Mitä teet jos lapsi ei suostu istumaan parturin tuoliin?

Minkä ikäisestä lapsesta on kyse?

Pientä taaperoa voi ihan hyvin pitää sylissä.

Vähän isomman kanssa voi keskustella asiasta ja selvittää miksi hän ei halua istua parturin tuoliin.

Jotkut lapset pelkäävät sitä tilannetta. Itse en pakottanut kuopusta parturiin, koska hän pelkäsi sitä. Otin kuitenkin mukaan katsomaan kun veljeltään leikattiin hiukset. Nuoremman hiukset leikkasin itse kouluikään saakka. Koululaisena uskalsi parturiin ihan hyvin.

Minulla 4-vuotias joka on käynyt sujuvasti parturissa 2-vuotiaasta asti. Nyt alkanut uhmata välillä ettei haluaisi. Pakotan ja lopulta lahjon jäätelöllä.. lapsi itse tyytyväinen lopputulokseen, siis hiuksiinsa.

ap

Ilmoitan lapselle, että ei se mitään, ei ole pakko leikata hiuksia, mutta on pakko maksaa parturille, koska hän on ystävällisesti varannut ajan sille työlle. Ja koska lapsi ei halua sitä hiustenleikkuuta, lapsi maksaa. Otan suurieleisesti esille lapsen lompakon ja ryhdyn sieltä laskemaan seteleitä - ja kas, itara lapseni suostuu varsin mielellään parturointiin, koska sen maksaa äiti.

En ole pakottanut enkä alkanut houkuttelemaan. Poika on kohta 3v. ja olen kahdesti yrittänyt saada parturiin samalla kuin isoveljeä, muttei ole suostunut. Leikkaan itse kotona, lahjon karkilla ja annan katsoa lempilastenohjelmaa samalla. Luulen että kampaaja osaisi leikata nopeammin ja kivuttomammin, minun leikatessa kun ne hiuksenpätkät menee niskaan ja jokapaikkaan ja vaivaa pidemmän ajan.

Käännyn kannoillani jos puheet eivät mene perille :) Toisella kertaa sitten. Olen hyvä puhumaan, yleensä tehdään niin kuin minä sanon :D

Syötän vierestä rusinoita.

No eipä ole meillä tuollaista ongelmaa ollut ja 3 lasta on nyt jo yläkoulu/lukio-ikäisiä. Hyvä kasvatus ja johdonmukaisuus alusta alkaen on kaiken a ja o. Ja enpä tunne tuollaista lasta kyllä siskon tai miehen veljen lapsistakaan. Eli jämäkkyyttä vanhemmuuteen, niin tuollaista tilannetta ei tule eteen!

Muistakaa vanhemmat, että jos olette varanneet parturista ajan lapsen hiustenleikkaukseen, hiustenleikkaus pitää maksaa, vaikka lapsi kiukuttelisi niin paljon että työ ei onnistu.

Kannattaa etsiä parturi joka on hyvä lasten kanssa! He jaksavat esitellä hiustenleikkaus masiina. Kerran eräs parturi leikkasi sillä koneellä minun (lapsen äidin) kädestä karvoja näyttääksen ettei se satu, sitten piti laitetta lähellä lapsen korvaa jotta sai kuunnella sitä surinaa rauhassa. Sitten vilautti muumitikkaria ja sanoi että lapsi saa sen jos antaa leikata hiukset nätisti :)

Mun lapset on osanneet aina istua parturintuolissa paikallaan ja hiljaa.

Samaten ovat pienestä asti tienneet, kuinka ollaan esim kirkossa tai odotustilassa. Kotona voi sitten rymytä, mutta julkisesti käyttäydytään kauniisti. Lapsia pitää opastaa ja neuvoa.

Tuli mieleen tilanne jossa olin noin 7-vuotias. Hiukseni leikattiin aina lyhyiksi vaikka olisin halunnut pitkät. En muista aloinko jo kampaamotuolissa itkeä vai leikkuun loputtua mutta muistan lohduttomasti itkeneeni ainakin kotimatkan ajan.

Leikkaan itse. Eivät näy nämä ongelmat loppuvan teinienkään kohdalla.

Lapsillani (poikia) on pitkä tukka, ei ole ollut tarvetta käydä parturissa. Itse olen vähän tasoittanut kotona.

Kaverin lapsi kävi semmoisessa parturissa, jossa niillä oli lapsille tehty auton näköinen tuoli :D

Hiukset ovat asia, joihin lapsella on sananvaltaa. En pakota parturiin. Lapset ovat halunneet parturiin tai kampaajalle 3 - 5-vuotiaina. Mahdollisuus on siis trajottu, ja harkittuaan kaikki ovat jossakin vaiheessa halunneet. Ovat ensin kaikki olleet katsomassa muiden hiustenleikkuuta. Kuri ei tarkoita hirmuvaltaa. Lapsen tahdon turha  nujertaminen ei ole järkevää. 

Kampaaja suihkuttaa "ihanaa kimalletta" ja antaa aina tikkarin leikkauksen jälkeen, joten ongelmia ei ole... Ovat käyneet 2v saakka ja aina kipuavat mielellään. Mutta ei mun lapset kauheasti oikeastaan uhmaa, täytyy sanoa. On heillä mielipiteitä silti.

Jos he eivät halua tehdä jotain, niin joskus annan asian olla (jos asia ei ole tärkeä ja muutenkin kysyn haluavatko he), toisinaan kuuntelen miksi ei - ja perustelen miksi pitäisi. Tämä toimii yleensä. Jos lapsilla on väsykiukku, niin sitten joskus pitää painostaakin. Yritän välttää sitä.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 09:34"]

No eipä ole meillä tuollaista ongelmaa ollut ja 3 lasta on nyt jo yläkoulu/lukio-ikäisiä. Hyvä kasvatus ja johdonmukaisuus alusta alkaen on kaiken a ja o. Ja enpä tunne tuollaista lasta kyllä siskon tai miehen veljen lapsistakaan. Eli jämäkkyyttä vanhemmuuteen, niin tuollaista tilannetta ei tule eteen!

[/quote]

Höpö höpö näille. Kyllä joillain ihan hyvin kasvatetuillakin lapsilla on sellaisia vaiheita joissa uhmaavat tuollaisia vastaan. Ja toisaalta jotkut alle kouluiässä ihan pelkäävät niin kamalasti että paniikissaan vastustavat, vaikka haluaisivatkin totella. 

Se riippuu niin paljon lapsen luonteesta ja temperamentistakin. Toiset lapset on kauhean myöntyväisiä kaikkeen, toiset ei. Meillä on 2 täysin päinvastaista, vaikka ihan samoin on kasvatettuja. Pojan saisi vaikka vääntää solmuun ja se suostuisi siihen jos äiti ja isä niin sanoo, mutta tyttärellä on aina ollut oma vahva tahto ja tietyissä ikäkausissa vielä tavallistakin hurjempi. Juuri tuossa 4-5 vuoden iässä oli semmoinen kausi jossa kaikki mahdollinen oli valtavaa tahtojen taistelua. Mutta kyllä ne ohi menee sellaiset kaudet.

Yks parturi kertoi että äiti oli tullut lapsensa kanssa parturiin n. 2v. Ja sanonut jo ovella että tää ei sit satu, oli itkenyt ja vääntänyt koko ajan. Ei siis näin! ite varmaan leikkisin parturia kotona ja itse tilanteessa olisin reipas enkä höösäisi penkkiä tai muutakaan liikaa ettei tule suorituspaineita pienelle. En siis myöskään hössöttäisi että katso kun kiva penkki tai muuta, ovesta sisään lapsi penkkiin, nyt leikataan tukka, suklaa rusina aski kouraan ja kehut että istuu hyvin.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 12:40"]

Yks parturi kertoi että äiti oli tullut lapsensa kanssa parturiin n. 2v. Ja sanonut jo ovella että tää ei sit satu, oli itkenyt ja vääntänyt koko ajan. Ei siis näin! ite varmaan leikkisin parturia kotona ja itse tilanteessa olisin reipas enkä höösäisi penkkiä tai muutakaan liikaa ettei tule suorituspaineita pienelle. En siis myöskään hössöttäisi että katso kun kiva penkki tai muuta, ovesta sisään lapsi penkkiin, nyt leikataan tukka, suklaa rusina aski kouraan ja kehut että istuu hyvin. Ai sun lapsi olikin jo 4v. Lahjonta on hyvä keino jatka sillä.

[/quote]

Viisivuotias käy parturissa ihan mielellään. Pienempänä olen tarvittaessa lahjonut, että saa valita kaupasta pienen herkun parturin jälkeen.