Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon haikeudesta ja surumielisyydestä?
01.07.2014 |
Olen erittäin herkkä "kaikelle" ja näin ollen esim. marketissa soinut haikea musiikki saattaa lähes "suistaa raiteiltani" minut ja jäädä päivä- ellei viikkokausiksi soimaan päähäni ja aiheuttamaan ihmeellistä haikeaa surumielisyyttä. Ja minä niin vihaan sitä olotilaa! Olen lapsesta asti ollut tällainen, musiikille erittäin herkkä ja muutenkin. Pienistä asioista herkistelevä ja ylitunteellinen. Enkä meinaa kestää itseäni. Tällainen vaikeuttaa elämää aika tavalla. Mikä minua siis vaivaa?
Kommentit (26)
Viinaa en ole juonut vuosikausiin. Nousuhumalan jälkeen tulee alakulo ja itkuinen olo - ei sovi mulle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin ylitunteellinen, kuin kovaksi keitetty. Tunteet on inhimillisiä ja niitä ei tarvi pantata.
J-P
Voisikohan tällaista ominaisuutta hyödyntää missään? Jotenkin koen, että herkkyyteni ja luovuuteni menee ihan hukkaan, koen ne enemmän elämää hankaloittavina kuin rikkautena.
ap
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 00:47"]
Voisikohan tällaista ominaisuutta hyödyntää missään? Jotenkin koen, että herkkyyteni ja luovuuteni menee ihan hukkaan, koen ne enemmän elämää hankaloittavina kuin rikkautena.
ap
[/quote]
Luulen että sä olet hyvä kuuntelija. Osaat eläytyä toisen osaan ja ymmärrät. Ja kai sä iloitakkin osaat. Kyllä ne kaikki tunteet on tarpeellisia.
J-P
Mitä jos kävisit psykiatrille kertomassa tuosta yliherkkyydestä? Jos se oikeasti noin paljon hankaloittaa elämääsi. Ei ne lääkkeet ihmistä muuta, tasoittavat vähän liian suuria tunnekuormituksia vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syönyt mielialalääkettä joskus. Ne eivät sovi minulle myöskään. Olen niillekin jotenkin herkistynyt. En ole enää oma itseni lääkityksellä. Alkaa mennä herkästi liian lujaa. Sitten menee rahat ja kaikki päin pöpelikköä. Tulee olo "millään ei ole mitään väliä".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä hyvä kuuntelija, mutta itse olen todella sulkeutunut :(
ap
Foolihappo- ja b-vitamiinilisät. Ehkä myös C ja D. Ulkoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudesta sen verran, että minua ei ole koskaan oikein hyväksytty tällaisena kuin olen. Vanhemmat ovat arvostelleet minua paljon, lapsena ja aikuisenakin, ja useimmiten negatiivisesti. Paljon ristiriitoja, ahdistusta, asioita mitä ei lapsen tarvisi tietää, en ole saanut näyttää mielipiteitäni vaan minun on ollut pakko taipua vanhempieni vallan alle mitä pienimmissäkin asioissa. Olen ollut kynnysmatto myös myöhemmin elämässäni ja täysin nössö joka ei uskalla mitään :´(
ap
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 01:05"]
Olen kyllä hyvä kuuntelija, mutta itse olen todella sulkeutunut :(
ap
[/quote]
Joo en mä mikään ihmistuntija ole, mutta oon huomannut vaan jotain.
Toi sulkeutuneisuus on yleensä miesten vaiva.
J-P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 01:09"]
Lapsuudesta sen verran, että minua ei ole koskaan oikein hyväksytty tällaisena kuin olen. Vanhemmat ovat arvostelleet minua paljon, lapsena ja aikuisenakin, ja useimmiten negatiivisesti. Paljon ristiriitoja, ahdistusta, asioita mitä ei lapsen tarvisi tietää, en ole saanut näyttää mielipiteitäni vaan minun on ollut pakko taipua vanhempieni vallan alle mitä pienimmissäkin asioissa. Olen ollut kynnysmatto myös myöhemmin elämässäni ja täysin nössö joka ei uskalla mitään :´(
ap
[/quote]
Tuletko hyvin toimeen ihmisten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulen toimeen ihmisten kanssa, mutta en osaa pitää puoliani enkä sanoa vastaan. Olen aivan liian myötäilevä kaikessa kaikkien kanssa. Kärsin siitä todella paljon. Vanhemmille ei koskaan saanut sanoa mistään vastaan, heti suuttuivat ja sain kuulla olevani kiittämätön ja vaikka mitä, vaikka oikeasti olin todella äärimmäisen kiltti ja tunnollinen sekä vanhemmilleni lojaali kaikessa. Mitään hyötyä ei siitäkään kiltistä luonteenlaadusta ole ikinä ollut :(
ap
Olen käynyt aikoinaan terapiassa vuosikausia paniikkituntemusten ja neuroottisen jännittämisen takia, keskusteluterapiassa mistä ei lopen ollut kuin hetkeksi tsemppiapua. Vähän aikaa meni aina paremmin yhden istunnon jälkeen kun terapeutti tsemppasi.
Tosiasia on, että koen olevani täysi nolla ihan rehellisesti sanottuna, ja sitä olen vaikka miten tsempattaisiin. Mihinkään minusta ei tule enää olemaan. Kunpa olisi joskus kotoa kannustettu johonkin, päinvastoin, jarruteltiin.. älä mene lukioon (vaikka olisin halunnut), ei uskottu mihinkään eikä kykyihini ollenkaan. Ei minusta sitten mitään tullutkaan, mutta itseäni opin häpeämään ja alisuoriutumaan kaikesta.
ap
Kuulin joitain aikoja sitten erään naisen kertomuksen, jota en oikein muista, mutta tää nainen oli onnellinen lapsi, mutta käveli kai jotenkin erikoisesti jostain viasta johtuen. Tää lapsi oli onnellinen ja iloinen, eikä tiennyt, että on jotenkin poikkeava, ennenkuin muistaakseni hänen isänsä puhui jonkun miehen kanssa tytöstä hänen kuullensa ja nimitti tätä siten, että tää tyttö ymmärsi olevansa jotenkin epänormaali. Se muutti totaalisesti tän tytön elämän ja ennen iloinen tytto, joka oli mielestääm ihan normaali, muutui surulliseksi ja se jatkui ihan aikuisikään saakka, kunnes hän kohtasi Jeesuksen. Nyt hän oli taas onnellinen ja vertasi itseään Raamatun Mefibosetiin, joka sai syödä kuninkaan pöydässä.
Siitä voi lukea 2 Samuelin kirja 9.
J-P
Rasittavaa valitusta. Ylikiltteys ja miellyttäminen ovat latentin vihan merkkejä.
Rupea aggressiiviseksi ja ala pitämään puoliasi. Silloin susta ehkä pidetäänkin. Kynnysmatot ärsyttää.
Viinalla. Edes hetkeksi.