Onko outoa ettei synnytys pelota?

Saattaa se jännitys alkaa vasta sittenkin, kun olet matkalla sairaalaan. Mielestäni on vaan hyvä asia, ettei etukäteen jännitä. Ottaa vastaan sen mitä tulee.

Ei pelottanut, eikä jännittänyt minuakaan. Ei vähääkään

. Ajattelin vain että asia hoituu tavalla tai toisella ammattilaisten ollessa läsnä. Ehkä siinä oli sekin, kun ei oikein tiennyt mitä odottaa, kun ei aikaisemmin ollut synnyttänyt. Kivunlievityksestäkin päätin vasta synnyttäessä, kun en osannut sanoa toiveisiin juuta enkä jaata.

Itse en ole pelännyt synnytyksiäni, eipä se auta :) molemmat on käynnistettyjä, joten kipulääkettä olen tarvinnut jaksaakseni loppuun asti. Sekin on ihan henkilökohtaista miten tarvii kivunlievitystä. Luonto hoitaa ja onneksi ollaan suomessa, jossa on kunnon hoito lapsille ja äidille. Tsemppiä koitokseen! :)

Mitä sitä etukäteen jännittämään?

Ei se minusta ole outoa. Yhdeksän kuukauden jälkeen sitä ihan mielellään näkee, millainen vauva sieltä tulee, ja on kiva saada paino pois sisältään. Tietysti kipu kuuluu asiaan, mutta kun synnyttää sairaalassa, niin siellä on yleensä aika turvallisissa käsissä.

Ei minuakaan ole pelottanut ja kolme synnytystä takana. Ei siinä minusta siis mitään outoa ole. Tuolla asenteella synnytyksesi todennäköisesti menee ihan hyvin. Pelko kun vaikuttaa kroppaan niin, että synnytys hankaloituu ja pitkittyy.

En yleensäkään huolehdi tulevasta ja kipukynnykseni on korkea, joten en ole jännittänyt yhtäkään kolmesta synnytyksestäni. En edes niitä suunnitellut, vaan tein niinkuin parhaalle siinä tilanteessa tuntui.

Mulla oli ihan sama tunne kuin sinulla! Ei pelottanu yhtään. Ja kun menin käynnistykseen niin ei silloinkaan vielä jännittänyt. Sitten vasta alkoi hieman pelottaan kun piti tehdä kiireellinen sektio vauvan sydänäänten laskujen vuoksi.. mutta luotin siihen että hyvissä käsissä ollaan.

Ei minuakaan pelottanut. Arvelisin, että synnytyspelko on se mitä pidetään poikkeamana normista.

Synnytyspelko on yleisintä uudelleensynnyttäjillä, joilla ensimmäisessä synnytyksessä on mennyt jotain pieleen eli pelkäävät ihan aiheesta.

Ei se jännittäminen tosiaan auta. Kroppa toimii paremmin kun on rauhallinen! Toki etukäteen kannattaa miettiä, esim mitä toivoo kätilöitä ja tukihenkilöitä. Voi harjotella vaikka tukihenkilön kanssa mistä kohtaa voisi hieroa ja painella supistuksen tullessa. Jonkun synnyttäneen kanssa jota on hierottu, kannatta jutella jos mahdollista. Tokaan synnytykseen treenasin just sitä, miten ottaa synnytyskipu vastaan

Jep, ei muakaan pelota, vaikka eka ei mennyt oppikirjojen mukaan ja toinen on tulossa. Toinen synnytys voi mennä upeasti tai tosi pahasti pieleen, mutta eipä se etukäteen murehtiminen sitä tilannetta auta.

En minäkään osannut pelätä esikoista odottaessani.

Ei muakaan pelottanut tai jännittänyt missään vaiheessa..

Kiva kuulla. Ehkä sitä sitten vaan kuulee enemmän niitä kauhujuttuja ja pelkäävät on äänessä yleensä enemmän kuin ne, joita ei pelota tai homma on mennyt hyvin. :) ap

Ihan samat ajatukset oli minullakin ekassa raskaudessa, luottavaisi mielin odottelin synnytystä vaikka kaikenlaisia kauhutarinoita saikin kuulla tutuilta.

Kahta seuraavaa pelkäsinkin sitten pelkosektion verran, ei auttanut vaikka kävin pelkoryhmissä keskustelemassa ja pinnistelin ollakseni reipas ja rohkea.

Minua pelotti...repeämiä..ei kivunlievitystä ...lopuksi hätäsektio...verenhukka...ja kahden viikon tajuttomuus...kohtukin vaurioitui pahasti....siksi lapsiluku jäi vain yhteen.

Kätilö lohdutti, että kyllä se unohtuu.

Poika on nyt 23. Ei unohdu.

Niin lisäyksenä, että en edes odota kaiken menevän hyvin. Olen ihan tietoinen, mikä kaikki voi mennä pieleen. Mutta silti ei pelota.

Kokemusta tämän tyyppisistä on vain sen verran, että keskeytynyt keskenmeno hoidettiin lääkkeillä (oli kovat kivut) ja lopuksi kaavinnalla.

ap

Hyvillä mielin menin naistenklinikalle silloin kun piti. Ei jännittänyt onko vauvan keuhkot kehittyneet koska jouduin sellaseen kun jouduin kolme viikkoa aiemmin meneen sinne. Oli kehittyneet. En jännittänyt edes sektiota kun kiireenvilkkaa vietiin leikkauksiin. Terve vauva tuli 44v. Olin elämässä kokenut monenmoista mutta vauvan saaminen joka oli eka niin oli huikee kokemus .

Ei jännittänyt minuakaan missään vaiheessa. En osannut jännittää edes siinä vaiheessa, kun sikiön sydänäänten laskujen jälkeen minut juoksutettiin kiireelliseen sektioon. Luotin lääkärin ja hoitajien osaavan hommansa, ja niinhän he loistavasti osasivatkin. Ei se synnytys sen paremmin tai huonommin mene jännitti sitä tai ei. Se on kuitenkin tapahtuma, jonka kulkuun ei itse voi juuri vaikuttaa vaan luonto hoitaa homman ja jos ei hoida niin sitä varten on lääketiede :)