Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa mua, en saa mitään aikaiseksi vaan istun vain kaiket päivät koneella Vauva av:ta lukien!
29.06.2021 |
Mulla on juttuja, jotka pitäisi saada tehdyksi, mutta lykkään lykkään lykkään niitä vain vaikka ahdistaa se lykkääminen. Olen käynyt terapiassa ja on kokeiltu masennuslääkkeitä jo vuosikaudet ja on tutkittu kaiken maailman veriarvot, siis ihan oikeasti mitään fyysistä vikaa ei löydy, vaan pelkästään tää masennus. En vaan pysty mihinkään. Aiemmin pystyin tekemään asioita, jotka oli mulle mieleisiä mutta nyt en niitäkään enää. En pysty mihinkään töihin. Olin ennen tosi hyvä ja pidetty asiakaspalvelija mutta sitten maailma ja ihmiset alkoivat muuttua enkä enää voi sietää muita ihmisiä, en asiakkaita sen paremmin kuin lähipiiriäkään. Pari vanhaa ystävää on, joiden kanssa on hyvä ja helppo olla, ja puoliso, mutta kaikki muut ovat kauheita ihmisiä. Haluaisin vain, että saisin olla joka päivä iloinen ja että ihmiset kohtelisivat minua niin kuin minäkin heitä: olen kaikille mukava, annan uuden mahdollisuuden jos joku mokaa, en juoruile kenenkään asioista tms. Silti mun asioista juoruillaan, ihmiset puhuu minusta ja toisista ihan kauheita asioita (arvostelua, haukkumista), suurimmalta osin sellaisia juttuja jotka eivät pidä paikkaansa. Keksivät itse kaikenlaisia valheita, jotka ovat olevinaan päätelleet jostakin. Asiakkaat kävivät törkeiksi ja röyhkeiksi, haukkuivat minut asioista, joille en työntekijänä mahtanut mitään jne. Sitten en enää jaksanut. Eläminen tässä maailmassa on kauheaa, enkä pääse tästä olosta millään lääkkeillä. Apua! Haluaisin kuulla niiltä, jotka olleet samassa tilanteessa mutta löytäneet reitin pois.
Kommentit (23)
Kaikki me täällä etsimme ulospääsyä tältä palstalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksikin provo tai piikittely voi koukuttaa sinut loppuelämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki me täällä etsimme ulospääsyä tältä palstalta.
Niinpä. Mutta en sitten olekaan F.B, insta ymm. Kiva tällä lukea järkeviä aloiteita ja niihin vastauksia.Peilata omaa elämäänkin.kiitos kirjoitajille ja vastaajille.
Onko ap tämän palstan moderaattori?
Tuttu tauti. Mietin itse sitä, että eihän sellaista takuuta ole annettu, että muiden pitäisi käyttäytyä yhtä hyvin takaisin päin. Siksihän minä olen se asiakaspalvelija, koska minulta se sujuu. Omanarvontunteeni ei saa olla kiinni hankalien ihmisten hyväksynnästä. Enkä saa olla heille kiltti vain siksi, että salaa toivon, että maailma maksaisi vaivannäöstäni ja pitäisi vuorostaan minusta huolta yhtä hyvin. Kun aika epätodennäköisesti se sen tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ap tämän palstan moderaattori?
En ole :D Olisinkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tauti. Mietin itse sitä, että eihän sellaista takuuta ole annettu, että muiden pitäisi käyttäytyä yhtä hyvin takaisin päin. Siksihän minä olen se asiakaspalvelija, koska minulta se sujuu. Omanarvontunteeni ei saa olla kiinni hankalien ihmisten hyväksynnästä. Enkä saa olla heille kiltti vain siksi, että salaa toivon, että maailma maksaisi vaivannäöstäni ja pitäisi vuorostaan minusta huolta yhtä hyvin. Kun aika epätodennäköisesti se sen tekisi.
Sehän mua tässä just masentaa, kun maailma ei ole kiva ja mitään ei olla kenellekään velkaa. En voi olla ajattelematta kaikkia kauheuksia, mitä maailmassa tapahtuu. Ei mun omanarvontunnossa ole mitään vikaa - just siksi mulla on vaikeaa, kun mulla on sitä omanarvontuntoa. Terapiaa on siis tarjottu ja sitä olen vastaanottanut, mutta en osaa olla pahoittamatta mieltäni siitä, että ihmiset ovat ilkeitä ja inhottavia selkäänpuukottajia ja/tai naamalle sylkijöitä (kuvaannollisesti). Heikommassa asemassa oleviin - niin ihmisiin kuin eläimiinkin - kohdistuvat vääryydet pyörivät viikottain mielessä. En katso enkä lue enää uutisia ollenkaan. En halua kuulla, mitä kaikkea hirveää ihminen on taas tehnyt. En jaksa. Toivon vain, että kävisi tsäkä lotossa ja saisin niin paljon rahaa että voisin puolison kanssa muuttaa jonnekin syrjemmälle ja rauhassa vaan kasvatella perunaa ja tomaattia ilman, että pitää pelätä vähävaraisena vanhenemista. Helppoohan tämä olisi, jos ei olisi pakko yrittää tehdä töitä. Mikä olisi työpaikka, jossa ei tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä? Ettei olisi kollegoita eikä asiakkaita niin, että joutuu koko työpäivän ajan vetämään tekohymy naamalla.
Ap, puhuit ilkeistä juoruista.
Antaisin teille kaikille tämän ohjeen: mieti kaksi kertaa, kannattaako pahoja puheita uskoa. Usein juoruilijat kaunistelevat omaa käytöstään ja jättävät asioita kertomatta, jotta toinen joutuisi huonoon valoon. Oikeudenkäynneissä molemmille osapuolille annetaan mahdollisuus kertoa itse tapahtuneista, mutta juoruilija kertoo vain oman versionsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuollasessa auta muu kuin vetäytyä omaan rauhaan ja olla kotona. Ei ketään voi pakottaa olemaan pahojen ihmisten kanssa tekemisissä. Maailma on todellakin muuttunut viimeisen 15v aikana. Olen huomannut tämän itsekkin. 10v sitten jouduin itsekkin vetäytymään pois maailmasta omaan rauhaan. Olisin muuten menettänyt mielenterveyteni totaalisesti. Siis täysin tuntemattomat ihmiset saattoivat huudella ja solvata. Yöelämässä käytiin päälle ja jos puolustit itseäsi niin jouduit makselemaan sakkoja. Tuonne pahojen ihmisten sekaan on liian helppo flipata. Mielummin sitä on yksin kuin altistaa itsensä tuollaiselle kidutukselle.
Pitäisi keksi yöksikin jokin palsta. Suoli 24 on niin junttia muttei ole juuri muutakaan. Meni aika hyvin mielenkiinto ns. realimailmaan alkukesästä. Vähissä se oli mielenkiinto jo sitä ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tauti. Mietin itse sitä, että eihän sellaista takuuta ole annettu, että muiden pitäisi käyttäytyä yhtä hyvin takaisin päin. Siksihän minä olen se asiakaspalvelija, koska minulta se sujuu. Omanarvontunteeni ei saa olla kiinni hankalien ihmisten hyväksynnästä. Enkä saa olla heille kiltti vain siksi, että salaa toivon, että maailma maksaisi vaivannäöstäni ja pitäisi vuorostaan minusta huolta yhtä hyvin. Kun aika epätodennäköisesti se sen tekisi.
Sehän mua tässä just masentaa, kun maailma ei ole kiva ja mitään ei olla kenellekään velkaa. En voi olla ajattelematta kaikkia kauheuksia, mitä maailmassa tapahtuu. Ei mun omanarvontunnossa ole mitään vikaa - just siksi mulla on vaikeaa, kun mulla on sitä omanarvontuntoa. Terapiaa on siis tarjottu ja sitä olen vastaanottanut, mutta en osaa olla pahoittamatta mieltäni siitä, että ihmiset ovat ilkeitä ja inhottavia selkäänpuukottajia ja/tai naamalle sylkijöitä (kuvaannollisesti). Heikommassa asemassa oleviin - niin ihmisiin kuin eläimiinkin - kohdistuvat vääryydet pyörivät viikottain mielessä. En katso enkä lue enää uutisia ollenkaan. En halua kuulla, mitä kaikkea hirveää ihminen on taas tehnyt. En jaksa. Toivon vain, että kävisi tsäkä lotossa ja saisin niin paljon rahaa että voisin puolison kanssa muuttaa jonnekin syrjemmälle ja rauhassa vaan kasvatella perunaa ja tomaattia ilman, että pitää pelätä vähävaraisena vanhenemista. Helppoohan tämä olisi, jos ei olisi pakko yrittää tehdä töitä. Mikä olisi työpaikka, jossa ei tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä? Ettei olisi kollegoita eikä asiakkaita niin, että joutuu koko työpäivän ajan vetämään tekohymy naamalla.
Väitätkö siis, ettei maailmassa ole aitoa hyvyyttä? Oletko itse täysin hyvä?
Ovatko eläimet täysin hyviä? Teen niiden kanssa töitä ja vaikka koen niitä kohtaan lämpimiä tunteita, ajoittain tiedostan liiankin hyvin, että nallemussukkaponini on purrut ihmisen sairaalaan. Se voisi tehdä sen minullekin jos en olisi onnistunut saamaan sen mielikuvaa minusta pääsääntöisesti myönteiseksi. Silti se edelleen saattaa hypätä pystyyn jos tilanne menee sen ymmärryksen yli. Sillä voi olla taustallaan ikäviä kokemuksia ihmisistä, mutta niin on useimmilla ikävillä ihmisilläkin. Osalla ei juurikaan ole vaan ongelma on sisäsyntyinen rankaisevuus ja empatiavaje. Mutta kyllä sellaisia eläimiäkin on, sama persoonallisuuksien haitari niistäkin löytyy. Laumaeläiminä sekä hevosilla että ihmisillä on tarve kurittaa muita.
En muuten usko itse, etteivätkö muut ihmiset olisi toisille velkaa. Ovat kyllä. Liberalismi toimii vain, jos ihmiset sitoutuvat kansalaisyhteiskuntaan ja hyveelliseen elämään. Hedonistinen liberalismi tuhoaa itse itsensä, se on tiedetty koko ajan. Mutta kun ihminen potee maailmantuskaa, hän kokee maailman olevan jotain velkaa. Ja sehän ei sitä ole. Meidän vain pitäisi lajina opetella pitämään huolta toisistamme paremmin ja opettaa itsekeskeiset ja ilkeät ihmiset uudelleen miettimään, ettei heidän touhunsa ole ok.
Jos koet nyt, että ihmiset kokonaisuutena ovat itsekeskeisiä ja ilkeitä, niin väitätkö, ettei asiassa ole asteita ja etteikö asiaan voi millään vaikuttaa? Jos ei voi, niin miksi maailma sitten on mennyt huonompaan päin? Eikö se silloin ole myös reivattavissa takaisin parempaa kohti?
[quote/]Väitätkö siis, ettei maailmassa ole aitoa hyvyyttä? Oletko itse täysin hyvä?
Ovatko eläimet täysin hyviä? Teen niiden kanssa töitä ja vaikka koen niitä kohtaan lämpimiä tunteita, ajoittain tiedostan liiankin hyvin, että nallemussukkaponini on purrut ihmisen sairaalaan. Se voisi tehdä sen minullekin jos en olisi onnistunut saamaan sen mielikuvaa minusta pääsääntöisesti myönteiseksi. Silti se edelleen saattaa hypätä pystyyn jos tilanne menee sen ymmärryksen yli. Sillä voi olla taustallaan ikäviä kokemuksia ihmisistä, mutta niin on useimmilla ikävillä ihmisilläkin. Osalla ei juurikaan ole vaan ongelma on sisäsyntyinen rankaisevuus ja empatiavaje. Mutta kyllä sellaisia eläimiäkin on, sama persoonallisuuksien haitari niistäkin löytyy. Laumaeläiminä sekä hevosilla että ihmisillä on tarve kurittaa muita.
En muuten usko itse, etteivätkö muut ihmiset olisi toisille velkaa. Ovat kyllä. Liberalismi toimii vain, jos ihmiset sitoutuvat kansalaisyhteiskuntaan ja hyveelliseen elämään. Hedonistinen liberalismi tuhoaa itse itsensä, se on tiedetty koko ajan. Mutta kun ihminen potee maailmantuskaa, hän kokee maailman olevan jotain velkaa. Ja sehän ei sitä ole. Meidän vain pitäisi lajina opetella pitämään huolta toisistamme paremmin ja opettaa itsekeskeiset ja ilkeät ihmiset uudelleen miettimään, ettei heidän touhunsa ole ok.
Jos koet nyt, että ihmiset kokonaisuutena ovat itsekeskeisiä ja ilkeitä, niin väitätkö, ettei asiassa ole asteita ja etteikö asiaan voi millään vaikuttaa? Jos ei voi, niin miksi maailma sitten on mennyt huonompaan päin? Eikö se silloin ole myös reivattavissa takaisin parempaa kohti? [/quote]
Olipa harvinaisen typerä kommentti alkuperäiseen viestiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho tulipas outo "kirjoitusvirhe" (viesti 14), tarkoitin sanoa että olipa harvinaisen typerä kommentti alkuperäisen kirjoittajan kuvaamaan ongelmaan.
AP:n teksti kuin omaani. Olen itsekin masentunut ihmisyyteen ja siksi täällä paljon aikaa vietän.
Lopeta heti se palstailu! Tai no, muutama viesti vielä ja sit muihin hommiin…
Joo, mä voin auttaa sua. Mutta joudun auttamaan tämän palstan kautta, joten... mahtaako se auttaa kuitenkaan?
Masentuneena näkee maailmasta huonot puolet. Kun joskus toivut niin tajuat, että sitä hyvää on ollut koko ajan olemassa maailmassa.
Uutiset on negatiivisia, koska se myy, sillä ihmisillä on luontaista kiinnittää huomiota uhkiin. Olisi kohtuullista, että niissä olisi yhtä paljon hyviä juttuja, mutta se ei nyt vaan mene niin. Joku kirja on tehty siitä, kuinka asiat ovat maailmassa paremmin kuin koskaan ennen, liittyen ravitsemukseen, koulutukseen jne. En muista kirjan nimeä. Edistystä tapahtuu koko ajan. Ennen on ollut paljon enemmän kurjuutta.
winner kirjoitti:
Ethän ole tutustunut Damiano David -ketjuun? Siihen suohon on moni uponnut, eikä apu enää saavuta.
Onneksi en :D En tiedä, kuka kyseinen henkilö on, niin ei ole tuo ketjukaan kiinnostanut.
Aukaise toinen korvasi ja päästä kaikki shitti ulos - älä edes mieti kyynisten ihmisten pahanolon tuotoksia. Relax.