Kenellä Suomessa on oikeus adoptoida ja kenellä ei?
Ihan mielenkiinnosta kyselen kun täällä käy keskustelu avoparien, yksinasuvien ja homojen adoptio-oikeudesta, niin millainen nykytilanne on oikeasti?
Minkälaista varallisuustasoa edellytetään ja pitääkö rikosrekisterin olla täysin puhdas? Saavatko lestadiolaiset tai Jehovan todistajat adoptoida? Entä kuurot tai sokeat?
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 17:29"]
Niin no, seksuaalisella suuntautuminen ei ole oikeastaan koskaan rajoittanut adoptiota Suomessa. Kotimaasta voivat adoptoida vain avioparit, eli käytännössä heterot.
Ulkomailta adoptoitaessa ei monikaan kohde edellytä, että hakija olisi esim. avioliitossa, joten adoptio on täysin mahdollista seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Omakohtaista kokemusta ei kyllä siitä ole, udellaanko neuvonnassa yksinasumisen syitä, mutta uskon, että Suomessa on jo runsaasti (yksinasuvia) lesboja, jotka ovat adoptoineet perheen ulkopuolelta.
Laki ei myöskään rajaa pois yksinasuvan (homo- tai hetero-) miehen adoptioprosessia. Näiden vuosikymmenien aikana, kun yksin adoptoiminen ylipäätään on ollut mahdollista, ei vain ole yhtään halukasta miestä ilmaantunut. Julkisen kirjoittelun perusteella voisi päätellä kyllä tosin toista, että isäksi kipeästi kaipaavia homomiehiä on Suomi pullollaan.
[/quote]
mä en tiedä, millä perusteella sä näin väität, kun adoptiolaki koskee nykyään Suomessa kaikkia, myös yksityisiä ja non goverrnmental organisaation kautta tehtäviä adoptioita ja sen mukaan avioliittoa eddellytetään, jos adoptoi yhdessä.
Yksin adoptoineitä miehiä kyllä on. Ne eivät tosin useinkaan ole homoja.
Adoptioiden määrä on romahtanut viime vuosien aikana, koska lapset halutaan saattaa adoptoitaviksi omissa kotimaissaan. Eli käytännössä entistä harvempi saa adoptiolapsen, joten kriteerit adoptoijille nousevat sitäkin kautta luontaisesti, entistä harvempi aikuisen voi saada perheen adoption avulla.
Olen naimaton ateisti ja haluaisin adoptoida. Olen ottanut joskus muinoin siis vähän selvää asiasta. Adoptiovanhemman pitää olla vähintään 25 vuotta lasta vanhempi, maksimi-ikäeron kanssa ei ole niin justiinsa, mutta alle 45 v ois kiva. Suomen sisällä adoptoidessa pätee Suomen lait, mutta kansainvälisessä adoptiossa voi olla rajoituksia.
Jotkut maat rajoittavat adoptiota parisuhdetilanteeseen liittyen, esim eivät salli yksin adoptointia tai pitää olla joku parisuhteen keston minimi ylitetty, esim kaksi vuotta naimisissa. Samoin jotkut maat vaativat aktiivista kristinuskoisuutta, eli eivät huolisi esim minua. (En haluaisi huijata adoptioprosessissa. :)) Homopareja hyväksyy harvat maat, jos mitkään, juuri varmaankin tuon uskontojutun takia. Vammaisen lapsen voi saada helpommin tai nopeammin, joten tavallaan myös terveestä lapsesta pakkomielteen kehittäneitä syrjitään, jos oikein haluamme hiuksia lähteä halkomaan.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 17:30"][quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 17:29"]
Niin no, seksuaalisella suuntautuminen ei ole oikeastaan koskaan rajoittanut adoptiota Suomessa. Kotimaasta voivat adoptoida vain avioparit, eli käytännössä heterot.
Ulkomailta adoptoitaessa ei monikaan kohde edellytä, että hakija olisi esim. avioliitossa, joten adoptio on täysin mahdollista seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Omakohtaista kokemusta ei kyllä siitä ole, udellaanko neuvonnassa yksinasumisen syitä, mutta uskon, että Suomessa on jo runsaasti (yksinasuvia) lesboja, jotka ovat adoptoineet perheen ulkopuolelta.
Laki ei myöskään rajaa pois yksinasuvan (homo- tai hetero-) miehen adoptioprosessia. Näiden vuosikymmenien aikana, kun yksin adoptoiminen ylipäätään on ollut mahdollista, ei vain ole yhtään halukasta miestä ilmaantunut. Julkisen kirjoittelun perusteella voisi päätellä kyllä tosin toista, että isäksi kipeästi kaipaavia homomiehiä on Suomi pullollaan.
[/quote]
Jatkan vielä... kannatan tasa-arvoista avioliittolakia, mutta asetan kyseenalaiseksi sen, kuinka voimakas se miehen pesänrakennusvietti sitten kuitenkaan lopulta on...
[/quote]
Riippuu varmaankin yksilöstä. Onhan täällä vapaaehtoisesti lapsettomat tai lasten hankintaa katuneetkin mammapuolisetkin kirjoitelleet välillä aika tiukkaa tekstiä.
Ei kukaan tiedä, nekään jotka meuhkaavat homojen adoptio-oikeudesta. Tärkeintä ei ole tasa-arvo vaan etuoikeudet.
Kyllähän tuo kaikki googlaamalla löytyy.
Minua kiinnostaisi eniten tuo että saavatko esim vanhoillislestadiolaiset ja jehovan todistajat adoptoida. Osaako kukaan vastata?
On eri asia, saako hakea adoptiolasta ja saako adoptiolapsen.
Tällä hetkellä Suomessa kuka tahansa täysivaltainen sopivan ikäinen henkilö saa hakea adoptiota yksinään, ja aviopuolisot yhdessä. Rekisteröidyssä parisuhteessa elävien yhteistä hakemusta ei oteta edes vastaan. Sen sijaan hakijan uskonnosta ei laissa puhuta mitään.
En tiedä, mistä saisi tietää uskonnon vaikutusta adoptiohakemuksen hyväksymiseen. Joku ehkä tietää?
Noista tiedän sen verran että kuuro ei voi adoptoida kuulevaa lasta, mutta kuuleva saa adoptoida kuuron.
No ei kaikki saa hakea. Pitää läpäistä adoptioneuvonta.
Ja avoparit ei ole koskaan voineet adoptoida.
Perussuomalaiset ei voi adoptoida Afrikasta.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 22:30"]
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 17:29"]
Niin no, seksuaalisella suuntautuminen ei ole oikeastaan koskaan rajoittanut adoptiota Suomessa. Kotimaasta voivat adoptoida vain avioparit, eli käytännössä heterot.
Ulkomailta adoptoitaessa ei monikaan kohde edellytä, että hakija olisi esim. avioliitossa, joten adoptio on täysin mahdollista seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Omakohtaista kokemusta ei kyllä siitä ole, udellaanko neuvonnassa yksinasumisen syitä, mutta uskon, että Suomessa on jo runsaasti (yksinasuvia) lesboja, jotka ovat adoptoineet perheen ulkopuolelta.
Laki ei myöskään rajaa pois yksinasuvan (homo- tai hetero-) miehen adoptioprosessia. Näiden vuosikymmenien aikana, kun yksin adoptoiminen ylipäätään on ollut mahdollista, ei vain ole yhtään halukasta miestä ilmaantunut. Julkisen kirjoittelun perusteella voisi päätellä kyllä tosin toista, että isäksi kipeästi kaipaavia homomiehiä on Suomi pullollaan.
[/quote]
mä en tiedä, millä perusteella sä näin väität, kun adoptiolaki koskee nykyään Suomessa kaikkia, myös yksityisiä ja non goverrnmental organisaation kautta tehtäviä adoptioita ja sen mukaan avioliittoa eddellytetään, jos adoptoi yhdessä.
Yksin adoptoineitä miehiä kyllä on. Ne eivät tosin useinkaan ole homoja.
[/quote]
Mitä sellaista väitin, joka ei pidä paikkaansa. Jos adoptoi yhdessä tulee olla naimisissa (=> hetero) Yksin adoptoiminen on tällä hetkellä hankalaa, mutta ei käsittääkseni mahdotonta. Tämä väylä on yhtä avoin niin homoille kuin heteroillekin.
Joku sanoi, että ei voi adoptoida yksin. Kyllä voi.
Kaikkien lasten ei tarvitse olla omia. Sijaisvanhemmaksi kelpaavat yksinäiset ja homoseksuaalit ja eri uskontokuntien edustajat
. Kunhan on elämä raiteellaan ja sopiva vaanhemmaksi.
No käytännössä yksin jää niin jonon hännille, että erittäin hyvällä tuurilla saa erityislapsen tai vanhan lapsen. Tuurilla.
Vaihtelee aika paljon paikallisen sosiaalitoimiston mukaan. Ja perustelut voivat olla aika älyttömiä. Jossain saatetaan esimerkiksi katsoa asuminen keskikaupungilla kerrostalossa esteeksi.
Samoin on yleistä että mahdollisen adoptioisän rattijuopumukset ja muut kännisekoilut annetaan anteeksi mutta jos adoptiota hakevan perheen äidillä on yksi parkkisakko niin adoptioprosessi pysähtyy siihen.
Fanaattistta uskovaisuutta ei katsota hyvällä, sillä se vaarantaa lapsen terveen psyykkisen kasvun, tavanomainen uskovaisuus on ok. Ylipäätään fanaattinen toiminta minkä tahansa aatteen piirissä on epätoivottavaa.