Millainen suhde sinulla oli isääsi

Lapsena olin isän tyttö, nuorempana välit etääntyivät. Isältä ei ole koskaan tullut kiitosta, vaikka olen valmistunut, menestynyt ammatissani. Isää on vaikea ymmärtää

Pienenä hän sai minut tottelemaan pelkällä katseella. Koskaan hän ei haukkunut tai edes uhannut käydä käsiksi. Teininä halveksin erästä hänen heikkouttaan. Myöhemmin ymmärsin, että meillä kaikilla on heikkoutemme. Olen luonteeltani paljon isän kaltainen eikä se ole ollenkaan huono asia.

Soittelemme nykyään muutaman kerran vuodessa puolin ja toisin (satoja kilometrejä välimatkaa). Emme ole small talk-tyyppejä kumpikaan, vaan puhumme asiaa :)

Parasta, mitä olen isältäni saanut, on hänen varaukseton ihailunsa. Joskus hiukan humalassa hän ilmaisi sen ääneen, muuten sen aisti hänen käyttäytymisestään. Uskon, että isän ihailulla ja kannustuksella on merkittävä rooli tyttären itsetunnon kehittymisessä (toki myös poikien). Ja varsinkin siinä, mitä tytär miehiltä sietää ja kuinka haluaa itseään kohdeltavan.

Kiitos, isä :)

Halveksin omaa isääni. Säälittävä, omassa säälissään rypevä alkoholisti joka on aina ajatellut ensin itseään eikä esim.lapsiaan. Lapsistakin tytöt eivät olleet mitään, ainoastaan pojilla oli merkitystä. Ärsyttää katsella kun koko ajan on tilaisuuksia laittaa elämä raiteilleen, mut ruikutus ja juopottelu vie aina voiton.

Ei minkäänlaista suhdetta, kun en edes tiennyt, kuka minut oli siittänyt. Ja alkuperäni oli äidille tabu. Olen vasta hiljattain saanut selville tietoja isästäni. Aivan viime hetkillä rohkenin haastatella äidin sisaruksia ja sain heiltä joitakin tietoja, joiden pohjalta lähdin selvittelemään asiaa. Isä on jo kuollut, mutta minulla on kaksi huomattavasti nuorempaa sisarpuolta. Kunhan tutkimukset etenevät, päätän otanko yhteyden noihin sisarpuoliin vai aluksi heidän äitiinsä.

Hyvät, läheiset ja lämpimät välit. Nähdään viikottain, joskus useamminkin. Isä on sellainen ihminen, jonka kanssa on helppo puhua. Se on sellainen lämmin, rakastava ja turvallinen. On aina ollut.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 12:24"]

[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 12:22"]Toivottavasti nuoret isät lukevat vaikkapa tämän ketjun ja jättäisivät tekemättä nuo virheet, joita moni tyttö on saanut kokea isänsä taholta; vähättelyä, kärsimystä, alkoholismia ja hylkäämistä.

[/quote]

Mistä päättelet vain tyttöjen kärsivän siitä? Minä olen mies ja vastasin edellä.

Anteeksi, ajattelin palstalla olevan ainoastaan naisia ja kirjoitukseni oli suunnattu isien tyttärille.

[/quote]

Kamala suhde. Isä on narsisti, oikeasti narsisti. On tuhonnut monen ihmisen elämän.

Isäni on mies,joka ei koskaan olisi halunnut syntymääni. Väärä sukupuoli, väärät harrastukset, väärä mies. Olen eronnut vaikeasta liitosta ja isä haukkui minut huoraksi.

Aiemmin hyvin lämpimät. Olin aina isän tyttö. Sitten kuitenkin selvisi isän suhde toiseen naiseen hänen yhä ollessa naimisissa äitini kanssa. Olin tuolloin 12. Nykyään välit on hieman viileät, enkä ajattele häntä enää samassa valossa kuin ennen vaikka hän onkin pahoitellut tekoaan. Kyseinen toinen nainen on nyt äitipuoleni ja hän on mielestäni mukava.

Parempaa en olisi voinut edes toivoa. Toivon että joku päivä löydän miehen joka on yhtä hyvä isä lapsillemme, kuin omana isäni on ollut minulle ja veljilleni. Vaikka isi oli paljon töissä kun olin pieni, hän on aina ollut sankarini <3

-aina isin tyttö

Hyvin läheinen. Olen aina ollut isin tyttö, vaikka välit äitinikin on erittäin lämpimät.

Isäni oli kotona kanssani hoitovapaalla ja isyyslomalla, äiti palasi töihin aika pian synnyttyäni. Silloin se oli vielä aika harvinaista, 24 vuotta sitten.

Kuulostaa naivilta, mutta isäni on yksi parhaista ystävistäni.

0-5-vuotiaana kuulemma tosi tiivis suhde, olin kuulemma "isin tyttö", 5-vuotiaasta eteenpäin ei minkäänlaista isän kuoleman takia.