Mummoni kertoi avioelämästä 60-luvulla
Ilmeisesti olen nyt tarpeeksi vanha, että kielteisistäkin asioista saattoi puhua.
Mummoni eli 60-luvulla porvariselämää keskisuuressa suomalaiskaupungissa. Pappani oli lääkäri ja seurustelivat sellaisten perheiden kanssa, joissa oli myös virastonjohtajia, lääkäreitä, tuomareita, opettajia ym. paremmin toimeentulevia.
Pappani on kuollut joten mummoni saattoi nyt kertoa, että papallani oli aikoinaan sivusuhteita heidän avioliitossaan. Pappa yksinkertaisesti oli hyvännäköinen mies, joten itseäni ei ainakaan yllättänyt tämä tieto. Mummolleni avioliitosta lähteminen ei varmasti olisi ollut vaihtoehto, koska heillä oli lapsia, hän oli kotirouvana ja heidän liittonsa oli muuten toimiva. Heidän ystävä/tuttavapiirissään oli pari naista, joista mummoni tiesi näillä olevan avioliiton ulkopuolinen rakastaja ja yksi jopa käytti mummoani salatakseen tämän salasuhteensa.
Heidän tuttavapiirissään oli pariskunta, jossa sekä miehellä ja naisella oli paha päihdeongelma ja pariskunnan mies teki lopulta itsemurhan. Tälläkin pariskunnalla oli kaksi lasta.
Että kyllä sitä osattiin ennenkin, silloin vain kulissit pidettiin paremmin yllä. Mummoni varsinkin tuntui tulevan heitetyksi maailmaan, jossa hän kohtasi tuollaisia asioita, joista hän ei aiemmin ollut kuullutkaan ja johon ei osannut suhtautua.
Kommentit (30)
Mä haluaisin sen entisajan tyylikkyyden, hienovaraisuuden. Olisi rakastajia ja rakastajattaria mutta se olisi ns. salaista , silti julkista.
Kaikki pitää nykyään olla niin reviteltyä lehtien palstoja myöten.
Entisaikaan saattoi olla sama rakastaja vuosikymmeniä, kyllä sopisi !
Sitä vanhanajan nainen nyrkin ja hellan välissä -mentaliteettia en tahdo takaisin. Tahdon pitää työni, olla riippumaton miehestäni. Lapset ovat jo kouluiässä. Mieheni saisi hienovaraisesti touhuta omiaan, kunhan ei tartuta sukupuolitautia minuun ;)
Mitkä ihmeen kulissit?
Vaikka mummosi eli tuolla tavalla, se ei tarkoita, että kaikki 60-luvulla olisivat olleet samanlaisissa "piireissä". Suurin osa 60-luvun avioliitoista oli ihan tavallisia heteroparisuhteita ilman mitään rakastajattaria tai sivusuhteita.
Mummosi tuntuu aika naiivilta henkilöltä: 60-luvun loppu oli jo seksuaalisen vapautumisen aikaa, jolloin yliopistokaupungeissa irtosuhteet oli tavallisia. Joku lääkärin vaimo (ilman ammattia?) oli takuulla reppana siinä elämässä, mutta esim. oma äitini tajusi hankkia ammatin ja olisi vastaavassa tilanteessa voinut varsin hyvin sanoa miehelle heippa.
Ei ole samalla tavalla vaan nykyään asiat ovat terveemmällä pohjalla kun asioista puhutaan sekä julkisuudessa että ihmisten kesken. Lisäksi on avioeron mahdollisuus myös naisilla, ennenhän sitä ei käytännössä ollut kun mies elätti perheen ja vei lapset. "Perhearvojen" korostajat viittaavat esim. 60-lukuun ja sitä edeltäneisiin vuosikymmeniin vanhoina hyvinä aikoina. Mutta silloin oli toisaalta sekä miesten maailma että kulissielämän maailma. Monethan ovat myös sitä mieltä, että homot saavat tehdä mitä haluavat kunhan asiasta ei puhuta eikä se ole mitenkään julkista. Täytyisi ymmärtää että jokin asia ei katoa sillä että siitä ei puhuta, vaan nimenomaan puhuminen on hyvästä.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 12:25"]
Joo'o. Ennenhän sitä nimenomaan osattiin! Nykyään tämä on harvinaisempaa, kuin ennen sillä asioista puhutaan. En sano, että ihmiset eivät pettäisi toisiaan ollenkaan, mutta siihen on paljon suurempi kynnys kuin ennen.
[/quote]
No onhan niitä sivusuhteita nykyäänkin ja ihan samalla tavalla oli silloin ennenkin.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 12:32"]
Mä haluaisin sen entisajan tyylikkyyden, hienovaraisuuden. Olisi rakastajia ja rakastajattaria mutta se olisi ns. salaista , silti julkista.
[/quote]
Musta vain romantisoit menneisyyttä. Ihan samanlaista vehtausta se oli kuin nekin sivusuhteet, joista luet tältä palstalta. Tyylikkyydestä kaukana tai sitten taitavaa salaamista.
Ap
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 12:33"]
Mitkä ihmeen kulissit?
Vaikka mummosi eli tuolla tavalla, se ei tarkoita, että kaikki 60-luvulla olisivat olleet samanlaisissa "piireissä". Suurin osa 60-luvun avioliitoista oli ihan tavallisia heteroparisuhteita ilman mitään rakastajattaria tai sivusuhteita.
Mummosi tuntuu aika naiivilta henkilöltä: 60-luvun loppu oli jo seksuaalisen vapautumisen aikaa, jolloin yliopistokaupungeissa irtosuhteet oli tavallisia. Joku lääkärin vaimo (ilman ammattia?) oli takuulla reppana siinä elämässä, mutta esim. oma äitini tajusi hankkia ammatin ja olisi vastaavassa tilanteessa voinut varsin hyvin sanoa miehelle heippa.
[/quote]
Mutta ei ollut kunnollista päivähoitoa. Jos päivähoitopaikan onnistui saamaan, kouluikään tullessa lapset tulivat koulusta eikä kukaan ollut kotona tuntikausiin. Ei yh-äidin asema ollut ruusuinen joskus 60-luvulla. Asenteetkin olivat ihan toiset.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 12:33"]
Mitkä ihmeen kulissit?
Vaikka mummosi eli tuolla tavalla, se ei tarkoita, että kaikki 60-luvulla olisivat olleet samanlaisissa "piireissä". Suurin osa 60-luvun avioliitoista oli ihan tavallisia heteroparisuhteita ilman mitään rakastajattaria tai sivusuhteita.
Mummosi tuntuu aika naiivilta henkilöltä: 60-luvun loppu oli jo seksuaalisen vapautumisen aikaa, jolloin yliopistokaupungeissa irtosuhteet oli tavallisia. Joku lääkärin vaimo (ilman ammattia?) oli takuulla reppana siinä elämässä, mutta esim. oma äitini tajusi hankkia ammatin ja olisi vastaavassa tilanteessa voinut varsin hyvin sanoa miehelle heippa.
[/quote]
Avaukseni oli omistettu ihmisille, jotka haluavat romantisoida sitä, että "ennen oli kaikki paremmin".
Tietenkin mummoni oli naiivi ja täysin tietämätön tietyistä asioista, ihan sen vuoksi, että niistä ei yleisesti kirjoitettu eikä puhuttu.
Mutta kyllä naiivi on voinut olla vielä 60-luvun jälkeenkin.
Mummoni synnytti lapsikatraansa 50-luvulla eli hän ei voinut valita perhe-elämän ja uran välillä, koska ehkäisypillerit tulivat vasta 60-luvun alkupuolella. 60-luvun loppupuolella hän oli ollut jo useita vuosia kotirouvana eli hän ei päässyt mukaan tuohon vapautumisen aaltoon, koska oli edellistä sukupolvea. Kotirouvana oleminen oli hänen aikanaan varsin tavanomaista eikä siihen kohdistunut tuollaista kritiikkiä kuin mitä esität puheenvuorossasi. Ja osalla noista tuttavaperheiden vaimoista oli jokin ammatti eli oli sekä ammatissa toimivia naisia että kotirouvia ja tuo jälkimmäinen ei ollut silti halveksittu. Mummoni ei itseasiassa ollut mikään reppana, vaan kun lapsensa olivat tarpeeksi isoja 70-luvulla, hänkin pääsi vielä työelämään. En ole itse koskaan kokenut tarvetta kyseenalaistaa hänen olemistaan kotirouvana, koska se oli hänelle kuitenkin toimiva järjestely. Heidän avioliittonsa myös jatkui pappani kuolemaan asti.
En myöskään väittänyt, että kaikilla oli sivusuhteita vaan että sivusuhteita oli ennen siinä missä nykyäänkin, joillakuilla niitä oli ja joillakuilla ei sivusuhteita ole koskaan.
Ap
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 12:33"]
Mitkä ihmeen kulissit?
Vaikka mummosi eli tuolla tavalla, se ei tarkoita, että kaikki 60-luvulla olisivat olleet samanlaisissa "piireissä". Suurin osa 60-luvun avioliitoista oli ihan tavallisia heteroparisuhteita ilman mitään rakastajattaria tai sivusuhteita.
Mummosi tuntuu aika naiivilta henkilöltä: 60-luvun loppu oli jo seksuaalisen vapautumisen aikaa, jolloin yliopistokaupungeissa irtosuhteet oli tavallisia. Joku lääkärin vaimo (ilman ammattia?) oli takuulla reppana siinä elämässä, mutta esim. oma äitini tajusi hankkia ammatin ja olisi vastaavassa tilanteessa voinut varsin hyvin sanoa miehelle heippa.
[/quote]
Mutta ei ollut kunnollista päivähoitoa. Jos päivähoitopaikan onnistui saamaan, kouluikään tullessa lapset tulivat koulusta eikä kukaan ollut kotona tuntikausiin. Ei yh-äidin asema ollut ruusuinen joskus 60-luvulla. Asenteetkin olivat ihan toiset.
[/quote]
Totta, mummolleni tuossa liitossa eläminen oli jo taloudellisesti parempi järjestely. Hänellä oli monta lasta ja kotiapulaisen kanssa pitivät taloutta yllä.
Mummo kertoi, että häneenkin oli ollut eräs mies ihastunut. Mies oli soittanut hänelle ja kutsunut luokseen ja hän oli ollut imarreltu miehen huomiosta ja oli ollut kahden vaiheilla. Sitten hänen lapsensa oli tullut viereen kysymään: "Kuka se oli joka soitti" ja mummo oli sitten ymmärtänyt, ettei lähtisi samalle tielle asiassa kuin pappa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 12:34"]
Ei ole samalla tavalla vaan nykyään asiat ovat terveemmällä pohjalla kun asioista puhutaan sekä julkisuudessa että ihmisten kesken. Lisäksi on avioeron mahdollisuus myös naisilla, ennenhän sitä ei käytännössä ollut kun mies elätti perheen ja vei lapset. "Perhearvojen" korostajat viittaavat esim. 60-lukuun ja sitä edeltäneisiin vuosikymmeniin vanhoina hyvinä aikoina. Mutta silloin oli toisaalta sekä miesten maailma että kulissielämän maailma. Monethan ovat myös sitä mieltä, että homot saavat tehdä mitä haluavat kunhan asiasta ei puhuta eikä se ole mitenkään julkista. Täytyisi ymmärtää että jokin asia ei katoa sillä että siitä ei puhuta, vaan nimenomaan puhuminen on hyvästä.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 12:25"]
Joo'o. Ennenhän sitä nimenomaan osattiin! Nykyään tämä on harvinaisempaa, kuin ennen sillä asioista puhutaan. En sano, että ihmiset eivät pettäisi toisiaan ollenkaan, mutta siihen on paljon suurempi kynnys kuin ennen.
[/quote]
No onhan niitä sivusuhteita nykyäänkin ja ihan samalla tavalla oli silloin ennenkin.
[/quote]
[/quote]
Ihmeesti unohdat, että aviorikos oli rikos eli vierassa kävijä todettiin syylliseksi avioeroon ja hän maksoi vastapuolelle korvauksia.
Enkä ymmärrä, miten ne miehet aina keskenään vehtasi, jos se kerran oli miesten maailma. Eiköhän siellä ollut muutama leväperäinen nainenkin joukossa.
Näitä tarinoita oli, katkeroituneita naisia jotka uskoivat kuitenkin avioliittoon joko pyhyyden tai pakon vuoksi. Vielä ettei naisen sopinut puhua siitä ettei seksi tuntunut miltään, mies kävi pettämässä ja kertoi jokaiselle vastaantulijalle, kävin naimassa sitä ja sitä. En vain osannut päättää kumpi oli ämmämäisempi , mies vai uhrina ollut nainen.
Kovasti korostettiin kuitenkin, kyllä on kirottu asia, josta kukaan ei tule onnelliseksi.
Huoraukset katsottiin myös periytyväksi kuten muukin vialloisuus. Tyttökaverini sai tuomion jo 9-vuotiaana ethän muuhun pysty, ja kyllä hän töissä kävi pienen ikänsä silti.
Ei ihminen ole mitenkään muuttunut 50 vuoden tai edes 500 vuoden aikana. Samanlaisia me ollaan oltu. Ennen ei vaan ollu tapana erota. Pettäjien oli varmaan helpompaakin käydä vieraissa kun nykyisin, koska nykyisin voi tulla helposti ero jos jää kiinni.
Minua alkoi hymyilyttää ap:n tekstistä paistava ajatus, että 60-luku oli suunnilleen kampakeraamista aikaa. 60-luvun loppu oli seksuaalisen vapautumisen aikaa, jolloin meno oli villimpää kuin nykyisin.
Terveisin eräs 60-luvulla syntynyt
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 13:08"]
Minua alkoi hymyilyttää ap:n tekstistä paistava ajatus, että 60-luku oli suunnilleen kampakeraamista aikaa. 60-luvun loppu oli seksuaalisen vapautumisen aikaa, jolloin meno oli villimpää kuin nykyisin.
Terveisin eräs 60-luvulla syntynyt
[/quote]
No kyllä 60-luvulla monet asiat olivat vielä toisin:
-abortti ei ollut laillinen
-naiset eivät päässeet yksin ravintolaan
-ehkäisypillerit tulivat vasta 60-luvun alussa (kannattaa ymmärtää, että asenteet eivät muuttuneet kertaheitolla vielä silloin)
-keskiolutta sai ruokakaupoista vasta 1969
-luokkaerot olivat suuret (oli vielä oppikoulusysteemi ym.)
..kyllä moni asia oli todella toisin.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 12:33"]
Mitkä ihmeen kulissit?
Vaikka mummosi eli tuolla tavalla, se ei tarkoita, että kaikki 60-luvulla olisivat olleet samanlaisissa "piireissä". Suurin osa 60-luvun avioliitoista oli ihan tavallisia heteroparisuhteita ilman mitään rakastajattaria tai sivusuhteita.
Mummosi tuntuu aika naiivilta henkilöltä: 60-luvun loppu oli jo seksuaalisen vapautumisen aikaa, jolloin yliopistokaupungeissa irtosuhteet oli tavallisia. Joku lääkärin vaimo (ilman ammattia?) oli takuulla reppana siinä elämässä, mutta esim. oma äitini tajusi hankkia ammatin ja olisi vastaavassa tilanteessa voinut varsin hyvin sanoa miehelle heippa.
[/quote]
Mutta ei ollut kunnollista päivähoitoa. Jos päivähoitopaikan onnistui saamaan, kouluikään tullessa lapset tulivat koulusta eikä kukaan ollut kotona tuntikausiin. Ei yh-äidin asema ollut ruusuinen joskus 60-luvulla. Asenteetkin olivat ihan toiset.
[/quote]
Totta, mummolleni tuossa liitossa eläminen oli jo taloudellisesti parempi järjestely. Hänellä oli monta lasta ja kotiapulaisen kanssa pitivät taloutta yllä.
Mummo kertoi, että häneenkin oli ollut eräs mies ihastunut. Mies oli soittanut hänelle ja kutsunut luokseen ja hän oli ollut imarreltu miehen huomiosta ja oli ollut kahden vaiheilla. Sitten hänen lapsensa oli tullut viereen kysymään: "Kuka se oli joka soitti" ja mummo oli sitten ymmärtänyt, ettei lähtisi samalle tielle asiassa kuin pappa.
Ap
[/quote]
Ja näin tuotiin keskusteluun mukaan naisen korkeampi moraali!
Mitä ne kulissit oikein olivat?
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 12:33"]
Mitkä ihmeen kulissit?
Vaikka mummosi eli tuolla tavalla, se ei tarkoita, että kaikki 60-luvulla olisivat olleet samanlaisissa "piireissä". Suurin osa 60-luvun avioliitoista oli ihan tavallisia heteroparisuhteita ilman mitään rakastajattaria tai sivusuhteita.
Mummosi tuntuu aika naiivilta henkilöltä: 60-luvun loppu oli jo seksuaalisen vapautumisen aikaa, jolloin yliopistokaupungeissa irtosuhteet oli tavallisia. Joku lääkärin vaimo (ilman ammattia?) oli takuulla reppana siinä elämässä, mutta esim. oma äitini tajusi hankkia ammatin ja olisi vastaavassa tilanteessa voinut varsin hyvin sanoa miehelle heippa.
[/quote]Päätä jo.
Ihmiset ovat pettäneet kumppaneitaan niin kauan kuin historiaa on kirjoitettu. On lapsellista ajatella että menneillä vuosikymmenillä sitä ei olisi tapahtunut tai olisi ollut vähemmän. Ennen ne ihmiset vasta juoksivatkin vieraissa, kun ei ollut muuta eroottista viihdettä ja itsetyydytyksestä saattoi tulla sokeaksi. Nautinnollisia asioita oli elämässä tosi vähän, ilo otettiin irti toisesta ihmisestä.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 12:33"]
Mitkä ihmeen kulissit?
Vaikka mummosi eli tuolla tavalla, se ei tarkoita, että kaikki 60-luvulla olisivat olleet samanlaisissa "piireissä". Suurin osa 60-luvun avioliitoista oli ihan tavallisia heteroparisuhteita ilman mitään rakastajattaria tai sivusuhteita.
Mummosi tuntuu aika naiivilta henkilöltä: 60-luvun loppu oli jo seksuaalisen vapautumisen aikaa, jolloin yliopistokaupungeissa irtosuhteet oli tavallisia. Joku lääkärin vaimo (ilman ammattia?) oli takuulla reppana siinä elämässä, mutta esim. oma äitini tajusi hankkia ammatin ja olisi vastaavassa tilanteessa voinut varsin hyvin sanoa miehelle heippa.
[/quote]Päätä jo.
[/quote]
Mitä pitää päättää?
1960-luvulla suurin osa parisuhteista solmittiin muualla kuin yliopistokaupungeissa.
1960-luvulla yliopistokaupungeissa irtosuhteet yleistyivät. => niistä tuli tavallisia.
En näe mitään ristiriitaa kirjoituksessani. Se, että yliopistokaupungeissa vapauduttiin, ei tarkoita, että maaseudulle olisi levinnyt löyhämoraalisuutta.
Olet ap aivan oikeassa. 1960-luvun seksuaalinen vallankumous koski hyvin pientä piiriä lähinnä nuoria opiskelijoita isoissa yliopistokaupungeissa, yleinen ilmapiiri oli jotain aivan toista. Vapaata sukupuolielämää viettävää naista olisi pidetty huorana ja tuomittu sosiaalisesti.
Ja on aika tyhjäpäistä arvioida senaikaisia naisia nykytilanteesta käsin. Iso osa naisista jäi kotiin hoitamaan lapsia, ja varsinkin jos puoliso oli epäsäännöllistä työtä tekevä lääkäri, vaihtoehtoja ei kauheasti ollut, päivähoitoon ei hyvätuloisilla kahden huoltajan perheen lapsilla ollut juurikaan asiaa. Ok, kodinhoitajia käytettiin nykyistä enemmän, mutta siinä saa äidillä jo olla aika kiehtova ja hyväpalkkainen ura.... Ajat olivat yksinkertaisesti vaan toiset, ja kotirouvana olo oli yleistä ja hyväksyttyä. Mutta kyllä se nostaa kynnystä ottaa ja jättää pettävä puoliso!
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 13:54"]
Olet ap aivan oikeassa. 1960-luvun seksuaalinen vallankumous koski hyvin pientä piiriä lähinnä nuoria opiskelijoita isoissa yliopistokaupungeissa, yleinen ilmapiiri oli jotain aivan toista. Vapaata sukupuolielämää viettävää naista olisi pidetty huorana ja tuomittu sosiaalisesti.
Ja on aika tyhjäpäistä arvioida senaikaisia naisia nykytilanteesta käsin. Iso osa naisista jäi kotiin hoitamaan lapsia, ja varsinkin jos puoliso oli epäsäännöllistä työtä tekevä lääkäri, vaihtoehtoja ei kauheasti ollut, päivähoitoon ei hyvätuloisilla kahden huoltajan perheen lapsilla ollut juurikaan asiaa. Ok, kodinhoitajia käytettiin nykyistä enemmän, mutta siinä saa äidillä jo olla aika kiehtova ja hyväpalkkainen ura.... Ajat olivat yksinkertaisesti vaan toiset, ja kotirouvana olo oli yleistä ja hyväksyttyä. Mutta kyllä se nostaa kynnystä ottaa ja jättää pettävä puoliso!
[/quote]
Niin, kannattaa ymmärtää sekin, että tuohon aikaan 4-8 lasta oli vielä ihan normaali lukumäärä (koska ehkäisyä ei ollut käytössä) ja kotirouvana hommaa riitti perhearjen pyörittämisessä vaikka kotiapulainenkin oli kuvioissa.
ap
Ennen sitä vasta osattiinkin, onneksi mummon muistelot eivät yltäneet sota-ajoille asti, se vasta mielenkiintoista aikaa olikin. Näistä ajoista tuli aikanaan keskusteltua oman mummoni kanssa.
Aikaisempien vuosikymmenten lapsimäärästä voisi sanoa, ettei se nyt niin varmaa ollut siihen aikaan, että ne kaikki perheen lapset olivat avioparin omaa jälkikasvua.
Niinpä, ennen oli paremmat kulissit kun ei ollut somea ja vain pelkät kyläjuorut liikkuivat.
Luultavasti aika moni nuori rouva joutui häiden jälkeen sellaiseen tilanteeseen, jota ei aiemmin ollut edes osannut kuvitella. Esimerkkinä oma äitini, joka havaitsi olevansa naimisissa joka ainoa viikonloppu itsensä umpihumalaan juovan väkivaltaisen alkoholistin kanssa.