Onko outoa ettei synnytys pelota?

Pelottaa!!

Mulla ihan sama tilanne, odotan synnytystä lähinnä lievällä uteliaisuudella. Tiedän, että voi tapahtua ihan kamalia asioita mutta mulla on silti käsittämätön optimismi siihen, että niitä ei satu just mulle ja että kyllä mun kroppa hoitaa tilanteen (vaikka siis ihan lähipiirissäkin on ollut täysin toisin menneitä ensisynnytyksiä).

Äitiys ja vauvan kanssa pärjääminen sensijaan pelottaa ja jännittää ihan helvetisti! Odotan yksin ja vastuu tuntuu musertavalta. Synnytykseen saan sentään tukihenkilön kiitos doulapiirin, mutta vauvan synnyttyä on pakko selviytyä enimmäkseen yksin, olin missä kunnossa tahansa (henkisesti tai fyysisesti) ja vauvan koko elämä ja tulevaisuus on mun varassani. Ei läheiset tai perhetyöntekijäkään voi olla täällä kuin muutaman tunnin viikossa mua auttamassa.

Ei pelottanut, johtui varmaan hormoneista. Tajusin, että jos olisin oma itseni niin olisin kauhusta kankea. En kuitenkaan ollut, vaan ihan tyyni. Mulla oli lähes viikon yritetty käynnistää raskausmyrkytyksen takia, joten kaikki ei edes ollut hyvin. Tilanteen huomioon ottaen olin ihmeen rauhallinen. Sitä kyllä itkin ja kirosin, ettei synnytys käynnistynyt vaikka lähdin ulos kävelemään ja juoksin sairaalan portaissa. Sain vain hirveät supistukset päivittäin, mutta kohdunsuu ei mennyt miksikään. Ei ollut tarkoitus pelotella, mutta tarkoitin sanoa, että silloin on jossain huuruissa eikä tajua pelätä.

Mitä lähemmäs synnytyksen aika tuli, sen vähemmän pelotti. Loppuraskaus oli niin tukalaa aikaa, että synnytystä alkoi jo oikein toivomaan. Ajattelin, että maailmassa on miljardeja ihmisiä, joka päivä syntyy paljon lapsia, ei tämä voi niin hirveän ihmeellinen juttu olla. Ja monet tekevät vielä lisääkin lapsia, vaikka jo tietävät, mitä synnytys on. Näin minä järkeilin. Ja selvisinhän minä synnytyksestä, vaikka siinä monta kertaa tuli mieleen, että ei koskaan enää!

Miksi pitäisikään pelottaa? Maailman luonnollisin asia. Mitä enemmän äiti jännittää sitä vaikeampaa se on. Pitää olla rento. Jos jotain menee pieleen se menee jos menee, turha sitä on etukäteen panikoida.

Mua pelotti ihan hirveästi, oli käynyt pelkopolillakin ja silti kaikki meni hyvin ja nopeasti. Hyvä asenne sulla, etköhän pärjää :D !

Itse synnytykset (5 kertaa) ei oo pelottaneet ollenkaan.. mutta se on jännittänyt tosi paljon että kerkiääkö synnärille ajoissa.. matkaa on kuitenkin 130km ja nopeita synnytyksiä.

Mitäpä tuota pelkäämääm etukäteen. Ja vaikka ensimmäiset synnytykset ei olletkaan komplikaatiovapaita niin en osannut pelätä. Ehkä sen takia koska ajattelin että koskaan ei voi tietää etukäteen mitä tuleman pitää. Avoimin mielin, omaan vartaloon luottaen. :)

[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 20:33"]Olen tässä miettinyt, kun laskettuunaikaan on enää pari viikkoa, että onko outoa, ettei yhtään jännitä tai pelota? Esikoinen tulossa.

Olen lukenut kauhukertomuksia synnytyksistä, imukupeista, repeämistä, hätäsektioista jne. Mutta ei siltikään mitään tuntemuksia. Katsoin myös pari videota.

Lähinnä, että pitäisikö olla jotain fiiliksiä vai onko ok, ettei ole mitään odotuksia tai käsitystä miten edes haluaa synnyttää? Hoitaako luonto homman ja kätilöt tietää mitä tekee? Jotain kipuun olisi kiva ottaa, muusta en osaa sanoa. 

[/quote] Ei ole outoa vaan täysin normaalia. Itsekästä draamaa on moinen pelko höpinä. Kyllä tuleva ihmiselämä menee pelkojen ohi. Silloin keskitytään siihen että lapsi syntyy ja sen onnistumisen eteen tehdään kaikki voitava. Pelko tuskin siinä auttaisi.

Ei pelottanut ei. Sanoin kommentteja "jos joku on raskaana minun puolestani, ni synnytan heidan puolestaan" , kun luulin etta vihaan raskaana oloa. Rakastin sita. Kun tuli synnytyksen aika meni kaikki pieleen. Oksensin kivun takia lakkaamatta ja mitaan kivunlievitysta ei ollut tarjolla. Katetri laitettiin, eppari leikattiin ja katilo yritti riistaa minulta silmalasit. Olen sokea ilman laseja tai piilareita. Olisin ollut hukassa sokeana sen hirvean kivun keskella, mutta sain pidettya silmalasit. Jai meille ainoaksi lapseksi, nyt 13v. 

4 lasta ja yhtä monta erilaista synnytystä. Koskaan ei ole pelottanut :)

Onnea matkaan! Kaikkea voi tapahtua, minullekin molemmissa synnytyksissä niin sanotut synnytystä edistävät toimenpiteet (lääkegeeli ja lapsiveden päästö kalvot puhkaisemalla) aiheuttivat pahimmat komplikaatiot. Suosittelen lämmintä suihkua pidemmän kaavan mukaan sekä lauleskelua, jos siitä tykkäät! Synnyttämisessä voi olla myös ihania hetkiä ja toivottavasti ap ja muut synnyttäjät pääsette niihin.

Ei muakaan jännittänyt, otin vastaan mitä tuli, tokastakaan en jännitänyt tai pelännyt vasta synnytyksen jälkeen joka oli ihan kauhea

Ei muakaan pelottanut tai jännittänytkään yhtään. En oikein tiennyt mitä tuleman piti (enkä varmaan olisi osannut kuvitellakaan) ja ajattelin vaan että kai se sujuu niinkuin normaalistikin.

Sain hirveät traumat pitkäksi aikaa. Ajattelin pari vuotta, ettei koskaan enää. Reilun parin vuoden jälkeen oon nyt jo unohtanut suurimmaksi osaksi enkä mieti asiaa enää. Sitä pitää harkita, jos sitä joskus kuitenkin vielä toisen lapsen tekisi. En ole ihan varma vieläkään ja tavallaan ehkä siirrän toisen tekoa senkin vuoksi.

Mutta ei suurimmalle osalle käy mitään hirveän kamalaa, ja sen mikä on kamalaa, näyttää unohtavan muutamassa kuukaudessa. Ja kaikki vielä hengissäkin selviävät. Ei varmasti pelolla tai jännityksellä auta asiaa yhtään. Kipu sinänsä voi ihan käsittämättömän järkyttävää, mun kohdalla kipu ei ollut se juttu, varsinkin kun on hyvät puudutukset saatavissa. (Mutta epäilemättä se kipu onkin se, joka helpoimmin unohtuu?)

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 01:37"]

[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 20:33"]Olen tässä miettinyt, kun laskettuunaikaan on enää pari viikkoa, että onko outoa, ettei yhtään jännitä tai pelota? Esikoinen tulossa.

Olen lukenut kauhukertomuksia synnytyksistä, imukupeista, repeämistä, hätäsektioista jne. Mutta ei siltikään mitään tuntemuksia. Katsoin myös pari videota.

Lähinnä, että pitäisikö olla jotain fiiliksiä vai onko ok, ettei ole mitään odotuksia tai käsitystä miten edes haluaa synnyttää? Hoitaako luonto homman ja kätilöt tietää mitä tekee? Jotain kipuun olisi kiva ottaa, muusta en osaa sanoa. 

[/quote] Ei ole outoa vaan täysin normaalia. Itsekästä draamaa on moinen pelko höpinä. Kyllä tuleva ihmiselämä menee pelkojen ohi. Silloin keskitytään siihen että lapsi syntyy ja sen onnistumisen eteen tehdään kaikki voitava. Pelko tuskin siinä auttaisi.

[/quote]

öö, oletko vähän yksinkertainen?

Mua ei esikoisen aikaan pelottanut yhtään, ennenkuin 2 päivää ennen synnytystä (reilusti yli lasketun ajan) 

meni sisu kurkkuun ja aloin jostain syystä pelätä (sori ap, toivottavasti olet rohkea loppuun saakka). Toisessa raskaudessa ei pelottanut missään vaiheessa, vaikka esikoisen synnytys oli rankka.