Lue keskustelun säännöt.
Mikä on vikana, kun mikään peruspsykologinen ohje ei auta ongelmissani.
26.06.2014 |
Muhun ei auta pätkääkään tavalliset neuvot, joista monet saa apua ja lohtua, kuten
- koita muuttaa asennetta, ota positiivisuus käyttöön
- ajattele mukavia asioita, tapaa ystäviä, käy virkistäytymässä kahvilassa
- soita kaverille, käy ammattiauttajalla, ota perhetyötä, ottakaa kumppanin kanssa laatuaikaa
-lista on loputon. Aina vaan vituttaa, väsyttää ja masentaa ja nuo ohjeet, ne vaan menee ohi korkealta ja kovaa eikä auta yhtään.
Kommentit (8)
Et ole mitenkään niin erityisempi kuin kukaan muukaan. Luulet vain. Eihän nuo ohjeet tuosta noin vain auta mitään, jollei niitä kärsivällisesti PIKKUHILJAA omaan tahtiin, itseään kuunnellen lähde Vähitellen toteuttamaan.
Kyllä sinun ensin pitää varmaan saada sopivampi lääkitys itsellesi ja päivärytmi laadukkaine unineen.
Mitään taikatemppuja ei ole olemassakaan. Hyväksy se. Olet valitettavasti itse vastuussa hyvinvoinnistasi ja siitä että oikeanlaista apua pyydät.
Saattaa olla että et ole tohtinut pyytää itsellesi tarpeeksi pitkää saikkua, ja lepoa.
En tiedä. Voi olla että terapeuttisikin on väärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi vaihtoehtoa, joko
a) et ole tosissasi yrittänytkään noudattaa noita neuvoja, vaan olet ongelmiesi käsittelyssä vasta siinä vaiheessa että kiukuttelet ja vastustat kaikkea niin kuin uhmaikäinen lapsi, tai
b) olet niin vakavasti uupunut tai masentunut, etteivät tuollaiset "pirkkaniksit" auta, vaan tarvitset terapiaa, lääkitystä ja sairauslomaa (niin kuin ei luunmurtumaankaan auta aspiriini ja päiväunet)
3, kumpi sinua vaivaa; et ole itse vielä toipunut järkytyksestä jonkun kerrottua sinulle, että sinäkin olet ihan tavallinen, vai kukaan ei ole vielä kertonut sitä sinulle?
Ei nuo ohjeet toimi kenelläkään ihmisellä muuna kuin sisustustarran tekstinä. Nuo ei nimittäin ole varsinaisia psykologisia ohjeita, vaan teepussin aforismeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mullakaan auta, mutta se ei ole mikään ongelma. Minulla nimittäin auttaa ihan päinvastainen: yksinäisyyteen vetäytyminen ja oikein niissä ahdistuiksissa ja murheissa kieriskely. Oikein sellainen melodramaattinen itsesäli ja surkeilu. Se menee loppujen lopuksi aika äkkiä aina ohi kunhan sille antautuu ajaksi täysin.
Me ihmiset ollaan erilaisia, ja esim. minunlaiselleni on henkistä väkivaltaa itseä kohtaan väkisin yrittää oman luonteen vastaiseen reagointiin. Koitin kyllä tuota nuorempana vuosikausia, pakotettua optimismia, tekemistä, puhumista, mutta kaikki se oli minulle vain ongelmien kohtaamisen pakoon juoksemista ja pitkitti tilannetta. Joku muu ihminen taas ehdottomasti tarvitsee noita keinoja jotka ei minulla toimi. Kannattaa uskoa omiin vaistoihinsa, ei peruspsykologisiin ohjeisiin.
Sama, mulla tosin auttoi uskoontulo. Koko ajan oli joku syyllistämässä huonosta asenteesta ym.
Entä jos tarvitsisitkin omaa tilaa, omaa paikkaa. Voisit olla rauhassa ja miettiä, mitä tahdot. Olla tekemättä mitään.