Lue keskustelun säännöt.
En pidä lapseni kumpppanista.
Huolissaan
29.06.2021 |
Toisaalta minun ei edes kuulu pitää, koska ei ole minulle valittu. Olen tässä jonkun vuoden kumminkin häntä katsellut ja kuunnellut. Huoli on kuitenkin useasta syystä.
Nuori ihminen, jolla tuntuu olevan lukuisa määrä eri sairauksia. Huoli tuleekin tässä. Hänelle on järjestäin tullut samoja sairauksia mitä minulla on. Somessa hän kertoo itselleen tapahtuneita asioita, jotk aon tapahtunut toiselle. On käynyt jopa niin, että hän "kertonut" minun kirjoittamaa juttua muualla ja ketonunut sitä omanaan.
Hän "sairastuu" aina, kun jotain pitäisi tehdä.
Hän tietää asioista paljon, mikä toki on hyväkin, mutta osaa ja haluaa hyödyntää itselleen. Menee sieltä mistä on isoin etu itselle ja mitään tekemättä. Häntä kiinnostaa pelaaminen. Ja et raha tulee ilmaiseksi jostain tekemättä mitään. Kuten Kelasta/Sossusta.
Epärehellisyys on asia mikä minua vaivaa. Miksi ei voi suoraan sanoa, ettei esimerkiksi työ tai muu tekeminen huvita, koska ei jaksa. Koska ei työnteko kiinnosta. Syyt nimittäin aina löytyy jostain muualta paitsi itsestään.
Miksei voi olla rehellinen ja sanoa et pelaisin mielelläni, työ ei kiinnosta, mutta rahat kelpaa.n (kai saatte tuosta kiinni).
Miksi tätä kirjoitan? Miksi tämä haittaa saati häiritsee minua?
Mun oli pakko päästä purkamaan tätä vyyhtiä. Toki olen parhaimmalle ystävälle tätä avanut.Tähän kuvioon liitty pieni lapsi josta olen huolissani. Huoli siitä millaisen vaikutuksen tämä henkilö hälle antaa.
On vielä toki muutakin.
Jotenkin vaan kaikki ei ole normaalia. Kaikki ei ole ok.
Lapselleni on ymmärrettävästi vaikea puhua asiasta. Joku suuttuu. Seuraan kuitenkin ja olen valmis toimimaan jos tarve vaatii. Lastensuojeluilmoitus, poliisi, rikosilmoitus jne.
Ja ennenkuin kukaan ottaa kortin äkä puutu lapsesi elämään. Olen kuitenkin siinä läsnä ja vanhempien huoli jälkikasvusta ei katoa, oli ikä mitä tahansa.
Kiitos, kun jaksoit lukea.
Kommentit (17)
Et vaan valitettavasti voi valita aikuisen lapsesi kumppania. Anna lapsen tehdä myös mahdolliset virheet, jos tuo kumppani osoittautuu sellaiseksi. Lapsesi on nyt aikuinen ja tekee omat valintansa ja kokee niiden seuraukset. Päästä sinä irti lapsestasi ja katkaise napanuora,mutta ole tukena, jos lapsi kääntyy puoleesi ja sitä pyytää. Se on parasta mitä äitinä voit tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin kyllä enemmän huolissani tuosta että oman lapsensa kanssa ei voi puhua asioista niin ettei joku suutu.
Eipä parisuhteista ole helppo kritisoida missään perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin kyllä enemmän huolissani tuosta että oman lapsensa kanssa ei voi puhua asioista niin ettei joku suutu.
Kirjoitinkin jo heti alkuun, että ei ole valintani, mutta. Ja se huolihan on aina olemassa. Ja kyllähän sitä väkisten joku suuttuu ja loukkaantuu jos ja kun joku menee härkkimään toisten parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Et vaan valitettavasti voi valita aikuisen lapsesi kumppania. Anna lapsen tehdä myös mahdolliset virheet, jos tuo kumppani osoittautuu sellaiseksi. Lapsesi on nyt aikuinen ja tekee omat valintansa ja kokee niiden seuraukset. Päästä sinä irti lapsestasi ja katkaise napanuora,mutta ole tukena, jos lapsi kääntyy puoleesi ja sitä pyytää. Se on parasta mitä äitinä voit tehdä.
Etäällä ja irtihän tässä ollaan. Saan kai silti olla huolissani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käsittänyt.
Siis hän sairastuu sairauksiin, joit sinulla on. En ymmärrä.
Suojaa kuitenkin oma omaisuutesi, jos sellaista on. Tee myös testamentti, jossa määräät, että jälkeesi jäävä omaisuus ei ole avio-oikeuden alaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En käsittänyt.
Siis hän sairastuu sairauksiin, joit sinulla on. En ymmärrä.
Niin hän on sairastunut samoihin sairauksiin ja omien sanojensa mukaan samat diagnoosit.
Allergiatkin on kaikki juuri samoja. Hän kyllä toisaalta syö esimerkiksi pähkinää, vaikka on sille allerginen.
Toisen parisuhteeseen en ottaisi kantaa muulloin kuin jos a) hän tosissaan kysyy tai b) mukana on väkivaltaa. Muuten joutuu vain hammasta purren odottelemaan. Ja jos on hyvä tuuri, elämä osoittaa pelot vääriksi.
Mutta jos vaistosi osuu, jossain vaiheessa tulee se hetki kun lapsesikin valaistuu, ja siinä vaiheessa on lupa (edelleen hyvin harkitusti) sanoa, että luulenpa lapseni sinun olevan oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolissaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin kyllä enemmän huolissani tuosta että oman lapsensa kanssa ei voi puhua asioista niin ettei joku suutu.
Kirjoitinkin jo heti alkuun, että ei ole valintani, mutta. Ja se huolihan on aina olemassa. Ja kyllähän sitä väkisten joku suuttuu ja loukkaantuu jos ja kun joku menee härkkimään toisten parisuhdetta.
Ei kai sitä kenekään parisuhdetta ole pakko mennä härkkimään vaikka lapsen kanssa asiasta puhuisi. Ymmrrän kyllä että hän suuttuu jos et muuten osaa keskustella asioista kuin niin että härkit. Todennäköisesti hän on oppinut tapansa vanhemmiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin kyllä enemmän huolissani tuosta että oman lapsensa kanssa ei voi puhua asioista niin ettei joku suutu.
Eipä parisuhteista ole helppo kritisoida missään perheessä.
Puhuminen on aina krisisointia. Minusta ei ole kritisointia että kertoo olevansa huolissaan siitä että minulla on tunne että tämä tyyppi ei puhu totta. Tai ei ole mahdollista että hän on allerginen esim. pähkinälle mutta kuitenkin hän pystyy niitä syömään ilman oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin nyt tuntuu siltä, että jotain vikaa on pitänyt löytää tämän "katselu- ja kuuntelujakson" aikana, mutta ei ainakaan tuosta kirjoituksesta oikein mitään konkreettista ilmene. Mutta huoli on kova, huoli.
Tuo huoli-sanan toistelu tuntuu vähän päälleliimatulta, ehkäpä kirjoittajakin on hoksannut, että se on nykypäivänä sisäsiisti kiertoilmaus kontrolloinnin halulle. Mielenkiintoinen on myös "Asiahan ei tietysti minulle kuulu..." -henkinen aloitus, jonka ilmeisesti on tarkoitus esittää kirjoittaja järkevänä ja kohtuullisena ihmisenä... Tiedän kyllä hyvin tunteen, että jossain ihmisessä on jotain vikaa, jota ei oikein pysty paikallistamaan. Tässä tapauksessa tuo tunne heräsi lähinnä kirjoittajaa kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin nyt tuntuu siltä, että jotain vikaa on pitänyt löytää tämän "katselu- ja kuuntelujakson" aikana, mutta ei ainakaan tuosta kirjoituksesta oikein mitään konkreettista ilmene. Mutta huoli on kova, huoli.
Tuo huoli-sanan toistelu tuntuu vähän päälleliimatulta, ehkäpä kirjoittajakin on hoksannut, että se on nykypäivänä sisäsiisti kiertoilmaus kontrolloinnin halulle. Mielenkiintoinen on myös "Asiahan ei tietysti minulle kuulu..." -henkinen aloitus, jonka ilmeisesti on tarkoitus esittää kirjoittaja järkevänä ja kohtuullisena ihmisenä... Tiedän kyllä hyvin tunteen, että jossain ihmisessä on jotain vikaa, jota ei oikein pysty paikallistamaan. Tässä tapauksessa tuo tunne heräsi lähinnä kirjoittajaa kohtaan.
Tiedätkö miten vaikeaa on kirjoittaa arasta aiheesta ja aihealueesta? Eikä helpota, että olet itse siinä liian lähellä
Ensimmäinen vuosi meni oikein hyvin. Ajattelin jo et aikamoisen kultakimpaleen on löytänyt.
Sitten vain tapahtuu yksi asia. Et ihmeemmin noteeraa siihen. Tuleekin toinen, kolmas jne. Pian huomaat ihmetteleväsi asioita, sattumia, toistoja.
Olen tässä vähän puun ja kuoren välissä. En nauti tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki ä m m ä elämä t. Pelihullu miniäsi
Ymmärrän huolen, mutta ei tuo lapsen kannalta vaaralliselta kuulosta. Ei ilmeisesti ole lapsen äiti eikä isä kuitenkaan.
Jos teillä on ollut hyvä perhe ja vanhemmilla hyvä parisuhde, niin suhde todennäköisesti loppuu. Lapsi saa mallin parisuhteeseen kotoaan.
Mä olisin kyllä enemmän huolissani tuosta että oman lapsensa kanssa ei voi puhua asioista niin ettei joku suutu.