Tyranni-isän kohtaaminen aikuisena

Tee se!

Onko hän "täyttä ymmärrystä vailla"?

miten niin riittääkö? Sinä kai sen määrittelet. 

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 03:01"]

Isäni tyrannisoi koko lapsuuttani ja nuoruuttani.

Aikuisenakaan en ole uskaltanut kunnolla tehdä omia valintojani, vaan alitajuisesti yrittänyt miellyttää isää. 

Nyt on mitta täynnä. Vaihdan alaa ja aion sanoa sen.

Mutta riittääkö se kohtaamiseksi? Tuntuu turhalta alkaa käydä läpi lapsuuden haavoja (alkoholia, pieksämistä, henkistä alistamista), koska isäni ei ole mikään järjen jättiläinen ja olen älyltäni ja tunne-elämältäni ollut häntä kypsempi jo n. 10-vuotiaana. 

[/quote]

Mun mielestä alan vaihtaminen on täysin oma asia. Tärkeintä on että tekee sellaista työtä mistä on kiinnostunut. Ei jotain toista hommaa, joka on toisen ihanteissa (lääkäri tms). Siksi tuon sanominen myös pitäisi olla trivialiteetti.  

Kohtaamisessa ei ole tarvetta tehdä ylimääräistä draamaa. Sen voi tehdä mutta ketä se hyödyttäisi? Toki sen voi tehdä päästääkseen höyryjä, joita ei ole aiemmin päästänyt. Osoittaa ainakin itselleen sitä, että on oman onnensa herra... mitä ei ole ollut aikaisemmin. Viestin vastaanottaja ei ehkä ymmärrä sitä jos ei ole ymmärtänyt aiemminkaan, toki harvoja poikkeuksia on.  

T. Sami  

Kiitos Sami!

Sepä juuri, että aiemmin vanhempien hyväksyntä merkitsi jotain, nyt ei enää. Haluan kuitenkin osoittaa sen. Lisäksi haluaisin sanoa, että en halua vastaanottaa kännipuheluita.

Niin, ei ole hyötyä huutaa uhma- ja murrosiän huutamatta jääneitä huutoja. Olen aikuinen enkä muillekaan huuda keskusteluissa. 

En usko isäni tai äitinikään ymmärtävän. He ovat hyvin yksinkertaisia, kouluttamattomia ihmisiä, eivätkä ole koskaan välittäneet mistään tunne-elämän höpötyksistä. 

Siksi tuntuu, että emme voi oikeasti "kohdata". Kuitenkin kaikki tukijani (terapeutti, ammatillinen mentorointiryhmä...) korostavat, että en voi päästä elämässäni eteenpäin kohtaamatta vanhempiani uudella tasolla.

Moi, 

Luulen myös että tuo uudella tasolla kohtaaminen on oleellista.  

Mun mielestä se tarkoittaa että itse omassa sisimmässäsi muutat sitä omakuvan tasoa. Jos jauhat samaa rataa ja kaavaa uudestaan ja uudestaan niin tilanteesi ei muutu miksikään. Salli ja ymmärrä siirtyä eteenpäin. Se on luonnollinen osa (pitäisi olla, olisi hyvä olla) jokaisen kasvua.  Joskus sitä vaan jumittuu kohtiin mihin ei pitäisi jumittua. 

Jos haluat jutella joskus enempi laita mailia galamare at gmail.com 

T. Sami  

Omakuvani on muuttunut.

Pääni sisällä taso on muuttunut. En vertaa itseäni enää vanhempieni ihannekuvaan. 

Muut ihmissuhteeni ovat menneey uusiksi. Olen vuoden sisällä kyennyt jättämään taakseni vahingolliset kaverisuhteet. En enää yritä miellyttää muita enkä tee mitään muiden mieliksi. Oma hyvinvointini on tärkeintä.

Riittääkö pään sisäinen muutos? Vai pitääkö juuri tämän suhteen muuttua?

pään sisäinen muutos on 99% tai 100% tarvittavasta muutoksesta.  

elämämme on juuri sellainen kuin miksi sen itse teemme, ja se on omasta päästä kiinni. 

ihmiset aina luulevat ettei elämää voi muuttaa ja että esteet ovat isot. mutta jos kapasiteettia ja halua muuttua löytyy niin esteet osoittautuvatkin yllättäen pieniksi ja melkein mitä tahansa voi tehdä. 

pään sisäinen muutos riittää, mutta sekin vie aikaa. tulee regressioita, jotka vievät sinut takaisin mutta niistä pääsee uudestaan uudelle tasolle. 

been there, done that. 

T. Sami  

Tulin myös eräässä yhteisössäni "ulos kaapista" kertomalla, millainen isäsuhteeni on ollut (en yksityiskohtaisesti). Mutta jotenkin tuo kertominen vahvisti, että en ole syyllinen kokemaani tyranniaan. Aiemmin pidin sitä salaisuutta piilossa suurella vaivalla, ettei kukaan saisi koskaan tietää. Nyt olo on kevyempi, asia ei merkitse enää samaa kuin ennen. 

Olen tehnyt vuoden sisällä paljon sellaista, mihin en aiemmin uskonut.

Siksi uskon pystyväni sanomaan isälleni pari valittua sanaa, ilman räjähtävää aggressiopurkausta. Sanomaan oman mielipiteeni.

Regressioita tulee ja menee. Pääsäätöisesti suunta on eteenpäin.

Kiitos viisaudestasi, Sami!

Ajattele ensin itseäsi, tee se nuorena, muutoin kadut.  Kukaan ei palkitse uhrautumista.

Perheen parasta voi miettiä silti vaikka on erossa heistä.