Lue keskustelun säännöt.
Mt. Everestin vainajat pyörivät mielessäni.
30.06.2021 |
Olen palstalla näkemäni kommentin johdosta kehittänyt itselleni kummallisen kiinnostuksen Mount Everestillä lepääviin kiipeilijöihin. Olin kuullut niistä aiemminkin, mutta luulin että on legendaa ettei ruumiita saada alas vuorelta.
Osa vainajista säilyy näkyvissä ja verrattain hyvässä kunnossa vuosiakin sääolosuhteiden vuoksi. Lämpötila ei koskaan laske alle nollan.
Niin sanotulla death zonella (lähellä huippua) on ollut nähtävissä useita ihmisiä jotka eivät koskaan selvinneet alas. Kiipeilijät siis kulkevat vainajien ohi pyrkiessään maailman korkeimmalle huipulle.
Ajatus on samaan aikaan tosi karmaiseva ja kiehtova. Miltä tuntuisi nähdä hautaamaton, vuorella vuosia levännyt ihminen? Miltä omaisista tuntuu kun läheistä ei koskaan saa haudata, vaikka ruumiin koordinaatit ovat tiedossa ja netti täynnä valokuvia? Miten nukkuvat yönsä ne kiipeilijät, jotka aikanaan ovat joutuneet hylkäämään vielä elossa olevan ihmisen mahdottomien pelastusolosuhteiden vuoksi?
En tiedä miksi tämä aihe nyt pälkähtää mieleeni säännöllisesti.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Green_Boots
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Francys_Arsentiev
https://sometimes-interesting.com/mount-everest-dead-bodies/
Kommentit (1996)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha jeti, good lord olet päässyt juttelemaan Nirmal Purjan kanssa (toivottavasti meni nimi oikein). Minkälainen tyyppi hän luonnossa? Seurasin Mission Possible -liukuhihnahuiputusta aikanaan instassa, melkoinen supermies tuo kyllä on. Sitä mietin että onko se paikallisen elinkeinon kannalta hyvä juttu että näin ylivoimainen tyyppi vetää ennätykset uusiksi? Ei jää länkkäreille enää mitään tavoiteltavaa.
Semmoinen lyhyenläntä (yhdessä poseerauskuvassa selvästi minua lyhyempi, olen 172) ja jäntevä ex-erikoisjoukkojen gorkha, ehkä ylisuorittajatyyppiä. Oli hyvän nimensä varassa vetämässä 12 misukan ryhmää Aconcagualle, kaikki huipulle, ei huono. Sillä on oma firma, joka on todellisuudessa Seven Summits -toimiston filiaali (Nepalin toiseksi suurin helikopteripelastushuijausfirma, 6 helikopteria). Seven Summitsilla on muitakin hämäriä bisneksiä, jututin puulaakin johtajaa myös, joka illalla kännipäissään tunnusti kaikenlaista. Nirmal eli Nimsdai pukeutui illalla Bremontin Project Possible untuvahaalariin, jotta voisi turvallisesti sammua mihin tahansa. Oli erittäin iloinen että oli päässyt eroon asiakkaistaan, jotka lienevät olleet kimpussa 24/7 kolmatta viikkoa. Punkkua vedettiin, sehän kuuluu joka illallisella hintaan, pullo per 3 kiipeilijää normaalisti, alas tultua ei rajoituksia.
Vuorella oli kaksi muutakin kiintoisaa ryhmää, Lukas Furtenbachin 7-henkinen "flash" ryhmä, joka oli akklimatisoitunut kotona hypoksiateltoissa kuukauden päivät, ja maksoi siitä hyvästä noin 8 tonnia ylimääräistä viidestä säästetystä päivästä. Sitten oli joku karaten raskaan sarjan voittamaton maailmanmestari, entinen CIA mies ja nyt ökyrikas turvafirman omistaja-johtaja. Oli trofy-pimunsa (uh-huh...) kanssa palkannut kolme Nepalista paikalle rahdattua šerpaa kantamaan hapet sun muut. Paikalliset oli pahana kun oli omat kantajat, mutta virallisesti he tietysti olivat vain retkikavereita eikä töissä. Huipulle menivät että heilahti, suoraan kakkosleiristä. Lisähapella... Hinta: 160000 dollaria koko paketti.
Ei herra Purjan suoritukset vaikuta sitä eikä tätä Everestin kiipeilijöitten kunniaan tai määriin. Ne joitten mielestä Everstin kiipeäminen on maailman hienoin vuorikiipeilysuoritus ei ole šerpojen tai Purjan suorituksista kuulleetkaan. Purjan projekti oli paljolti erinomaista logistiikkaa ja suhteitten käyttämistä lupien saamiseen, mikä ei olisi onnistunut keneltäkään ulkomaalaiselta. Vuorelta toiselle mahdollisimman nopeasti että akklimatisointi säilyy, ylös helpointa reittiä lisähapella kaikki. Kuulostaa komealta kun ei tuijoteta detaljeja (onhan se tietysti melkoin temppu, ei voi kieltää, mutta kyllä jonkun Jerzy Kukuczkan suoritus 79-88 ilman lisähappea, joka kerta joko uusi reitti tai eka talvinousu, ja lähestulkoonsa ilman rahaa kommunistisesta Puolasta lähtien on edelleen omaa luokkaansa, ja hakkaa myös Messnerin ekana saaman 14 huippua juuri vaikeuskertomiensa takia.
Nirmal Purja on kyllä nykymaailmassa maineensa ansainnut, sen takia näitä nykyään tehdään eikä sisäisestä poltteesta.
________
Vanha Jeti
Puolalaiset on kyllä ollu kummallisen kovaa kiipeilykansaa varsinkin kun en ole ikinä kuullutkaan mistään Puolan vuoristoista.
Tatra on kyllä melkoista vuoristoa jossa kelpaa harjoitella vaikka Himalajalle.
Sekä Alpeilla että Tatralla on muuten ollut aikoinaan paljon ammattikantajia (Tatralla saattaa olla vieläkin), jotka ovat kantaneet aivan samanlaisia epäinhimillisiä kuormia kuin Nepalin kantajat edelleenkin. Sveitsissä näin yhden vuoren huipulla hotellissa kuvan kantajasta, joka toi 30-luvulla hotelliin 150 kg painavaa pyykkikonetta, kun ei ollut helikoptereita eikä kabiinihissejä. Vastaavia suorituksia näkee Nepalissa useinkin kun menee tiettömille seuduille vuoristoon.
__________
Vanha Jeti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tatra-vuoret näköjään noin 2600 metrissä.
Luin jostain että Seven Summits Treks (?) buukaa rutiininomaisesti yli ja sitten heittää osan porukasta ulos, ilmeisesti yllä mainitun helikopteripelastushuijauksen kautta (?). Reilukerho kokoontuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mennyt tällaisissa paikoissa yli kuilujen se oli aika huisia, ja te kyselette olenko kiipeillyt, niin ootte te aika...
Molemmilla puolilla Everestiä kiivenneenä olen Khumbun jäätikön kolmesti mennyt ylös ja alas, joten kyllä nuo tikkaat ovat tutut. Silloin kun Khumbun jäätiköllä loikin, niin Lhotsea yritin, siinä onnistumatta. Jäi 7400 metrin yöpyminen korkeimmaksi kohdaksi sillä kertaa, kun retkikunnan johtaja meni kuolemaan. Reitti sama molemmilla vuorilla tuohon korkeuteen. Tibetin puolelta sitten huiputin.
Itse en ole edes haaveillut näin vaikeita.
Siis en ollut ikinä kuullutkaan tällaisesta. Että everestillä ruumiita makaa.
Nyt minullakin pyörii ne ruumiit päässä 😅😅😆
Siis ajatus vaan siitä, että siellä ne on. Jotenkin tulee pysähtynyt olo kun ajattelee sitä, ruumiit on vaan siellä , ei mätäne tai haise, hiljaa kuivuvat pois , vaatteet säilyy vuosikymmeniä, hiljaisuus, pysähtyneisyys , hiipuminen tästä maailmasta, luovuttaminen, tappio, valinta .
Todella erikoisia tunteita herättää nämä ruumiit. Kuin ei tästä maailmasta, poikkeuksellista ihmisten kulttuurissa , kuin aikakapselit. Mitä on kuolema. Nämä ihmiset ovat jääneet sinne, näkyviin, kuin muistoksi , jäänteeksi, jäänteeksi joka on nykyään mitäänsanomaton, vain kuollutta materiaa , ihminenkö?
Ihan todella erikoisia filosofisia pohdintoja herää, joita en osaa edes sanoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tatra-vuoret näköjään noin 2600 metrissä.
Ahaa ihan mielenkiintoiset norjan luokkaa, tuolla siis pärjää kyllä harjoitellessa. Norja on niin kallis maa.
Vierailija kirjoitti:
Siis en ollut ikinä kuullutkaan tällaisesta. Että everestillä ruumiita makaa.
Nyt minullakin pyörii ne ruumiit päässä 😅😅😆
Siis ajatus vaan siitä, että siellä ne on. Jotenkin tulee pysähtynyt olo kun ajattelee sitä, ruumiit on vaan siellä , ei mätäne tai haise, hiljaa kuivuvat pois , vaatteet säilyy vuosikymmeniä, hiljaisuus, pysähtyneisyys , hiipuminen tästä maailmasta, luovuttaminen, tappio, valinta .
Todella erikoisia tunteita herättää nämä ruumiit. Kuin ei tästä maailmasta, poikkeuksellista ihmisten kulttuurissa , kuin aikakapselit. Mitä on kuolema. Nämä ihmiset ovat jääneet sinne, näkyviin, kuin muistoksi , jäänteeksi, jäänteeksi joka on nykyään mitäänsanomaton, vain kuollutta materiaa , ihminenkö?
Ihan todella erikoisia filosofisia pohdintoja herää, joita en osaa edes sanoittaa.
Hyvin sanoitit. Indonesiassa elää Toraja kansa, joka elää kuolleiden omaistensa kanssa. Tuossa on linkki ja myös kuva muumioituneesta sukulaisesta, joten älkää avatko sitä, jos tuntuu liian halloweenilta.
https://www.escape.com.au/destinations/asia/the-tribe-that-keeps-their-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin jostain että Seven Summits Treks (?) buukaa rutiininomaisesti yli ja sitten heittää osan porukasta ulos, ilmeisesti yllä mainitun helikopteripelastushuijauksen kautta (?). Reilukerho kokoontuu.
Näppärin jippo pitkään aikaan tehtiin pari vuotta sitten Pasang Lhamun pitäjässä (siis siellä Everestin juurella). Gokyon laakson pohjukassa oli vapaaehtoisjärjestön pyörittämä klinikka, joka hoiti lähinnä sairastuneita kantajia ilmaiseksi, ja ulkomaalaisia kohtuuhintaan (jolla toiminta rahoitettiin). Ongelma oli se, että alle 5% ulkomaalaisista potilaista evakuoitiin helikoptereilla, kun ei ollut oikeasti tarvetta. Paikalliset hotellinpitäjät päättivät korjata asian.
Pitäjän kunnanhallitus perui klinikan toimiluvan, ja tilalle perustettiin hotellien omistama klinikka. Nyt ulkomaalaisista asiakkaista pelastetaankin helikoptereilla jo 60%. Toisin sanoen hotellit saavat ilmaisen helikopterirahdin tavaroilleen, eikä tarvitse odotella viikkoa että kantaja raijaisi tavarat lähimmältä tieltä. Vakuutusyhtiöt maksavat laskut, typeryyttään.
Ennen piti hotellin pitäjän mennä erikseen kysymään illallisella, että josko joku vieraista haluaisi tulla pelastetuksi heti huomenissa? 15% kickback voitaisiin splitata turistin ja hotellin kesken, eli vapaaehtoinen sairaaksi tekeytynyt sai ilmaisen lennon Katmanduun ja 500-750 taalaa taskurahaa siihen päälle, hotelli ilmaisen kyydin Katmandusta ostettaville tarvikkeille.
Namchen nykyinen pormestari oli minulla oppaana/tulkkina 1998, piti viime käynnillä hieman kysellä, mutta oli mukamas jollain asioilla pääkaupungissa. Korruptiorahojaan rälläämässä, tietty. Komea oli sillä uusi hotelli.
_________
Vanha Jeti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mennyt tällaisissa paikoissa yli kuilujen se oli aika huisia, ja te kyselette olenko kiipeillyt, niin ootte te aika...
Molemmilla puolilla Everestiä kiivenneenä olen Khumbun jäätikön kolmesti mennyt ylös ja alas, joten kyllä nuo tikkaat ovat tutut. Silloin kun Khumbun jäätiköllä loikin, niin Lhotsea yritin, siinä onnistumatta. Jäi 7400 metrin yöpyminen korkeimmaksi kohdaksi sillä kertaa, kun retkikunnan johtaja meni kuolemaan. Reitti sama molemmilla vuorilla tuohon korkeuteen. Tibetin puolelta sitten huiputin.
Joku nokkela trekkitoimisto on vienyt trekkaajia Everestin kakkosleiriin asti tekeytymällä mukamas Nuptsen retkikunnaksi. Lupa Nuptselle maksaa vain $600 kun Everestille maksaisi $11000. Pääsee suhteellisen halvalla hiukan pitemmälle kuin normi-EBC-trekkaaja. Tietysti pitää maksaa jääputouksen ylitysmaksu reitin tekijöille ja hiukan kalliimmat kantajat ja leirit, mutta panee kuitenkin paremmaksi kuin naapurin John joka kävi vain EBC:n etelänurkassa selfietä näppäämässä.
__________
Vanha Jeti
Näin on. Kun tuota pintaa retkikuntamaailmassa hieman rapsuttaa, niin sieltä löytyy aika kirjo ihan rikollisuuttakin, puhumattakaan toimistojen lehmänkaupoista eri asioissa, viranomaisten lahjontaa, ym. Sherpojen hurjat ryyppyjuhlat sesongin jälkeen, missä ei nyrkkiä säästellä. Siellä taustalla on ihan oma maailmansa, jota vain harva on päässyt vilkaisemaan. Itselleni on sekin suotu. Yhtenä esimerkkinä vuorenrinteeltä yläleiristä varastettu goretakkini. Eräs kaveri näki sen seuraavana sesonkina kaupassa, sponssitarrat irroitettuna. Mentiin katsomaan ja näytin kuvaa takistani ja tarrahaalistumat olivat just samat. Ilmoitin herra ÄKSÄLLE, että tässä kaupassa on takkini, eikä kauppias suostu kertomaan kuka on sen tuonut. Herra X tuli kauppaan ja kauppias paskansi housuihin hänet nähdessään. Kysyi kuka takin toi ja sai nimen heti. Otin takin ja lähdin Rum Doodleen juomaan ilmaisia viinoja. Herra X tuli paikalle ja sanoi, että asia on nyt hoidettu. Ihmettelin, että mitä, minulla on jo takkini. Varas oli hänen käskystään hakattu pahoin, eikä tee enää sherpa hommia.
Oikeus toteutui. Suomessa on se vikana, että laki toteutuu, mutta oikeudenmukaisuus ei.
Kiinnostavia juttuja kirjoittelet. Melkoisesti olet maailmaa nähnyt ja kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useamman ruumiin Everestillä nähnyt, yhden intialaisen kiipeilijän ruumiin yli astunut n. 8500 metrin korkeudessa. Monia tuttuja kuollut, yksi mm. viereiseen telttaan perusleirissä, kun olimme tulleet vuorelta alas.
Kerro lisää fiiliksistä!
Ap
Ylävuoren ruumiit jätetään yhteisestä sopimuksesta sijoilleen. Kukaan järkevä kiipeilijä ei halua, että jotkut vaarantavat henkensä tuodessaan hänen ruumistaan alas. Kiipeilijät hyväksyvät ylävuoren viimeiseksi leposijakseen ja mikäpäs sen kauniimpi paikka. Linnut ei noki, bakteerit ei jyllää, syväjäädytettynä siellä muistuttamassa ihmiselon rajallisuudesta. Ruumiit muistuttavat siellä kasvoiltaan kuivuneita mallinukkeja. Ei kuitenkaan täysin kuivaneilta, koska umpijäätyminen tapahtuu suht nopeasti. Aina on herättänyt ruumiin näkeminen rinteellä kunnioitusta ja saanut ajattelemaan elämää laajemmin. Mikä on tuon henkilön tarina, miksi kuoli, miten voisin toimia itse paremmin.
Kiitos kun jaat tämän, tosi mielenkiintoista!
Oletko koskaan ajatellut miten suhtautuisit jos joutuisit jättämään apua pyytävän ihmisen huipun tuntumaan kuolemaan? Pohdin itse sitä, että tilanteessa varmaan itsesuojeluvaisto jyrää kaiken yli, mutta mahtaisikohan illalla uni tulla silmään.
Ap
En ole joutunut tilanteeseen, missä joudutaan jättämään apua tarvitseva. Päässyt jopa auttamaan heitä pulassa, vaikka jo lääkäreidenkin toimesta yksi kiipeilijä "tuomittu kuolemaan". Eipä kuollut kun pantiin hösseliksi.
Olen kyllä joutunut perusleirin teltassa kuulemaan radiopuhelimella kuolevan kiipeilijän ääntä pari tuntia, äänen viimein vaietessa. Kyllä siinä kyyneliä tuli paljon ja pitkään, kun viimeisiä sanoja kuunteli ja pitkiä taukoja niiden välillä.
Ketjun aihe kiinnostaa itseäkin, mutta pilallehan tämä meni heti alussa.
Täällä on mukamas joku maailman vuoret huiputtanut kaiken kokenut kiipeilijä.
Ja toisena helikopteri- ja apinahullu joka keksii aina vaan hienompia ideoita hakea ruumiit pois sieltä huipulta. Onhan se toki niin, että täällä av-palstalla varmasti keksitään kaikki ne ideat, mitä kukaan muu maailmassa ei ole ennen tullut ajatelleeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa kuolleista saadaan pois, mutta siihen on tietty metriraja, jota korkeammalle esim. helikopteri ei siellä voi lentää, josta johtuen on vaikeaa kuljettaa vainajia alas. Sherpat ovat käsittääkseni tuoneet osan kuolleista alemmas, mutta dead zonelle jos kuolet, sinne myös jäät. Osa heistä on myös kadonnut vuorille, eikä ole koskaan löydetty.
Korkeammallakin on käyty:
"Delsalle started by going even further back in time, to 1972. That’s when legendary French aviator Jean Boulet, piloting an Aérospatiale SA 315 Lama, set the world record for the highest altitude flight in a helicopter at 12,442 mMutta laskeutuminen....
“But there are some limits, that was one of the conclusions of this mission,” Delsalle said, pointing out that Everest’s extreme winds and weather conditions make some rescues unacceptably risky, if not outright impossible. “Because in fact is it worth it to risk the life of a pilot and co-pilot to maybe rescue one [person] at such altitudes? Sometimes maybe it’s too dangerous, and you have to accept that it may not be possible.”
https://verticalmag.com/features/landing-everest-didier-delsalle-recall…
Niin, Delsalle tuossa sanoo ettei pelastus ole kaikissa sääolosuhteissa mahdollista. Hekolla Everestin huipulle on asiaa vain yhtä hyvissä sääolosuhteissa kuin sinne kiivetäkin, ei silloin kun myrsky on saattanut siellä ihmisiä kiipeliin.
Mutta tokihan meidän palsta-asiantuntijamme tietää paremmin.
Hän on varmaan ollut mukana useilla helikopterilennoilla Mt. Everestillä.
Etkö olekin, asiantuntija?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tatra-vuoret näköjään noin 2600 metrissä.
Ahaa ihan mielenkiintoiset norjan luokkaa, tuolla siis pärjää kyllä harjoitellessa. Norja on niin kallis maa.
Vielä yksi eka kerta kokemus Norjasta kun istahdettiinpa johonkin kahvilaan matkalla vuorille ja tilattiinpas pöytä täyteen kahvia ja evästä niin se lasku HUH!.
Kahvikuppi maksoi jotain 7.80 kruunua ja silleen. Syötiinki hups siinä satoja euroja yhtenä aamupäivänä jo. Ja se tunnelimaksupolitiikka rassaa. Muuten kohtuuullisen hienoa oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useamman ruumiin Everestillä nähnyt, yhden intialaisen kiipeilijän ruumiin yli astunut n. 8500 metrin korkeudessa. Monia tuttuja kuollut, yksi mm. viereiseen telttaan perusleirissä, kun olimme tulleet vuorelta alas.
Kerro lisää fiiliksistä!
Ap
Ylävuoren ruumiit jätetään yhteisestä sopimuksesta sijoilleen. Kukaan järkevä kiipeilijä ei halua, että jotkut vaarantavat henkensä tuodessaan hänen ruumistaan alas. Kiipeilijät hyväksyvät ylävuoren viimeiseksi leposijakseen ja mikäpäs sen kauniimpi paikka. Linnut ei noki, bakteerit ei jyllää, syväjäädytettynä siellä muistuttamassa ihmiselon rajallisuudesta. Ruumiit muistuttavat siellä kasvoiltaan kuivuneita mallinukkeja. Ei kuitenkaan täysin kuivaneilta, koska umpijäätyminen tapahtuu suht nopeasti. Aina on herättänyt ruumiin näkeminen rinteellä kunnioitusta ja saanut ajattelemaan elämää laajemmin. Mikä on tuon henkilön tarina, miksi kuoli, miten voisin toimia itse paremmin.
Kiitos kun jaat tämän, tosi mielenkiintoista!
Oletko koskaan ajatellut miten suhtautuisit jos joutuisit jättämään apua pyytävän ihmisen huipun tuntumaan kuolemaan? Pohdin itse sitä, että tilanteessa varmaan itsesuojeluvaisto jyrää kaiken yli, mutta mahtaisikohan illalla uni tulla silmään.
Ap
En ole joutunut tilanteeseen, missä joudutaan jättämään apua tarvitseva. Päässyt jopa auttamaan heitä pulassa, vaikka jo lääkäreidenkin toimesta yksi kiipeilijä "tuomittu kuolemaan". Eipä kuollut kun pantiin hösseliksi.
Olen kyllä joutunut perusleirin teltassa kuulemaan radiopuhelimella kuolevan kiipeilijän ääntä pari tuntia, äänen viimein vaietessa. Kyllä siinä kyyneliä tuli paljon ja pitkään, kun viimeisiä sanoja kuunteli ja pitkiä taukoja niiden välillä.
Ketjun aihe kiinnostaa itseäkin, mutta pilallehan tämä meni heti alussa.
Täällä on mukamas joku maailman vuoret huiputtanut kaiken kokenut kiipeilijä.
Ja toisena helikopteri- ja apinahullu joka keksii aina vaan hienompia ideoita hakea ruumiit pois sieltä huipulta. Onhan se toki niin, että täällä av-palstalla varmasti keksitään kaikki ne ideat, mitä kukaan muu maailmassa ei ole ennen tullut ajatelleeksi.
Nuo viestit ovat minun kirjoittamia, kuten äskeinen "Gore takin varastaminen/palauttaminen"-juttu. En ole kaiken kokenut kiipeilijä, mutta kohtalaisen kokenut sellainen. Ulkomuistista 27 kertaa Nepalissa ja siihen sitten Kaukasukset, Kirgiisiat, Tiibetit, Kiinat ja Intiat kiipeilykohteina. Etelä-amerikka meinasi unohtua. Kyllä siinä väkisin kertyy kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis en ollut ikinä kuullutkaan tällaisesta. Että everestillä ruumiita makaa.
Nyt minullakin pyörii ne ruumiit päässä 😅😅😆
Siis ajatus vaan siitä, että siellä ne on. Jotenkin tulee pysähtynyt olo kun ajattelee sitä, ruumiit on vaan siellä , ei mätäne tai haise, hiljaa kuivuvat pois , vaatteet säilyy vuosikymmeniä, hiljaisuus, pysähtyneisyys , hiipuminen tästä maailmasta, luovuttaminen, tappio, valinta .
Todella erikoisia tunteita herättää nämä ruumiit. Kuin ei tästä maailmasta, poikkeuksellista ihmisten kulttuurissa , kuin aikakapselit. Mitä on kuolema. Nämä ihmiset ovat jääneet sinne, näkyviin, kuin muistoksi , jäänteeksi, jäänteeksi joka on nykyään mitäänsanomaton, vain kuollutta materiaa , ihminenkö?
Ihan todella erikoisia filosofisia pohdintoja herää, joita en osaa edes sanoittaa.
Hyvin sanoitit. Indonesiassa elää Toraja kansa, joka elää kuolleiden omaistensa kanssa. Tuossa on linkki ja myös kuva muumioituneesta sukulaisesta, joten älkää avatko sitä, jos tuntuu liian halloweenilta.
https://www.escape.com.au/destinations/asia/the-tribe-that-keeps-their-…
No tää on aika karmiva. Pienten lasten ja vauvojenkin ruumit otetaan haudasta, jotta sisarukset, jotka ei ole koskaan nähneet heitä elossa voi hengailla niiden kuolleiden ruumiiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useamman ruumiin Everestillä nähnyt, yhden intialaisen kiipeilijän ruumiin yli astunut n. 8500 metrin korkeudessa. Monia tuttuja kuollut, yksi mm. viereiseen telttaan perusleirissä, kun olimme tulleet vuorelta alas.
Kerro lisää fiiliksistä!
Ap
Ylävuoren ruumiit jätetään yhteisestä sopimuksesta sijoilleen. Kukaan järkevä kiipeilijä ei halua, että jotkut vaarantavat henkensä tuodessaan hänen ruumistaan alas. Kiipeilijät hyväksyvät ylävuoren viimeiseksi leposijakseen ja mikäpäs sen kauniimpi paikka. Linnut ei noki, bakteerit ei jyllää, syväjäädytettynä siellä muistuttamassa ihmiselon rajallisuudesta. Ruumiit muistuttavat siellä kasvoiltaan kuivuneita mallinukkeja. Ei kuitenkaan täysin kuivaneilta, koska umpijäätyminen tapahtuu suht nopeasti. Aina on herättänyt ruumiin näkeminen rinteellä kunnioitusta ja saanut ajattelemaan elämää laajemmin. Mikä on tuon henkilön tarina, miksi kuoli, miten voisin toimia itse paremmin.
Kiitos kun jaat tämän, tosi mielenkiintoista!
Oletko koskaan ajatellut miten suhtautuisit jos joutuisit jättämään apua pyytävän ihmisen huipun tuntumaan kuolemaan? Pohdin itse sitä, että tilanteessa varmaan itsesuojeluvaisto jyrää kaiken yli, mutta mahtaisikohan illalla uni tulla silmään.
Ap
En ole joutunut tilanteeseen, missä joudutaan jättämään apua tarvitseva. Päässyt jopa auttamaan heitä pulassa, vaikka jo lääkäreidenkin toimesta yksi kiipeilijä "tuomittu kuolemaan". Eipä kuollut kun pantiin hösseliksi.
Olen kyllä joutunut perusleirin teltassa kuulemaan radiopuhelimella kuolevan kiipeilijän ääntä pari tuntia, äänen viimein vaietessa. Kyllä siinä kyyneliä tuli paljon ja pitkään, kun viimeisiä sanoja kuunteli ja pitkiä taukoja niiden välillä.
Ketjun aihe kiinnostaa itseäkin, mutta pilallehan tämä meni heti alussa.
Täällä on mukamas joku maailman vuoret huiputtanut kaiken kokenut kiipeilijä.
Ja toisena helikopteri- ja apinahullu joka keksii aina vaan hienompia ideoita hakea ruumiit pois sieltä huipulta. Onhan se toki niin, että täällä av-palstalla varmasti keksitään kaikki ne ideat, mitä kukaan muu maailmassa ei ole ennen tullut ajatelleeksi.
Et sitten tiedä miten kaikenlaisisssa operaatioissa ollaan käännytty eläinten apuun jälleen? Vaikk heittelin lonkalta noita oli niissä ihan vakavastikin aihetta. Älä ota niin ryppyotsalla kaikkea, lue rivienvälitkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin jostain että Seven Summits Treks (?) buukaa rutiininomaisesti yli ja sitten heittää osan porukasta ulos, ilmeisesti yllä mainitun helikopteripelastushuijauksen kautta (?). Reilukerho kokoontuu.
Näppärin jippo pitkään aikaan tehtiin pari vuotta sitten Pasang Lhamun pitäjässä (siis siellä Everestin juurella). Gokyon laakson pohjukassa oli vapaaehtoisjärjestön pyörittämä klinikka, joka hoiti lähinnä sairastuneita kantajia ilmaiseksi, ja ulkomaalaisia kohtuuhintaan (jolla toiminta rahoitettiin). Ongelma oli se, että alle 5% ulkomaalaisista potilaista evakuoitiin helikoptereilla, kun ei ollut oikeasti tarvetta. Paikalliset hotellinpitäjät päättivät korjata asian.
Pitäjän kunnanhallitus perui klinikan toimiluvan, ja tilalle perustettiin hotellien omistama klinikka. Nyt ulkomaalaisista asiakkaista pelastetaankin helikoptereilla jo 60%. Toisin sanoen hotellit saavat ilmaisen helikopterirahdin tavaroilleen, eikä tarvitse odotella viikkoa että kantaja raijaisi tavarat lähimmältä tieltä. Vakuutusyhtiöt maksavat laskut, typeryyttään.
Ennen piti hotellin pitäjän mennä erikseen kysymään illallisella, että josko joku vieraista haluaisi tulla pelastetuksi heti huomenissa? 15% kickback voitaisiin splitata turistin ja hotellin kesken, eli vapaaehtoinen sairaaksi tekeytynyt sai ilmaisen lennon Katmanduun ja 500-750 taalaa taskurahaa siihen päälle, hotelli ilmaisen kyydin Katmandusta ostettaville tarvikkeille.
Namchen nykyinen pormestari oli minulla oppaana/tulkkina 1998, piti viime käynnillä hieman kysellä, mutta oli mukamas jollain asioilla pääkaupungissa. Korruptiorahojaan rälläämässä, tietty. Komea oli sillä uusi hotelli.
_________
Vanha Jeti
Voi luoja mitä suhmurointia.
Voi kertokaa vielä kerran sen nepalilsisen naiskiipeilijän nimi, joka pakkomielteisesti halusi kiivetä ja lopulta kuoli. Olen selannut keskustelua nyt tunnin, enkä löydä. Javielä parempi olisi suora linkki siihen dokumenttipätkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useamman ruumiin Everestillä nähnyt, yhden intialaisen kiipeilijän ruumiin yli astunut n. 8500 metrin korkeudessa. Monia tuttuja kuollut, yksi mm. viereiseen telttaan perusleirissä, kun olimme tulleet vuorelta alas.
Kerro lisää fiiliksistä!
Ap
Ylävuoren ruumiit jätetään yhteisestä sopimuksesta sijoilleen. Kukaan järkevä kiipeilijä ei halua, että jotkut vaarantavat henkensä tuodessaan hänen ruumistaan alas. Kiipeilijät hyväksyvät ylävuoren viimeiseksi leposijakseen ja mikäpäs sen kauniimpi paikka. Linnut ei noki, bakteerit ei jyllää, syväjäädytettynä siellä muistuttamassa ihmiselon rajallisuudesta. Ruumiit muistuttavat siellä kasvoiltaan kuivuneita mallinukkeja. Ei kuitenkaan täysin kuivaneilta, koska umpijäätyminen tapahtuu suht nopeasti. Aina on herättänyt ruumiin näkeminen rinteellä kunnioitusta ja saanut ajattelemaan elämää laajemmin. Mikä on tuon henkilön tarina, miksi kuoli, miten voisin toimia itse paremmin.
Kiitos kun jaat tämän, tosi mielenkiintoista!
Oletko koskaan ajatellut miten suhtautuisit jos joutuisit jättämään apua pyytävän ihmisen huipun tuntumaan kuolemaan? Pohdin itse sitä, että tilanteessa varmaan itsesuojeluvaisto jyrää kaiken yli, mutta mahtaisikohan illalla uni tulla silmään.
Ap
En ole joutunut tilanteeseen, missä joudutaan jättämään apua tarvitseva. Päässyt jopa auttamaan heitä pulassa, vaikka jo lääkäreidenkin toimesta yksi kiipeilijä "tuomittu kuolemaan". Eipä kuollut kun pantiin hösseliksi.
Olen kyllä joutunut perusleirin teltassa kuulemaan radiopuhelimella kuolevan kiipeilijän ääntä pari tuntia, äänen viimein vaietessa. Kyllä siinä kyyneliä tuli paljon ja pitkään, kun viimeisiä sanoja kuunteli ja pitkiä taukoja niiden välillä.
Ketjun aihe kiinnostaa itseäkin, mutta pilallehan tämä meni heti alussa.
Täällä on mukamas joku maailman vuoret huiputtanut kaiken kokenut kiipeilijä.
Ja toisena helikopteri- ja apinahullu joka keksii aina vaan hienompia ideoita hakea ruumiit pois sieltä huipulta. Onhan se toki niin, että täällä av-palstalla varmasti keksitään kaikki ne ideat, mitä kukaan muu maailmassa ei ole ennen tullut ajatelleeksi.
Nuo viestit ovat minun kirjoittamia, kuten äskeinen "Gore takin varastaminen/palauttaminen"-juttu. En ole kaiken kokenut kiipeilijä, mutta kohtalaisen kokenut sellainen. Ulkomuistista 27 kertaa Nepalissa ja siihen sitten Kaukasukset, Kirgiisiat, Tiibetit, Kiinat ja Intiat kiipeilykohteina. Etelä-amerikka meinasi unohtua. Kyllä siinä väkisin kertyy kokemuksia.
No onhan tuossa hirmuinen määrä kokemusta todellakin.
Ihan basicjuttu mutta jokaisen ihmisen olisi hyvä kokea se ensimmäinen hätä mikä tulee avuttomuudesta ja selvitä siitä ja seuraavasta se kyllä karaisee oikealla tavalla, kun sen ratkaisee. Siinä oppii sen nöyryyden kaiken edessä. Kuin pieni on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useamman ruumiin Everestillä nähnyt, yhden intialaisen kiipeilijän ruumiin yli astunut n. 8500 metrin korkeudessa. Monia tuttuja kuollut, yksi mm. viereiseen telttaan perusleirissä, kun olimme tulleet vuorelta alas.
Kerro lisää fiiliksistä!
Ap
Ylävuoren ruumiit jätetään yhteisestä sopimuksesta sijoilleen. Kukaan järkevä kiipeilijä ei halua, että jotkut vaarantavat henkensä tuodessaan hänen ruumistaan alas. Kiipeilijät hyväksyvät ylävuoren viimeiseksi leposijakseen ja mikäpäs sen kauniimpi paikka. Linnut ei noki, bakteerit ei jyllää, syväjäädytettynä siellä muistuttamassa ihmiselon rajallisuudesta. Ruumiit muistuttavat siellä kasvoiltaan kuivuneita mallinukkeja. Ei kuitenkaan täysin kuivaneilta, koska umpijäätyminen tapahtuu suht nopeasti. Aina on herättänyt ruumiin näkeminen rinteellä kunnioitusta ja saanut ajattelemaan elämää laajemmin. Mikä on tuon henkilön tarina, miksi kuoli, miten voisin toimia itse paremmin.
Kiitos kun jaat tämän, tosi mielenkiintoista!
Oletko koskaan ajatellut miten suhtautuisit jos joutuisit jättämään apua pyytävän ihmisen huipun tuntumaan kuolemaan? Pohdin itse sitä, että tilanteessa varmaan itsesuojeluvaisto jyrää kaiken yli, mutta mahtaisikohan illalla uni tulla silmään.
Ap
En ole joutunut tilanteeseen, missä joudutaan jättämään apua tarvitseva. Päässyt jopa auttamaan heitä pulassa, vaikka jo lääkäreidenkin toimesta yksi kiipeilijä "tuomittu kuolemaan". Eipä kuollut kun pantiin hösseliksi.
Olen kyllä joutunut perusleirin teltassa kuulemaan radiopuhelimella kuolevan kiipeilijän ääntä pari tuntia, äänen viimein vaietessa. Kyllä siinä kyyneliä tuli paljon ja pitkään, kun viimeisiä sanoja kuunteli ja pitkiä taukoja niiden välillä.
Ketjun aihe kiinnostaa itseäkin, mutta pilallehan tämä meni heti alussa.
Täällä on mukamas joku maailman vuoret huiputtanut kaiken kokenut kiipeilijä.
Ja toisena helikopteri- ja apinahullu joka keksii aina vaan hienompia ideoita hakea ruumiit pois sieltä huipulta. Onhan se toki niin, että täällä av-palstalla varmasti keksitään kaikki ne ideat, mitä kukaan muu maailmassa ei ole ennen tullut ajatelleeksi.
Et sitten tiedä miten kaikenlaisisssa operaatioissa ollaan käännytty eläinten apuun jälleen? Vaikk heittelin lonkalta noita oli niissä ihan vakavastikin aihetta. Älä ota niin ryppyotsalla kaikkea, lue rivienvälitkin.
No ei niissä kyllä ollut vähäisintäkään vakavasti otettavaa ehdotusta jos yhtään tietää mistä puhuu. Ehkä noita on nousuhumalassa tai pössypäissään hauska keksiä mutta ei niillä mitään järjellistä käyttöä ole edes hypotettisesti.
Sopii kyllä saksalaiseen kansanluonteeseen tuo.