Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen pilannut elämäni täysin...
28.06.2014 |
En edes ymmärrä miten olen onnistunutkin siinä, kaikki mahdollinen vaan on mennyt pieleen. Olen jo kolmikymppinen, mutta mulla ei ole edes ammattia ja vaikka sellaisen joskus onnistuisin hankkimaan, niin töitä en koskaan tule samaan.
Elämän pilalle meneminen alkoi siitä kun aloin sairastella ihan jatkuvasti fyysisesti. Sitten mulle puhkesi kilpparin vajaatoiminta tai en tiedä milloin se oli jo puhjennut. Vaikka arvot oli tosi huonot, tsh:kin tuplasti yli viitearvon ylärajojen, niin en saanut lääkkeitä vuosikausiin, kun lääkäri oli sitä mieltä ettei se mikään vajaatoiminta ole vaan masennus. Siitäpä sitten alkoi sen hoitaminen masennuksena, en jaksanut tapella vastaan kun olin ihan poikki jo muutenkin. Sen seurauksena mulle sitten iski vissiin oikeastikin sen masennus, kun ajattelin ettei sen pohjemmalle voi enää elämässä mennä kuin että on hullukin. No fyysinen sairastelu tietty tuossa rinnalla jatkui ja vei kaikki voimat.
Sitten viiden vuoden masennuksen jälkeen psykiatri iski vielä jonkun psykoottisen häiriön diagnoosin, kun menin väittelemään sen kanssa, ja lisäksi alkoi nähdä tosi pahana sen että käyn liikaa lääkäreillä fyysisen sairastelun takia. Nyt oon sitten tilanteessa että fyysiset sairastelut jatkuu edelleen, en saa enää käydä lääkäreillä ikinä, koska olen vaan psykoottinen ja ties mitä. En saa edes mennä sellaisiin yhden fyysisen sairauden hoitoihin, jotka oli suunniteltu ennen tuota diagnoosia, kun psykiatri katso ne tosi pahalla ja kirjoittelee lausuntoihin kaikkea negatiivista kuin olisin luulosairas, vaikka fyysisiä diagnoosejakin on aika monta. Enkä enää uskalla itsekään mennä, vakka mitä sattuis. Esim. viime talvena kaaduin pyörällä ja lensin monta metriä ilmassa jäiselle tielle, ja sen jälkeen selkärankaan tuli outo kipeä kohta, ja kaverit käski mennä lääkäriin, mutten uskaltanut vaan elelen vaan sen kanssa vaikka se kipeytyy vieläkin. Moni fyysinen sairaus ei oo yhtään hallinnassa jne. mutta niiden pitää vain antaa pahentua, kun ei muutakaan voi. Vuosi sitten kävin yhden kerran erikoislääkärillä ja psykiatri kirjoitti sen johdosta lausuntoon että "ravaan jatkuvasti erinäisillä erikoislääkäreillä"
Lisäksi en tule ikinä saamaan töitä tuon diagnoosin takia. En ole kertonut perheenjäsenille ja kavereille (paitsi kahdelle) mitään, ne luulee mun vaan olevan työttömänä ja kyllästyneen opiskeluun. En tiedä miten kerron, että on ihan sama vaikka mitä opiskelisin, niin ikinä en tule töitä enää samaan. Sitten vielä jotkut yrittää kannustaa mua terveydenhoitoalalle, koska sieltä sais varmasti töitä oli minkä ikäinen tahansa ja millaiset taustat tahansa, ne ei yhtään tajua että se nyt on viimeinen ala jolta mä tulisin näillä taustoilla töitä samaan. Ei ikinä uskois että jossain vaiheessa peruskouluaikana mulla oli todistus täynnä kiitettäviä arvosanoja. Kaikki huonommin koulussa menestyneet on menestyneet elämässä paljon paremmin, mun kohdalla vaan kaikki menee aina pieleen, ja nyt olen niin pohjalla ettei tästä ole enää ylösnousua. Taustoja ei voi enää pyyhkiä puhtaaksi eikä fyysiset sairaudetkaan enää parane. Ja suurin asia mikä mua tässä elämässä masentaa on tämä mun jatkuva kohtelu ja sen myötä syntynyt kohtalo ja tietysti sairastelu, eikä se tule ikinä muuttumaan…
Kommentit (20)
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 00:34"]
Onko siis kyse yhdestä ja samasta psykiatrista? Kuulostaa erittäin epäempaattiselta tapaukselta. Tarvitsisit ehdottomasti jonkun kivan lääkärin.
[/quote]
On, tai tuolloin kun masennus todettiin oli eri psykiatri, mutta tämän "psykoottisen häiriön" aikana on ollut sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla kilpirauhaseen nyt lääkitys? Lähde liikkeelle puhtaalta pöydältä ja unohda lääkärien sanomiset. Virheellisiin pysyviin diagnooseihin voit hakea omalääkärin kautta korjausta (jos sellaisia on).
Itsellänikin on kokemuksia vakavista kilpirauhasen häiriöistä ja myös masennuksesta. Hankalaa on se, että lääkäri vaihtuu sekin tuon tuosta ja monesti vastassa onkin joku vasta erikoistumassa oleva tai muuten ylimielinen ja tietämätön ja lääkitykset vaihtelevat laidasta laitaan. Välillä tuntuu että itse tietää sairaudesta ja hoidosta enemmän kuin lääkäri.
Hoitoala vuorotöineen ja tarkkuusvaatimuksineen voi kyllä olla huono valinta kilpirauhassairauden uuvuttamalle. Toisaalta on muutamia suuntauksia, jotka sentään perustuvat päivätyöhön eikä kaikissa ole erityisen suurta vastuutakaan.
Diagnoosit eivät varsinaisesti kuulu työnantajille millään tavalla, joten jos koulua jaksaa käydä ja kokeilla työnhakua, niin sen ei pitäisi estää suoraan mitään.
Oletko varma ettei paha mielesi johdu osittain siitä, että elämäsi on muuten tyhjää ja keskityt sitten liikaa status- ja toimeentuloasioiden miettimiseen? Ovathan ne tärkeitä asioita, mutta eivät varsinainen onnellisuuden perusta. Tekstistäsi ei käy ilmi onko sinulla oikeita kavereita, puolisoa tai lähimmäisistä tukea.
-Mies 29v-
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 00:36"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 00:34"]
Onko siis kyse yhdestä ja samasta psykiatrista? Kuulostaa erittäin epäempaattiselta tapaukselta. Tarvitsisit ehdottomasti jonkun kivan lääkärin.
[/quote]
On, tai tuolloin kun masennus todettiin oli eri psykiatri, mutta tämän "psykoottisen häiriön" aikana on ollut sama.
[/quote]
Jos vain jaksat, niin hakeudu jonkun muun psykiatrin puheille. Siinä ammattikunnassa on monenlaisia ihmisiä. Muillakin lääkäreillä on lupa käydä niin paljon kuin on tarvetta.
Mieti vasta sitten noita ammatinvalinta-asioita ja muita, kun terveydentilasi sallii, koska olet selvästikin liian kuormitettu tällä hetkellä.
2.
Voi ei. Kuulostaa ikävältä. Kyllähän ne ammattilaisetkin erehtyy. Eikä ole varmaan ensimmäinen eikä viimeinen kerta. ei ole kivaa jos ei uskota ja kirjoitellaan lappuun mitä sattuu epäilyksiä.
Ei kai siinä auta muu kuin pitää päästä eli älä anna periksi. Teidät itse mihin sattuu ja vaadi apua. Ei kai masennus sulje fyysistä kipua pois.
Voimia ja vahvuutta itsensä puolesta taisteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai hoidat fyysisiä sairauksiasi. Tuttua on, että joskus saa huonoa kohtelua, kummallisia epäilyjä ja vähättelyä osakseen. Onneksi ei sentään aina.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 00:39"]
Onko sinulla kilpirauhaseen nyt lääkitys? Lähde liikkeelle puhtaalta pöydältä ja unohda lääkärien sanomiset. Virheellisiin pysyviin diagnooseihin voit hakea omalääkärin kautta korjausta (jos sellaisia on).
[/quote]
On tyroksiinilääkitys, mutta en tiedä toimiiko se ihan niin tehokkaasti kuin pitäis. Paljon se siis auttaa kyllä, mutta ei täysin. En kyllä edes uskaltais ehdottaa että voiko kokeilla jotain muuta lääkitystä. En usko että voin lähteä liikkeelle puhtaalta pöydältä koskaan, en usko että "psykoottisella" ihmisellä on sananvaltaa missään. Esim. tuo diagnoosien korjaus ei varmasti onnistuis -aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tietysti paha mieli johtuu osittain siitä että miettii status -ja toimeentuloasioita, mutta on se vaan aika pelottavaa todeta että on pudonnut oravanpyörästä täysin, ja jo pelkästään sen takia ei tule saamaan ikinä töitä. Ei ainakaan sellaisilta aloilta joilta haluaisi opiskella. Ikää on liikaa. CV:n aukkoja ei pysty selittämään tai jos selittää, niin sitten ei ainakaan saa töitä. Suurinosa lähipiirissä on kouluttautuneet tosi korkealle, ja itse ei mihinkään. Ei ikinä ole varmasti vara edes omaa asuntoa ostaa ja sekin luo epävarmuutta, kun ei voi tietää että onko yhtäkkiä joku päivä vaikka täysin koditon. Palkka eli raha on tavallaan valtaa ja ilman sitä on liian riipuvainen toisista -aloittaja
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 00:58"]
Ja tietysti paha mieli johtuu osittain siitä että miettii status -ja toimeentuloasioita, mutta on se vaan aika pelottavaa todeta että on pudonnut oravanpyörästä täysin, ja jo pelkästään sen takia ei tule saamaan ikinä töitä. Ei ainakaan sellaisilta aloilta joilta haluaisi opiskella. Ikää on liikaa. CV:n aukkoja ei pysty selittämään tai jos selittää, niin sitten ei ainakaan saa töitä. Suurinosa lähipiirissä on kouluttautuneet tosi korkealle, ja itse ei mihinkään. Ei ikinä ole varmasti vara edes omaa asuntoa ostaa ja sekin luo epävarmuutta, kun ei voi tietää että onko yhtäkkiä joku päivä vaikka täysin koditon. Palkka eli raha on tavallaan valtaa ja ilman sitä on liian riipuvainen toisista -aloittaja
[/quote]
On kuitenkin realismia, että kaikki eivät ole siellä oravanpyörässä tahkoamassa rahaa ja sitä kautta valtaa. Voi olla, että lahjasi tulevat käyttöön jossain muualla kuin palkkatyössä, mutta yhtä hyvin saatat vielä löytää itsellesi sopivan alan ja työpaikan. Jotkut vaihtavat alaa 50-vuotiaina, jotkut jäävät silloin syystä tai toisesta pois työelämästä, ja heihin verrattuna olet vielä hyvin nuori. Sairastaminen on kurjaa, mutta se ei tee sinusta huonompaa kuin muut ihmiset. Et varmaan sanoisi kellekään samassa tilanteessa olevalle, että hänen elämänsä on lopullisesti pilalla?
2.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 01:07"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 00:58"]
Ja tietysti paha mieli johtuu osittain siitä että miettii status -ja toimeentuloasioita, mutta on se vaan aika pelottavaa todeta että on pudonnut oravanpyörästä täysin, ja jo pelkästään sen takia ei tule saamaan ikinä töitä. Ei ainakaan sellaisilta aloilta joilta haluaisi opiskella. Ikää on liikaa. CV:n aukkoja ei pysty selittämään tai jos selittää, niin sitten ei ainakaan saa töitä. Suurinosa lähipiirissä on kouluttautuneet tosi korkealle, ja itse ei mihinkään. Ei ikinä ole varmasti vara edes omaa asuntoa ostaa ja sekin luo epävarmuutta, kun ei voi tietää että onko yhtäkkiä joku päivä vaikka täysin koditon. Palkka eli raha on tavallaan valtaa ja ilman sitä on liian riipuvainen toisista -aloittaja
[/quote]
On kuitenkin realismia, että kaikki eivät ole siellä oravanpyörässä tahkoamassa rahaa ja sitä kautta valtaa. Voi olla, että lahjasi tulevat käyttöön jossain muualla kuin palkkatyössä, mutta yhtä hyvin saatat vielä löytää itsellesi sopivan alan ja työpaikan. Jotkut vaihtavat alaa 50-vuotiaina, jotkut jäävät silloin syystä tai toisesta pois työelämästä, ja heihin verrattuna olet vielä hyvin nuori. Sairastaminen on kurjaa, mutta se ei tee sinusta huonompaa kuin muut ihmiset. Et varmaan sanoisi kellekään samassa tilanteessa olevalle, että hänen elämänsä on lopullisesti pilalla?
2.
[/quote]
Niin no en tietenkään sanoisi, koska en halua muita masentaa, mutta realiteetit vaan on sellaiset että kilpailu on nykyään ihan älytöntä ihan terveilläkin ihmisillä. Kai sitä pitää kuitenkin haaveilla että joku ihme tapahtuu vielä -aloittaja
Ei niistä diagnooseista ole todellakaan töitä hakiessa mikään pakko kertoa, eikä ole usein järkeäkään kertoa. Minulla esimerkiksi on asperger-diagnoosi enkä todellakaan olisi saanut nykyistä työtäni jos olisin typerästi mennyt kertomaan diagnoosin työhöntulotarkastuksessa. Mutta kun en kertonut, olen jo 12 vuotta pärjännyt erinomaisesti työssäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 01:11"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 01:07"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 00:58"]
Ja tietysti paha mieli johtuu osittain siitä että miettii status -ja toimeentuloasioita, mutta on se vaan aika pelottavaa todeta että on pudonnut oravanpyörästä täysin, ja jo pelkästään sen takia ei tule saamaan ikinä töitä. Ei ainakaan sellaisilta aloilta joilta haluaisi opiskella. Ikää on liikaa. CV:n aukkoja ei pysty selittämään tai jos selittää, niin sitten ei ainakaan saa töitä. Suurinosa lähipiirissä on kouluttautuneet tosi korkealle, ja itse ei mihinkään. Ei ikinä ole varmasti vara edes omaa asuntoa ostaa ja sekin luo epävarmuutta, kun ei voi tietää että onko yhtäkkiä joku päivä vaikka täysin koditon. Palkka eli raha on tavallaan valtaa ja ilman sitä on liian riipuvainen toisista -aloittaja
[/quote]
On kuitenkin realismia, että kaikki eivät ole siellä oravanpyörässä tahkoamassa rahaa ja sitä kautta valtaa. Voi olla, että lahjasi tulevat käyttöön jossain muualla kuin palkkatyössä, mutta yhtä hyvin saatat vielä löytää itsellesi sopivan alan ja työpaikan. Jotkut vaihtavat alaa 50-vuotiaina, jotkut jäävät silloin syystä tai toisesta pois työelämästä, ja heihin verrattuna olet vielä hyvin nuori. Sairastaminen on kurjaa, mutta se ei tee sinusta huonompaa kuin muut ihmiset. Et varmaan sanoisi kellekään samassa tilanteessa olevalle, että hänen elämänsä on lopullisesti pilalla?
2.
[/quote]
Niin no en tietenkään sanoisi, koska en halua muita masentaa, mutta realiteetit vaan on sellaiset että kilpailu on nykyään ihan älytöntä ihan terveilläkin ihmisillä. Kai sitä pitää kuitenkin haaveilla että joku ihme tapahtuu vielä -aloittaja
[/quote]
Mielestäni et vaikuta mitenkään psykoottiselta tällä hetkellä, joten ainakin siinä mielessä olet varmasti hyvissä kantimissa. Masennuksesikaan ei ole ihan niin paha, ettet pystyisi selittämään, millainen tilanteesi on mielestäsi. Olet myös ilmeisen älykäs ja varmasti muutenkin monella tavalla lahjakas. Murehdit nyt melkein koko maailman asioita, vaikka oikeasti kuulut pieneen etuoikeutettuun vähemmistöön tässä maailmassa. Miljoonat ihmiset vaihtaisivat heti osansa sinun tämänhetkiseen osaasi.
2.
Joo, muuten kiva, mutta jos menet lääkärille jonnekin kotipaikkasi ulkopuolelle, niin lääkärit eivät saa sinun historiaasi selville, koska terveydenhuollon järjestelmät ei vielä kommunikoi keskenään. Edes toiseen tk:n tiedot eivät mene. Niin että ei muuta ku toiselle paikkakunnalle diagnoosia hakemaan.
Mitä tulee noihin kouluunmenoihin tai alalle hakeutumisiin, niin historiaahan oppilaitokset ei koskaan saa terveydenhuollen puolelta. Omat testit on ainoa keino karsia "hullut".
Niin ei muuta ku reippaasti kohti uusia hoitavia tahoja. Suomen paskassa järjestelmässä historia ei seuraa sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki riippuu miten paljon olet valmis antamaan päästäksesi eteenpäin? Kuinka paljon kestät epäonnistumisia? Jos asenteesi on se, että olet luovuttanut valmiiksi, päättänyt jo, ettei mikään tule onnistumaan, et voi opiskella, et pääse töihin, et saa sitä etkä tätä ja se lääkärikin lyttäsi kaikki, niin mitää ei tapahdukkaan. Jos sen sijaan asennoituisit niin, että ei muuta kun hihat ylös ja hommiin, niin voisi jotain, ihan pientäkin edistystä tapahtua. Eli ei muuta kun työhakemuksia sisään ja opikelupaikkoja miettimään.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 01:26"]
Joo, muuten kiva, mutta jos menet lääkärille jonnekin kotipaikkasi ulkopuolelle, niin lääkärit eivät saa sinun historiaasi selville, koska terveydenhuollon järjestelmät ei vielä kommunikoi keskenään. Edes toiseen tk:n tiedot eivät mene. Niin että ei muuta ku toiselle paikkakunnalle diagnoosia hakemaan.
Mitä tulee noihin kouluunmenoihin tai alalle hakeutumisiin, niin historiaahan oppilaitokset ei koskaan saa terveydenhuollen puolelta. Omat testit on ainoa keino karsia "hullut".
Niin ei muuta ku reippaasti kohti uusia hoitavia tahoja. Suomen paskassa järjestelmässä historia ei seuraa sinua.
[/quote]
Mutta eikö ole ihan juuri tulossa joku uusi järjestelmä, joka on kaikille yhteinen ja jossa näkyy kaikki vanhatkin tiedot? Iloa huonoista järjestelmistä ei siis kauan kestä -aloittaja
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 01:40"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 01:26"]
Joo, muuten kiva, mutta jos menet lääkärille jonnekin kotipaikkasi ulkopuolelle, niin lääkärit eivät saa sinun historiaasi selville, koska terveydenhuollon järjestelmät ei vielä kommunikoi keskenään. Edes toiseen tk:n tiedot eivät mene. Niin että ei muuta ku toiselle paikkakunnalle diagnoosia hakemaan.
Mitä tulee noihin kouluunmenoihin tai alalle hakeutumisiin, niin historiaahan oppilaitokset ei koskaan saa terveydenhuollen puolelta. Omat testit on ainoa keino karsia "hullut".
Niin ei muuta ku reippaasti kohti uusia hoitavia tahoja. Suomen paskassa järjestelmässä historia ei seuraa sinua.
[/quote]
Mutta eikö ole ihan juuri tulossa joku uusi järjestelmä, joka on kaikille yhteinen ja jossa näkyy kaikki vanhatkin tiedot? Iloa huonoista järjestelmistä ei siis kauan kestä -aloittaja
[/quote]
Voisitko mennä yksityiselle puolelle?
2.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 01:36"]
Kaikki riippuu miten paljon olet valmis antamaan päästäksesi eteenpäin? Kuinka paljon kestät epäonnistumisia? Jos asenteesi on se, että olet luovuttanut valmiiksi, päättänyt jo, ettei mikään tule onnistumaan, et voi opiskella, et pääse töihin, et saa sitä etkä tätä ja se lääkärikin lyttäsi kaikki, niin mitää ei tapahdukkaan. Jos sen sijaan asennoituisit niin, että ei muuta kun hihat ylös ja hommiin, niin voisi jotain, ihan pientäkin edistystä tapahtua. Eli ei muuta kun työhakemuksia sisään ja opikelupaikkoja miettimään.
[/quote]
Itseasiassa olin aiemmin menossa opiskelemaan yliopistoon toiselle paikkakunnalle, mutta se ei psykiatrille käynyt, koska mun hoito on täällä enkä voi muuttaa. Lisäksi olen kuulemma liian sairas opiskelemaan -aloittaja
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 01:41"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 01:40"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 01:26"]
Joo, muuten kiva, mutta jos menet lääkärille jonnekin kotipaikkasi ulkopuolelle, niin lääkärit eivät saa sinun historiaasi selville, koska terveydenhuollon järjestelmät ei vielä kommunikoi keskenään. Edes toiseen tk:n tiedot eivät mene. Niin että ei muuta ku toiselle paikkakunnalle diagnoosia hakemaan.
Mitä tulee noihin kouluunmenoihin tai alalle hakeutumisiin, niin historiaahan oppilaitokset ei koskaan saa terveydenhuollen puolelta. Omat testit on ainoa keino karsia "hullut".
Niin ei muuta ku reippaasti kohti uusia hoitavia tahoja. Suomen paskassa järjestelmässä historia ei seuraa sinua.
[/quote]
Mutta eikö ole ihan juuri tulossa joku uusi järjestelmä, joka on kaikille yhteinen ja jossa näkyy kaikki vanhatkin tiedot? Iloa huonoista järjestelmistä ei siis kauan kestä -aloittaja
[/quote]
Voisitko mennä yksityiselle puolelle?
2.
[/quote]
Ei oo rahaa :( -aloittaja
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 01:42"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 01:36"]
Kaikki riippuu miten paljon olet valmis antamaan päästäksesi eteenpäin? Kuinka paljon kestät epäonnistumisia? Jos asenteesi on se, että olet luovuttanut valmiiksi, päättänyt jo, ettei mikään tule onnistumaan, et voi opiskella, et pääse töihin, et saa sitä etkä tätä ja se lääkärikin lyttäsi kaikki, niin mitää ei tapahdukkaan. Jos sen sijaan asennoituisit niin, että ei muuta kun hihat ylös ja hommiin, niin voisi jotain, ihan pientäkin edistystä tapahtua. Eli ei muuta kun työhakemuksia sisään ja opikelupaikkoja miettimään.
[/quote]
Itseasiassa olin aiemmin menossa opiskelemaan yliopistoon toiselle paikkakunnalle, mutta se ei psykiatrille käynyt, koska mun hoito on täällä enkä voi muuttaa. Lisäksi olen kuulemma liian sairas opiskelemaan -aloittaja
[/quote]
Höps. Yliopistossa oleskelevat hoitaa YTHS. Psykiatrisi on ottanut aivan liikaa valtaa elämästäsi. Yliopistoon saa hakea terveydentilasta riippumatta. Sekään tosin ei ole mikään varma tie onneen ja menestykseen, mutta todellisuudessa mikään ei ole. Kuka tahansa voi sairastua tai joutua onnettomuuteen milloin tahansa.
2.
Alue: Aihe vapaa
Onko siis kyse yhdestä ja samasta psykiatrista? Kuulostaa erittäin epäempaattiselta tapaukselta. Tarvitsisit ehdottomasti jonkun kivan lääkärin.