Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mt. Everestin vainajat pyörivät mielessäni.
30.06.2021 |
Olen palstalla näkemäni kommentin johdosta kehittänyt itselleni kummallisen kiinnostuksen Mount Everestillä lepääviin kiipeilijöihin. Olin kuullut niistä aiemminkin, mutta luulin että on legendaa ettei ruumiita saada alas vuorelta.
Osa vainajista säilyy näkyvissä ja verrattain hyvässä kunnossa vuosiakin sääolosuhteiden vuoksi. Lämpötila ei koskaan laske alle nollan.
Niin sanotulla death zonella (lähellä huippua) on ollut nähtävissä useita ihmisiä jotka eivät koskaan selvinneet alas. Kiipeilijät siis kulkevat vainajien ohi pyrkiessään maailman korkeimmalle huipulle.
Ajatus on samaan aikaan tosi karmaiseva ja kiehtova. Miltä tuntuisi nähdä hautaamaton, vuorella vuosia levännyt ihminen? Miltä omaisista tuntuu kun läheistä ei koskaan saa haudata, vaikka ruumiin koordinaatit ovat tiedossa ja netti täynnä valokuvia? Miten nukkuvat yönsä ne kiipeilijät, jotka aikanaan ovat joutuneet hylkäämään vielä elossa olevan ihmisen mahdottomien pelastusolosuhteiden vuoksi?
En tiedä miksi tämä aihe nyt pälkähtää mieleeni säännöllisesti.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Green_Boots
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Francys_Arsentiev
https://sometimes-interesting.com/mount-everest-dead-bodies/
Kommentit (1996)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä sai hyvää tunnelmaa miltä se loppuvaiheen kiipeäminen tuntuu.
Pohjoispuolelle on näköjään asennettu 2005 vuonna uudet ja pidemmät tikkaat Second steppiin. On kovin helpottunut se kohta. Kaikki tuo mitä videolla nähdään on tullut toimestani kiivettyä ilman köysiä, sinä vuonna ei kelien takia saatu köysiä vedettyä. Vanhoihin köysiin ei uskaltanut luottaa. Second stepissä otin "lehmänhännän" sulkurenkaaseen niin paljon vanhoja köysiä, kuin mahtui. Ajatuksena, että niiden yhteiskestävyys olisi riittävän iso. First step ja Third step helppoja, eikä tarvinnut vanhoihin köysiin turvautua. Loppu ilman köysiä huipulle.
Lisäys: Tuossa videon lopussa on kohta vaarallisimmasta kohdasta kun he tulevat huipulta alas, korkeus n. 8800 metriä. Siinä kohtaa vaakaköydet tuhoutuvat täysin tuulen piestessä ne ja seuraavana vuonna niitä ei käytännössä enää ole. Kun menin, niin yksi vanha köysi oli jäljellä ja siitäkin vain 2 kpl ydinkuitunippuja jäljellä. Eli, kuin hammaslankoihin olisi laittanut itsensä kiinni. Lujuus lähellä nollaa. Siinä ehkä kilometrin olisi tullut alas, jos olisi horjahtanut. Mukavasti, rauhallisesti ja nautislellen meni molempiin suuntiin se kohta. Siinä keskittyminen jokaiseen liikkeeseen tarkasti sai huikean fiiliksen aikaan. Sen ohittamisen jälkeen taas laajennettiin ajattelua isommaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä massaturismi tuo isoja ongelmia tuolle alueelle jo ihan pelkät jatkuvat lentokone ramppaamiset aiheuttavat ympäristölle herkissä olosuhteissa vaaran. Jos ette usko menkää lentokoneen viereen kun se lähtee kentältä. Ymmärrätte miten se kaikki aiheuttaa vyöryjä ja ilmanalan likaamista ja paljon.
Luklaan lennetään sellaisella sillipurkilla, roottorimallisella. Siitä kävellään basecampiin päiväkausia. Lentokoneilla ja Everestillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Koptereita siellä kyllä lentää.
Itse lentänyt Luklaan lukuisia kertoja, niin lentokoneelle, kuin helikopterillakin. Namze Bazaarissa on lentokenttä. Käytännössä joka päivä lentää, jos säät sallii sightseeing lentoja Everestin läheisyydessä. Eli, kyllä lentokoneilla on tekemistä Everestin kanssa. Laittoipa yksi kiinalaismiljardööri joka päivä lentokoneen tarkistamaan reittitilanteen vuorelta. Helikopterilla lensi lepopäivinä Kathmanduun ravintolaan syömään.
Vierailija kirjoitti:
Useamman ruumiin Everestillä nähnyt, yhden intialaisen kiipeilijän ruumiin yli astunut n. 8500 metrin korkeudessa. Monia tuttuja kuollut, yksi mm. viereiseen telttaan perusleirissä, kun olimme tulleet vuorelta alas.
Ihmisillä on erilaisia harrastuksia mitä vapaa-ajallaan tykkäävät tehdä.
Olen mielestänne se jankkaaja mutta tässä on vielä Malloryn löytäjä, loistava kiipeilija ja tutkimusmatkaaja: (video)
Vierailija kirjoitti:
Ruumiit siellä vuorella ei haittaa ketään, eikä mitään. Ainoastaan pöyristyjät pöyristelee niitä. Antaa niiden olla siellä ihan rauhassa. On hautarauhan rikkomisen kaltainen juttu kun niitä lähdetään sörkkimään. Yhteisellä sopimuksella sovittu, että jos jää yli kasitonniin tai muuten pahaan paikkaan alempanakin, että annetaan olla. Kunnioitetaan näiden vainajien päätöstä ja annetaan heille hautarauha.
Miksi meidän pitäisi kunnioittaa päätöstä mennä kuolemaan ja roskaamaan jollekin vuorelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva sitä Lhotsen rinteestä jonka joku täällä menny: https://de.wikipedia.org/wiki/Datei:Western_Cwm_and_Lhotse.jpg
Kukahan on eka lapsi tuolla, tai jopa vauva? Onko sherpalasia jo käynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Everest on kirjaimellisesti jätteiden ja ulosteiden peitossa. ..."
- - -
". . .Molemmissa paikoissa on nyt pahat ruuhkat kun kovakuntoiset mutta osaamattomat "kiipeilijät" haluavat puhtaan narsismin vuoksi saada Everestin "valloituksen" CV:nsä lisäviitteeksi, ja siksi porukkaa paleltuu.
Keskiverto kiipeilijä on nyt keski-ikäinen pankkiiri tai treideri joka haluaa extreme-kokemuksia ja on valmis maksamaan siitä."
- - -
"Voisitko vähän avata: Keitä ovat Mallory ja Irvine? Ja miksi heidän suoritustaan "spekuloidaan yhä"?
- - -
"Mallory ja Irvine olisivat olleet ekat tiedetyt vuorelle kiivenneet jos onnistuivat, tämä vuonna 1924. Ei tiedetä pääsivätkö he huipulle, toinen kilpailija kuvasi heidät melko korkealla. Toinen näistä hemmoista löytyi 90-luvulla ja hänen pakastekuivatusta selästään löytyy kuvia netistä. Toista ei ole vielä löydetty."
- - -
Kuulostaa upealta harrastukselta.
Ripaus itsetuhoisuutta höystettynä tavoiteeseen vapaa-ehtoisesti kaahia haastavissa olosuhteissa vaarallisiin paikkoihin.
Tietoisesti.
Todella proaktiivista ja yhteiskunnallisestikin rakentavaa.
"Haastaa ja voittaa itsensä". Saada siitä kiksit, ettei jäädy kalmoksi vuoren rinteelle onnekkaampien retkeläisten töllisteltäväksi maamerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samointein voisi ihan kunnioituksesta nimetä virallisesti ekoiksi Malloryn ja Irvinen, siis ajatelkaa noilla tamineilla. Lisähappeä kyllä mutta ei kontaktia ulkomaailmaan.
In 1999, another American, Eric Simonson, along with German Everest researcher Jochen Hemmleb launched only the second expedition specifically designed to search for the body and camera.[3] On the first day of the high-altitude search, Conrad Anker found the body on the 8200m Snow Terrace at 8165m. The big surprise: It was Mallory rather than Irvine. The major new clue: Mallory had severe rope-jerk injuries around his waist signifying that he and Irvine were roped in a fall. This all but proved the two did not separate. Having taken two tanks each, the pair did not have enough oxygen for any hope of reaching the summit together.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
In 1999, another American, Eric Simonson, along with German Everest researcher Jochen Hemmleb launched only the second expedition specifically designed to search for the body and camera.[3] On the first day of the high-altitude search, Conrad Anker found the body on the 8200m Snow Terrace at 8165m. The big surprise: It was Mallory rather than Irvine. The major new clue: Mallory had severe rope-jerk injuries around his waist signifying that he and Irvine were roped in a fall. This all but proved the two did not separate. Having taken two tanks each, the pair did not have enough oxygen for any hope of reaching the summit together.
“My face is perfect agony. Have prepared 2 oxygen apparatus for our start tomorrow morning.”
∼ Last entry in the diary made by Andrew ‘Sandy’ Irvine on the North Col on June 6, 1924.
Löysikö kiinalainen sittenkin ylempää Irvinen- sitten ois kamerat lähteneet?
Did Xu Jing spot Irvine?
In 2001, 1999 Expedition Leader Eric Simonson and Jochen Hemmleb traveled to Beijing to interview some of the 1960 Chinese Everest climbers.[8] Theirs had been the first expedition back to the North Side since the British attempts of the 1920s and 1930s. During their meetings, one of those climbers, Xu Jung, spontaneously blurted out that he recalled having spotting a dead climber lying on his back, feet facing uphill. Since no one other than Mallory and Irvine had ever been lost on the north side of Everest up to that date, and Mallory was much lower down, it could only have been Andrew Irvine. However, the sighting was brief, Xu was in desperate straits during the descent, and while he clearly remembered seeing the body, he was unclear about where it was:
"I found his body in a crack one metre wide, with steep cliffs on both sides, Xu said. He was in a sleeping bag, as if he was taking shelter, fell asleep and never awoke."
His body was intact but his skin was blackened. He was facing up. After I returned, I did some research of the historical records and realised it must have been Irvine.
Xu said he was the only member of the Chinese team to see the body because he was lagging behind and turned round at about 28,000ft, 1,000ft below the summit. I saw the body on the last of four attempts to make it to our camp 7. On my return down, I took a more direct route.[9] (Emphasis added.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Löysikö kiinalainen sittenkin ylempää Irvinen- sitten ois kamerat lähteneet?
Did Xu Jing spot Irvine?
In 2001, 1999 Expedition Leader Eric Simonson and Jochen Hemmleb traveled to Beijing to interview some of the 1960 Chinese Everest climbers.[8] Theirs had been the first expedition back to the North Side since the British attempts of the 1920s and 1930s. During their meetings, one of those climbers, Xu Jung, spontaneously blurted out that he recalled having spotting a dead climber lying on his back, feet facing uphill. Since no one other than Mallory and Irvine had ever been lost on the north side of Everest up to that date, and Mallory was much lower down, it could only have been Andrew Irvine. However, the sighting was brief, Xu was in desperate straits during the descent, and while he clearly remembered seeing the body, he was unclear about where it was:
"I found his body in a crack one metre wide, with steep cliffs on both sides, Xu said. He was in a sleeping bag, as if he was taking shelter, fell asleep and never awoke."
His body was intact but his skin was blackened. He was facing up. After I returned, I did some research of the historical records and realised it must have been Irvine.
Xu said he was the only member of the Chinese team to see the body because he was lagging behind and turned round at about 28,000ft, 1,000ft below the summit. I saw the body on the last of four attempts to make it to our camp 7. On my return down, I took a more direct route.[9] (Emphasis added.)
Irvine olisi kellottanut selällään siis makuupussissa metrin levyisen halkeaman päällä - eli ollut elossa ja mennyt suojaan? Hurjaa.
Jos menisin Everestille niin ehdottomasti Irvineä etsimään. Muuten en suosittele.
Nearing the base of the final summit pyramid, they were observed climbing a prominent rock step, but the vista soon vanished as the clouds again conspired to obscure the pair. They were never seen alive again.
No niin elikkä satelliitilla vaan etsimään jos olisi niin pinnassa eikä lumien alla. ja eikä niissäkin ole tekniikkaa jolla ruumiin erottaan lumen ja jään alta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysikö kiinalainen sittenkin ylempää Irvinen- sitten ois kamerat lähteneet?
Did Xu Jing spot Irvine?
In 2001, 1999 Expedition Leader Eric Simonson and Jochen Hemmleb traveled to Beijing to interview some of the 1960 Chinese Everest climbers.[8] Theirs had been the first expedition back to the North Side since the British attempts of the 1920s and 1930s. During their meetings, one of those climbers, Xu Jung, spontaneously blurted out that he recalled having spotting a dead climber lying on his back, feet facing uphill. Since no one other than Mallory and Irvine had ever been lost on the north side of Everest up to that date, and Mallory was much lower down, it could only have been Andrew Irvine. However, the sighting was brief, Xu was in desperate straits during the descent, and while he clearly remembered seeing the body, he was unclear about where it was:
"I found his body in a crack one metre wide, with steep cliffs on both sides, Xu said. He was in a sleeping bag, as if he was taking shelter, fell asleep and never awoke."
His body was intact but his skin was blackened. He was facing up. After I returned, I did some research of the historical records and realised it must have been Irvine.
Xu said he was the only member of the Chinese team to see the body because he was lagging behind and turned round at about 28,000ft, 1,000ft below the summit. I saw the body on the last of four attempts to make it to our camp 7. On my return down, I took a more direct route.[9] (Emphasis added.)
Irvine olisi kellottanut selällään siis makuupussissa metrin levyisen halkeaman päällä - eli ollut elossa ja mennyt suojaan? Hurjaa.
No halkeama avautunut ja nielassut Irvinen niin ettei näy?
Vierailija kirjoitti:
Tänään tuleekin sopivasti telkkarista Everest.
https://www.iltalehti.fi/telkku/ohjelmat/everest/196390/tv5/8369649
Katsoin eilen Netflixistä sopivasti. Tuossa tuli kyllä vaikutelma, että etsintäpartioita lähetettiin ja yritettiin viedä happipulloja ym. eli ei ihan niin tylyä meininkiä kuin olin ajatellut. En tosin tiedä, kuinka paljon tuota tarinaa on muutettu. Ilmeisesti tuolloin -96 syntynyt Rob Hallin tytär on myös kiipeillyt ainakin harrastusmielessä.
Hillary step tuhoutunut jo 2015 maanjäristyksessä?
Elämäntapa
Mount Everest: Tragediaa ja uskomattomia selviytymistarinoita
Jenni Ollonqvist 1 vuosisitten
Maailman korkein vuori, Mount Everest, vaatii vuosittain useita ihmishenkiä, mutta toisaalta kerrottavaksi on tullut myös uskomattomia selviytymistarinoita.
Toukokuun 29. päivänä vuonna 1953 nepalilainen Tenzing Norgay ja uusiseelantilainen Edmund Hillary kiipesivät ensimmäisinä Mount Everestin huipulle.
...kun Mount Everestin huipulle kiivettiin (varmistetusti) ensimmäisen kerran. Hillary ja Norgay olivat osa brittiläistä retkikuntaa, jossa kiipeilijät oli jaettu niin sanottuihin hyökkäyspareihin, jotka yrittäisivät huipulle toinen toisensa perään. Hillary ja Norgay olivat peri numero kaksi, vaikka heidät tiedettiin vahvimmaksi kaksikoksi.
Ensimmäinen pari saavutti Mount Everestin etelähuipun, joka on 90 metriä varsinaista huippua alempana, mutta kiipeäminen oli pakko keskeyttää, sillä toisen miehen happisäiliö oli epäkunnossa.
Ennen Hillaryn ja Norgayn huipulle kiipeämistä oli Mount Everestiä toki yritetty valloittaa aiemminkin. Jotkut olivat vahvasti sitä mieltä, että vuoden 1953 nousu ei ollut ihmisten ensimmäinen kerta huipulla.
Vuonna 1924 englantilaiset George Mallory ja Andrew Irvine olivat kiipeämässä vuorelle ja heidät oli kaukoputkella nähty olevan vain 200-300 metrin päästä huipusta. Valitettavasti miehet eivät koskaan palanneet kiipeilyltään, joten on mahdotonta tietää pääsivätkö he huipulle vai ei. Ruumiiden uskottiin paljastavan totuus, mutta miehiä ei löytynyt vuosikymmeniin.
Kun Conrad Ankerin johtama retkikunta viimein vuonna 1999 löysi George Malloryn, oli pettymys todisteiden osalta suuri. Erityisesti harmitti kaksikon kameran puuttuminen, koska sen uskottiin tuovan kysymyksiin vastauksia. Mutta eivät Malloryn ja Irvinen kannattajat silti lannistuneet, sillä vaikka Mallorylla ei ollut kameraa, ei hänellä ollut erästä toistakaan esinettä.
Mallory oli ennen Everestille lähtöään kertonut vaimolleen Ruthille, että päästessään huipulle, hän aikoisi jättää naisen kuvan sinne muistoksi. Saman Mallory kertoi kiipeilyryhmälleen, ja ilmoitti pitävänsä vaimon kuvaa aina taskussaan.
Kun Malloryn ruumis löytyi, ei Ruthin kuvaa ollut miehen taskuissa.
Eli sittenkin oliko paluumatka jo?
Alue: Aihe vapaa
Luklaan lennetään sellaisella sillipurkilla, roottorimallisella. Siitä kävellään basecampiin päiväkausia. Lentokoneilla ja Everestillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Koptereita siellä kyllä lentää.