Lue keskustelun säännöt.
Tiedätkö ketään joka olisi menettänyt lähes kaiken ja
29.06.2021 |
silti noussut kuopasta. Ja silloin tarkoitan kaiken, perhe, työ, raha ja luultavasti mielenterveyskin samalla.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosta vaan suit sait. "Ensimmäisen" perheeni menetin jo markka-aikoina kuolemalle, dokasin hyvin pahoinvoivana yrittäjänä ympäri maailmaa ja aivan tarpeeksi on nähty.
Nyt täytin juuri 40 vuotta ja uskon löytäneeni rauhan. Toivottavasti tätä perhettä ei viedä pois.
Olet juuri täyttänyt 40 vuotta. Menetit ekan perheesi markka-aikana kuolemalle. Suomi siirtyi euroon 1.1.1999, jolloin taisit olla 18-vuotias. Mättää….
Toiset ne vaan ehtii. Käteisrahana euro tuli käyttöön 1. tammikuuta 2002. Päälle parikymmpinen jo silloin siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosta vaan suit sait. "Ensimmäisen" perheeni menetin jo markka-aikoina kuolemalle, dokasin hyvin pahoinvoivana yrittäjänä ympäri maailmaa ja aivan tarpeeksi on nähty.
Nyt täytin juuri 40 vuotta ja uskon löytäneeni rauhan. Toivottavasti tätä perhettä ei viedä pois.
Olet juuri täyttänyt 40 vuotta. Menetit ekan perheesi markka-aikana kuolemalle. Suomi siirtyi euroon 1.1.1999, jolloin taisit olla 18-vuotias. Mättää….
Jos tarkoitti lapsuuden perhettään?
Nuo työ ja rahajutut ei ole kaiken menettämistä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän itseni. Tsin mielenterveys ei mennyt.
Sama. Paitsi että mielenterveys kärsi mutta siitäkin nousin. Nyt menee hyvin. 30v sitten erittäin huonosti. Usko auttanut. Ja hyvä bisnesidea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä menetin työn, kämpän ja luottotiedot ryyppäämisen takia. Nyt on vaimo ja kiva vuokrakämppä ja autokin hankittu. Eli paljon pystyin korjaamaantilannettani kun raitistuin. Keikkahommia teen ja asenteeni elämään on paljon terveempi ts olen paljon onnellisempi nykyisin vaikkei omaisuutta paljon olekaan.
Onnea. Hienoa kuulla tällaisiakin tarinoita.
Mieheni. Taustalla vaikea ja traumattinen lapsuus, joka vaikutti mielenterveyteen, joka puolestaan johti enemmän ja vähemmän holtittomaan elämään nuorena aikuisena. Ei kuitenkaan ole käyttänyt koskaan huumeita tai tehnyt rikoksia. Menetti työnsä, kotinsa ja parisuhteensa, ihan kaiken, kun lakkasi välittämästä mistään erään perheenjäsenen tehtyä paskan tempun hänelle.
Pääsi avun piiriin ja oli juuri aloittamassa "uutta" elämää kun tapasimme. Nyt vuosikymmen myöhemmin on vastuullinen perheenisä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Renee descartes: "ajattelen siiis olen".
Reiska Dekantteri: ajattelen siis otan
Tämä oli hyvä 🤣
Valitettavasti en tunne ketään sellaista. Jokainen jolla noin käynyt on lähtenyt joko oman käden kautta, tai sitten hitaammin, esimerkiksi päihteiden ja/tai ylensyönnin kautta ennen aikojaan.
Tutuissani on kyllä monenlaisia sankaritarinoita, mutta ei sellaista joka olisi menettänyt KAIKEN ja selvinnyt siitä. Kaikeksi lasken paitsi työpaikan ja omaisuuden, myös ystävät ja läheiset.
Yleensä ne sankaritarinat sisältää sentään sen, että on edes joku ihminen elämässä, jonka vuoksi jaksaa yrittää ponnistella. Mutta eihän silloin olekaan menettänyt kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no yks asunnoton alkoholisti ojanpohjalta,tuli uskoon opiskeli pastoriksi sai vaimon ja perheen.
kasari yrittäjä menetti devalvaatios rahat ja yrityksen,velat jäi lisäksi vaikea burn out,vaimo pysyi rinnal ja perhe sai rakennettua mielekkään elämän ja uuden alun.remontoi rapakuntoisen mökin asuttavaksi ja möi sen. sai perheen avul burn outista itsensä kuntoon. moni tappoi itsensä 80-90 luvun lamois ja devalvaatios. usko auttoi myös tässä.
kaupungin juoppo lalli puistos sai diakonilta apua ja pestautui ruoka avun auttajaksi,oon nähnyt nyt selvinpäin kaupungil ja saanut vissiin raittiita kavereita.
alkoholisti perheen lapsi karmeista oloista, (kaupunkilaiset ilmoitti sossuil,pikku sisko huostattiin tää vanhempi jätettiin kotiin)ryhtyi yrittäjäksi menestyi,nykyään pankis töissä ylemmäs viras,pidän tätä huikeena juttuna, sillä lapsuus niin karsee, ettei toivoisi pahimmalle vihamieheelleenkään.
oli samas koulus samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies. Äärimmäisen traumaattinen lapsuus. Kolmikymppisenä ajoi itsensä työssä burnoutin ja traumat sai kiinni. Eristäytyi useammaksi vuodeksi. Tuli uskoon ja löysi seurakunnasta ihmisiä, jotka tsemppasivat. Sai työpaikam ja me tapasimme. Nyt eletään onnellista perhe-elämää ja on lapsia. Mies edelleen töissä.
Surullista on vaan ollut huomata, että ihmiset eivät kovin helposti salli toiselle sitä muuttumista. Moni osoittaa hienovaraista halveksuntaa sitä kohtaan, että elämä mennyt pieleen ja se on jättänyt jälkensä. Osa ihmisistä on mielestäni tässä asiassa todella yksinkertaisia. Täällä palstallakin usein on kommentteja, että jos ei kolmevitosena ole omistusasuntoa niin on täysin epäonnistunut. Onneksi mun mies on löytänyt niitä hyviä tyyppejä ympärilleen, koska muuten en olisi saanut mun Ihanaa puolisoa.
Minulla meni samaan aikaan työ, parisuhde, omaisuus, ystävät ja kaikki. Vaihdoin paikkakuntaa. Opiskelin uuden ammatin, uusi työ, uusi parisuhde ja omaisuuttakin on kertynyt. Ei ole ollut todellakaan helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko silliin menettänyt kaiken, jos mitään ei ole ikinä ollutkaan?
Ahveneen, haukeen, loheen, siikaan, muikkuun
Vierailija kirjoitti:
Mä menetin työn, kämpän ja luottotiedot ryyppäämisen takia. Nyt on vaimo ja kiva vuokrakämppä ja autokin hankittu. Eli paljon pystyin korjaamaantilannettani kun raitistuin. Keikkahommia teen ja asenteeni elämään on paljon terveempi ts olen paljon onnellisempi nykyisin vaikkei omaisuutta paljon olekaan.
Ikäsi? Paljonko ulosotossa?
Yleensä kun näitä selviytymistarinoita kuulee jotain oleellista jää kertomatta , joten mun korvissa homma vähän vesittyy.
Lopulta kaikki ei ole mahdollista. Ei todellakaan. Jotenkin vähän tuntuu nykyään että pitäis olla jonkun suuren tragedian uhri että olis oikeanlainen uhri . Ja mieluusti hyvännäköinen että saa sympatiaa. Ei sitä ruman edes kuolla kannata koska unohdetaan sitten.
Olet juuri täyttänyt 40 vuotta. Menetit ekan perheesi markka-aikana kuolemalle. Suomi siirtyi euroon 1.1.1999, jolloin taisit olla 18-vuotias. Mättää….