Mt. Everestin vainajat pyörivät mielessäni.

Vierailija kirjoitti:

Hillary step tuhoutunut jo 2015 maanjäristyksessä?

Elämäntapa

Mount Everest: Tragediaa ja uskomattomia selviytymistarinoita

Jenni Ollonqvist 1 vuosisitten

Facebook

Maailman korkein vuori, Mount Everest, vaatii vuosittain useita ihmishenkiä, mutta toisaalta kerrottavaksi on tullut myös uskomattomia selviytymistarinoita.

Toukokuun 29. päivänä vuonna 1953 nepalilainen Tenzing Norgay ja uusiseelantilainen Edmund Hillary kiipesivät ensimmäisinä Mount Everestin huipulle.

...kun Mount Everestin huipulle kiivettiin (varmistetusti) ensimmäisen kerran. Hillary ja Norgay olivat osa brittiläistä retkikuntaa, jossa kiipeilijät oli jaettu niin sanottuihin hyökkäyspareihin, jotka yrittäisivät huipulle toinen toisensa perään. Hillary ja Norgay olivat peri numero kaksi, vaikka heidät tiedettiin vahvimmaksi kaksikoksi.

Ensimmäinen pari saavutti Mount Everestin etelähuipun, joka on 90 metriä varsinaista huippua alempana, mutta kiipeäminen oli pakko keskeyttää, sillä toisen miehen happisäiliö oli epäkunnossa.

Ennen Hillaryn ja Norgayn huipulle kiipeämistä oli Mount Everestiä toki yritetty valloittaa aiemminkin. Jotkut olivat vahvasti sitä mieltä, että vuoden 1953 nousu ei ollut ihmisten ensimmäinen kerta huipulla.

Vuonna 1924 englantilaiset George Mallory ja Andrew Irvine olivat kiipeämässä vuorelle ja heidät oli kaukoputkella nähty olevan vain 200-300 metrin päästä huipusta. Valitettavasti miehet eivät koskaan palanneet kiipeilyltään, joten on mahdotonta tietää pääsivätkö he huipulle vai ei. Ruumiiden uskottiin paljastavan totuus, mutta miehiä ei löytynyt vuosikymmeniin.

Kun Conrad Ankerin johtama retkikunta viimein vuonna 1999 löysi George Malloryn, oli pettymys todisteiden osalta suuri. Erityisesti harmitti kaksikon kameran puuttuminen, koska sen uskottiin tuovan kysymyksiin vastauksia. Mutta eivät Malloryn ja Irvinen kannattajat silti lannistuneet, sillä vaikka Mallorylla ei ollut kameraa, ei hänellä ollut erästä toistakaan esinettä.

Mallory oli ennen Everestille lähtöään kertonut vaimolleen Ruthille, että päästessään huipulle, hän aikoisi jättää naisen kuvan sinne muistoksi. Saman Mallory kertoi kiipeilyryhmälleen, ja ilmoitti pitävänsä vaimon kuvaa aina taskussaan.

Kun Malloryn ruumis löytyi, ei Ruthin kuvaa ollut miehen taskuissa.

Eli sittenkin oliko paluumatka jo?

Ei mies olisi luopunut kuvasta ikinä, eli taisivat käydä huipulla. Tuollainen lupaus pidetään.  Valokuvissa on hopeabromidia joten jollain laittella se saattaisi löytä huipulta? Huippu näyttäisi noisseen 2 m kyllä v sta 1924 jolloin se oli 8848 m

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysikö kiinalainen sittenkin ylempää Irvinen- sitten ois kamerat lähteneet?

Did Xu Jing spot Irvine?

In 2001, 1999 Expedition Leader Eric Simonson and Jochen Hemmleb traveled to Beijing to interview some of the 1960 Chinese Everest climbers.[8] Theirs had been the first expedition back to the North Side since the British attempts of the 1920s and 1930s. During their meetings, one of those climbers, Xu Jung, spontaneously blurted out that he recalled having spotting a dead climber lying on his back, feet facing uphill. Since no one other than Mallory and Irvine had ever been lost on the north side of Everest up to that date, and Mallory was much lower down, it could only have been Andrew Irvine. However, the sighting was brief, Xu was in desperate straits during the descent, and while he clearly remembered seeing the body, he was unclear about where it was:

"I found his body in a crack one metre wide, with steep cliffs on both sides, Xu said. He was in a sleeping bag, as if he was taking shelter, fell asleep and never awoke."

His body was intact but his skin was blackened. He was facing up. After I returned, I did some research of the historical records and realised it must have been Irvine.

Xu said he was the only member of the Chinese team to see the body because he was lagging behind and turned round at about 28,000ft, 1,000ft below the summit. I saw the body on the last of four attempts to make it to our camp 7. On my return down, I took a more direct route.[9] (Emphasis added.)

Irvine olisi kellottanut selällään siis makuupussissa metrin levyisen halkeaman päällä - eli ollut elossa ja mennyt suojaan? Hurjaa.

No halkeama avautunut ja nielassut Irvinen niin ettei näy?

Siellä lepäisi sitten makuupussissa jossain 100 m syvyydessä kuin faarao. Ja niin kauan kuin pallo universumissa keikkuu. Ellei jokin järistys puskisi pintaan jälleen.

Liukuen lumilaudalla alas: Joku siis teki jo sen.

Ranskalainen 23-vuotias Marco Siffredi halusi olla ensimmäinen ihminen, joka laskeutuu maailman korkeimmalta vuorelta lumilaudalla. Hän pääsi tavoitteeseensa toukokuussa 2001, mutta ei silti ollut tyytyväinen. Koska lunta oli vähän, joutui hän valitsemaan ”helpomman” Nortonin kuilun alastulorinteeksi. Vuorella oli niin kylmä, että toinen hänen siteistään aukesi laskun alkuvaiheessa, mutta sherpan avustuksella välineet saatiin korjattua ja Siffredi lasketteli Tiibetin puoleiselle perusleirille reilun kahden kilometrin matkan kahdessa ja puolessa tunnissa.

Siffredi ei kuitenkaan ollut tyytyväinen, sillä hänen haaveenaan oli laskea kapeammasta ja vuoren jyrkimmästä rinteestä, Hornbeinin kuilusta. Hän palasi Mount Everestille seuraavan vuoden elokuussa ja aloitti raskaan nousun yhdessä kolmen sherpan kanssa; tällä kertaa lunta oli paljon, paikoin rintaan saakka. Päästyään huipulle Siffredi oli väsynyt, eikä jaksanut innostua saavutuksesta, joten sherpojen mielestä lautailu olisi ollut hyvä unohtaa.

Alkoi olla jo myöhä, huippu oli saavutettu vasta kahdelta iltapäivällä, mutta Siffredi on päättäväinen ja lähtee tunnin lepäämisen jälkeen laskuun. Sherpat seuraavat laskun edistymistä alastuloreitiltään, mutta menettävät näköyhteyden jossain vaiheessa kokonaan.

Myöhemmin ja paljon alempana, jo lähellä perusleiriä, he näkevät hahmon seisovan kaukaisuudessa. Tuohon vuodenaikaan vuorella ei pitäisi olla ketään muuta, joten he lähtevät havaintopaikkaa kohti sillä oletuksella, että mies oli Siffredi. Lumessa ei kuitenkaan näy lumilaudan jälkiä.

Siffredin olisi pitänyt lasketella perusleiriin muutamassa tunnissa, mutta hän ei ikinä selvinnyt sinne asti. Ilman radiopuhelinta matkaan lähtenyt lumilautailija oli kadonnut, ja sherpat arvelivat hänen tippuneen kuolemaansa. Myöhemmin pelastusryhmä löysi laudan jälkiä, jotka loppuivat hieman Hornbeinin kuilun jälkeen. Siffredin ruumista ei ole ikinä löytynyt.

Voisiko koko retkestä huipulle tehdä virtuaalilasiversioita että taviksetkin pääsis mukaan ja luonto ei pilaantuisi enempää? Norjassa oli ainakin esityksiä joissa tekniikka jossa koki itse olevansa messissä kaikkine korkeuksineen ja kuilutuntemuksineen aidosti. Pysähtyminenkin tuntui kun oma penkki olisi jarruttanut :)

Vierailija kirjoitti:

Voisiko koko retkestä huipulle tehdä virtuaalilasiversioita että taviksetkin pääsis mukaan ja luonto ei pilaantuisi enempää? Norjassa oli ainakin esityksiä joissa tekniikka jossa koki itse olevansa messissä kaikkine korkeuksineen ja kuilutuntemuksineen aidosti. Pysähtyminenkin tuntui kun oma penkki olisi jarruttanut :)

Nyt joku suomalainen sai hyvän yritysidean virtuaalimatka Everestille vaan ja myyntiin. Kaikilla mausteilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko koko retkestä huipulle tehdä virtuaalilasiversioita että taviksetkin pääsis mukaan ja luonto ei pilaantuisi enempää? Norjassa oli ainakin esityksiä joissa tekniikka jossa koki itse olevansa messissä kaikkine korkeuksineen ja kuilutuntemuksineen aidosti. Pysähtyminenkin tuntui kun oma penkki olisi jarruttanut :)

Nyt joku suomalainen sai hyvän yritysidean virtuaalimatka Everestille vaan ja myyntiin. Kaikilla mausteilla.

Tuuli- ja lumitehosteet ois kivat 😏

Tuleeko kellään muulla fiilistä että hitto noi sherpat on kovia tyyppei kun ne pyörii tuolla jengiä auttelemassa.

Toki on bisnestä mutta silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko koko retkestä huipulle tehdä virtuaalilasiversioita että taviksetkin pääsis mukaan ja luonto ei pilaantuisi enempää? Norjassa oli ainakin esityksiä joissa tekniikka jossa koki itse olevansa messissä kaikkine korkeuksineen ja kuilutuntemuksineen aidosti. Pysähtyminenkin tuntui kun oma penkki olisi jarruttanut :)

Nyt joku suomalainen sai hyvän yritysidean virtuaalimatka Everestille vaan ja myyntiin. Kaikilla mausteilla.

Tuuli- ja lumitehosteet ois kivat 😏

Ja lämpötilan pitää myös olla jäätävä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko koko retkestä huipulle tehdä virtuaalilasiversioita että taviksetkin pääsis mukaan ja luonto ei pilaantuisi enempää? Norjassa oli ainakin esityksiä joissa tekniikka jossa koki itse olevansa messissä kaikkine korkeuksineen ja kuilutuntemuksineen aidosti. Pysähtyminenkin tuntui kun oma penkki olisi jarruttanut :)

Nyt joku suomalainen sai hyvän yritysidean virtuaalimatka Everestille vaan ja myyntiin. Kaikilla mausteilla.

Tuuli- ja lumitehosteet ois kivat 😏

Juu studio vaan ulko-olosuhteita muistuttaviksi ja kamppeet niskassa esitys, niin alkais päästä tunnelmaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko kellään muulla fiilistä että hitto noi sherpat on kovia tyyppei kun ne pyörii tuolla jengiä auttelemassa.

Toki on bisnestä mutta silti.

Irvinen ja Malloryn jälkeen kaikki pitää niitä sherpoja oikeasti kaikkien kovimpina tuossa lajissa, hyviä tyyppejä on länkkäreissä ainakin myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko koko retkestä huipulle tehdä virtuaalilasiversioita että taviksetkin pääsis mukaan ja luonto ei pilaantuisi enempää? Norjassa oli ainakin esityksiä joissa tekniikka jossa koki itse olevansa messissä kaikkine korkeuksineen ja kuilutuntemuksineen aidosti. Pysähtyminenkin tuntui kun oma penkki olisi jarruttanut :)

Nyt joku suomalainen sai hyvän yritysidean virtuaalimatka Everestille vaan ja myyntiin. Kaikilla mausteilla.

Myös AV versiona ja myyntiin

Niissä Norjan tekemissä vvirtuaali ideoissa omilta jäätikköretkiltään oli aidot kiiepilijät ja ympäristö jne. Sellaset on best.

A

ustralialainen vuorikiipeilijä Lincoln Hall oli jo aiemmin, vuonna 1984, yrittänyt kiivetä Mount Everestille, mutta silloin matka oli jäänyt kesken.

Vuonna 2006 Hall lähti uuteen yritykseen ja onnistuikin nousemaan huipulle. Kuitenkin hyvin pian laskeutumiseen lähdettyään Hall alkoi kärsiä vakavasta aivoödeemasta eli turpoamisesta, joka aiheuttaa uneliaisuutta ja hallusinaatioita.

Useat sherpat yrittivät auttaa Hallia, mutta eivät onnistuneet saamaan tätä alas vuorelta. Apujoukot joutuivat jättää miehen taakseen ja tämän oletettiin menehtyvän yön aikana.

Uskomatonta, mutta totta, Hall pysyi hengissä 8,5 kilometrin korkeudessa, vaikka hänellä ei ollut lisähappea tai kunnollisia varusteita yöpymiseen. Seuraavana päivänä neljän hengen kiipeilyryhmä oli lähestymässä vuoren huippua, kun he näkivät Hallin reitin vieressä hourailemassa. Kilometrien pudotukseen johtavan reunan lähellä istunut Hall oli juuri vaihtamassa paitaansa. Ryhmä oli järkyttynyt, sillä puolipukeisella miehellä ei ollut makuupussia tai kiipeilyvälineitään, eikä sen puoleen happimaskia, pipoa, hanskoja tai aurinkolaseja. Ryhmä päätti jättää huipulle pyrkimisen ja jäädä sekavan Hallin seuraksi.

Lincoln Hallin perheelle oli jo ilmoitettu kiipeilijän kuolemasta, mutta riemu oli melkoinen kun mies saatiinkin muutamia sormia ja varpaita lukuunottamatta kokonaisena ja elossa kotiin.

Jos tulla katoaa aurinkolasit niin kannattaa laitta noita lippuja usea kerros silmien päälle niin että näkee jotenkuten niitten läpi, koska aurinkö kärventää sarveiskalvot ihan nopeasti, jäästä heijastuenkin.Lumisokeus on niinkuin valoon katsosi koko ajan. Jos silmiä alkaa karttaa yhtään on lisättävä syojaa koko ajan silmilleen.

Beck Weathers oli ryhmänsä kanssa myräkän aikaan saarroksissa, ja heidän oppaansa Rob Hall oli jo aiemmin kadonnut. Myrskyn rauhoituttua Weathers ja muutamat muut olivat niin heikossa kunnossa, että loput ryhmästä lähtivät leiriin hakemaan apua. Kun apujoukot saapuivat, miehen ei arveltu selviävän laskeutumisesta, joten ryhmän muita jäseniä autettiin liikkeelle. Seuraavana päivänä Weathersia ja hänen kanssaan odottamaan jätetyn Yasuko Namban vointia tultiin tarkastamaan, mutta Namba oli jo kuollut ja Weathersin oletettiin olevan ”menetetty tapaus”.

Weathers palasi myöhemmin samana päivänä tajuihinsa ja laskeutui omatoimisesti leiriin kaikkien suureksi ihmetykseksi. Yöllä hänen telttansa kuitenkin oli romahtanut tuulen takia, ja jälleen miehen oletettiin menehtyneen ja hänet oltiin jättämässä niille sijoilleen. Onneksi joku huomasi Weathersin olevan tajuissaan juuri ennen kuin joukko oli löhdössä liikkeelle.

Beck Weathers selvisi vuorelta kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti hengissä, vaikka menettikin paleltumien seurauksena nenänsä, toisen kätensä ja säilyneestä kädestä kaikki sormensa.

Että 2 kertaa meinas pudota kelkasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä sai hyvää tunnelmaa miltä se loppuvaiheen kiipeäminen tuntuu. 

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Pohjoispuolelle on näköjään asennettu 2005 vuonna uudet ja pidemmät tikkaat Second steppiin. On kovin helpottunut se kohta. Kaikki tuo mitä videolla nähdään on tullut toimestani kiivettyä ilman köysiä, sinä vuonna ei kelien takia saatu köysiä vedettyä. Vanhoihin köysiin ei uskaltanut luottaa. Second stepissä otin "lehmänhännän" sulkurenkaaseen niin paljon vanhoja köysiä, kuin mahtui. Ajatuksena, että niiden yhteiskestävyys olisi riittävän iso. First step ja Third step helppoja, eikä tarvinnut vanhoihin köysiin turvautua. Loppu ilman köysiä huipulle.

Lisäys: Tuossa videon lopussa on kohta vaarallisimmasta kohdasta kun he tulevat huipulta alas, korkeus n. 8800 metriä. Siinä kohtaa vaakaköydet tuhoutuvat täysin tuulen piestessä ne ja seuraavana vuonna niitä ei käytännössä enää ole. Kun menin, niin yksi vanha köysi oli jäljellä ja siitäkin vain 2 kpl ydinkuitunippuja jäljellä. Eli, kuin hammaslankoihin olisi laittanut itsensä kiinni. Lujuus lähellä nollaa. Siinä ehkä kilometrin olisi tullut alas, jos olisi horjahtanut. Mukavasti, rauhallisesti ja nautislellen meni molempiin suuntiin se kohta. Siinä keskittyminen jokaiseen liikkeeseen tarkasti sai huikean fiiliksen aikaan. Sen ohittamisen jälkeen taas laajennettiin ajattelua isommaksi.

Tullaanko huipulla palatessa eri reittiä kuin noustaan? Jos ei, miten ihmeessä tuossa kohtaa ohitetaan? Kun sinne on jatkuva jono...

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Kiitos näistä videoista oli ihan jees:D!

Eikö tuonne saada sääntöä ettei sitä hoippuroijaa edes riisuta tamiseistaan vaan juurikin päivästoin: jätetään juomaa ja happea ja varustetta varmuudeksi viereen.Ja vaikka kovaääninen pilli!!!!!

Ja peili. Jolla voi vinkkkailla sijaintia jne. Vihonviimeinen homma maallikkojen arvioida tila ja sitten se aivojen tila varsinkaan, ihminen kun lepää voi hyvinkin herätä vielä. Tuo just sapettaa että ensin jätetään ja sitten viedään kamppeetkin!