Lue keskustelun säännöt.
Hei sinä 35-vuotias: kaipaatko sitä, mitä elämä sinulle kaksikymppisenä antoi?
20.09.2025 |
Oliko ihanaa opiskellessa, matkustellessa, bailatessa ennen pariutumista, ennen lapsia, ruuhkavuosia, ennen paineita työhönpaluun takia, päiväkoteja jne?
Kommentit (18)
Oli. Se harmitti et oli rahaa niin vähän käytössä. Eikä tullu käytyä missään vaihto-oppilaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En matkustellut, en bailannut, oli paineita työpaikan löytämisestä, rahat tosi vähissä jatkuvasti.
Olen paljon tyytyväisempi nyt. Talous kohdillaan, hyvä työpaikka. Lapset ja parisuhde puuttuu mut niillä ei nyt niin väliä ole.
Hui en!
35v elämäni oli tuhannesti parempaa kuin epävarmana parikymppisenä! Oli 3 lasta, kaunis koti ja rakastava mies.
Ja taas näin 65v:nä en kaipaa edes tuota kolmevitosta, niin paljon parempi elämä on tänään saman kullan kanssa! No, kroppa ja kunto voisi olla yhtä upea kuin viisikymppisenä...
En Matkustellut tai bailannut tuon ikäisenä kärsin masennuksesta ja kärsin vieläkin näin 15 vuotta myöhemmin, lapsia ei ole eikä tule.
Kyllä! Vaikka nyt 35 elämä on hyvää, niin oli siinä kaksikymppisyydessä taikaa. Kaikki oli jännittävää ja innostavaa. Maailma oli avoinna ja asiat uusia. Oli vapautta. Ei haitannut vaikka rahaa ei ollut, se oli ehkä jopa hyvä. Tuli säädettyä ja tehtyä vaikka mitä. Vieläkkn tulee, mutta se taika uupuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, koska elämäni on aika samanlaista silloin kun nytkin. Sama mies 21-vuotiaasta eteenpäin, ei lapsia, sama asumismuoto. Elämä on mukavaa.
Mä olen jo toki 46v, mutta en kaipaa sitä mitä mulla oli 20-vuotiaana. Sairastin tuolloin syöpää ja kävin hoitoja läpi. Siinä sivussa yritin saada lukion viimeiset jutut suoritettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmevitosena oli kyllä huomattavasti enemmän p**lua tarjolla kuin kaksikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Kolmevitosena oli kyllä huomattavasti enemmän p**lua tarjolla kuin kaksikymppisenä.
No ei, ku on naimisissa. Avioseksi on ku olympialaiset: toistuu aina 4 vuoden välein ja lopussa aina joku suomalainen pettyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Se oli hauskaa silloin mutta nykyään elämä on seesteisempää. Voin toki vieläkin lähteä baariin tai reissuun mutta harvemmin tekee mieli kuitenkaan.
En todellakaan. Elämä 20-vuotiaana oli yhtä helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En matkustellut, "bailannut", enkä opiskellut parikymppisenä.
Eikä nyt kolmevitosena ole ruuhkavuosia, lapsia eikä päiväkoteja.
Edelleen samaan tapaan matkustellaan kuin 20 vuotiaina ja käydään ravintoloissa ja illanvietoissa. Ei elämä oikeastaan ole muuttunut kuin siten, että rahaa on enemmän ja opiskelijariennot on vaihtuneet työpaikan edustustilaisuuksiin ja asiakastilaisuuksiin. Samat ihmiset niissä pyörii kuin opiskellessa koska piirit alalla on pienet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Tuossa iässä menin vielä massan mukana enkä ymmärtänyt mistään mitään. Suurin muutos joka on tullut on parisuhteisiin: ymmärrän nyt, että ne eivät ole hyväksi naiselle enkä sellaiseen enää sekaannu. Tuolloin oli vielä harhainen kuvitelma romantiikasta, enkä ymmärtänyt miesten seksuaalisuutta (tai omaani). Nyt ymmärrän ja ei kiitos enää koskaan miestä.
Pariuduin jo 19 vuotiaana ennen kun menin armeijaan. Pääsin armeijasta niin menin töihin ja elettiin normaalia elämää tyttöystävän kanssa. Minun tyttöystävä oli yökerhossa töissä itseasiassa ja myi alkoholia siellä. Kävin minäkin yökerhossa muutamia kertoja mutta pääasiassa join olutta kotona. Siitä on nyt 30 vuotta aikaa ja olen yhä saman naisen kanssa. Asutaan omakotitalossa jonka perin äidiltäni.
En. 20-vuotiaana olin vakavasti masentunut ja sössinyt kouluni ja suunnittelin izemurhaa. Nyt nelikymppisenä elo on oikein mukavaa ja asiat kunnossa.
Kaipaan sitä että silloin asiat vielä tuntui joltakin ja ihmiset kiinnostivat. Nykyään kaikki - kuten tunteet ja ihmiset tuntuvat jotenkin laimeilta. Se myös harmittaa, etten lähtenyt ulkomaille asumaan.
Onneksi ulkomaille pääsee sitten vaikka eläkkeelläkin.
Ei ole elämä minulle antanut mitään kaksikymppisenä. Koska en ole ikinä ollutkaan kaksikymppinen. Hihi.
M19