omakotitalokaan ole kaikille paras asumismuoto. Minä en omaan taloon menisi, jos en saisi sinne puutarhuria ja huoltomies/vartija/kodinhoitajaa mukaan. En ole tippaakaan kiinnostunut pihoista enkä laita edes kukkia parvekkeelle kun ei ole pakko. En välitä myöskään istua ulkona, siellä on aina liian kylmä tai kuuma, tuulee ja on kärpäsiä tai jotain muuta häiritsevää. En halua huolehtia talon huollosta tai jostain öljysäiliöistä ja jätevesistä ja mitä niissä on.

Hyvä kerrostalo keskellä kaupunkia on paras.

[/quote]

Amen!!

Samaa olen miettinyt. Asun nyt ensimmäistä kertaa kerrostalossa, ja tämähän on tosi ihanaa. Joo, jonkun koira joskus haukkuu ja lapset mekastaa, mutta eihän se ole ollenkaan samaa tasoa kuin edellisessä asunnossa (rivarissa) jossa koirat päästettiin takapihoille räkyttämään koko päiväksi ja lapsilaumat kiersivät talojen ympärillä niin että töminä kävi (ja joo mulla on itsellänikin lapsia ja koira, mut vähän rauhallisempaa sorttia.)

Kerrostalossa on tosi mukavaa. Joku toinen leikkaa nurmikon ja tekee lumityöt, naapureiden kanssa on hyvät välit ja elämä tosi helppoa. Viimeksi ilahdutti sähkölasku; se on vain puolet siitä mitä meillä oli rivitaloasunnossa, kun ei ole lattialämmitystä ja muita sähkösyöppöjä. Kyllä kerrostalossakin voi ihminen elää. :)

Minulle omakotitalo isoine tontteineen ei ole oparas asumismuoto. Minne lähdet pitemmäksi ajaksi, kun pitää hommata tontin kastelija ja nurmikon leikkaaja ja postilaatikon tyhjentäjä? Aina saa olla puurtamassa jotain tontilla. Lumitöissä menee talviaamut- ja illat. Ei voi koskaan oikein hengähtää. Olet oma talkkarisi, huoltomiehesi, puutarhurisi. Ei se minusta nyt parinkymmenen vuoden jälkeen ole niin auvoista enää. Haaveilen kerrostaloasumisesta koko ajan!

Se mikä on paras asumismuoto, on persoonakohtaista, mutta tuo ap:n kirjoittama on totta; rivarissa todellakin ON ainakin yhtä paljon asumismukavuutta vähentävää häiriötä kuin kerrostalossa. Pihat ja talojen edustat rojua täynnä - kerrostaloissa ei esim. leluja saa jättää lojumaan pihalle, jatkuvaa mekastusta - jos ei ruohonleikkuri niin mukulat ja vanhemmat ja joillakin on oikeasti omituinen käsitys, että takapihat ovat jollakin oudolla tavalla yhteisiä ja lapsilla on oikeus käyttää koko talon takaosaa pihanaan. Kotirauhan käsite on usein rivitaloissa tuntematon.

Samaa mieltä, rivari on vihoviimeinen asumismuoto. Vuokralla se ehkä vielä menettelisi, mutta osaketta en ikikuuna ostaisi rivarirista. Ja kokemusta on kaikista asumismuodoista.

Riippuu mistä tykkää -- Itse asun omakotitalossa (hienossa sellaisessa) ja pidän kukkien ja kukkapenkien laitosta. Eikö puutarhahoito ja hiki tee välillä hyvääkin?

Kyllä töitä pitää olla. Kerrostalo on usein halvempi vaihtoehto, mutta omakotitalossa ikioma pihakin , jossa päättää mitä pitää.

En voisi kuvitella enään 250 m2 kokoisen omakotitaloni jälkeen asua 60m2 kokoisessa kerrostalohuoneistossa, mutta se riippuu mitä itse haluaa. Tietty, jos ei töitä kestä :) mutta en sano että kerrostalo huono on. miinukset ja plussat kummallekin :)

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 12:45"]

Ei se omakotitalokaan ole kaikille paras asumismuoto. Minä en omaan taloon menisi, jos en saisi sinne puutarhuria ja huoltomies/vartija/kodinhoitajaa mukaan. En ole tippaakaan kiinnostunut pihoista enkä laita edes kukkia parvekkeelle kun ei ole pakko. En välitä myöskään istua ulkona, siellä on aina liian kylmä tai kuuma, tuulee ja on kärpäsiä tai jotain muuta häiritsevää. En halua huolehtia talon huollosta tai jostain öljysäiliöistä ja jätevesistä ja mitä niissä on.

Hyvä kerrostalo keskellä kaupunkia on paras.

[/quote]Omakotitalossa saat valita minkälainen pihasi on, kerrostalossa siitäkin päättää muut.

Välillä tuntuu että omakotitaloalueella sitä meteliä vasta onkin! Kerrostalossa on sentään säännöt, joita pitää noudattaa, mutta omassa talossa jokainen möykkää miten tahtoo. Pihalla saa kirkua ja haukuttaa koiria päivin öin, saa pitää kännibileitä ja puhaltaa lehtiä ja huudattaa radiota ja rassata mopoja koska haluaa. Ja kuuluuhan noi kaikki äänet naapuriin, eikä niistä voi edes sanoa, koska OMA TUPA OMA LUPA PERKELE.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 12:53"]

Minulle omakotitalo isoine tontteineen ei ole oparas asumismuoto. Minne lähdet pitemmäksi ajaksi, kun pitää hommata tontin kastelija ja nurmikon leikkaaja ja postilaatikon tyhjentäjä? Aina saa olla puurtamassa jotain tontilla. Lumitöissä menee talviaamut- ja illat. Ei voi koskaan oikein hengähtää. Olet oma talkkarisi, huoltomiehesi, puutarhurisi. Ei se minusta nyt parinkymmenen vuoden jälkeen ole niin auvoista enää. Haaveilen kerrostaloasumisesta koko ajan!

[/quote]Joo, jos on tapana olla pitkiä aikoja pois kotoa, niin parasta asua kerrostalossa. Neljä viikkoa ja sitä lyhyemmät poistumiset omakotitalossa ei ainakaan meillä ole aihettaneet mitään järjestelyjä.

Joo kyllä aika meno saa kerrostalossa olla että häiriössä ylittää keskimääräisen rivitalon. Kerrostalossa harvemmin on meteliä ja epäjärjestystä 24/7, rivarissa on. Kerrostaloissa jos pitäisi alituiseen samanlaista metelöintiä kuin rivitaloissa on, alkaisi varoituslappuja tulla.

Ja tosiaan tuo mainittu penskojen juokseminen naapurien pihoilla, mistä ihmeestä vanhemmat kuvittelee että se on ihan ok, sallittua ja sitten näytetään naamaa jos naapuri siitä huomauttaa? Ei rivitalokaan liene mikään yhteisasumismuoto tai kommuuni, vaan jokaisella on oma asuntonsa ja takapihansa jolla on tarkoitus pysyä.

Me asumme kerrostalossa ja lisäksi meillä on mökki. Vietämme mökillä sen lyhehkön ajan, mitä Suomessa siinä pihalla on yhtään mitään tekemistä, ja tämä sopii meille aivan erinomaisesti. Ne kauniit kesäpäivät, kukkien laittamiset tms. lasketaan näillä leveysasteilla kuitenkin vain viikoissa, ei kuukausissa.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 12:56"]

En voisi kuvitella enään 250 m2 kokoisen omakotitaloni jälkeen asua 60m2 kokoisessa kerrostalohuoneistossa, mutta se riippuu mitä itse haluaa. Tietty, jos ei töitä kestä :) mutta en sano että kerrostalo huono on. miinukset ja plussat kummallekin :)

[/quote]

Kannattaa verrata samantyyppistä kerrostalo- ja omakotitaloasumista. Sinun tapauksessasi voisi kysyä, asuisitko kuitenkin ihan mielelläsi 250 neliön kerrostaloasunnossa tyylikkäässä jugendtalossa hyvässä osoitteessa, vaikkapa Eirassa tms.

Asun kerrostaloasunnossa, joka on kahdessa tasossa. Iso terassiparveke lounaaseen. Asunto muistuttaa sisältä omakotitaloa ehkä juuri yläkertaan menevien portaiden takia. Puuttuu kuitenkin kaikki miinukset kuten pihatyöt, lumityöt ja kaikesta huolehtiminen itse.

Niinpä. Minä asun kerrostalossa, lähistöllä on okt-alue. Nytkin siellä haukkuu koira. Jos minäkin kuulen tänne asti tuon koiran, miltä se mahtaa kuulostaa postimerkin kokoisilla tonteilla asuvista naapureista?

Olen pieneltä paikkakunnalta kotoisin ja kun muutin Tampereelle opiskelemaan ja keskustan tuntumaan asumaan, olin aivan satavarama siitä, että kunhan vain on varaa, niin muutan "jonnekin rauhallisempaan paikkaan keskustan ulkopuolelle" ja tulevan kumppanini kanssa sitten tietysti ostetaan lainarahoilla omakotitalo. 

No, vuodet ovat todellakin vierineet, opiskelemaan lähdöstä on kohta kaksikymmentä vuotta ja ostimme mieheni kanssa juuri perheellemme ison kerrostaloasunnon. Miehen kanssa olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja meillä on yksi lapsi. Tässä vuosien varrella on tullut selväksi, että olemme todella mukavuudenhaluisia ja lisäksi mieheni ei ole mikään remonttireiska-tyyppinen, vaan pikemminkin sählää puoli päivää, jos pitää kylppärin seinälle kiinnittää kaappi. Minä en osaa sitäkään vähää mitään remontointitöitä. 

Omakotitalossa olisi vastuussa siitä kiinteistöstä ja remonteista ja päälle vielä piha! Minä en tosiaankaan ole viherpeukalo, tälläkin hetkellä parvekkeella on kaksi amppelikukkaa ja muutama yrttiruukku, ei mikään "keidas". 

Ja joo, ostimme juuri ISON kerrostaloasunnon (yli sata neliötä). Halusimme tilaa ja mahdollisimman helpon asumismuodon. En kaipaa mitään extrahommia töitten ja normaalin arjen pyörityksen ja normisiivousten lisäksi. Pääsemme toki niitä tekemään, kun vierailemme vanhempieni tai anopin luona. Milloin pitää tyhjätä rännejä lehdistä, milloin vaihtaa jokin h-vetin laatta takapihan "polulle", anopilla on pieni perunapelto ja sen kanssa saa aina vääntää... Ja jotain ihmeen pikku korjauksia on aina. Jos omakoti-asujien kanssa juttelee, niin aina on meneillään joku projekti: autokatoksen huopakaton vaihto, pihalta kaadetaan koivuja, joiden juuret uhkaa vaurioittaa taloa, nuohooja kävi ja sotki samalla paikat jne. Nämä nyt näin ihan tältä kesältä mieleen tulevia :)

Uskon, että monille omakotiasuminen sopii hyvin, jos ovat "projektityyppejä" eli tykkäävät siitä, että mikään ei oikein koskaan olekaan valmista vaan on kiva näpertää tai rakentaa jotain uutta tai korjata vanhaa. Heistä se on kait jotenkin rentouttavaakin. 

Minunlaiselleni se on ihan kauhistus! Inhoan kaikenlaisia remontteja ja kun tänne asuntoon tehtiin täysi pintaremontti niin se ulkoistettiin 100% firmalle, vaikka mun faija Pohjanmaalta puhelimeen mölisikin, että hulluja ootte kun maksatte isot hinnat, että kyllä ne tapetit niin helposti olisi repinyt alas ja sen puupaneloinninkin irrottanut... Mutta me emme halua ja remonttilainaa oli varattu ihan sitä varten, että saadaan firma tekemään kaikki rempat. 

Ja koska monet mieltävät kerrostaloasumisen rahakysymykseksi, niin täällä Helsingissä se ei mene ihan niin. Jotain Kulosaaren tai Kuusisaaren villoja lukuunottamatta kalleimmat asunnot ovat ydinkeskustassa olevia hulppeita kerrostaloasuntoja. Tämäkään asunto johon muutimme, ei ollut ihan halpa vaikka kaukana niistä miljooonahinnoista, mutta tällä hinnalla Pohjanmaalta saisi viimeisenpäälle ison komean lukaalin tai jostain Järvenpäästä pienen omakotitalon / mukavankokoisen rivarin. Mutta me emme halua muuttaa.

Mulle tärkeitä seikkoja asumisen suhteen on:

a) asumismukavuus eli se ettei tarvitse hoitaa kiinteistöä eli taloyhtiö hoitaa kaiken sellaisen

b) asunnon on oltava iso! Mikään ei olisi niin ahdistavaa kuin pieni rivarikolmio jossain pk-seudun rivarilähiössä ja ihan vain siksi, että onpahan rivari ja oma "piha", joka rivareissa on pk-seudulla usein semmoinen naurettava pieni pläntti, parhaimmassa tapauksessa edellinen omistaja on laatoittanut sen kokonaan. 

c) palvelut lähellä. Mukavuudenhalu liittyy tähänkin. Haluan, että kauppa, posti, apteekki, terveysasema ovat kävelymatkan päässä, samoin kuin päiväkodit, koulu, leikkipuisto jne. 

d) Haluan asua lähellä Helsingin keskustaa, koska siellä on minun ja myös mieheni työpaikka ja siellä on kaikki mahdollliset palvelut. 

Juurikin noilta juuri talon reunat ylittäviltä tonteilta, joilla talot on rakennettu niin vierekkäin että ikkunasta voi sanoa naapurille käsipäivää, en omakotitaloa hankkisi. Omakotitaloon liittyy oma piha ja edes jonkinlainen etäisyys naapuriin. Eikä nämä valmispakettitalot ole edes hienoja saati laadukkaita. Aivan sama sitten asua rivarissa jos tuo on omakotitalovaihtoehto.

Jotenkin tulee mieleen kerrostalodissauksesta, että ihmisillä on oletus että kerrostalo = rähjäinen ja ahdas lähiökuutio. Unohdetaan kokonaan todella upeat vanhat kivitalot kaupunkien keskustoissa, joissa on todella suuria asuntoja palvelijanhuoneineen. Tosin näissä edellytetään hieman eri budjettia kuin rivareissa tai keskimääräisissä omakotitaloissa.

Tämä on tarpeellinen keskustelu, jotta saisimme jaoteltua ihmiset eri kasteihin asumismuodon perusteella. Ja se on tärkeää. Muuten emme tietäisi, missä kohtaa olemme nokkimisjärjestyksessä ja saattaisimme vahingossa halveksia ihmistä, jota pitäisi mielistellä ja päinvastoin.

Ei todellakaan rivaria, sitä asumisen "laatua" kun näkee aina rivarialueella käydessään. Metelin määrä on sanoinkuvaamaton, varsinkin kesäaikaan. Ja mikä siinä on että nykykersat ei osaa olla hetkeäkään metelöimättä, ihan kuin jokin kisa käynnissä kenen pihasta kuuluu eniten kimitystä ja kailotusta. Kerrostalossa moisesta mölystä saisi häädön omistuskämpästäänkin.

Kerrostalossa parasta on hyttysten puute. Ei ne tuu näin korkealle.

Mutta kyllä mä voisin rivarissakin asua. Jossain vaiheessa rivariin muutetaankin. Sit pääsee suoraan ovesta pihalle. Ja naapurin lapset ei haittaa. Kiva jos on lapsilla kavereita. :)