25v nainen ja neljäs lapsi tulossa!

Siinäpä menee sormi..sinne, kun lapset tulevat opiskeluikään ja tämä yhteiskunta tulee vastuuttamaan myös vanhemmat opintojen maksajaksi. Alapa kerätä rahastoa. Noin kymppitonni/opintovuosi yliopistossa ja alemman tasonkin koulutus tulee maksamaan tuhansia/vuosi. Taitavat mukelosi kiittää sinua. :(

Tunnen yhden 24v jolle syntyi juuri 3. lapsi. 2 on saman isän kanssa, kolmas jonkun muun. Ehtivät olla pari kuukautta naimisissakin, mutta nyt taitaa olla "sinkku", vaikka "eronnuthan" olisi se virallinen termi :) Oli nuorena kova bilettään, ehkä sitä viinaa ja tupakkia tuli sit vedettyä niin paljon, että 18-vuotiaana oli jo ihan tööt ja päätti ruveta pullantuoksuiseksi kotiäidiksi. 

Et ole ehtinyt opetella elämään yksin etkä miehen kanssa parisuhteessa. Oletteko muuttaneet yhteen suoraan lapsuudenkodista? Oletteko ehtineet opiskella ja hankkia vakituiset työpaikat?  hyvä jos olet onnellinen, mutta olen pahoillani, omille lapsilleni aion opettaa että älkää hankkiko yhtään lasta alle kolmekymppisenä. Aion opettaa heille, että eläkää elämää nuorena itsekkäästi itsellenne, rällästäkää, matkustelkaa ja aikuistukaa. Hankkikaa hyvä, pitkä parisuhde ennen lapsia ja opinnot kuntoon. Ei tule sitten nelikymppisenä kriisiä, että oho, en ole kokenut muuta kuin lastenhoitoa. Lasten jälkeen huolettomuutta ei saa koskaan takaisin. T. Äiti, 2 lasta, joista ekan sain 28- v (hieman liian aikaisin, liikaa jäi kokematta ja tekemättä)

Missä mitoissa ap olet ja missä kunnossa vatsa- ja lantionpohjalihakset? ?

Mielenkiintoisia kommentteja:)

  Mies (33v) on todella hyvin toimeentuleva yrittäjä ja itsekin ensimmäisen lapsen jälkeen luin itselleni ammatin (ylioppilaskin olen) ja toisen lapsen jälkeen olin töissä ennenkö jäin äityislomalle. Miehen yrityksessä on töitä pojille vaikka heti yläasteen jälkeen jos haluavat aloittaa ----> ei kalliita yliopistomaksuja, tietysti toivon että korkeakoulutus tulisi kiinnostamaan edes osaa lapsista.

Miehellä tuottavaa metsää toistasataaa hehtaaria (tiedän että joillakin on paljon enemmän, ei ole mikään kehu) perintöä on lapsille jo nyt tiedossa niin että eivät tarvitse olla huolissaan toimeentulosta. Joten emme ole/tule olemaan yhteiskunnan hyväksikäyttäjä perhe, vaan se joka maksaa paljon veroja jotta toiset saa näin tehdä. Töihin aion kyllä palata jonkun vuoden päästä.

  Ollaan miehen kanssa todella onnellisia että tänä päivänä lapsemme saa kasvaa ydinperheessä, jossa asiat on hyvin. Saamme antaa lapsillemme paremman lapsuuden kuin mitä itse saimme. Tosin se vaatii välillä erittäin paljon, ei elämä ole täydellistä, täynnä varjoja ja valoja. Todella paljosta selviää yhdessä kun niin vain kumpikin haluaa.

 Ja kun kysyttiin nautinko raskauksista, niin ei se raskausaika herkkua ole, mutta pakollista jos haluaa kokea elämän suurimman ilon, seurata omien lasten kasvamista ja kokea suurimman rakkauden.

  Olen hyvin realisti ja tiedostan että tämä onni voi loppua vaikka tänään jos miehelle kävisi vaikka onnettomuus töissä, mutta mitä niitä miettimään etukäteen. Sen takia pitäisi kaikkien osata nauttia elämästä täysillä just nyt.

  Lapsilla tiukka järkevä kuri alusta asti niin ovat oikein asiallisen oloisia kavereita jo 2 vanhinta.

 Eikä haittaa vaikka oma aika ja meneminen alkaisi kiinnostamaan neljäkymppisenä, koska silloin mulla on jo oma elämä, kun lapset niin isoja.

  Pidän kuntoilusta, joten kropan suhteen ei ongelmaa, luulen sen kestävän vielä tämän yhden raskauden ihan hyvin. Olen normaalipainoinen.

  ap

Ainakin tuo minun tuntema 24v 3-lapsen äiti ei ole käynyt mitään kouluja. Tuskin on päiväkään ollut töissä. Miehillä on sit ollut jonkinlainen ammatti. Mutta kauneuteen ja merkkituotteisiin on kyllä ollut aina varaa. Onhan näissä nuorissa äideissäkin paljon eroja, ap. ei vaikuta miltään wt:ltä :)

Ap lisää vielä:

että olin sellainen tyttö, joka haaveili kovasti lapsista jo pienenä, joillakin hoivavietti vaan tulee jo luonnostaan nuorena. Mulla oli bilevaihe 13-17v välisenä aikana, jolloin sain tarpeekseni rellestää kavereitten kanssa. Sitten halusin jo alkaa aikuistumaan. Enkä ole katunut päätöstäni. Tosin tällästä pitää haluta täysillä, että jaksaa onnellisena :)

Mikä on koulutuksesi? Onko työkokemusta?

Ap lisää vielä yhden ja sitten olen sanonut haluamani:

 Näillä teksteilläni en tarkoita että eronneet perheet olisi yhtään sen huonompia, ne voi tietysti olla jopa parempia! Kaikille ei käy yhtä hyvä tuuri puolison suhteen että toinen olisi yhtä valmis tekemään kaikkensa suhteen eteen niinkuin itse, silloin ei itse voi vaikuttaa tuleeko ero. 

  Omat vanhempani eivät olleet onnellisia ja riitelivät paljon, pyysin heitä eromaan mutta eivät. Toinen heistä sairastui syöpään ja kuoli, se tilanne ratkesi niin.

  Mutta minulla on haave ydinperheestä ja saan olla siitä ylpeä että olen tehnyt mielettömästi töitä ja uhrauksia nykypäiväisen tilanteeni eteen!

  Tänne halusin huojentaa ajatuksiani anonyymina, koska en kehu elämääni kavereille.

Mottoni on: Kel onni on, se onnen kätkeköön:)

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 09:22"]

Mikä on koulutuksesi? Onko työkokemusta?

[/quote]

Hänhän on ylioppilas ja ammatti asteen koulun käynyt, oisko ehkä 1-2v työkokemusta kerenny tulla tuossa toisen lapsen jälkeen, riippuen kauanko oli kotona toisen lapsen kanssa.

No minä olin jo 23v. kun esikoisemme syntyi. Nyt olen 29v. ja lapsia 4! Olisimme voineet aloittaa aiemminkin mutta hyvä näin, molemmilla ammatit ja autot. Omakotitalo. Ehkä Iltatähti 35v.!?

Toivottavasti kaikki sujuu hyvin, paljon kärsivällisyyttä ja hyviä hermoja sinne päin. Ja ennen kaikkea tietysti onnea! :) Ei sillä ole väliä mitä toiset ajattelevat, pääasia että tiedät itse missä mennään ja olet onnellinen miehesi kanssa. Tsemppiä!

Mun entinen luokkakaveri, 25 vuotiaana oli jo 4 lapsen äiti. Nyt 40 v ja ei ole ollut juurikaan töissä.

On myös ylioppilas ( vau mikä saavutus ! ) ja kauppaopiston käynyt, mutta koska ei ole juurikaan töissä ollut, on kaikki tiedot vanhentuneet.

Kunta työllistää aina 2 - 3 vuoden välein, sen on käynyt pari kertaa tekemässä mutta ainakin kahdella kerralla jäi äitiyslomalle työllistämisen aikana.

Hienoa että sinulla on asiat hyvin. Harvalla nuorena lapsensa saaneella on.

Poikkeuksiakin on. Työkaverini sai 29 vuotiaana 4.n lapsensa ja on tällä hetkellä meidän pomo. Tosin on vaan se kauppaopisto pohjana, mutta on vaan todella hyvä tyyppi.

Sai ensimmäisen lapsen heti koulun jälkeen, mutta oli suorittanut työharjoittelun ennen ensimmäisen lapsen syntymää ja pääsi samaan paikkaan töihin.

Siellä sitten on ollut kohta 20 v, aina välillä ollut äitiyslomalla ja välillä ylennyt.

Juuri oli kesäjuhlat ja siellä oli puhetta koulutuksista, kun tämä meidän esimies kertoi ettei ole käynyt edes lukiota. Hänellä oli selvät suunnitelmat mitä haluaa ja kun oma aviomies löytyi, suunnitelma lyötiin lukkoon.

jotkut onnistuvat siinä missä toiset eivät.

Mä oon 25v ja mulla on kolme lasta, neljäs tulee kun on tullakseen. :)

No just joo. Vastauksista päätellen ihan mistä vaan saa ongelman kun kertoja on vaan onnellinen. Ei ole suomalaisnaisen kateudella rajaa. Oot paska kun et tee lapsia mutta vielä suurempi paska jos teet niitä monta ja itsekeksittyjen ikärajoitteiden ulkopuolella.

Olen ap iloinen puolestasi. Itse olen sairastanut masennusta ja ollut suurimman osan elämästäni surullista. On ihan hyvä ettei kaikkien elämä ole yhtä ilotonta kuin omani. Se antaa lohtua minullekin sen suhteen, että onni on olemassa vaikken siihen itse ole vielä törmännyt.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 09:11"]Mielenkiintoisia kommentteja:)

  Mies (33v) on todella hyvin toimeentuleva yrittäjä ja itsekin ensimmäisen lapsen jälkeen luin itselleni ammatin (ylioppilaskin olen) ja toisen lapsen jälkeen olin töissä ennenkö jäin äityislomalle. Miehen yrityksessä on töitä pojille vaikka heti yläasteen jälkeen jos haluavat aloittaa ----> ei kalliita yliopistomaksuja, tietysti toivon että korkeakoulutus tulisi kiinnostamaan edes osaa lapsista.

Miehellä tuottavaa metsää toistasataaa hehtaaria (tiedän että joillakin on paljon enemmän, ei ole mikään kehu) perintöä on lapsille jo nyt tiedossa niin että eivät tarvitse olla huolissaan toimeentulosta. Joten emme ole/tule olemaan yhteiskunnan hyväksikäyttäjä perhe, vaan se joka maksaa paljon veroja jotta toiset saa näin tehdä. Töihin aion kyllä palata jonkun vuoden päästä.

  Ollaan miehen kanssa todella onnellisia että tänä päivänä lapsemme saa kasvaa ydinperheessä, jossa asiat on hyvin. Saamme antaa lapsillemme paremman lapsuuden kuin mitä itse saimme. Tosin se vaatii välillä erittäin paljon, ei elämä ole täydellistä, täynnä varjoja ja valoja. Todella paljosta selviää yhdessä kun niin vain kumpikin haluaa.

 Ja kun kysyttiin nautinko raskauksista, niin ei se raskausaika herkkua ole, mutta pakollista jos haluaa kokea elämän suurimman ilon, seurata omien lasten kasvamista ja kokea suurimman rakkauden.

  Olen hyvin realisti ja tiedostan että tämä onni voi loppua vaikka tänään jos miehelle kävisi vaikka onnettomuus töissä, mutta mitä niitä miettimään etukäteen. Sen takia pitäisi kaikkien osata nauttia elämästä täysillä just nyt.

  Lapsilla tiukka järkevä kuri alusta asti niin ovat oikein asiallisen oloisia kavereita jo 2 vanhinta.

 Eikä haittaa vaikka oma aika ja meneminen alkaisi kiinnostamaan neljäkymppisenä, koska silloin mulla on jo oma elämä, kun lapset niin isoja.

  Pidän kuntoilusta, joten kropan suhteen ei ongelmaa, luulen sen kestävän vielä tämän yhden raskauden ihan hyvin. Olen normaalipainoinen.

  ap

[/quote]

Asian vierestä, mutta missä päin sanotaan "ennenkö"?

Ap, onko sun mies joku lanttufarmari? Ja sinä maatalouslomittaja?

Hei ap! Taidan tunnistaa sut tuolta vauvakuume-puolelta ;) Itsekin piinailen juuri ja yritän päästä maaliskuiseksi....

Itselläni oli 3 lasta 23-vuotiaana. Sen jälkeen erosin ja olin monta vuotta yksin kunnes tapasin elämäni miehen. Nyt olemme hänen kanssa yrittäneet kovasti (lapseton mies) mutta eipä tästä näytä mitään tulevan, ilmeisesti olemme liian vanhoja. Kovasti epäonnea ollut meillä tässä asiassa, usko ja toivo loppuu kohta. Nytkin makaan sohvalla huilaamassa/palstailemassa kun alavatsaan koskee niin pirusti, yritän pärjätä seuraavaan lääkäriaikaan/ultraan että mikä nyt taas on ja koska vuoto alkaa (en edes uskalla testata).

Haluan toivottaa tsempit sulle ja toivottavasti päädyttäisi samaan odotusryhmään! Kannattaa todellakin nuorena tehdä jos lapsia paljon haluaa. Ei ole itsestäänselvyys enää 30+ iässä.

Senkin ympäristörikollinen.

Onko hän tämä KPE-Anne??? :o