Mua kiinnostaa miksi moni uskovainen on niin homoutta vastaan.

Moni asia on raamatussa kielletty mutta eipä niistä juuri huudella. Kristityt ovat valinneet elämäntavan jossa heille kirjaimellisesti ylhäältäpäin sanellaan mikä on hyvää elämää. Homot tietysti uhmaavat tätä auktoriteettiä mutta syy miksi nimenomaan homot ovat tapetilla johtuu siitä että he ovat niin helppo kohde vihalle. Homot ovat ulkopuolisia. Kaikki seksiin liittyvä on vähän likaista. Homot ei yleensä myöskään lyö takaisin. Jos kirkonmiehet pitäisivät samanlaista meteliä vaikkapa moottoripyöräkerhoista niin siinähän tulisi poski kipeäksi.

Monikultuuri on luonnonvastaista

Ks. hauska video haulla 'Bögarnas fel' eli homojen vika !

Uskovaisilla on suuri tarve tuntea itsensä jotenkin paremmiksi kuin muut, ovathan he "löytäneet totuuden". Täällä todellisessa maailmassa ei kuitenkaan ole mitään syytä, miksi uskovaiset olisivat parempia, joten he tekevät itsestään parempia alentamalla ja sortamalla muita.

Vähän kuin huonoitsetuntoiset koulukiusaajat, jotka haukkuvat muita nostaakseen omaa asemaansa.

Vierailija kirjoitti:

Uskovaisilla on suuri tarve tuntea itsensä jotenkin paremmiksi kuin muut, ovathan he "löytäneet totuuden". Täällä todellisessa maailmassa ei kuitenkaan ole mitään syytä, miksi uskovaiset olisivat parempia, joten he tekevät itsestään parempia alentamalla ja sortamalla muita.

Vähän kuin huonoitsetuntoiset koulukiusaajat, jotka haukkuvat muita nostaakseen omaa asemaansa.

Minä taas olen uskovaisena paras versio itsestäni. Jokainen saa etsiä oman totuutensa, mutta minä en voi valehdella tai jättää kertomatta, millä keinoilla minä olen löytänyt rauhan, jos joku sen perusteita kysyy. 

Jos lepopäivän pyhittäminen on siellä käskylistan alkupäässä niin milloinkas ne papit eniten töitä tekee? No pyhänä. Aika epäloogista taas kirkon touhu. Syntiä tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovaisilla on suuri tarve tuntea itsensä jotenkin paremmiksi kuin muut, ovathan he "löytäneet totuuden". Täällä todellisessa maailmassa ei kuitenkaan ole mitään syytä, miksi uskovaiset olisivat parempia, joten he tekevät itsestään parempia alentamalla ja sortamalla muita.

Vähän kuin huonoitsetuntoiset koulukiusaajat, jotka haukkuvat muita nostaakseen omaa asemaansa.

Minä taas olen uskovaisena paras versio itsestäni. Jokainen saa etsiä oman totuutensa, mutta minä en voi valehdella tai jättää kertomatta, millä keinoilla minä olen löytänyt rauhan, jos joku sen perusteita kysyy. 

Ja miten sun sisäiseen rauhaan liittyy homojen syrjiminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovaisilla on suuri tarve tuntea itsensä jotenkin paremmiksi kuin muut, ovathan he "löytäneet totuuden". Täällä todellisessa maailmassa ei kuitenkaan ole mitään syytä, miksi uskovaiset olisivat parempia, joten he tekevät itsestään parempia alentamalla ja sortamalla muita.

Vähän kuin huonoitsetuntoiset koulukiusaajat, jotka haukkuvat muita nostaakseen omaa asemaansa.

Minä taas olen uskovaisena paras versio itsestäni. Jokainen saa etsiä oman totuutensa, mutta minä en voi valehdella tai jättää kertomatta, millä keinoilla minä olen löytänyt rauhan, jos joku sen perusteita kysyy. 

Ja miten sun sisäiseen rauhaan liittyy homojen syrjiminen?

En syrji homoja. Mutta jotta he olisivat samassa olotilassa kuin minä, heidänkin tulee laillani elää selibaatissa. Jokainen tekee omat valintansa enkä ylenkatso muita, jotka ovat valinneet toisin. 

Kysyt ap. monia asioita yhtä aikaa: muista uskonnoista, homoseksuaalisten tekojen syntisyydestä sekä siitä, miksi joistain synneistä puhutaan enemmän kuin joistain toisista synneistä.

Muista uskonnoista en osaa sanoa.

Kristinusko on ilmoitususkonto. Jumalan tahto näkyy luomisjärjestyksessä (vain mies ja nainen voivat tulla yhdeksi lihaksi keskenään), josta kerrotaan Raamatussa; avioliitto on liitto tälle yhdelle lihalle. Lisäksi avioliiton ulkopuolinen seksi kaikkiaan on syntiä, eli Jumalan tahtoa vastaan. Raamatussa kerrotaan myös Jumalan laista, ja siinä homoseksuaaliset teot on vielä erikseen ilmoitettu synniksi.

Syy, miksi homoseksuaalisuuden harjoittamisen syntisyydestä puhutaan niin paljon nykyään, on se, että on niin paljon sinun kaltaisiasi kysyjiä, jotka ottavat aiheen esiin. Esim. minä en ole tällä keskustelupalstalla ottanut esiin tätä aihetta koskaan. Mutta jos minulta uskovaisena kysytään, niin kyllä minä vastaan, ja sen myötä tulee taas lisää puhetta aiheesta...

Olen kristitty, teen syntiä, olen siitä harmissani, pyrin välttämäänkin, mutta en kaikessa kykene. Tarvitsen Jeesuksen, hän on ainoa tie Pyhän Jumalan luo. Jeesuksen kautta on tie rakastavan Isän luo jokaisella ihmisellä. Välillä huomaan, että olen jossakin asiassa muuttunut. Jättänyt taakse jotain Jumalan tahdon vastaista. Jumalan oma voima sen saa meissä aikaiseksi, kun kuljemme yhtämatkaa hänen kanssaan. Mutta syntisenäkin olemme hänen pojassaan armahdettuja, jokainen.

Minua ihmetyttää uskovaisena sama asia. Ehkä osin vaikuttaa se, että usko on hyvin voimakkaasti Raamattu-keskeistä, eikä sydämestä kumpuavaa. Ja joillain tuohon Raamattu-keskeisyyteen liittyy vieläpä halu niellä valmiiksi pureskeltuja tulkintoja, jotka ovat muotoutuneet historian saatossa ja peilanneet menneisyyden aikakausia. Sen sijaan, että luettaisiin itse avoimin mielin ja analyyttisesti Raamattua, ja huomioitaisiin se, että ristiriitaisuuksien vuoksi Raamattu ei vastaa kaikkeen, halutaan mielummin joku ulkopuolinen opettamaan itselle asiat yksiselitteisesti. En väitä, että Raamatussa suoraan sanottaisiin, että homous on ok, vaan väitän, että asia on Raamatun tekstien valossa huomattavan ristiriitainen ja kiistelty. Ymmärrän, jos jonkun uskovaisen kanta on se, että hän ei tiedä onko homous syntiä vai ei, mutta ehdoton ei homoudelle -kanta on minusta yksipuolista Raamatun tulkintaa. Miksi Raamatun pitäisi edes vastata kaikkiin ilmiöihin? Miksi sieltä pitää etsiä väkisin kyllä/ei-vastausta, jos tekstit ovat ristiriitaisia? Monissa asioissa on minusta parempi kuunnella sydäntään ja omaatuntoaan.

Vierailija kirjoitti:

Summa summarum: homous on nyt tapetilla, koska sitä yritetään valehdella kansalle normaaliksi ja sellaiseksi asiaksi, jonka Jumala hyväksyy. Synti vesitetään.

Ajatteletko, että niihin asioihin ei tarvitse enää kiinnittää huomiota, jotka on jo vesitetty ja joista kukaan ei välitä?

Eli vaikka avioero, puolison hylkääminen. Sehän on Uuden Testamentin puolella paljon jyrkemmin tuomittu synti kuin homostelu. Kuitenkin luterilainen kirkko sallii sen ja silmää räpäyttämättä vihkii eronneet uuteen avioliittoon. Ajatteletko että taistelu on hävitty joten siitä ei enää kannata pitää meteliä?

Tämä epäjohdonmukaisuus minua luterilaisissa ihmetyttää. Vaikkapa katolilaiset ovat johdonmukaisempia, kieltävät uudelleennaimisen. Se on siellä selkeästi huorintekemistä eli kuudennen käskyn rikkomista eli syntiä. Miksi ei meillä?

Kuka on, kuka ei. Fundamentalistit ovat, siis ne, jotka eivät tulkitse Raamattua, vaan uskovat sen olevan sanasta sanaan edelleen totta, vaikka se on kirjoitettu ihan erilaisessa yhteiskunnassa ja erilaisena aikana. Ja toisaalta, onhan uskovaisissakin homoja, vai pitäisikö sanoa toisin päin: onhan jotkut homotkin uskovaisia.

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää uskovaisena sama asia. Ehkä osin vaikuttaa se, että usko on hyvin voimakkaasti Raamattu-keskeistä, eikä sydämestä kumpuavaa. Ja joillain tuohon Raamattu-keskeisyyteen liittyy vieläpä halu niellä valmiiksi pureskeltuja tulkintoja, jotka ovat muotoutuneet historian saatossa ja peilanneet menneisyyden aikakausia. Sen sijaan, että luettaisiin itse avoimin mielin ja analyyttisesti Raamattua, ja huomioitaisiin se, että ristiriitaisuuksien vuoksi Raamattu ei vastaa kaikkeen, halutaan mielummin joku ulkopuolinen opettamaan itselle asiat yksiselitteisesti. En väitä, että Raamatussa suoraan sanottaisiin, että homous on ok, vaan väitän, että asia on Raamatun tekstien valossa huomattavan ristiriitainen ja kiistelty. Ymmärrän, jos jonkun uskovaisen kanta on se, että hän ei tiedä onko homous syntiä vai ei, mutta ehdoton ei homoudelle -kanta on minusta yksipuolista Raamatun tulkintaa. Miksi Raamatun pitäisi edes vastata kaikkiin ilmiöihin? Miksi sieltä pitää etsiä väkisin kyllä/ei-vastausta, jos tekstit ovat ristiriitaisia? Monissa asioissa on minusta parempi kuunnella sydäntään ja omaatuntoaan.

Raamatussa on ihan selkeästi sanottu monista asioista, myös homouden HARJOITTAMISESTA, että jotka näitä tekevät, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Pelkkä homous ei ole syntiä. Parempi olla rehellinen eikä kaunistella asioita.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on Se, että me uskovaiset pelkäämme kirkon ja yhteiskunnankin maallistumista. Mutta siis erityisesti kirkon. Tuntuuhan Se aika kauhealta, kun Raamatussa selvästi synniksi mainittu asia, joka siis vie kadotukseen, onkin yhtäkkiä muutettu kirkonkin sisällä (joidenkin ihmisten mielestä) sallituksi. Tottakai haloo tulisi ja tuleekin myös muista asioista, jotka Raamattu sanoo synniksi mutta joita ei yhtäkkiä pidettäisikään syntinä. Perimmäinen ongelma on Se, että kohta kansa ei tunne enää itseään millään tavalla syntiseksi , jolloin ei enää tarvita Jeesusta, ei tarvita armoa eikä pelastusta. Ja kuitenkaan Se ei ole totta: jokainen ihminen on syntinen (myönnettiin sitä sitten yhteiskunnassa tai kirkossa) ja tarvitsee vapahdusta Jumalan edessä.

Tässä yhteiskunnassahan ei juurikaan enää tunneta Jumalan pyhyyttä, Jumalan vihaa ja tuomiota synnin vuoksi! Eihän tällöin voida myöskään tulla tuntemaan Jumalan armoa ja rakkautta. Koska Jumalan rakkaus ei tarkoita sitä, että Jumala hyväksyisi kaiken vain suvaitsevaisuuden nimissä. Rakkaus sanelee myös rajat.

Siksi tämä metakka asiasta. Me uskovaiset rukoilemme, että tämä kansa palaisi Jumalan tuntemiseen: kuka ja millainen Jumala hän on. Ja kansa saisi tietää, mikä oikeasti on synti ja mikä ei. Koska jos ei tiedä, ei tarvitse Jumalaa. Jumala on armollinen, mutta hän myös vihaa syntiä. Ja synti erottaa meidät Jumalan rakkaudesta. Minä ainakin pelkään Jumalan rankaisua Suomelle, jos unohdamme Jumalan ja valehtelemme, ettei synti ole enää synti. Ne henkilöt, jotka näin valehtelevat kansalle, tekevät oikeasti karhunpalveluksen Suomelle! :(

Oma kantani siis luterilaisena on Se, että meidän tulee rakastaa jokaista ihmistä ja hyväksyä jokainen ihminen. Ei homous ole mikään erikoissynti muiden joukossa. Mutta syntiä ei pidä koskaan hyväksyä, siitä tulee varoittaa, koska Se ansaitsee Jumalan vihan ilman armahdusta, anteeksiantoa ja parannusta. :(

Summa summarum: homous on nyt tapetilla, koska sitä yritetään valehdella kansalle normaaliksi ja sellaiseksi asiaksi, jonka Jumala hyväksyy. Synti vesitetään.

Sait paljon peukkua alas, mutta katson että tämä moraalikäsitys on länsimaisen etiikan perustavia käsityksiä. Ihmiset ovat hukassa langan vastauksien perusteella

Kristillisyys perustuu Jumalan ilmoitukseen, siitä mikä on ihmiselle hyvää ja mikä ei. Ei siis ole pelkästään kristittyjen, eli ihnisten midlipiteestä, vaan Jumalan ilmoituksesta. Kannattaa siis kysyä Häneltä miksi homous ei ole Hänen suunnitelmansa ihmiselle..

En suhtaudu itse kielteisesti homoihin, mutta ymmärrän silti, mikä on taustalla siinä, että monet uskovaiset suhtautuvat heihin kielteisesti. Paavalin joissakin kirjeissä (ainakin sellaisena kuin teksti on suomennoksessa ja monissa muissa käännöksissä) homoseksuaalisuuden harjoittaminen on sanottu synniksi. Konservatiivikristitty uskoo, että Paavalin kirjeissä oleva teksti on Jumalan ilmoitusta (Jumala on johtanut Paavalia kaikessa, minkä Paavali on kirjeisiinsä kirjoittanut), joten sillä perusteella homosuhteet ovat synti. Jos sanotaan, että ne eivät ole synti, niin samalla pitää myöntää, että Paavalikin oli kirjeitään kirjoittaessaan erehtyväinen ja kaikki, mitä Uudessa testamentissa lukee Paavalin kirjeiden kohdalla, ei olekaan Jumalan ilmoitusta.

Mitä sitten tulee esim. äyriäisten syöntiin ja moniin muihin Vanhan testamentin säädöksiin, niin ne eivät ole äärikonservatiivisellekaan kristitylle mikään ongelma, koska Uudessa testamentissa (Apostolien tekojen kertomus Jerusalemin apostolienkokouksessa) sanotaan täysin yksikäsitteisesti ja selvästi, että ei-juutalaisten kristittyjen ei tarvitse noudattaa näitä säädöksiä.

Ja mitä taas tulee joihinkin muihin synteihin, esim. valehtelu tai uskottomuus, niin näistä ei pidetä niin suurta meteliä siksi, että kirkossa ei ole mitään erimielisyyttä siitä, että ne ovat syntejä. Sen sijaan homoliitot ovat tapetilla siksi, että niiden syntisyydestä on kirkon sisällä erimielisyyttä. Toisten mielestä homoliitot ovat synti ja toisten mielestä taas Paavali erehtyi kirjoittaessaan niitä vastaan ja on päinvastoin synti syrjiä homopareja.

Osittain homouden vastustus johtuu varmasti siitä, että homopari ei voi saada jälkeläisiä ja uskonnollisten näkökulmasta kumppani otetaan lisääntymistä varten. Myös biologian näkökulmasta homous on luonnotonta, mutta siitä on kuitenkin tullut muotia joten suuri yleisö on alkanut hyväksyä asiaa.

Sana kirjoitti:

Kysyt ap. monia asioita yhtä aikaa: muista uskonnoista, homoseksuaalisten tekojen syntisyydestä sekä siitä, miksi joistain synneistä puhutaan enemmän kuin joistain toisista synneistä.

Muista uskonnoista en osaa sanoa.

Kristinusko on ilmoitususkonto. Jumalan tahto näkyy luomisjärjestyksessä (vain mies ja nainen voivat tulla yhdeksi lihaksi keskenään), josta kerrotaan Raamatussa; avioliitto on liitto tälle yhdelle lihalle. Lisäksi avioliiton ulkopuolinen seksi kaikkiaan on syntiä, eli Jumalan tahtoa vastaan. Raamatussa kerrotaan myös Jumalan laista, ja siinä homoseksuaaliset teot on vielä erikseen ilmoitettu synniksi.

Syy, miksi homoseksuaalisuuden harjoittamisen syntisyydestä puhutaan niin paljon nykyään, on se, että on niin paljon sinun kaltaisiasi kysyjiä, jotka ottavat aiheen esiin. Esim. minä en ole tällä keskustelupalstalla ottanut esiin tätä aihetta koskaan. Mutta jos minulta uskovaisena kysytään, niin kyllä minä vastaan, ja sen myötä tulee taas lisää puhetta aiheesta...

Missä raamatunkohdassa sanotaan, että esiaviollinen seksi on syntiä?

Itse en usko enää mihinkään raamatuntulkintaan. Niin monta erilaista tulkintaa on, ja kaikille perustelut. Lisäksi raamatun sanoma on monessa kohtaa pilattu tahallisilla ja tahattomilla käännösvirheillä, jotka muuttavat asian joksikin aivan muuksi, kuin mistä alunperin on ollut kyse. Jotta raamatusta jotain saisi irti, pitäisi pystyä tutkimaan tekstejä alkukielellä. Menen siis omantuntoni mukaan. Minun omatuntoni sanoo, että en saa tuomita ketään valinnoista, joilla he eivät satuta ketään muuta.