Miehen kummitytön lahja
Käytiin tänään ostamassa miehen kummitytölle lahjaksi rippiristi ja saatiin sellaiset riidat aikaan. Oltiin saati erikseen ohjeet, millainen risti pitää olla ja voi taivas, miten kallis se oli. Kierettiin useampi kultasepän liike ja ostettiin lopulta halvimmasta paikasta. Hintaa ristille tuli 249€ ja pelkkä ketju maksoi vielä 149€. Minusta aivan järjetöntä touhua tuhlata tuolaiseen ja tuli ihan fyysisesti paha olo, kun tuo maksoi noin paljon, vaikka miehen kukkarosta menikin. Mies ei tienaa mitään suuria summia ja itse olen äitiyslomalla, kummityttö on miehen siskontyttö, mutta siitä huolimatta tuntuu jotenkin väärältä, että tyttö valitsee kaikkein kalleimman ristin, missä täytyy olla valkokultaa, timantteja ym. Normaali kultainen olisi ollut puolet halvempi ja hopeinen vain kymmenesosa. Eihän normaali ihminen edes erota, onko risti valkokultaa tai hopeaa, kaiken lisäksi teinityttö pitää ristiä muutaman kerran kaulassa ja siihen se jää.
Kommentit (61)
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 18:43"]
Ohjeen mukaan se oli myös kallein! Kalleimpia voi olla vain yksi.
[/quote]
Ai Piruko se on taas linjoilla lukemassa Raamattua :D Eiköhän tuo ollut ap:n oma lisäys, kun huomasi että nuo kriteerit täyttävät ristit ovat niitä kalleimpia.
Minä en olisi laittanut edes oman sisarukseni häälahjaan tuollaista summaa, saati sitten lapsen rippilahjaan. Sitä halvinta perusristiä pidetään riparin jälkeinen kesä ja syksy, sen jälkeen se valtaosalla unohtuu.
Jopa minunlaiseni paatunut ateisti tietää, että rippiristin ei kuuluisi ainakaan olla kertakäyttökoru. Ajattelette vaan rahaa, ainainen kitinä kaiken hinnoista. Ehkäpä tyttö pitää ristiä enemmänkin kun on mieleinen, ehkäpä laittaa sen talteen kesän jälkeen ja käyttää vähän aikuisempana sitä. Minulla on perittyjä koruja, yksi juurikin äitini rippiriipus. Olen myös itse aikonut jättää lapsilleni koruja ja antaa esim 18-vuotislahjaksi kummallekin saamani kauniit kaulakorut, ovat siis tyttöjä. Mutta kun mikään ei saa maksaa ja netistä saa, niin ei mitään perinteitä pääse syntymäänkään. Ja hei, ainahan tyttö voi pantata ristin opiskelijana, sillä saa pikkuhutikan helposti :D ja minä voin ostaa sisarusteni lapsillekin kauniita koruja, vaikka luonnollisesti en kummi olekaan. Ootte nuivia.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 18:45"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 18:42"]
Netistä saa valkokultaisia "timanttiristejä" satasta halvemmalla.
Ja ap kertoi ihan alussa, että "Oltiin saati erikseen ohjeet, millainen risti pitää olla" ja jatkoi "tuntuu jotenkin väärältä, että tyttö valitsee kaikkein kalleimman ristin, missä täytyy olla valkokultaa, timantteja ym."
Eli ensin oli olemassa selkeästi tietty risti, mikä halutaan ja yllättäen se ei enää ollutkaan niin kovin tarkkaa, millainen se risti on, kunhan on halpa.
[/quote]
No etkös itsekin ole ostamassa vain vähän sinne päin, jos kerran tarjoat timanttiristin sijaan netistä ostettua "timanttiristiä"?
[/quote]
"Timanttiristi" lainausmerkeissä siksi, että ne timantit ovat tyyliin 0.14W/SI tai peräti 0.1 ct.
En ymmärrä lainkaan.
Ei kukaan muu kuin lahjan antaja päätä mitä antaa lahjaksi.
En koskaan kysy mitä joku haluaa lahjaksi, vaan annan sitä mitä haluan antaa.
Omalle kummilapselleni annoin itse valitsemani hopearistin ja sen lisäksi 100 euroa. Ei tiennyt kummilapsi etukäteen mitä tulee saamaan tai esittänyt mitään toiveita tai vaatimuksia.
Ymmärrän sen, että omilta vanhemmiltaan voi toivoa jotain lahjaa merkkipäivänään, muttei todellakaan muilta vierailta! Vieraat antavat mitä haluavat antaa. Ei heille mitään toiveita esitetä!
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 18:55"]
"Timanttiristi" lainausmerkeissä siksi, että ne timantit ovat tyyliin 0.14W/SI tai peräti 0.1 ct.
[/quote]
Nimenomaan, eli eivät ole sitä mitä toivottiin. Timanttia.
Meillä veljen vaimo on kuin ap : ajattelee kaiken rahana. MIkään ei saa maksaa mitään, mutta jos joku on jotain saanut, on käly heti käsi ojossa.
Veli on pojan kummi ja kauan, kauan sitten oli sovittu, että rippilahja on viikon vaellus Lapissa. Vaan se ei käynyt kälylle, kuulemma mies olisi liian kauan pois kotoa poikaporukassa (mukana siis veljeni, toisen siskon poika, meidän poika ja vaari eli isäni). Niinpä se lahja oli 20 euron hopearisti, josta poika kiitti kauniisti, mutta ei suostunut laittamaan kaulaansa solmion vierelle, vaikka käly miten kärtti.
Kolme vuotta myöhemmin veljentyttö pääsi ripille ja veimme hänelle lahjaksi tuon saman ristin. Käly oli kauhuissaan, että miksi te niin halvan lahjan toitte kun meidän poika oli saanut lahjaksi vaellusviikon. Niin oli saanut, isoisältä, mutta ei veljen perheeltä. Ja siinä viikossa maksoi käytetty aika, ei siinä isoja rahoja käytetty.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 18:58"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 18:55"]
"Timanttiristi" lainausmerkeissä siksi, että ne timantit ovat tyyliin 0.14W/SI tai peräti 0.1 ct.
[/quote]
Nimenomaan, eli eivät ole sitä mitä toivottiin. Timanttia.
[/quote]
249 eurolla ei saa aitoa timanttiristiä eikä saa edes 2490 eurolla!
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 18:55"]
En ymmärrä lainkaan.
Ei kukaan muu kuin lahjan antaja päätä mitä antaa lahjaksi.
En koskaan kysy mitä joku haluaa lahjaksi, vaan annan sitä mitä haluan antaa.
Omalle kummilapselleni annoin itse valitsemani hopearistin ja sen lisäksi 100 euroa. Ei tiennyt kummilapsi etukäteen mitä tulee saamaan tai esittänyt mitään toiveita tai vaatimuksia.
Ymmärrän sen, että omilta vanhemmiltaan voi toivoa jotain lahjaa merkkipäivänään, muttei todellakaan muilta vierailta! Vieraat antavat mitä haluavat antaa. Ei heille mitään toiveita esitetä!
[/quote]
Samaa mieltä. Toiveita voi kyllä esittää, muttei niitä tarvitse noudattaa, vaan lahjan antaja päättää täysin mitä antaa.
Kun mieheni veljenpoika pääsi ripille, vanhemmat esittivät toiveen, että lahjaksi annettaisiin rahaa pojan "moporahastoon", jolla vanhemmat ostavat pojalleen mopon.
Koska minä ja mieheni vastustamme hengenvaarallista ja täysin turhaa mopoilua, niin annoimme pojalle 100 euroa ja kerroimme, että tämä raha ei sitten ole moporahastoon, vaan muuhun käyttöön. Saipahan poikakin "omaa rahaa", eikä kaikki mennyt vanhempien moponhankkimiskuluihin.
Niin, onko sillä pimatsulla muita kummeja vai ei?
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 19:00"]
249 eurolla ei saa aitoa timanttiristiä eikä saa edes 2490 eurolla!
[/quote]
Niin...? Ei ne sinun netistä tilaamasi ristit ole yhtään sen aidompia kuin tuo ap:nkaan ostama, mutta silti syytit ap:ta siitä että miksi ei osta sitä mitä toivottiin. Ethän itsekään näköjään ostaisi.
Miksi pitää halventavasti sanoa pimatsu? Tyttö on esittänyt toiveen ja se on toteutettu. No big deal. Kailottakaa nyt se hinta sitten vielä siellä juhlissa, että tulee kaikille selväksi. Että mä oon täynnä tän palstan pihiperseitä.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 19:12"]
Miksi pitää halventavasti sanoa pimatsu?
[/quote]
Käsittääkseni ainakin vanhemmilla puhujille itämurteissa pimatsu on neutraali teinityttöä tarkoittava sana.
Me vietiin omalle kummipojallemme 30 e rahaa ja valokuva-albumi, johon päälle tuli kaiverrus (nimi ja konfirmaatiopäivä). Toiselle kummipojallemme vietiin hopeinen ranneketju joka maksoi n. 40 e.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 18:55"]
En ymmärrä lainkaan.
Ei kukaan muu kuin lahjan antaja päätä mitä antaa lahjaksi.
En koskaan kysy mitä joku haluaa lahjaksi, vaan annan sitä mitä haluan antaa.
Omalle kummilapselleni annoin itse valitsemani hopearistin ja sen lisäksi 100 euroa. Ei tiennyt kummilapsi etukäteen mitä tulee saamaan tai esittänyt mitään toiveita tai vaatimuksia.
Ymmärrän sen, että omilta vanhemmiltaan voi toivoa jotain lahjaa merkkipäivänään, muttei todellakaan muilta vierailta! Vieraat antavat mitä haluavat antaa. Ei heille mitään toiveita esitetä!
[/quote]
Juuri näin! Esimerkiksi hääpari saa toivoa lahjaksi rahaa, mutta vieraat voivat kaikki viedä ikimuistoisesta päivästä muistuttavaa tavaraa kuten pöytä- ja lautasliinoja, lasisarjoja tai kynttilätuikkuja. On epähienoa vaatia lahjaa!
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 19:50"][quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 18:55"]
En ymmärrä lainkaan.
Ei kukaan muu kuin lahjan antaja päätä mitä antaa lahjaksi.
En koskaan kysy mitä joku haluaa lahjaksi, vaan annan sitä mitä haluan antaa.
Omalle kummilapselleni annoin itse valitsemani hopearistin ja sen lisäksi 100 euroa. Ei tiennyt kummilapsi etukäteen mitä tulee saamaan tai esittänyt mitään toiveita tai vaatimuksia.
Ymmärrän sen, että omilta vanhemmiltaan voi toivoa jotain lahjaa merkkipäivänään, muttei todellakaan muilta vierailta! Vieraat antavat mitä haluavat antaa. Ei heille mitään toiveita esitetä!
[/quote]
Juuri näin! Esimerkiksi hääpari saa toivoa lahjaksi rahaa, mutta vieraat voivat kaikki viedä ikimuistoisesta päivästä muistuttavaa tavaraa kuten pöytä- ja lautasliinoja, lasisarjoja tai kynttilätuikkuja. On epähienoa vaatia lahjaa!
[/quote]
Oikeesti super-kyber-hippihienoa olisi pyytää vieraita lahjoittamaan rahaa hyväntekeväisyyteen. Rippi-pissikselle voisi ostaa halvemman lahjan, ja antaa rahat vaikka uutta lastensairaalaa varten. Jos nurisee vastaan, niin ripariraamatusta voi kaivaa jonkun kohdan, jossa Jessekin kannustaa lähimmäisenrakkauteen. Tämä siis, jos lapsen suunnalta on kuulunut vittumaisuuksia, kivan lapsen kanssa voisi hippeillä yhteisymmärryksessä.
Me annoimme kummitytölle 800 e, koska niin saatoimme tehdä ja se ilahdutti tyttöä. Tietty oltaisiin voitu olla itsekkäitä ja antaa 20 e ja sanoa, että maksetaan kuule mieluummin autolainaa kuin sulle joku koru. Oppisi nuori, että ei ole kaiken keskipiste.
Annettiin joka tapauksessa kiva summa rahaa, tyttö kiitti kauniisti ja juhla oli mukava. Ei jäänyt kenellekään paha mieli eikä tarvinnut jälkikäteen haukkua ketään-
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 21:12"]
Me annoimme kummitytölle 800 e, koska niin saatoimme tehdä ja se ilahdutti tyttöä. Tietty oltaisiin voitu olla itsekkäitä ja antaa 20 e ja sanoa, että maksetaan kuule mieluummin autolainaa kuin sulle joku koru. Oppisi nuori, että ei ole kaiken keskipiste.
Annettiin joka tapauksessa kiva summa rahaa, tyttö kiitti kauniisti ja juhla oli mukava. Ei jäänyt kenellekään paha mieli eikä tarvinnut jälkikäteen haukkua ketään-
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 21:07"]
Oikeesti super-kyber-hippihienoa olisi pyytää vieraita lahjoittamaan rahaa hyväntekeväisyyteen. Rippi-pissikselle voisi ostaa halvemman lahjan, ja antaa rahat vaikka uutta lastensairaalaa varten. Jos nurisee vastaan, niin ripariraamatusta voi kaivaa jonkun kohdan, jossa Jessekin kannustaa lähimmäisenrakkauteen. Tämä siis, jos lapsen suunnalta on kuulunut vittumaisuuksia, kivan lapsen kanssa voisi hippeillä yhteisymmärryksessä.
[/quote]
Todellakin näin. Olisi erilaista ja hienoa saada kutsu juhliin, johon ei toivottaisi tavaraa tai rahaa itselle. Olisi mukava myös osallistua kyseisiin juhliin, kun ei tarvitsisi ajatella, että on juhlissa vain lahjojen saamisen vuoksi. Nykyisin eletään todellisessa yltäkylläisyydessä, mutta aina vain tuntuu lisätavara kelpaavan ja liian vähäarvoisista lahjoista pahoitetaan mieli.
Niin valkokultainen timanttiristi on kallein, verrattuna hopeiseen ja keltakultaiseen. Tottakai näitä valkokultaisia timanttiristejä on montaa eri kokoa ja mallia, pyöristetyin kulmin ym.