Olen saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden. Mitäs nyt…

Rupea hyväntekijäksi. Vapaaehtoiseksi yksinäisten vanhusten ulkoiluttajaksi vaikka. On tutkittu tosiasia että ihminen voi henkisesti kaikista parhaiten kun tekee muille hyvää. 🙂

Meillä sama tilanne-samankokoinen salkku ja vaan 2 sijoitusasuntoa, joista vain vähän velkaa. Mies jää ekana vapaalle ja minä vielä muutaman vuoden ja jään perässä. Ikää 50+.

Tuntuu hyvältä olla oman itsensä herra.

kivajuttusulle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kivajuttusulle kirjoitti:

Onneksi olkoon. Kiva että tuo on joillekin mahdollista, useimmille kuitenkaan ei johtuen jo ihan siitä huonosta kädestä minkä on saanut tätä elämänpeliä varten.

Vai johtuen siitä, miten sen huonon kätensä on pelannut?

Toki silläkin on osuutensa. Huono-osaisuus kun tuppaa olemaan itseänsä toteuttava ennuste, josta asioista riippuen saattaa olla erittäin vaikea nousta ylös. Sitten kun näin viimein onnistuu tekemään, on jo liian myöhäistä kuitenkaan saavuttaa niitä asioita mitä oikeasti haluaisi elämältään. Huomaa hyvin, että sinulla ei ole omakohtaista kokemusta elämän nurjemmasta puolesta kun tuollaisia kirjoittelet. Tai jos on, et ole siitä paljoa oppinut etkä siksi tajua kuinka onnekas olet. Myötätuntoa ja hienotunteisuutta et ainakaan ole oppinut, se tulee tuosta kommentista täysin selväksi. Joskus on vain parempi olla hiljaa jos ei ole mitään kannustavaa sanottavaa.

Meitä oli kolme sisarusta, ja kahdella oli aika epävakaa lapsuus autoritäärisen ja ajoittain alkoholia liikakäyttävän isän ja mieleltään hieman ongelmaisen äidin takia. Nuorimman lapsen kohdalla vanhempien tilanne oli rauhoittunut jo paljon, ja häntä suojeli myös isompien sisarusten tarjoama tuki. Arvatkaa, kenellä kahdella on ollut eniten vaikeutta mielenterveydessä ja ihmissuhteissa sekä pelkoa tarttua elämässä vastaan tuleviin tilaisuuksiin? Kenellä luulisitte asioiden onnistuneen parhaiten, ja luottamus toisiin ihmisiin sekä omiin kykyihin ja voimavaroihin on hyvä? Näin erilaisia kohtaloita voi olla samassakin perheessä. Ja huom. meillä ei ollut mikään maailman pahin lapsuus, vaikka kasvatusta ei ihan onnistuneeksikaan tarvitse sanoa. Voin hyvin ymmärtää, jos aivan sairaista oloista tulleilla on suuria vaikeuksia ihan normaaleissa asioissa. Hyvä lapsuus ja nuoruus antaa suuren etumatkan huonoon verrattuna. On vaikea olla arvostelematta niiden älykkyyttä, jotka sivuuttavat esimerkiksi tällaisen faktan olkia kohauttamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

500 000 sijoitussalkku ja 6 sijoitusasuntoa (näistä on vielä velkaa).

Velat maksaaksesi tarvitset kuitenkin esim. vuokrista tulevaa tulovirtaa eli ihan vielä et ole riippumaton sanan varsinaisessa merkityksessä. Hyvä yritys silti.

Riittää kyllä tuo sijoitussalkku ja siitä tulevat osingot elämiseen. Verotuksellisesti on ihan järkevää pitää vähän velkaa.

Hyvä, että riittää. Riippumaton et kuitenkaan ole, kun olet tulovirrasta riippuvainen.

Vierailija kirjoitti:

kivajuttusulle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kivajuttusulle kirjoitti:

Onneksi olkoon. Kiva että tuo on joillekin mahdollista, useimmille kuitenkaan ei johtuen jo ihan siitä huonosta kädestä minkä on saanut tätä elämänpeliä varten.

Vai johtuen siitä, miten sen huonon kätensä on pelannut?

Toki silläkin on osuutensa. Huono-osaisuus kun tuppaa olemaan itseänsä toteuttava ennuste, josta asioista riippuen saattaa olla erittäin vaikea nousta ylös. Sitten kun näin viimein onnistuu tekemään, on jo liian myöhäistä kuitenkaan saavuttaa niitä asioita mitä oikeasti haluaisi elämältään. Huomaa hyvin, että sinulla ei ole omakohtaista kokemusta elämän nurjemmasta puolesta kun tuollaisia kirjoittelet. Tai jos on, et ole siitä paljoa oppinut etkä siksi tajua kuinka onnekas olet. Myötätuntoa ja hienotunteisuutta et ainakaan ole oppinut, se tulee tuosta kommentista täysin selväksi. Joskus on vain parempi olla hiljaa jos ei ole mitään kannustavaa sanottavaa.

Meitä oli kolme sisarusta, ja kahdella oli aika epävakaa lapsuus autoritäärisen ja ajoittain alkoholia liikakäyttävän isän ja mieleltään hieman ongelmaisen äidin takia. Nuorimman lapsen kohdalla vanhempien tilanne oli rauhoittunut jo paljon, ja häntä suojeli myös isompien sisarusten tarjoama tuki. Arvatkaa, kenellä kahdella on ollut eniten vaikeutta mielenterveydessä ja ihmissuhteissa sekä pelkoa tarttua elämässä vastaan tuleviin tilaisuuksiin? Kenellä luulisitte asioiden onnistuneen parhaiten, ja luottamus toisiin ihmisiin sekä omiin kykyihin ja voimavaroihin on hyvä? Näin erilaisia kohtaloita voi olla samassakin perheessä. Ja huom. meillä ei ollut mikään maailman pahin lapsuus, vaikka kasvatusta ei ihan onnistuneeksikaan tarvitse sanoa. Voin hyvin ymmärtää, jos aivan sairaista oloista tulleilla on suuria vaikeuksia ihan normaaleissa asioissa. Hyvä lapsuus ja nuoruus antaa suuren etumatkan huonoon verrattuna. On vaikea olla arvostelematta niiden älykkyyttä, jotka sivuuttavat esimerkiksi tällaisen faktan olkia kohauttamalla.

Omassa elämässä epäonnistuminen on jonkun muun syy, osa 267.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

500 000 sijoitussalkku ja 6 sijoitusasuntoa (näistä on vielä velkaa).

Velat maksaaksesi tarvitset kuitenkin esim. vuokrista tulevaa tulovirtaa eli ihan vielä et ole riippumaton sanan varsinaisessa merkityksessä. Hyvä yritys silti.

Riittää kyllä tuo sijoitussalkku ja siitä tulevat osingot elämiseen. Verotuksellisesti on ihan järkevää pitää vähän velkaa.

Ihan vaan, että saadaan vähän perspektiiviä, niin mikä on tällä hetkellä nettovarallisuutesi. Eli jos möisit osakkeet ja asunnot ja maksaisit myyntivoittoverot, niin paljon jäisi suunnilleen viivan alle?

Mennäänkö naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama tilanne-samankokoinen salkku ja vaan 2 sijoitusasuntoa, joista vain vähän velkaa. Mies jää ekana vapaalle ja minä vielä muutaman vuoden ja jään perässä. Ikää 50+.

Tuntuu hyvältä olla oman itsensä herra.

Miten noin vähällä pärjäätte? Itse laskin, että 2 miljoonan salkku on minimi, jolla uskallan jäädä pois työelämästä (toteutuu yrityksen myynnin jälkeen).

kivajuttusulle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kivajuttusulle kirjoitti:

Onneksi olkoon. Kiva että tuo on joillekin mahdollista, useimmille kuitenkaan ei johtuen jo ihan siitä huonosta kädestä minkä on saanut tätä elämänpeliä varten.

Vai johtuen siitä, miten sen huonon kätensä on pelannut?

Toki silläkin on osuutensa. Huono-osaisuus kun tuppaa olemaan itseänsä toteuttava ennuste, josta asioista riippuen saattaa olla erittäin vaikea nousta ylös. Sitten kun näin viimein onnistuu tekemään, on jo liian myöhäistä kuitenkaan saavuttaa niitä asioita mitä oikeasti haluaisi elämältään. Huomaa hyvin, että sinulla ei ole omakohtaista kokemusta elämän nurjemmasta puolesta kun tuollaisia kirjoittelet. Tai jos on, et ole siitä paljoa oppinut etkä siksi tajua kuinka onnekas olet. Myötätuntoa ja hienotunteisuutta et ainakaan ole oppinut, se tulee tuosta kommentista täysin selväksi. Joskus on vain parempi olla hiljaa jos ei ole mitään kannustavaa sanottavaa.

Olenko riittävän huonoista oloista, jotta voin kommentoida, kun lapsuuden olen elänyt alkoholisoituneessa ja väkivaltaisessa perheessä, teiniyteni yksinhuoltajaäidin kanssa maksaen esim. lukiokuluni, kännykkäni yms. itse ja ison opintolainan kanssa 18-vuotiaana itsenäistyneenä?

Nuista oloista ponnistaneena näen, että asiat ovat paljon omissa käsissä ja huono-osaisuuden periytymisessä on paljon kyse asenteen periytymisestä. Myötätunto ja surkuttelu ei vie ketään eteenpäin, vaan yksilönvastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama tilanne-samankokoinen salkku ja vaan 2 sijoitusasuntoa, joista vain vähän velkaa. Mies jää ekana vapaalle ja minä vielä muutaman vuoden ja jään perässä. Ikää 50+.

Tuntuu hyvältä olla oman itsensä herra.

Miten noin vähällä pärjäätte? Itse laskin, että 2 miljoonan salkku on minimi, jolla uskallan jäädä pois työelämästä (toteutuu yrityksen myynnin jälkeen).

Samaa funtsin. Ei Stadissa onnistu ehkä muualla.

Itselläni vasta vähän yli 200 000 salkku. Yksi perintöyksiö jota remppaan. Pitää vielä kerryttää salkkua 10 vuoden verran, ehkä. Olisi ihanne jos osingoilla saisi tulovirtaa mutta en sen varaan uskalla laittaa. Jään eläkkeelle 10-14 vuoden päästä jos elinikää suodaan.

Itsellä vähä vastaava tilanne. Salkku n. 550 ke ja yksi sijoitusasunto. Päädyin perustamaan yrityksen. Itseasiassa nyt on tullut tehtyä töitä enemmän kuin palkkatöissä. Koen, että taloudellinen riippumattomuus siintää n. 4-7 vuoden päässä.

Ala kuspääksi.

Tämä on relevantti ja aivan oikeutettu kysymys. Tuskin kukaan muuta hamuaa kuin vapautta, noin lopulta ja sen saatuaan onkin ihmeissään. Siis mitä tekee ihminen lisääntyneellä vapaa-ajalla jossa varallisuus antaa paljon valinnanvaraa. Tuskin kukaan lottoaja osaa oikeasti ajatella tätä pidemmän päälle, siis sittenkun se pakollinen asunto ja auto ym. on hommattu. Entäs sitten?

Olen taipuvainen siihen suuntaan että paras on harrastaa jotakin, suosittelen itsensä sivistämistä kun täällä on jo riittävästi urpoja. Hyväntekeväisyys voisi tuoda sisältöä ja kummasti tunteellisia kokemuksia elämään. Bisnesenkeliksi jos rahkeet riittää. Joku luova harrastus kuten taide tai uuden soittimen opettelu ei kärsisi työnteosta. Kielten opiskelu vaikka aidossa ulkomaisessa kohteessa. Mutta sitten tulee mieleen että osa näistä onnistuu halvallakin ja joillain täällä on kaikki maailman aika muutenkin. Pitäisi vaan saada päähänsä itsensä kehittäminen, sivistäminen ja suorastaan henkistäminen.

Teitkö sen laillisin vai laittomin keinoin? Mitä jos korjaat vaikka persoonallisuushäiriöisi, jos olet rikollinen? Luultavasti olet narsisti, kun ei ole sen vertaa identiteettiä, että keksisit tekemistä.