Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa mua, en saa mitään aikaiseksi vaan istun vain kaiket päivät koneella Vauva av:ta lukien!
29.06.2021 |
Mulla on juttuja, jotka pitäisi saada tehdyksi, mutta lykkään lykkään lykkään niitä vain vaikka ahdistaa se lykkääminen. Olen käynyt terapiassa ja on kokeiltu masennuslääkkeitä jo vuosikaudet ja on tutkittu kaiken maailman veriarvot, siis ihan oikeasti mitään fyysistä vikaa ei löydy, vaan pelkästään tää masennus. En vaan pysty mihinkään. Aiemmin pystyin tekemään asioita, jotka oli mulle mieleisiä mutta nyt en niitäkään enää. En pysty mihinkään töihin. Olin ennen tosi hyvä ja pidetty asiakaspalvelija mutta sitten maailma ja ihmiset alkoivat muuttua enkä enää voi sietää muita ihmisiä, en asiakkaita sen paremmin kuin lähipiiriäkään. Pari vanhaa ystävää on, joiden kanssa on hyvä ja helppo olla, ja puoliso, mutta kaikki muut ovat kauheita ihmisiä. Haluaisin vain, että saisin olla joka päivä iloinen ja että ihmiset kohtelisivat minua niin kuin minäkin heitä: olen kaikille mukava, annan uuden mahdollisuuden jos joku mokaa, en juoruile kenenkään asioista tms. Silti mun asioista juoruillaan, ihmiset puhuu minusta ja toisista ihan kauheita asioita (arvostelua, haukkumista), suurimmalta osin sellaisia juttuja jotka eivät pidä paikkaansa. Keksivät itse kaikenlaisia valheita, jotka ovat olevinaan päätelleet jostakin. Asiakkaat kävivät törkeiksi ja röyhkeiksi, haukkuivat minut asioista, joille en työntekijänä mahtanut mitään jne. Sitten en enää jaksanut. Eläminen tässä maailmassa on kauheaa, enkä pääse tästä olosta millään lääkkeillä. Apua! Haluaisin kuulla niiltä, jotka olleet samassa tilanteessa mutta löytäneet reitin pois.
Kommentit (23)
En ole vielä itsekääm saanut selville miksi joka päivä viiimeiset 10v väsyttänyt todella paljon. Olen 31v ja täytän syksyllä vuosia eli aika nuorena oli jo väsymystä.
Toisaiseksi on ollut apua seuraavista:
-raudan (ferritiinin) nostaminen.Mulla oli oli hemoglobiini aina hyvä joten ei tullut mielenkään että vois olla raudanpuute. Ihan vahingossa tuli esille ja lääkäri määräs rautakuurin. Sen jälkeen niitä kuureja on ollut useita, mutta ei vaan paljoa nouse. Silti se pienikin nousu (alle 5 > n. 10:n) on auttanut jonkun verran.
- Välimatkan pitäminen joihinkin ihmisiin. Jotkut ihmiset vaan vie hirveästi energiaa, vaikka olis mukaviakin. Varsinkin vaativat ihmiset vie energiaa
-Ylipäätään se, että tekee asioita. Ja uusia asioita.
-Sos.median sovellusten poistaminen puhelimesta muutamaksi kuukaudeksi voi auttaa! Olin parhaimmillaan 2v pois instagramista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuollasessa auta muu kuin vetäytyä omaan rauhaan ja olla kotona. Ei ketään voi pakottaa olemaan pahojen ihmisten kanssa tekemisissä. Maailma on todellakin muuttunut viimeisen 15v aikana. Olen huomannut tämän itsekkin. 10v sitten jouduin itsekkin vetäytymään pois maailmasta omaan rauhaan. Olisin muuten menettänyt mielenterveyteni totaalisesti. Siis täysin tuntemattomat ihmiset saattoivat huudella ja solvata. Yöelämässä käytiin päälle ja jos puolustit itseäsi niin jouduit makselemaan sakkoja. Tuonne pahojen ihmisten sekaan on liian helppo flipata. Mielummin sitä on yksin kuin altistaa itsensä tuollaiselle kidutukselle.
Kiitos Sinulle kommentistasi. Ilmeisesti voit nyt hyvin, kun sait vetäydyttyä omiin oloihin? Sen minäkin haluaisin tehdä, mutta painaa se, etten ole työelämässä ja pitäisi varmaan olla, jos ei halua aivan kauheaa vanhuutta. Tällä hetkellä pärjätään hyvin mun puolison palkalla. Ennen kuin joku kysyy, niin en koe, eikä hänkään koe, että olisin mikään taakka tai siivelläeläjä, koska meillä on ollut myös pitkiä vaiheita, jolloin minä olen tuonut leivän pöytään. Emme myöskään tuhlaa rahaa juuri mihinkään: emme ole ostaneet uusia vaatteita moneen vuoteen, ei käydä hieronnoissa tai kauneushoidoissa tms. Ainoat ylimääräiset, mihin meillä yhteisesti rahaa menee, on polkupyörien ylläpito (kummallakin yli 10 vuotta vanha pyörä)(ei ehkä ylimääräinen meno, koska ei ole autoa emmekä käytä kotikaupungissa julkista liikennettä juuri koskaan, vaan kävelemme tai pyöräilemme), elokuviin tai teatteriin kolme tai neljä kertaa vuodessa ja noutoruokaan kerran tai kahdesti kuussa. No uudet lenkkarit joudun ostamaan noin kolmen vuoden välein runsaan kulumisen vuoksi. Pari kertaa vuodessa käydään junalla sukulaisissa. Kaikki harrastuksemme ovat ilmaisia (jos ei kenkien kulumista ja pyörän kunnossapitoa lasketa). Kuulostaa varmaan kauhealta pihtailulta, mutta ei me varsinaisesti penniä venytetä. Ei vain tee mieli tuhlata esim. lenkkareihin 150 euroa kun omiin tarpeisiin soveltuvat löytyvät parilla kympillä. Silti koen, että vanhuus pitäisi turvata isommalla määrällä pätäkkää, koska en usko, että mitään eläkettä enää Suomessa silloin saa, kun minun vuoroni tulee.
Onnistuin pysymään pois palstalta melkein 3 kuukautta. Tai noh noiden 3 kuukauden aikana olin palstalla yhteensä ehkä 1 tunnin. Sitten kuukausi sitten sorruin taas oikein kunnolla. Poissaoloni aikana mikään palstalla ei kuitenkaan ollut muuttunut. Ärsyttää muutenkin kun onnistuin vähän parantamaan huonoja tapojani ja nyt olen sortunut taas kaikkiin niihin takaisin.