Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
25v nainen ja neljäs lapsi tulossa!
30.06.2014 |
Olen saanut lapseni 18v, 20v 24v ja nyt odotan neljättä, vaikka nuorin on vasta puolivuotias. Olen maailman onnellisin tällä hetkellä kun sain tietää uudesta raskaudesta! lapset kaikki samalle miehelle.
Koen olevani tosi onnekas että sain ensinnäkin niin nuorena unelmieni miehen joka on ensirakkauteni ja lasten saanti on mennyt suunnitelmieni mukaan, lapset terveitä ja kauniita.
Onko muita jotka ovat näin nuorena "suurperheen" äitejä?
Kommentit (41)
Mikset adoptoi?? Maailmassa on todellakin jo liikaa ihmisiä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin 24-vuotiaana kolmen lapsen äiti ja haaveissa oli perustaa suurperhe. Esikoisen sain 20-vuotiaana, toisen 22-vuotiaana ja kolmannen 24-vuotiaana. Neljäs raskaus meni kesken, kohtu vaurioitui, emmekä enää voi saada lapsia.
Olisin siis itsekin voinut olla täysin samassa tilanteessa aikoinaan kuin ap. Meille ei lisää lapsia suotu.
Minulla on nyt korkeakoulututkinto ja vakituinen, hyväpalkkainen työpaikka. Maksan veroja. En käsitä, miksi nuoria äitejä pidettäisiin yhtään sen enempää yhteiskunnan elätteinä kuin kolmikymppisiä äitiyslomalaisia. Tein asiat vain toisinpäin. Töitä kyllä ehtii tehdä vuosikymmeniä ja maksaa veroja.
Mulla oli 4 lasta 24 vuotiaana :) Nyt oon 36v. Miehen kans oltu pian 22v yhdessä ja lapsiakin on muutama tullut lisääkin ;) Terkkuja vain kaikille jotka mut tuosta kirjotuksesta tunnistaa :D
Minulla ei ollut koskaan haavetta ydinperheestä vaan itseasiassa halusin jo nuorena yksinhuoltajaksi. Äitini oli onnellisin yksinhuoltajana (näin on sanonut minulle aikuisenakin) ja minäkin opin että miehistä on vaan harmia. En halunnut ketään alistamaan enkä määräilemään. Vasta lähes 40v löysin erilaisen miehen, hyväsydämisen ja fiksun joka osaa tarkastella myös omaa toimintaansa kriittisesti ja asioista voi puhua. Lapsia en ole koskaan ajatellut tekeväni kellekään miehelle, koska en ole niiden varaan koskaan laskenut. Lapset voisivat olla vaikka luovutetuista sukusoluista tai adoptoituja. Nuorempana itseasiassa halusin lapsille eri "isät" tai en ainakaan sitoutua kehenkään mieheen enkä olla kenenkään vaimo. 10v kuitenkin olin suhteessa ja elimme perheenä. Neljän lapsen äiti olin 27-vuotiaana ja viiden lapsen äiti alle kolmikymppisenä.
En haluaisi olla tämän ahdasmielisen ketjun vastaajien kaltainen, minun näkökulmastani olette vankeja. On varmaan hirvittävän ahdistavaa miettiä koko ajan mitä muut minusta ajattelevat ja elää elämäänsä sen mukaan. Eikö se rajoita paljon elämää ja mahdollisuuksia? Entä se kaikki pahansuopa ajattelu muista ihmisistä ja näiden elämän valinnoista? Minusta olisi kauheaa elää niin negatiivisessa ajatusmaailmassa koko ajan.
Tsemppiä ap näiden negatiivisten ihmisten kanssa, olet elänyt sellaista elämää kuin olet itse halunnut vaikkakin normeja ja yleistä mielipidettä vastaan ja olet onnellinen. Moni kadehtii sinua siitä, koska useimmat ihmiset eivät uskalla elää omaa elämäänsä ja olla onnellisia vaan suurin huoli ovat muiden mielipiteet. Oikeasti onnellinen ihminen ei ole kiinnostunut moittimaan toisten elämää koska hänellä on elämä elettävänä ja onni omissa käsissään. Tästäkin ketjusta huomaa sen surullisen asian että onnettomia ihmisiä on paljon. Eläkää tekin kuten haluatte, on se suurperheen tai velan elämää ja antakaa toisten elää omaansa. Jokaisella meillä on ihan ikioma sellainen - elämä - ja jokainen tekee siitä sellaisen kuin haluaa, ei ole yhtä ainoaa oikeaa mallia.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 09:04"]Et ole ehtinyt opetella elämään yksin etkä miehen kanssa parisuhteessa. Oletteko muuttaneet yhteen suoraan lapsuudenkodista? Oletteko ehtineet opiskella ja hankkia vakituiset työpaikat? hyvä jos olet onnellinen, mutta olen pahoillani, omille lapsilleni aion opettaa että älkää hankkiko yhtään lasta alle kolmekymppisenä. Aion opettaa heille, että eläkää elämää nuorena itsekkäästi itsellenne, rällästäkää, matkustelkaa ja aikuistukaa. Hankkikaa hyvä, pitkä parisuhde ennen lapsia ja opinnot kuntoon. Ei tule sitten nelikymppisenä kriisiä, että oho, en ole kokenut muuta kuin lastenhoitoa. Lasten jälkeen huolettomuutta ei saa koskaan takaisin. T. Äiti, 2 lasta, joista ekan sain 28- v (hieman liian aikaisin, liikaa jäi kokematta ja tekemättä)
[/quote]
Miksi aina tällaisten viestien kirjoittajat ovat kateellisia, katkeria ja eivät selvästikään ole itse nauttineet perhe-elämästä? Jos joku on sitä mieltä, että 25-v. On elämänkokemuksemän puolesta liian nuori äidiksi, kuvaa se vain häntä itseään. Jän itse on kokenut saaneensa lapsesta pallon nilkkaansa eikä voi käsittää, että joillekin hyvässä parisuhteessa eläville lapsen saaminen on luonnollinen elämän jatkumo ja itsensä toteuttaminen ja elämästä nauttiminen jatkuvat läpi elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 10:50"]
No just joo. Vastauksista päätellen ihan mistä vaan saa ongelman kun kertoja on vaan onnellinen. Ei ole suomalaisnaisen kateudella rajaa. Oot paska kun et tee lapsia mutta vielä suurempi paska jos teet niitä monta ja itsekeksittyjen ikärajoitteiden ulkopuolella.
Olen ap iloinen puolestasi. Itse olen sairastanut masennusta ja ollut suurimman osan elämästäni surullista. On ihan hyvä ettei kaikkien elämä ole yhtä ilotonta kuin omani. Se antaa lohtua minullekin sen suhteen, että onni on olemassa vaikken siihen itse ole vielä törmännyt.
[/quote]
mä olen vähän vanhempi ja huomaan itse töissä sen, kun nuoret äidit jäävät äitiyslomalle, he tulevat heti takaisin töihin, koska ei ole varaa olla kotona.
Minä sain olla maksimin 3 vuotta ja olisin ollut pidempäänkin, jos vaan olisin voinut, mutta työpaikka ei tietenkään antanut lupaa.
Pahin oli, tuli töihin takas lapsen ollessa 6 kk, hän nakitti isovanhemmat hoitamaan 3 kk, vuoronperään ja kun lapsi eli tässä tapauksessa vauva oli 9 kk, meni hän kunnalliseen hoitoon.
Ja tietenkin on itsestään selvyys kun nyt päivähoitomaksu nousi, paljonko ? 15 euroa, me työkaverit saamme kuunnella tätä lähes joka viikko, kun veronmaksajia riistetään.
On ihanaa että lapsia syntyy. Liian usein käy niin että nuorena aloittajilta jää joku vaihe elämästä pois. Ei ole työkokemusta tai koulutusta lainkaan, rahaa vähän ja pelkkä pesukoneen hajoaminen saa perheen puurolinjalle ikuisiksi ajoiksi.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 12:50"][quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 10:50"]
No just joo. Vastauksista päätellen ihan mistä vaan saa ongelman kun kertoja on vaan onnellinen. Ei ole suomalaisnaisen kateudella rajaa. Oot paska kun et tee lapsia mutta vielä suurempi paska jos teet niitä monta ja itsekeksittyjen ikärajoitteiden ulkopuolella.
Olen ap iloinen puolestasi. Itse olen sairastanut masennusta ja ollut suurimman osan elämästäni surullista. On ihan hyvä ettei kaikkien elämä ole yhtä ilotonta kuin omani. Se antaa lohtua minullekin sen suhteen, että onni on olemassa vaikken siihen itse ole vielä törmännyt.
[/quote]
mä olen vähän vanhempi ja huomaan itse töissä sen, kun nuoret äidit jäävät äitiyslomalle, he tulevat heti takaisin töihin, koska ei ole varaa olla kotona.
Minä sain olla maksimin 3 vuotta ja olisin ollut pidempäänkin, jos vaan olisin voinut, mutta työpaikka ei tietenkään antanut lupaa.
Pahin oli, tuli töihin takas lapsen ollessa 6 kk, hän nakitti isovanhemmat hoitamaan 3 kk, vuoronperään ja kun lapsi eli tässä tapauksessa vauva oli 9 kk, meni hän kunnalliseen hoitoon.
Ja tietenkin on itsestään selvyys kun nyt päivähoitomaksu nousi, paljonko ? 15 euroa, me työkaverit saamme kuunnella tätä lähes joka viikko, kun veronmaksajia riistetään.
On ihanaa että lapsia syntyy. Liian usein käy niin että nuorena aloittajilta jää joku vaihe elämästä pois. Ei ole työkokemusta tai koulutusta lainkaan, rahaa vähän ja pelkkä pesukoneen hajoaminen saa perheen puurolinjalle ikuisiksi ajoiksi.
[/quote]
Siis 25-vuotiashan on jo valmistunut esim. Maisteriksi helposti. Milloin se ei olisi ollut niin, että lapsiperheet ovat köyhempiä kuin aikuisten lasten perheet? Ainahan se on niin ollut. Varallisuus karttuu iän myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea Ap!
Itse olen 24 -vuotias ja minulla on 1 -vuotias tytär. Olen myös nuoresta (n.15v) haaveillut isosta perheestä ja lasten saannista ensin. Elämä vei kuitenkin niin, että biletin sen 15-19 ikäisenä, sitten asustelin yksin ja hetken avoliitossa yhden miehen kanssa, erosin ja löysin nykyisen mieheni. Menimme aika pian naimisiin ja parin vuoden päästä aloin odottamaan esikoista.
Ajattelin aina, että tässä iässä minulla olisi jo ainakin pari lasta, mutta olen onnellinen näinkin. Lisää tulee jos on tullakseen vielä tulevaisuudessa. Ihmettelen näitä "Elämä jäi elämättä ja sekoat keski-ikäisenä" -kommentteja, joita saan itsekin, kyllä läheiset ovat nähneet, että sain elää nuoruutta, vähän liiankin vauhdikkaasti.
Toivottavasti et ole joutunut kokemaan liian paljon arvostelua valinnoistasi, ne ovat sinun ja uskon, että olet onnellinen eläessäsi elämääsi juuri kuin itse haluat, suuren perheen kanssa jo nuorena. Olen ehkä hieman kateellinenkin ;) Elämänne kuulostaa todella mukavalle!
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 12:11"]Mulla oli 4 lasta 24 vuotiaana :) Nyt oon 36v. Miehen kans oltu pian 22v yhdessä ja lapsiakin on muutama tullut lisääkin ;) Terkkuja vain kaikille jotka mut tuosta kirjotuksesta tunnistaa :D
[/quote]
36 vuotta, miehen kanssa yhdessä 22vuotta? Anteeksi, kuulostaa vähän oudolta. Miehesi lienee paljon vanhempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 15:41"][quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 12:11"]Mulla oli 4 lasta 24 vuotiaana :) Nyt oon 36v. Miehen kans oltu pian 22v yhdessä ja lapsiakin on muutama tullut lisääkin ;) Terkkuja vain kaikille jotka mut tuosta kirjotuksesta tunnistaa :D
[/quote]
36 vuotta, miehen kanssa yhdessä 22vuotta? Anteeksi, kuulostaa vähän oudolta. Miehesi lienee paljon vanhempi?
[/quote]
36v - 22v = 14v. Ei kummallsta. Monet alkaneet kulkea yhessä teininä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin ehtiikään hän jos värkit kestää. Kalliiksi tulet yhteiskunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa kuulla että olet onnellinen.
Minäkin olen, minulla on yksi 10v tyttö ja olen itse 30v. Eronnut olen lapsen isästä mutta olen onnellisempi kuin olisin ollut jäätyäni suhteeseen. Lapsikin voi hyvin. Voiko parempaa toivoa?
Enempää lapsia en halua.
hyvä tarkennus nykyaikana:
lapset kaikki samalle miehelle
Mä sain 3 lapsen 25 vuotiaana ja silloin mietittiin, että tehdäänkö heti neljäs, ei tehty. Nyt 38 v. ja vieläkin harmittaa.
Mäkin olen onnellinen ja saman miehen kanssa.
Toivottavasti sun onni jatkuu läpi elämän. =)
Nautitko raskaudesta/synnytyksistä? Ootko saanu synnytysorgasmia?
Alue: Aihe vapaa
Minä sain esikoiseni 22-vuotiaana. Lähihoitajaopinnot sain loppuun ennen seuraavan lapset syntymää, olin silloin 24-vuotias. Kolmas lapsi syntyi kun olin 26 vuotta. Olen tehnyt jokaisen lapsen jälkeen töitä, aiemmin perhepäivähoitajana ja nyt viimeisimmän jälkeen vanhainkodilla vuorotyössä. Olen eronnut lasten isästä, nyt seurustelen ja haaveillaan kovasti neljännestä (ehkä myös viidennestä). 30 vuotta täytän syksyllä.
Todella onnellinen olen, että olen saanut lapsia nuorena. Parisuhde kaatui, mutta lapsilla on erittäin hyvä isä, tullaan toimeen eikä tarvitse tapella. En ole kokenut, että mitään olisi jäänyt kokematta, olen kyllä ehtinyt mennä niin paljon kuin olen halunnut. Matkustellut en ole juurikaan, mutta sitä onneksi pystyy tekemään lastenkin kanssa, sekä myöhemmin kun lapset ovat jo aikuisia. :)