Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten niin kerrostalo muka huonoin asumismuoto?
01.07.2014 |
Jatkuvasti kuulee, kuinka muka kerrostalo on niin huono paikka asua, koska siellä ei ole omaa rauhaa, naapurien kämpistä äänet kuuluu, rapussakin kolisee ja milloin mitäkin. Ja voi miten ihanaa olisikaan asua rivarissa.
Mitäh? Rivarissahan nimenomaan ei ole omaa rauhaa edes sitä vähää mitä kerrostalossa; harvemmin naapurin kersat ravaa muiden parvekkeilla, mutta naapurien takapihoilla rivareissa kyllä (ja asiastahan ei tietenkään saa huomauttaa). Kun menet rivarissa sinne takapihallesi, kuulet aivan selvästi mitä samaan aikaan omalla pihallaan olevat naapurisi puhuvat eikä tarvitse olla edes utelias kyylä tai kiinnostunut vaan kuulee tahtomattaankin. Ja ruohoa on tottakai leikattava vähän väliä, mutta joka kämpässä ehdottomasti eri aikaan (kerrostalossa tämä tehdään kerralla koko nurmikkoaluiella). Entä naapurin olutvoittoiset grillibileet, mekastusta siitäkin kun vieraiden kanssa nauraa remakoidaan ja musiikki soi. Myös asunnoista kuuluvat äänet samoin kuin kerrostalossa. Miten tämä on "parempaa" häiriötä ja melua kuin kerrostalossa? Kokemukseni mukaan kerrostalossa puututaan huomattavasti helpommin asukkaiden aiheuttamiin häiriöihin kuin rivareissa, joissa kaikenlainen epäjärjestys ja mekastus vähän kuin kuuluu asiaan. Ja tarkoitan nyt siis omistusasumista.
Tottakai omakotitalo on se paras asumismuoto, kaikin tavoin, mutta pakko on ihmetellä, mistä tulee omituinen käsitys rivariasumisen ihanuudesta kun todellisuudessa enemmän siinä häiriötä on kuin kerrostalossa. Se jatkuvan metelin määrä varsinkin kesäisin on käsittämätöntä. Voihan sitä haluta asua rivarissa vaikka juuri sen takapihan takia tai siksi, että asutaan maantasalla, mutta siihen vetoaminen, että rivarissa on hiljaista ja omaa rauhaa ja kerrostalossa ei, on kyllä täyttä potaskaa.
Kommentit (30)
Rivariin en haluaisi koskaan! Omakotitalo olisi unelma mutta tällä hetkellä, kun olen yh pienen lapsen kanssa niin kerrostalo on paras. Mun ei tarvi tosiaan huolehtia mistään nurmikon leikkuusta, lumitöistä, haravoimisesta. Jos tulee putkiremontin aika, taloyhtiö hoitaa sen ja mun ei tarvitse vertailla eri yrityksiä, hintoja ja tapoja. Pihassa on kiipeilytelineitä mitä en varmasti hankkisi omaan pihaan. Mulle on sattunut hyvät naapurit joten sekin asia on kunnossa :) ei mulla ole tästä valitettavaa. Tietysti sitten joskus toivoisin että tämä ja tulevat lapset saisi leikkiä ihan omalla, isolla pihalla, tehdä lumiukkoja eikä tarvitse pelätä että joku isompi poika käy sen ilkeyksissään hajottamassa... ja kyllähän itsekkin sitä omaa pihaa kaipaisi. Onneksi vanhempani asuu lähellä omakotitalossa niin saadaan sinne mennä aina kun halutaan nauttimaan kesäpäivästä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina puhutaan siitä, että kerrostaloissa kaikki äänet naapureista tai porraskäytävästä kuuluvat. Tämä ei pidä paikkaansa ainakaan uudempien, 2000-luvulla rakennettujen kerrostalojen suhteen. Niissä on äänieristys kunnossa!
Asumme v. 2005 valmistuneessa kerrostalossa, eikä täällä todellakaan kuulu naapureista yhtään mitään! Rauhallisin asunto, jossa koskaan olen asunut.
Kyllä minäkin muuttaisin keskustaan isoon kerrostalolukaaliin, jos olisi varaa. Tämän 100 m² rivarin pystyn juuri ja juuri maksamaan. Samankokoinen, hyväkuntoinen keskustakoti maksaisi tuplasti. En tule saamaan 500 000€:n asuntolainaa koskaan.
Paras asumismuoto riippuu siitä mitä haluaa. Itse olen asunut kerrostalossa ja omakotitalossa, Suomessa ja Saksassa. Mulle kerrostalo on mieluisin vaikka välillä naapurista kuuluukin ääniä (hyvin harvoin mitään mikä minua häiritsee). Okt:ssa on minun makuuni liikaa hommia, on lumitöitä, nurmikkoa, istutuksia, ampiaispesiä jne. Toki hyviäkin puolia, esim Saksassa pystyi pihalla kasvattamaan vaikka mitä herkkuja mutta kuitenkin. Tosin onnistuu se pienemmässä määrin nytkin isolla parvekkeella.
Meille paras pn n 80-90 neliön kerrostaloasunto parvekkeella, okt tuppaa olemaan liian isoja ja työläitä meidän makuun. Jos olisin innokas puutarhuri tms olisin varmasti eri mieltä :)
Olen asunut kaikissa asumismuodoissa, ja ylivoimaisesti hirvein on rivari. Kerrostalossa on ihana rauha. Omakotitalo on kivoin, jos se on tarpeeksi syrjässä. Tiukkaan ahdetut omakotitaloalueet ovat suunnilleen yhtä hirveitä kuin rivarit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräässä tv-ohjelmassa oli helsinkiläistä uudisasutusta, näytettiin siis uusi hieno omakotitaloalue, jossa asuttiin kuin näyttämöllä - joka suunnassa oli jonkun ikkunat. Piha oli ympäröity muiden pihoilla. Talo oli iso, tyylikäs ja hulppea, jossa oli valtavasti ikkunapintaa. Paha vain, että sieltä näkyi suoraan naapuritalojen pihoihin, suoraan muiden ikkunoihin, kävelytielle ja tietenkin päinvastoin. Ajattelin, että jos olisi noin paljon rahaa, ostaisin jonkun aivan sairaanhienon kerrostalo-osakkeen Ullanlinnasta. En ikinä tuota tai vastaavaa taloa!
Kaipaan yksityisyyttä ja minusta sitä on maalla ihan korvessa (jonne en halua) tai keskustan krrostalossa hyvällä alueella (jonne haluan).
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 12:56"]
Riippuu mistä tykkää -- Itse asun omakotitalossa (hienossa sellaisessa) ja pidän kukkien ja kukkapenkien laitosta. Eikö puutarhahoito ja hiki tee välillä hyvääkin?
Kyllä töitä pitää olla. Tietty, jos ei töitä kestä :)
[/quote]
Yhtä hyvin voisi sanoa, että onpa outo ihminen, joka ei sen verran vaivaa näe, että kutoisi mattonsa itse. Eikö töitä kestä? Tai onpa laiskaa porukkaa, kun eivät hanki koiraa.
Ei kerrostaloasumisen syy taida useinkaan olla "työn kestämättömyys". Outo ajatuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrostalossa viihtyvyys riippuu täysin naapureista. Ei rappuun tarvita kuin yksi tai kaksi kusipäistä metelöijää, niin viihtyvyys on mennyttä. Pahimmillaan myös yöunet. Jossain tapauksissa noiden kaverit käy hajottamassa ja ryöstämässä kaiken minkä irti saa ennen kuin se "ankkuriasukas" heitetään häädöllä pihalle.
Jossain 60-luvun kerrostalossa asuvaa ei hirveästi lohduta, jos 2000 luvulla on paremmat äänieristykset rakennusstandardeissa :)
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 12:45"]
Ei se omakotitalokaan ole kaikille paras asumismuoto. Minä en omaan taloon menisi, jos en saisi sinne puutarhuria ja huoltomies/vartija/kodinhoitajaa mukaan. En ole tippaakaan kiinnostunut pihoista enkä laita edes kukkia parvekkeelle kun ei ole pakko. En välitä myöskään istua ulkona, siellä on aina liian kylmä tai kuuma, tuulee ja on kärpäsiä tai jotain muuta häiritsevää. En halua huolehtia talon huollosta tai jostain öljysäiliöistä ja jätevesistä ja mitä niissä on.
Hyvä kerrostalo keskellä kaupunkia on paras.
[/quote]
Amen!!
[/quote]
Samaa mieltä. Kun vielä ollaan miehen kanssa paljon työmatkoilla, ei tarvitse välittää kuka kolaa pihan tai kastelee kukat sillä aikana. Mulla on sisällä pari kaktusta, ja se riittää puutarhaksi. Kun haluamme omaa rauhaa, vuokraamme mökin jostain korvesta viikoksi tai pariksi, ja sen teemmekin joka kesä.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 13:32"]
Tämä on tarpeellinen keskustelu, jotta saisimme jaoteltua ihmiset eri kasteihin asumismuodon perusteella. Ja se on tärkeää. Muuten emme tietäisi, missä kohtaa olemme nokkimisjärjestyksessä ja saattaisimme vahingossa halveksia ihmistä, jota pitäisi mielistellä ja päinvastoin.
[/quote]
Miten asumismuoto jakaa ketään "kasteihin"? Kuten joku kirjoitti, samalla hinnalla millä pääkaupunkiseudulta saa ison tavallisen kerrostaloasunnon, saa pieneltä paikkakunnalta varsinainen kartanon. Vastaavasti sillä hinnalla, millä tuppukylästä saa rivarinpätkän saunoineen, ei pääkaupunkiseudulta saa edes autohalliosaketta.
Ei samanlainen asunto maksa samaa kaikkialla, luulisi jokaisen tajuavan.